Megadeth

Megadeth Virossa vuonna 2010.
Tiedot
Toiminnassa:	1983–2002, 2004-
Tyylilaji:	heavy metal, thrash metal, speed metal, alternative Metal
Kotipaikka:	Los Angeles, Kalifornia Yhdysvallat
Laulukieli:	englanti
Sivusto:	http://www.megadeth.com/
Jäsenet
Dave Mustaine laulu ja rytmikitara Chris Broderick soolokitara ja taustalaulu David Ellefson bassokitara ja taustalaulu Shawn Drover rummut ja lyömäsoittimet
Levy-yhtiöt
Roadrunner Records 2006– Sanctuary Records 2001–2004 Capitol Records 1986–1999 Combat Records 1985

Megadeth on yhdysvaltalainen metallimusiikkia esittävä yhtye, jonka laulaja ja rytmikitaristi Dave Mustaine sekä basisti David Ellefson perustivat vuonna 1983 Los Angelesissa pian sen jälkeen, kun Mustaine oli erotettu Metallica-yhtyeestä.

Mittavan uransa aikana yhtyeen tyyli on vaihdellut raksaammasta thrash- ja speed metalista perinteisempään ja melodisempaan raskaaseen rockmusiikkiin. Megadeth on Metallican, Slayerin ja Anthraxin ohella yksi suurimpia vaikuttajia ja pioneereja thrash-metalin saralla, ja se luetaan vieläkin thrash metalin "neljän suuren" joukkoon edellämainittujen yhtyeiden lisäksi. Yhtyeen kokoonpano on vaihdellut lukuisia kertoja, ja nykyisessä kokoonpanossa Mustainen ja Ellefsonin lisäksi vaikuttavat soolokitaristi Chris Broderick ja rumpali Shawn Drover. Yhtyeen tuorein studioalbumi on vuoden 2011 TH1RT3EN eli Thirteen.

Yhtye on julkaissut lähes kolmekymmentävuotisen uransa aikana kolmetoista studioalbumia, neljä livealbumia, viisi kokoelma-albumia, kaksi EP-levyä sekä lähes 50 singleä. Maailmanlaajuisesti yhtyeen albumeita on myyty lähes 40 miljoonaa kappaletta, ja yhtyeen kuusi albumia on myös ylittänyt platinalevyrajan Yhdysvalloissa. Yhtye on ollut ehdolla myös Grammy-palkinnon saajaksi peräti yksitoista kertaa vuoteen 2012 mennessä.

Historia

Alkuvuodet (1983–1985)

Dave Mustaine erotettiin Metallicasta vuonna 1983 päihdeongelmien ja arvaamattoman käyttäytymisensä vuoksi. Kuvaannollisesti Dave Mustaine janosi entisen yhtyeensä verta. Palattuaan kotiinsa Los Angelesiin Mustaine halusi kostaa entiselle yhtyeelleen tekemällä vastikään perustamastaan Megadeth -yhtyeestä nopeamman ja raskaamman kuin Metallica oli. Sen huomaa esimerkiksi "Mechanix" -kappaleen kohdalla, joka oli alun perin pitkälti Mustainen säveltämä kappale ja julkaistiin muokattuna Metallican esikoisalbumilla Kill 'Em All. Mustaine joutui siirtämään albuminsa luomisprosessia, koska Metallica oli nauhoittanut debyyttialbumilleen Mustainen materiaalia, vaikka hän oli nimenomaan kieltänyt omien kappaleidensa käytön levyllä. Muutaman kuukauden kuluttua Mustaine sai koottua väliaikaisen kokoonpanon päästäkseen alkuun. Siihen kuuluivat Mustainen lisäksi David Ellefson (basso), Greg Handevidt (kitara) ja Dijon Carruthers (rummut). Ensin hän oli päättänyt valita laulajaksi David Ellefsonin, mutta päätti loppujen lopuksi itse laulaa. Tämän kokoonpanon tiimoilta julkaistiin vuonna 1984 yhtyeen ensimmäinen demonauha. Demon sai käsiinsä Combat Records, joka tarjosi yhtyeelle levytyssopimusta. Megadeth herätti mielenkiintoa, koska monia kiinnosti nähdä, mikä olisi suurin, nopein tai pahin yhtye. Handevidt ja Rausch kuitenkin lähtivät yhtyeestä, ja heidän tilalleen Mustaine pyysi Slayer -yhtyeen kitaristia Kerry Kingiä. King päätti jonkin aikaa yhtyeessä vietettyään palata Slayeriin Mustainen vastalauseista huolimatta, mikä loi kitkaa miesten välille useaksi vuodeksi. Kokoonpano täydentyi lopulta kahdella fuusiojazz-muusikolla: Gar Samuelson valittiin rumpuihin ja Chris Poland kitaraan.

