Ray Charles

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee sokeaa R&B-tähteä. Toisesta samannimisestä yhdysvaltalaisesta muusikosta katso Ray Charles (s. 1918).
Ray Charles
Ray Charles (cropped).jpg
Ray Charles vuonna 1990.
Syntynyt 23. syyskuuta 1930
Albany, Georgia
Kuollut 10. kesäkuuta 2004 (73 vuotta)
Beverly Hills, Kalifornia
Taiteilijanimet The Genius
(Nero)
The Genius of Soul
(Soulin nero)
Brother Ray
(Veli Ray)
The High Priest
(Ylipappi)
Kotipaikka Greenville, Florida
Aktiivisena 1947–2004
Tyylilajit rhythm and blues, soul, rock and roll, blues, jazz, country, pop
Laulukieli englanti
Ammatit laulaja, pianisti, säveltäjä, sanoittaja
Soittimet piano, koskettimet, alttosaksofoni
Levy-yhtiöt Atlantic Records, ABC Records, Warner Bros. Records, Swingtime Records
MusicBrainz

Ray Charles (oikealta nimeltään Ray Charles Robinson, 23. syyskuuta 1930 Albany, Georgia, Yhdysvallat10. kesäkuuta 2004 Beverly Hills, Kalifornia) oli lähinnä rhythm and blues- ja soul -musiikin parissa työskennellyt uraauurtava yhdysvaltalainen pianisti ja laulaja. Charlesin tunnetuimpia kappaleitaan ovat "Hit the Road Jack", "What´d I Say", "Mess Around", "Georgia on My Mind", "I Can't Stop Loving You" ja "I've Got A Woman".

Charlesia pidetään usein merkittävimpänä hahmona soul-musiikin synnylle 1950- ja 1960-lukujen vaihteessa. Hänellä ei itsellään ollut gospel-taustaa, joten hän saattoi tehdä maallista musiikkia gospel-vaikutteiseen tyyliin pelkäämättä yleisönsä kielteistä suhtautumista, mikä oli ratkaisevaa uuden tyylin syntymisessä.

Hän oli 17 vuotta heroiiniriippuvainen, kunnes onnistui lopettamaan kolmannen huumepidätyksen jälkeen.[1] Charles kuoli kotonaan maksasairauden aiheuttamiin komplikaatioihin 73-vuotiaana perheen läsnä ollessa. Ray Charlesista on tehty elokuva Ray, jonka pääosaa esittänyt Jamie Foxx sai roolityöstään Oscarin. Charles itse esiintyi omana itsenään The Blues Brothers -elokuvassa.

Vuosisadan parhaaksi viihdyttäjäksi kutsuttu Frank Sinatra sanoi Charlesin olevan "ainoa nero tällä alalla".[2]

Elämäkerta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lapsuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ray Charles Robinson syntyi Albanyssa Georgiassa 23. syyskuuta 1930.[3] Hänen äitinsä oli vuokraviljelijä Aretha Williams ja isänsä rautatieläinen ja apumies Bailey Robinson.[4] Vanhemmat eivät olleet naimisissa. Robinsonin perhe muutti Greenvilleen Floridaan Charlesin ollessaan vauva. Baileylla oli kolme muuta perhettä, ja hän jätti Arethan, joka joutui kasvattamaan poikansa yksin. Charlesilla oli veli nimeltä George Robinson, joka hukkui ennen Charlesin sokeutumista.

Ray Charles sokeutui kokonaan seitsemänvuotiaana[5] ilmeisesti jonkin lapsuusiän sairauden takia, mutta sävelsi silti musiikkia koko elämänsä ajan. Sokeutumisensa tarkkaa syytä Charles ei tiennyt itsekään.[2] Sokeutumisen syynä on pidetty glaukoomaa tai hoitamatonta infektiota.[5] Charles kävi koulua St. Augustinen kuurojen ja sokeiden koulussa,[5] jossa hän oppi säveltämään ja soittamaan useita soittimia.[5] Hänen molemmat vanhempansa kuolivat hänen koulunaikanaan.

Uran alku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ray Charles vuonna 2003.

Charles alkoi soittaa eri tyylejä soittavissa yhtyeissä jo ennen koulun päättymistä. Hän soitti Tampan aikanaan The Florida Playboys -nimisessä hillbilly-yhtyeessä [6], jossa ollessaan hän alkoi käyttää tuntomerkkinään pidettyjä aurinkolaseja.

