Ehdonalainen vapaus
Wikipedia
Ehdonalainen vapaus koittaa Suomessa, kun vanki on suorittanut hänelle kuuluvan määräosan rangaistuksestaan. Ajankohdan laskemisen pohjana on aina tuomioistuimen määräämän ehdottoman vankeusrangaistuksen pituus. Määräosan laskemisen jälkeen saadusta osamäärästä vähennetään aika, jonka henkilö on ollut tämän asian vuoksi vapautensa menettäneenä. Puhekielessä ehdonalainen vapaus ja ehdollinen vankeusrangaistus sekoitetaan usein keskenään. Ne ovat kuitenkin eri käsitteitä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Vapautumisajankohdat
Vangin vapautuminen riippuu hänen iästään rikoksen tekohetkellä ja mahdollisista aiemmista rikoksistaan.
- Nuori rikoksentekijä (rikokseen 15–20-vuotiaana syyllistynyt) päästetään ehdonalaiseen vapauteen hänen suoritettuaan yhden kolmasosan rangaistuksestaan mutta hänen pitää tavata henkilökohtaista ehdonalaisvalvojaa tiettyinä päivinä.
- Vanki päästetään ehdonalaiseen vapauteen puolet rangaistuksesta suoritettuaan, jos hän
- on ensimmäistä kertaa vankilassa
- on nk. vankeinhoidollisesti ensikertalainen eli ei ole syyllistynyt vapausrangaistukseen johtaneeseen rikokseen edellistä vapautumista seuranneiden kolmen vuoden aikana.
- muissa kuin edellisissä tapauksissa vanki päästetään ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut kaksi kolmasosaa rangaistuksestaan.
Vanki voi kuitenkin joutua suorittamaan koko rangaistusaikansa vankilassa. Tähän poikkeukselliseen toimenpiteeseen tuomioistuin voi päätyä, jos tuomittu on
- syyllistynyt henkirikokseen, terroristiseen rikokseen tai muihin törkeisiin väkivaltarikoksiin ja
- on syyllistynyt sellaiseen edellisen kymmenen vuoden aikana tai on vapautettu alle kolme vuotta aiemmin elinkautisesta tai suorittamasta koko rangaistusaikaa vankilassa sekä
- hänen katsotaan olevan vakava uhka toisen hengelle ja terveydelle.
Tällöin tuomioistuin voi määrätä syyttäjän vaatimuksesta tuomitun suorittamaan koko rangaistuksensa vankilassa. Koko rangaistusaikaa vankilassa kärsivä vanki vapautetaan, kun 5/6 hänen tuomiostaan on suoritettu. Jos vanki kuitenkin todetaan edelleen vaaralliseksi toisten hengelle ja terveydelle, hän voi joutua Helsingin hovioikeuden päätöksellä olemaan vankeudessa loputkin tuomiostaan. Hänet on silti laskettava valvottuun koevapauteen viimeistään kolme kuukautta ennen vapautumistaan.
[muokkaa] Ehdonalaisen vapauden menettäminen
Ehdonalaiseen vapauteen liittyy koeaika, jonka pituus on jäljellä olevan vankeusrangaistuksen pituinen, kuitenkin enintään kolme vuotta. Jos ehdonalaiseen vapauteen laskettu vanki syyllistyy uusiin rikoksiin vapautensa koeaikana ja saa vankeusrangaistuksen, menettää hän myös ehdollisen vapautensa. Tällöin tuomioistuin ratkaisee tuleeko jäännösrangaistus panna täytäntöön kokonaan vai osittain.[1]
[muokkaa] Armahdus
Tasavallan presidentti voi perustelematta armahtaa kenet tahansa milloin tahansa. Käytännössä armahdukset ovat kohdistuneet lähinnä elinkautista rangaistusta suorittaviin. Joskus armahdetaan myös vakavasti sairastunut vanki. Muut kuin nämä perusteet ovat armahduksissa hyvin harvinaisia. Elinkautista rangaistusta suoritetaan Suomessa keskimäärin runsaat 14 vuotta.
Lain pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelystä tultua voimaan (1.10.2006) elinkautista kärsivien vankien päästämisestä ehdonalaiseen vapauteen päättää Helsingin hovioikeus. Tasavallan presidentin armahdusoikeus kuitenkin säilyy.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Vapautuminen Vankeinhoitolaitos. Viitattu 28. lokakuuta 2007.