Uudet jäsenet Samuelson ja Poland toivat mukanaan entistä vaarallisemmat huumeet, kuten heroiinin ja kokaiinin, Dave Mustainen ja David Ellefsonin lähettyville. Megadeth nauhoitti debyyttialbuminsa Killing Is My Business... And Business Is Good! vuoden 1984 lopulla, ja se julkaistiin alkuvuodesta 1985 Combat Recordsin toimesta. Debyyttilevynsä tiimoilta yhtye kiersi Yhdysvaltoja 72 viikkoa.

Ensiaskeleet menestykseen (1986–1988)

Megadeth julkaisi toisen studioalbuminsa Peace Sells... But Who's Buying? vuonna 1986. Albumi oli läpimurto. Yhtye nousi thrash metalin "suureen nelikkoon" Slayerin, Anthraxin ja Metallican kanssa, ja suuri levy-yhtiö Capitol Records osti oikeudet Megadethiin.

Huumeisiin kului paljon rahaa, ja kitaristi Chris Poland oli jopa pantannut yhtyeen instrumentteja saadakseen rahaa huumeisiin. Kun Dave Mustaine sai tämän selville, Poland erotettiin. Pian tämän jälkeen myös rumpali Gar Samuelson joutui jättämään Megadethin. Samuelsonin ja Polandin erottamisen jälkeen Mustaine palkkasi Chuck Behlerin, entisen rumpalinsa Samuelsonin rumputeknikon, yhtyeen rumpaliksi, ja Jeff Youngista tuli kitaristiksi. Youngin tyyli oli varsin erilainen verrattuna muihin jäseniin, joten hän joutui jopa vaihtamaan pukeutumistyyliään kelvatakseen mukaan.

Megadethin kolmas studioalbumi So Far, So Good... So What! julkaistiin alkuvuodesta 1988, minkä jälkeen Megadeth lähti suoraan kiertueelle. Albumi otettiin vastaan lämpimästi ympäri maailmaa. So Far, So Good... So What! myi platinaa Yhdysvalloissa, ja Megadethistä oli tullut todella suuri yhtye. So Far, So Good... So What! -albumin ja sitä seuranneen kiertueen aikana Dave Mustainen huumeriippuvuus ajoi hänet skitsofrenian ja lähes kuoleman partaalle. Basisti David Ellefson oli päässyt eroon huumeista jo aiemmin, ja Mustaine vietiin lopulta vieroitukseen vuonna 1989.

Klassinen kokoonpano ja kaupallinen maine (1989–1995)

Dave Mustaine oli etsinyt kuukausia uutta kitaristia. Jeff Young ja Chuck Behler olivat jo kauan olleet poissa kuvioista, ja Mustaine oli palkannut Behlerin rumpuroudarin, Nick Menzan, rumpaliksi. Mustaine etsi kuumeisesti kitaristia ympäri Pohjois-Amerikkaa, mutta ei halunnut ottaa riskiä kuten edellisen kitaristinsa kanssa. Lopulta Dave Mustaine löysi todellisen "kultakimpaleen" nimeltä Marty Friedman. Friedmanin tulon myötä Megadeth muuttui lopullisesti. Friedmanilla oli omalaatuinen ja kaunis tyyli, joka oli henkäys raitista ilmaa. Kyseinen kokoonpano vakiintui ja kesti vuoteen 1998 asti, ja sitä pidetään Megadethin klassisena kokoonpanona.