Vuonna 1947 Charles muutti Seattleen.[5],[7] Hän alkoi pian tehdä äänilevyjä, aluksi Swingtime Recordsille, ja vuonna 1949 syntyi hänen ensimmäinen menestyskappaleensa "Confession Blues". Laulu pääsi kakkoseksi R&B-listalla. Swingtime Recordsin aikana hän pääsi vielä toisen kerran R&B-listalle vuonna 1951 levyttämällään kappaleella "Baby, Let Me Hold Your Hand", tällä kertaa kuitenkin vain viidenneksi. Vuoden kuluttua hän allekirjoitti sopimuksen Atlantic Recordsin Ahmet Ertegünin kanssa.[5] Sopimuksen allekirjoituksen jälkeen hänen nimensä lyhennettiin Ray Charlesiksi, jottei häntä olisi sotkettu nyrkkeilijä Sugar Ray Robinsoniin.[4]

Läpimurto Atlantic Recordsin artistina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka Charles sai ensimmäiset menestyksensä Atlanticin artistina pian sopimuksen allekirjoittamisen jälkeen lauluilla "It Should Have Been Me" ja Ertegünin säveltämällä "Mess Around" molempien päästyä myyntilistalle vuonna 1953, vasta Charlesin ja trumpetisti Renald Richardin[8] säveltämä laulu "I Got A Woman" toi hänelle valtakunnallista julkisuutta.

Kappale pääsi Billboardin R&B-listan ykköseksi vuonna 1955 ja oli ensimmäinen Charlesin vuosina 1955–1959 tekemistä menestyskappaleista, joita olivat esimerkiksi "This Little Girl of Mine", "Lonely Avenue", "Mary Ann", "Drown in My Own Tears" ja "The Night Time (Is the Right Time)". Samaan aikaan hän palkkasi Philadelphiasta kotoisin olevan tyttöyhtyeen taustalaulajiksi New Yorkin sessiota varten, jolloin myös yhtyeen nimi muuttui Cookiesista Raelettesiksi.

Onnistuneita tyylinvaihtoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1959 Charles pääsi ensimmäisen kerran Top 40 -radioon julkaisemallaan improvisoidulla blues-kappaleella "What'd I Say", joka syntyi erään konsertin aikana. Laulu pääsi sekä R&B-listan ykkössijalle että ensimmäisen kerran popmusiikin myyntilistalle (6. sija). Charles levytti myös "The Genius of Ray Charles" -albumin ennen kuin hän siirtyi vuonna 1959 Atlantic Recordsilta ABC Recordsille saatuaan paremman sopimuksen.

Sellaiset menestyskappaleet kuin "Georgia on My Mind" (ykkösenä myyntilistalla Yhdysvalloissa), "Hit the Road Jack" (ykkösenä Yhdysvalloissa) ja "Unchain My Heart" (9. sija Yhdysvalloissa) edistivät hänen tyylivaihtonsa pelkästään R&B-laulajasta. Sen lisäksi sekä hänen virstanpylväänä pidetty albuminsa "Modern Sounds in Country and Western Music" vuodelta 1962 että sen jatkoalbumi "Modern Sounds in Country and Western Music, Vol. 2" edistivät countrymusiikin pääsyä valtavirtamusiikiksi. Vuoden kuluttua Charles pääsi poplistoille lauluillaan "Busted" (4. sija Yhdysvalloissa) ja "Take These Chains From My Heart" (8. sija Yhdysvalloissa).

Myöhemmät vuodet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ray Charles ja Yhdysvaltain presidentti Ronald Reagan.

Kun Charles pidätettiin vuonna 1965 heroiininkäytöstä, hän oli ollut riippuvainen melkein 20 vuotta[4]. Pidätys oli jo kolmas, mutta hän välttyi vankilalta mentyään vieroitukseen. Hän oli ehdonalaisessa vapaudessa vuoden 1966.

1960- ja 1970-luvuilla Charles julkaisi uusia versioita aiemmista menestyskappaleistaan. Hänen versionsa kappaleesta "Georgia On My Mind" oli nimetty Georgian osavaltion nimikkolauluksi hänen esiintyessään 24. huhtikuuta 1979. Hän sai menestystä myös alkuperäisellä "America the Beautiful" -kappaleella. Marraskuussa 1977 Charles esiintyi NBC:n ohjelmassa Saturday Night Live.

Charles ilmaisi 1960-luvulla tukensa Martin Luther Kingille ja Yhdysvaltojen kansalaisoikeusliikkeelle. Hän vastusti Etelä-Afrikan apartheid-politiikkaa taloussaarron aikana matkustamalla Etelä-Afrikkaan vuonna 1981. Hän esiintyi kahdesti Yhdysvaltojen presidenteille. Vuonna 1985 hän esiintyi Ronald Reaganin toisella kaudella ja Bill Clintonin ensimmäisellä kaudella vuonna 1993[9].Hän esiintyi viimeisen kerran julkisesti musiikkistudionsa avajaisissa Los Angelesissa 30. huhtikuuta 2004.[5]

Yksityiselämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ray Charles oli kahdesti naimisissa ja hän oli 12 lapsen isä yhdeksän eri naisen kanssa. Ensimmäinen vaimo oli Eileen Williams 1951-1952. Hän sai kolme lasta toisessa avioliitossaan (1955-1977) Della Beatrice Howard Robinsonin kanssa. Hänen pitkäaikainen naisystänsä ja partnerinsa kuolemaansa saakka oli Norma Pinella. Charlesilla oli myös suomalainen naisystävä, Raita Outinen.[10]

