Megadeth

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Megadeth Logo.svg
Megadeth Sonisphere -festivaalitapahtumassa 2010, vasemmalta: David Ellefson, Dave Mustaine, Chris Broderick, Shawn Drover.
Megadeth Sonisphere -festivaalitapahtumassa 2010, vasemmalta: David Ellefson, Dave Mustaine, Chris Broderick, Shawn Drover.
Tiedot
Toiminnassa: 1983–2002, 2004-
Tyylilaji: heavy metal, thrash metal, speed metal
Kotipaikka: Yhdysvaltain lippu Los Angeles, Kalifornia,
Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Sivusto: http://www.megadeth.com/
Jäsenet
Dave Mustaine laulu, soolo- ja rytmikitara
David Ellefson basso, taustalaulu
Chris Broderick soolo- ja rytmikitarakitara, taustalaulu
Shawn Drover rummut, lyömäsoittimet
Levy-yhtiöt
Universal Music Group 2013–
Roadrunner Records 2006–2012
Sanctuary Records 2001–2004
Capitol Records 1986–1999
Combat Records 1985–1986

Megadeth on yhdysvaltalainen metallimusiikkia esittävä yhtye, jonka laulaja ja rytmikitaristi Dave Mustaine sekä basisti David Ellefson perustivat vuonna 1983 Los Angelesissa pian sen jälkeen, kun Mustaine oli erotettu Metallica-yhtyeestä. Megadeth on julkaissut urallaan neljätoista studioalbumia, joista kuusi on ylittänyt Yhdysvalloissa platinalevyrajan sekä viisi live- ja kokoelma-albumia. Mustainen ja Ellefsonin ohella yhtyeen nykyiseen kokoonpanoon kuuluvat soolokitaristi Chris Broderick ja rumpali Shawn Drover.

Mittavan uransa aikana yhtyeen tyyli on vaihdellut raskaammasta thrash- ja speed metalista perinteisempään ja melodisempaan raskaaseen rockmusiikkiin. Metallican, Slayerin ja Anthraxin ohella Megadeth yksi suurimpia vaikuttajia ja pioneereja thrash metalin saralla, ja se luetaan thrash metalin "neljän suuren" joukkoon edellämainittujen yhtyeiden lisäksi.

Esikoisalbuminsa Killing Is My Business... And Business Is Good! yhtye julkaisi vuonna 1985. Megadethin tuorein studioalbumi on vuoden 2013 kesällä julkaistu Super Collider. Maailmanlaajuisesti Megadeth albumeita on myyty yli 50 miljoonaa kappaletta,[1] ja yhtye on ollut ehdolla myös Grammy-palkinnon saajaksi peräti yksitoista kertaa.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perustaminen ja esikoisalbumi Killing Is My Business... And Business Is Good! (1983–1985)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dave Mustaine erotettiin Metallica -yhtyeestä vuoden 1983 huhtikuussa päihdeongelmien ja arvaamattoman käyttäytymisensä vuoksi.[2] Mustaine muutti San Franciscosta Los Angelesiin ja perusti oman yhtyeensä Fallen Angels.[3] Matkatessaan linja-autolla kohti Los Angelesia Mustaine huomasi auton lattialla lentolehtisen, jonka hän poimi lukeakseen. Lehtinen oli kalifornialaisen senaattori Alan Cranstonin käsiesite, jossa heräteltiin keskustelua lähinnä ydinuhkan laajenemisesta.[4] Lehtinen sisälsi lauseen "Megakuoleman varustelutasosta (engl. the arsenal of megadeath) ei päästä eroon, sovitaanpa rauhanneuvotteluissa mitä tahansa".[4] Megakuolema tarkoittaa miljoonan ihmishengen menehtymistä ydintuhon seurauksena.[4] Mustaine kirjoitti lauseen innoittamana matkan aikana kappaleen "Megadeth".[4]