Megadethin neljäs studioalbumi, Rust in Peace julkaistiin vuonna 1990. Dave Mustainen irtautuminen päihteistä ajoi hänet puristamaan itsestään vaativia kappaleita ja Rust in Peacen materiaali onkin erittäin teknistä ja monipuolista. Levyä pidetäänkin yhtyeen uran yhtenä tärkeimmistä kulmakivistä. Rust in Peace osoitti, mitä Megadeth todella on keräämällä Megadethille enemmän faneja kuin mikään muu sen tähän mennessä julkaistuista studioalbumeista.Rust in Peacen aikoihin Megadeth voi hyvin ja suurin syy tähän oli menestyksekäs Clash of the Titans -maailmankiertue.

Megadethin suurin kaupallinen menestys, studioalbumi Countdown to Extinction, näki päivänvalon vuonna 1992. Albumi debytoi Billboardin listalla sijalla kaksi, mistä Dave Mustaine oli yllättynyt mutta toisaalta pettynyt, koska hän oli odottanut pitkään ensimmäistä listasijoitusta halutessaan voittaa entisen yhtyeensä Metallican edellisenä vuonna albumillaan Black Album saavuttaman ykköstilan. Albumin ehkä tunnetuin kappale on "Symphony of Destruction". Countdown to Extinctionin myötä Megadeth alkoi saada vihdoin paljon tunnustusta. Albumista tuli Megadethin menestynein albumi, mistä lähtien Mustainen päätavoitteena on aina ollut voittaa Countdown to Extinction. Vuonna 1993 Megadeth teki kappaleen "Angry Again" Last Action Hero -elokuvan soundtrackille.

Dave Mustaine oli kuitenkin alkanut jälleen käyttää huumeita ja otti yliannostuksen muutama päivä ennen kuin Megadethin oli tarkoitus konsertoida legendaarisessa Budokan-konserttihallissa Japanissa. Mustaine toipui yliannostuksesta, mutta Budokan-konsertin peruuntuminen oli kitaristi Marty Friedmanille kovimpia takaiskuja urallaan Megadethissa.

Youthanasia seurasi erittäin menestynyttä Countdown to Extinctionia. Albumin äänitysprosessi oli ongelmallinen alusta alkaen. Yhtyeen muut jäsenet yrittivät väkisin muuttaa yhtyettä demokraattisemmaksi, mutta oli vaikeaa löytää nauhoituspaikkaa, jossa kaikki yhtyeen jäsenet viihtyisivät. Megadeth kokoontui yhtyekokouksiin, joissa Mustainea painostettiin ottamaan muidenkin jäsenten mielipiteet huomioon. Yhtyeen sisäinen kemia alkoi vuosien myötä kärsiä. Megadethin silloinen manageri otti vielä levytyksen ollessa kesken toisen työpaikan, eikä täten pystynyt panostamaan yhtyeeseen tarpeeksi.

Youthanasia debytoi Billboardin Hot 200 -listalla sijalla neljä, aivan Countdown to Extinctionin jalanjäljillä, ja kohtasi hyväksyntää useimmilta yhtyeen faneilta. Yhtyeen ihailijat eivät olleet silti enää yhtä suurta joukkoa. Music Television halusi, että joitain Megadethin videoita sensuroitaisiin. Sanoituksia pitäisi muuttaa sovinnaisemmiksi ja videoihin pitäisi kaiken lisäksi ujuttaa julkisia palvelutiedotteita. Dave Mustainen rakastama kappale "À Tout le Monde" ja sen musiikkivideo ei saanut hyväksyntää MTV:ltä – video ja single hyllytettiin. Youthanasian myötä yhtye ajautui tilanteeseen, jossa se eivät ollut varma tyylistään. Lisäksi albumin kansitaide ärsytti monia ihmisiä. Youthanasia myi kuitenkin platinaa nopeammin kuin mikään aikaisempi Megadeth-albumi, vaikka heavy metal oli menossa jälleen pois muodista, eivätkä metallimusiikkialbumit myyneet enää niin hyvin kuin ennen. Vuonna 1995 Dave Mustaine kamppaili jälleen huumeriippuvuutensa kanssa ja joutui menemään vieroitukseen. Kyseisen vieroitusjakson jälkeen Mustaine kertoi olevansa täysin kuivilla ja että Megadethissa on täysi nollatoleranssi huumeiden suhteen.

