Ehdonalainen vapaus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Ehdonalainen vapaus tarkoittaa ehdottomaan vankeusrangaistukseen tuomitun vangin päästämistä suorittamaan loppuosa rangaistuksesta vapaudessa. Se koittaa Suomessa, kun vanki on suorittanut hänelle kuuluvan määräosan rangaistuksestaan. Ajankohdan laskemisen pohjana on aina tuomioistuimen määräämän ehdottoman vankeusrangaistuksen pituus. Määräosan laskemisen jälkeen saadusta osamäärästä vähennetään aika, jonka henkilö on ollut tämän asian vuoksi vapautensa menettäneenä. Puhekielessä ehdonalainen vapaus ja ehdollinen vankeusrangaistus sekoitetaan usein keskenään. Ne ovat kuitenkin eri käsitteitä.

Ennen varsinaista ehdonalaista vapauttamista vanki voidaan tietyin edellytyksin päästää ns. valvottuun koevapauteen, joka voi alkaa enintään kuusi kuukautta ennen ehdonalaista vapautta. Valvottua koevapautta valvotaan teknisin välinein tai muulla tavoin. Jos valvotun koevapauden edellytykset eivät enää päätöksen tekemisen jälkeen täyty, koevapaus peruutetaan. [1]

Vapautumisajankohdat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nuoret, ensikertalaiset ja rikoksenuusijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vangin vapautuminen riippuu hänen iästään rikoksen tekohetkellä ja mahdollisista aiemmista rikoksistaan.

  • Nuori rikoksentekijä (rikokseen 15–20-vuotiaana syyllistynyt) päästetään ehdonalaiseen vapauteen hänen suoritettuaan yhden kolmasosan rangaistuksestaan, jos hän rikosta edeltäneiden kolmen vuoden aikana ei ole suorittanut vankeusrangaistusta vankilassa (ns. nuori ensikertalainen). Hänen pitää tavata henkilökohtaista ehdonalaisvalvojaa tiettyinä päivinä.
  • Vanki päästetään ehdonalaiseen vapauteen puolet rangaistuksesta suoritettuaan, jos hän
  1. on ensimmäistä kertaa vankilassa
  2. on nk. vankeinhoidollisesti ensikertalainen eli ei ole syyllistynyt vapausrangaistukseen johtaneeseen rikokseen edellistä vapautumista seuranneiden kolmen vuoden aikana.
  3. on tehnyt rikoksen alle 21-vuotiaana, mutta rikosta edeltäneiden kolmen vuoden aikana on suorittanut vankeusrangaistusta vankilassa (ns. nuori rikoksenuusija).
  • muissa kuin edellisissä tapauksissa, eli 21 vuotta täyttäneen rikoksenuusijan kyseessä ollessa, vanki päästetään ehdonalaiseen vapauteen, kun hän on suorittanut kaksi kolmasosaa rangaistuksestaan. [2]

Koko rangaistuksen suorittaminen vankilassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vanki voi kuitenkin joutua suorittamaan koko rangaistusaikansa vankilassa. Tähän poikkeukselliseen toimenpiteeseen tuomioistuin voi päätyä, jos rangaistus on määräaikainen ja vähintään kolmen vuoden pituinen ja kun tuomittu on

  • syyllistynyt henkirikokseen, sotarikokseen, terroristiseen rikokseen tai eräisiin muihin törkeisiin väkivalta- tai seksuaalirikoksiin; ja
  • on syyllistynyt sellaiseen edellisen kymmenen vuoden aikana tai on vapautettu alle kolme vuotta aiemmin elinkautisesta tai suorittamasta koko rangaistusaikaa vankilassa; ja lisäksi
  • hänen katsotaan olevan erittäin vaarallinen toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle. [3]

Koko rangaistusaikaa suorittamaan määrätty päästetään ehdonalaiseen vapauteen hänen suoritettuaan rangaistuksestaan viisi kuudesosaa, jos häntä ei enää ole pidettävä erittäin vaarallisena toisen hengelle, terveydelle tai vapaudelle – kuitenkin aikaisintaan, kun vankilassaoloaikaa on kertynyt kolme vuotta. Jollei koko rangaistusaikaa suorittamaan määrättyä päästetä ehdonalaiseen vapauteen, hänet sijoitetaan valvottuun koevapauteen kolme kuukautta ennen vapauttamista. [4]

Elinkautisvangit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Elinkautiseen vankeuteen tuomittu voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan, kun vankilassaoloaikaa on kertynyt kaksitoista vuotta. 18-20-vuotiaana tehdystä rikoksesta elinkautiseen vankeuteen tuomittu vanki voidaan päästää ehdonalaiseen vapauteen aikaisintaan, kun vankilassaoloaikaa on kertynyt kymmenen vuotta. Vapauttamisesta päättää Helsingin hovioikeus.[5] Hovioikeuden vapauttamat vangit on päästetty ehdonalaiseen vapauteen keskimäärin noin 2 vuotta vähimmäisajankohdan jälkeen. Vapauttaminen heti vähimmäisajan jälkeen on edellyttänyt sitä, että rikoksen laadussa ei ole mitään erityistä, että rikoksessa on ollut kyse lähinnä poikkeuksellisessa elämäntilanteessa tehdystä ainutkertaisesta teosta ja että vangin vankila-aikainen käyttäytyminen on ollut moitteetonta.[6]

Ehdonalaisen vapauden lykkääminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdonalaista vapauttamista voidaan lykätä, jos vangin käyttäytymisen tai hänen esittämiensä uhkausten johdosta on olemassa ilmeinen vaara, että vanki vapauduttuaan syyllistyy henkeä, terveyttä tai vapautta törkeästi loukkaavaan rikokseen ja vapauttamisen lykkääminen on tarpeen rikoksen estämiseksi. [7]

Ehdonalaisen vapauden menettäminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ehdonalaiseen vapauteen liittyy koeaika, jonka pituus on jäljellä olevan vankeusrangaistuksen pituinen, kuitenkin enintään kolme vuotta. Koeaikaa nimitetään jäännösrangaistukseksi. Elinkautisen vankeusrangaistuksen jäännösrangaistuksen pituus on kolme vuotta. Jos tuomittu tekee koeaikana rikoksen, josta tuomioistuimen harkinnan mukaan hänet olisi tuomittava ehdottomaan vankeuteen ja josta syyte on nostettu vuoden kuluessa koeajan päättymisestä, tuomioistuin voi syyttäjän vaatimuksesta määrätä jäännösrangaistuksen täytäntöönpantavaksi kokonaan tai osittain. [8] [9]

Armahdus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tasavallan presidentti voi perustelematta armahtaa kenet tahansa milloin tahansa. Käytännössä armahdukset ovat kohdistuneet lähinnä elinkautista vankeusrangaistusta suorittaviin. Joskus armahdetaan myös vakavasti sairastunut vanki. Muut kuin nämä perusteet ovat armahduksissa hyvin harvinaisia. Elinkautista rangaistusta suoritetaan Suomessa keskimäärin runsaat 14 vuotta.lähde?

Lain pitkäaikaisvankien vapauttamismenettelystä tultua voimaan (1.10.2006) elinkautista kärsivien vankien päästämisestä ehdonalaiseen vapauteen päättää Helsingin hovioikeus. Tasavallan presidentin armahdusoikeus kuitenkin säilyy.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]