Charlesin lapset:

  • Syntynyt ~ 1950: Evelyn Robinson (Louise Mitchellille)
  • Syntynyt ~ 1955: Ray Charles Robinson, Jr. (Della Robinsonille)
  • Syntynyt ~ 1958: David Robinson (Della Robinsonille)
  • Syntynyt ~ 1959: Charles Wayne Hendricks (Margie Hendricksille)
  • Syntynyt ~ 1960: Reverend Robert Robinson (Della Robinsonille)
  • Syntynyt ~ 1961: Raenee Robinson (Mae Mosely Lylesille)
  • Syntynyt ~ 1963: Sheila Raye Charles Robinson (Sandra Jean Bettsille[11])
  • Syntynyt ~ 1966: Reatha Butler (tuntematon)
  • Syntynyt ~ 1968: Alexandria Bertrand (Chantelle Bertrandille)
  • Syntynyt ~ 1977: Vincent Kotchounian (Arlette Kotchounianille)
  • Syntynyt ~ 1978: Robyn Moffett (Gloria Moffettille)
  • Syntynyt ~ 1987: Ryan Corey Robinson den Bok (Mary Anne den Bokille)

Albumit levy-yhtiöittäin[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Atlantic

  • 1957: Ray Charles (eli: Hallelujah I Love Her So)
  • 1957: The Great Ray Charles
  • 1958: Yes Indeed!
  • 1958: Soul Brothers (Milt Jacksonin kanssa)
  • 1958: Soul Meeting (Milt Jacksonin kanssa)
  • 1959: Ray Charles at Newport
  • 1959: What'd I Say
  • 1959: The Genius of Ray Charles
  • 1960: In Person
  • 1961: The Genius Sings the Blues

ABC

  • 1960: The Genius Hits the Road
  • 1961: Dedicated to You
  • 1961: Ray Charles and Betty Carter
  • 1961: Genius+Soul=Jazz
  • 1962: Modern Sounds in Country and Western Music
  • 1962: Modern Sounds in Country and Western Music Volume Two
  • 1963: Ingredients in a Recipe for Soul
  • 1964: Sweet & Sour Tears
  • 1964: Have A Smile With Me
  • 1965: Live in Concert
  • 1965: Together Again
  • 1966: Crying Time
  • 1966: Ray's Moods
  • 1967: Invites You to Listen
  • 1967: A Man And His Soul
  • 1968: Portrait of Ray
  • 1968: I'm All Yours Baby!
  • 1969: Doing His Thing
  • 1970: Love Country Style
  • 1970: My Kind of Jazz
  • 1971: Volcanic Action of My Soul
  • 1972: A Message From the People
  • 1972: Through the Eyes of Love
  • 1972: Jazz Number II
  • 1974: Come Live With Me
  • 1975: Renaissance
  • 1975: My Kind of Jazz, Part 3

Atlantic

  • 1977: True to Life
  • 1978: Love & Peace
  • 1979: Ain't It So
  • 1980: Brother Ray Is At It Again

Columbia Records

  • 1983: Wish You Were Here Tonight
  • 1984: Do I Ever Cross Your Mind
  • 1984: Friendship
  • 1985: The Spirit of Christmas
  • 1986: From the Pages of My Mind
  • 1987: Ray Charles Live
  • 1988: Just Between Us
  • 1990: Would You Believe?
  • 1991: The Birth of Soul'

Warner Brothers

  • 1993: My World
  • 1996: Strong Love Affair

Muita

  • 2002: Thanks For Bringing Love Around Again
  • 2004: Genius Loves Company
  • 2005: The Definitive Ray Charles
  • 2005: Genius & Friends
  • 2006: Ray Sings, Basie Swings

Filmografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. American Masters: Ray Charles
  2. a b "The Genius Of Ray Charles", an article about an 1986 segment on Charles from 60 Minutes
  3. Bernstein, Adam ja Paloma Bernstein: A Singular Blend of Styles 2006. Washington Post amanda. Viitattu 25.11.2006. (englanniksi)
  4. a b c Ray Charles Biography SwingMusic.Net. Viitattu 14.02.2008. (englanniksi)
  5. a b c d e f g Obituary: Ray Charles (1930 – 2004) Bohème Magazine. (englanniksi)
  6. black-network.com: Ray Charles on Ray – An Autobiography Viitattu 31.12.2008. (englanniksi)
  7. Charles, Ray (1930–2004) HistoryLink. Viitattu 25.11.2006. (englanniksi)
  8. Bill Dahl: I Got A Woman – Song Review allmusic. Viitattu 2.1.2009. (englanniksi)
  9. IMDb elämäkerta
  10. http://www.apu.fi/artikkeli/raita-outinen-ei-itke-ray-charlesia
  11. http://www.radiolive.co.nz/Ray-Charles-daughter-Sheila-Raye-Charles-on-The-Overnighter-with-Ewing-Stevens/tabid/506/articleID/13773/Default.aspx

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Ray Charles.