Lasku ja hajoaminen (1997–2003)

Youthanasian ja sen seuraajan, Cryptic Writingsin välillä oli pitkä kuiva kausi. Tämä johtui yhtyeessä tapahtuneista muutoksista, muun muassa sisäisistä erimielisyyksistä, Mustainen terveydestä ja jäsenten muutosta Phoenixiin – ja Nick Menzan päätöksestä jäädä Los Angelesiin. Cryptic Writings julkaistiin vuonna 1997, ja sen kappale "Trust" oli Megadethille sen historian ensimmäinen listaykkönen Yhdysvaltain radiossa. Kolme albumin muuta singleä ylsivät myös TOP 10 -listalle. singlejen menestys ei kuitenkaan vaikuttanut myyntilukuihin. Yhtyeen pitkäaikainen rumpali Nick Menza erotettiin Megadethista huumeidenkäyttöepäilyjen takia. Menzan korvasi MD.45:ssa Mustainen kanssa aiemmin työskennellyt Jimmy DeGrasso.

Megadeth julkaisi vuonna 1999 kahdeksannen studioalbuminsa Risk. Albumin luomisprosessista ei enää ollut pääsääntöisesti vastuussa Dave Mustaine, vaan tuottajat ja yhtyeen muut jäsenet, jotka olivat tuolloin erityisesti innostuneet alternative rockista ja grunge-musiikista. Yhtyeen loppu oli lähellä, eikä Mustaine omasta mielestään voinut tehdä muuta kuin laulaa sydämensä pohjasta. Albumilla on monia hyviä pop rock- ja alternative rock -kappaleita, mutta albumi ei kuulostanut fanien mielestä enää Megadethilta. Yhtye ei menneisyytensä vuoksi soveltunut valtavirran radiokanaville, joille sen materiaali olisi ehkä paremmin sopinut.

Risk otettiin happamasti vastaan. Kitaristi Marty Friedman lopetti kesken kiertueen halutessaan keskittyä omaan soolouraansa, ja Capitol Records kertoi, ettei mahdollisuutta uudesta levytyssopimusta aiota panna käytäntöön. Megadeth värväsi kitaristiksi Al Pitrellin, jatkoi kiertuetta ja samanaikaisesti tuotti pari uutta kappaletta Capitol Punishment: The Megadeth Years -kokoelmalle. Kyseinen levy täytti Megadethin viimeiset velvoitteet Capitol Recordsille, joka oli armeliaasti palauttanut yhtyeen täyden albumin muualle tarjottavaksi.

Megadeth oli ensimmäistä kertaa vapaa tekemään sopimuksen minkä tahansa levy-yhtiön kanssa. The World Needs a Heroksi nimetty albumi julkaistiin 14. toukokuuta 2001 Sanctuary Recordsin kautta. The World Needs a Heron materiaali nojaa enemmän Dave Mustainen heavy metal -taustaan kuin muutama aiempi studioalbumi.

Hyvä onni jäi kuitenkin lyhyeksi. Monet luulivat Megadethin keulahahmon Dave Mustainen musiikillisen uran olevan ohi, kun hän sai hermovaurion käteensä vuonna 2002. Hermovaurion seurauksena Mustainen vasen käsi oli täysin tunnoton neljän kuukauden ajan. Mustaine epäili, pystyisikö hän enää ikinä esiintymään. Lääkärit kertoivat Mustainelle, ettei hän välttämättä ikinä saisi takaisin käden toimintakykyä saati kitaran soittokykyä. Mustaine lopetti Megadethin tulevaisuudensuunnitelmia vailla.

Paluu (2003–2005)

Tunnon palaillessa Dave Mustainen käteen hän aloitti intensiivisen, vuoden kestäneen painoterapiakuntoutuksen toivomuksenaan saada takaisin tarpeeksi voimaa pystyäkseen lopulta soittamaan kitaraa. Saatuaan voimansa takaisin Mustainen täytyi vielä kuitenkin työskennellä sorminäppäryyden kanssa. Hän palkkasi kitaransoitonopettajan ja tämän opissa opetteli soittamaan kitaraa uudestaan yrittäen myös korjata aiemmin tekemiään virheitä.

Kesällä 2004 saatuaan takaisin nopeuden soittamisessaan Mustaine alkoi kirjoittaa kappaleita sooloalbumilleen. Levy-yhtiö EMI, jonka kanssa sopimukseen kuului vielä yksi levytys, kertoi, että albumi pitää julkaista yhtyeen nimellä. Megadeth-albumi äänitettiin, vaikka David Ellefson ei ollut halukas tai kykenevä osallistumaan. Dave Mustaine värväsi Megadethin vanhan kitaristin Chris Polandin soittamaan kitarasoolot monille albumin kappaleille ja käytti studiomuusikoiden Jimmy Lee Sloasin (basso) ja Vinnie Colaiutan (rummut) apua. The System Has Failediksi nimetty albumi julkaistiin 14. syyskuuta 2004, ja se on Megadethin kymmenes studioalbumi. The System Has Failedin julkaisun yhteydessä Dave Mustaine vakuutti albumin olevan viimeinen Megadeth-studioalbumi.

Kiertuekokoonpanoksi hankittiin kitaristi Glen Drover, rumpali Nick Menza ja basisti James MacDonough. Vain viikko ennen "Blackmail the Universe" -kiertueen alkua loppuvuodesta 2004 Nick Menza erotettiin - Dave Mustainen mukaan Menza ei ollut valmistautunut soittamiseen bändissä, eikä siksi kyennyt soittamaan Megadethin materiaalia. Uudeksi rumpaliksi hankittiin myös Eidolon-yhtyeessä soittavan kitaristi Glen Droverin vanhempi veli Shawn Drover.

Uusi alku (2005-)

Megadethin perustettua menestyneen Gigantour-kiertueen yhtyeen suosio oli kasvussa, ja Dave Mustaine ei ollut enää varma Megadethin lopettamisesta. Hän sanoi kertovansa Buenos Airesissa Argentiinassa pidettävässä konsertissa mahdollisesta jatkosta – vastaus oli paikalla olleiden kymmenien tuhansien fanien ja yhtyeen maailmanlaajuisten fanien riemuksi myönteinen. Vuonna 2006 James MacDonough erosi yhtyeestä musiikillisiin erimielisyyksiin vedoten, ja James LoMenzo palkattiin MacDonoughin tilalle. Päätettyään jatkaa Megadeth-nimen alla Dave Mustaine alkoi valmistella uutta materiaalia kiertue-elämän lomassa. Alun perin syksyksi 2006 kaavaillun uuden albumin julkaisu viivästyi muutamien DVD-julkaisujen ja Gigantour-kiertueen myötä, ja Megadethille jäi aikaa valmistella muutamia uusia kappaleita. Joulukuussa 2006 Dave Mustaine ilmoitti jättävänsä ESP-kitarat ja tammikuussa 2007 ilmoitti liittyvänsä Dean Guitarsin leipiin.

Uusi Megadeth-albumi nimeltään United Abominations julkaistiin 15. toukokuuta 2007. United Abominations debytoi sijalla 8. Yhdysvaltojen ja sijalla 2. Suomen virallisella albumilistalla ja on saanut arvostusta niin yhtyeen faneilta kuin arvostelijoilta. Lokakuussa 2007 Megadeth julkaisi koko uran kattavan Warchest -neljän CD:n ja yhden DVD:n kokoelman. 14. tammikuuta 2008 Megadeth ilmoitti korvaavansa soolokitaristi Glen Droverin Chris Broderickillä (Jag Panzer, Nevermore), joka teki livedebyyttinsä Helsingin jäähallissa 4. helmikuuta 2008. Mustaine on myös kertonut, että Megadeth "soittaa tällä hetkellä uudella tasolla, kun Chris on tullut kuvioihin".

Megadeth ilmoitti 30. heinäkuuta 2008 virallisilla kotisivuillaan aikovansa aloittaa uuden albumin nauhoitukset syksyn aikana. Uusi albumi Endgame julkaistiin 15. syyskuuta 2009.

Dave Mustaine tiedotti bändin virallisilla kotisivuilla 8. helmikuuta 2010 alkuperäisen basistin David Ellefsonin paluusta bändiin. Ellefson lähti bändista vuonna 2004 riitaannuttuaan pahoin Mustainen kanssa ja palaa kokoonpanoon yhtyeen aloittaessa Rust in Peace-levyn 20-vuotisjuhlakiertueen maaliskuussa Pohjois-Amerikassa. Kiertueen tiimoilta julkaistaan myös uusi livealbumi ja dvd, Rust in Peace Live. Videotallenne tulee myyntiin myös Blu-ray muodossa, joten kyseessä on ensimmäinen Megadethin julkaisu, joka julkaistaan myös Blu-ray-formaatissa.

2010 kesäkuun aikana Megadeth, Metallica, Slayer ja Anthrax esiintyivät ensimmäistä kertaa samalla lavalla. Kaikki neljä yhtyettä esiintyivät yhdessä viidessä konsertissa joista toinen näytettiin satelliittien kautta elokuvateattereissa. Tämä esitys julkaistiin myös DVD:llä ja Blu-Rayllä. Megadeth esiintyi myös Suomessa kesällä 2010 Tuska-festivaalilla Helsingissä.

Syyskuussa 2010 Guitar Hero: Warriors of Rock-pelin yhteydessä julkaistiin Sudden Death-single.

Maaliskuussa 2011 Megadeth aloitti yhdessä Slayerin kanssa kuukauden mittaisen yhteiskiertueen. Yhtyeet konsertoivat Suomessa Helsingin jäähallissa 17. maaliskuuta.

Megadethin kolmastoista studioalbumi TH1RT3EN julkaistiin 1.11.2011. ja neljästoista on tulossa kesäkuussa 2013. Albumi on nimeltään Super Collider. Yhtyeen kokoonpanossa ei poikkeuksellisesti tapahdu muutoksia uuden albumin julkaisun myötä.

Jäsenet

Nykyiset

• Dave Mustaine – laulu, kitara (1983–2002, 2004-)
• Shawn Drover – rummut (2004–)
• David Ellefson – basso, taustalaulu (1983-2002, 2010-)
• Chris Broderick – kitara, taustalaulu (2008–)

Entiset

• Dijon Carruthers – rummut (1983)
• Greg Handevidt – kitarat (1983–1984)
• Lee Raush – rummut (1984)
• Chris Poland – kitarat (1984–1987)
• Gar Samuelson – rummut (1984–1987)
• Jeff Young – kitarat (1987–1988)
• Chuck Behler – rummut (1987–1988)
• Nick Menza – rummut (1989–1998, 2004)
• Marty Friedman – kitarat (1990–2000)
• Dave Lombardo – rummut (1987)
• Jimmy DeGrasso – rummut (1998–2002)
• Al Pitrelli – kitarat (2000–2002)
• James MacDonough – basso (2004–2006)
• Glen Drover – kitarat (2004–2007)
• James LoMenzo – basso (2006-2010)

Sessiomuusikot

• Jimmie Lee Sloas – basso (2004)
• Vinnie Colaiuta – rummut (2004)
• Chris Poland – kitarat (2004)

Kiertuemuusikot

• Kerry King – kitarat (1984,1987)
• Mike Albert – kitarat (1985)

Vierailevat muusikot

• Steve Jones – kitarat (1988)
• Cristina Scabbia – laulu (2007)
• Alexi Laiho – laulu (2008)

Julkaisut

Pääartikkeli: Megadethin diskografia

• Killing Is My Business... And Business Is Good!  (1985, Combat Records)
• Peace Sells...But Who's Buying?  (1986, Capitol Records)
• So Far, So Good... So What!  (1988, Capitol Records)
• Rust in Peace  (1990, Capitol Records)
• Countdown to Extinction  (1992, Capitol Records)
• Youthanasia  (1994, Capitol Records)
• Cryptic Writings  (1997, Capitol Records)
• Risk  (1999, Capitol Records)
• The World Needs a Hero  (2001, Sanctuary Records)
• The System Has Failed  (2004, Sanctuary Records)
• United Abominations  (2007, Roadrunner Records)
• Endgame  (2009, Roadrunner Records)
• TH1RT3EN  (2011, Roadrunner Records)
• Super Collider  (2013)

Aiheesta muualla

• Megadethin virallinen sivusto
• Kattava fanisivusto
• Megadeth Last.fm-sivustolla (englanniksi)
• YLE Elävä arkisto: Soundina Megadeth

Megadeth