Kesällä 1983 Mustaine tutustui basisti David Ellefsoniin, joka asui Mustainen kanssa samassa kerrostalossa,[3] sekä kitaristi Greg Handevidtiin.[5] Mustaine ja Ellefson perustivat pian toistaiseksi vailla nimeä olleen yhtyeensä, ja Greg Handevidt liittyi yhtyeen soolokitaristiksi ja rumpaliksi pestattiin Dijon Carruthers.[6] Yhtyeelle etsittiin myös ahkerasti laulajaa, sillä Mustaine oli hyvin epäluuloinen omien laulukykyjensä suhteen.[6] Lawrence "Lor" Kane vaikutti yhtyeen laulajana vain hetken eikä tehnyt yhtäkään esiintymistä yhtyeen laulajana mutta kuultuaan Mustainen kirjoittaneen kappaleen "Megadeth" hän ehdotti sitä yhtyeen nimeksi.[6] Mustaine, joka kuvannollisesti janosi entisen yhtyeensä verta,[7] halusi tehdä perustamastaan Megadethista nopeamman ja raskaamman kuin mitä hänen entinen yhtyeensä Metallica oli.

Vuodenvaihteen jälkeen Dijon Carruthersin korvasi Lee Rausch, jonka kanssa Mustaine ja Ellefson äänittivät kappaleet "Loved to Death", "The Skull Beneath the Skin" ja "Mechanix" sisältäneen demoäänitteen Last Rites.[3][8] Piakkoin demon äänittämisen ja julkaisun jälkeen Gar Samuelson korvasi Lee Rauschin yhtyeen rumpalina, ja Greg Handevidtin poistuttua kuvioista live-esiintymisissä San Franciscon tienoolla Megadethia avusti Slayer -yhtyeen kitaristi Kerry King.[9][10] Last Rites päätyi levy-yhtiö Combat Recordsille, jonka kanssa yhtye solmi levytyssopimuksen vuoden 1984 marraskuussa. Mustaine päätyi valitsemaan sopimusta tarjonneista levy-yhtiöistä Combatin, koska se oli tarjonnut Megadethille suurimman budjetin esikoisalbumin äänittämiseen ja kiertueeseen.[9] Joulukuussa Megadethin kokoonpano täydentyi nelihenkiseksi soolokitaristi Chris Polandin liityttyä yhtyeeseen,[7] ja vuoden lopulla Megadeth teki yhteisiä esiintymisiä Slayerin kanssa esiintyen ensimmäistä kertaa urallaan New Yorkin alueella.[3] Polandin soolokitaristiksi liittymiseen vaikutti hänen ja rumpali Gar Samuelsonin yhteinen historia, sillä he olivat vaikuttaneet opiskeluvuosinaan yhdessä The New Yorkers -yhtyeessä.[11] Lisäksi Dave Mustaine vaikuttui Polandin soittotaidosta, ja hän on myöhemmin kertonut Polandin olleen tuolloin huomattavan paljon edistyneempi kitaristi kuin hän itse oli.[11] Yhtyeen tuoreet jäsenet Samuelson ja Poland toivat mukanaan entistä vaarallisemmat päihteet, kuten heroiinin ja kokaiinin, jo valmiiksi päihdekoukussa olleiden Dave Mustainen ja David Ellefsonin lähettyville.[12]

Combat Records antoi Megadethin käytettäväksi 8 000 dollaria esikoisalbumin äänittämiseen. Puolet albumin budjetista kului kuitenkin alkoholiin, huumeisiin ja ruokaan, minkä vuoksi yhtye joutui pakon edessä vaihtamaan tuottajaa ja äänittämään albumin käytännössä itsenäisesti.[1] Tämän vuoksi albumin musiikillinen ulkonäkö ja äänimaailma kärsi merkittävällä tavalla. Megadethin esikoisalbumin Killing Is My Business... And Business Is Good! äänittäminen kesti vuoden 1984 joulukuusta seuraavan vuoden tammikuuhun, ja albumi julkaistiin vuoden 1985 kesäkuussa Combat Recordsin toimesta. Albumi onnistui herättämään huomiota underground metal -piireissä, ja myös suuret levy-yhtiöt kiinnostuivat Megadethista. Yhtyeen maskotti, alun perin Dave Mustainen ideoima Vic Rattlehead esiintyi albumin kansikuvassa ja on sen jälkeen ollut merkittävä osa Megadethin levytysten kuvitusta.[13]

Esikoisalbuminsa julkaisun jälkeen Megadeth kiersi Yhdysvalloissa ja Kanadassa Exciter -yhtyeen kanssa. Chris Poland erosi yhtyeestä kiertueen alussa, ja kiertueen aikana yhtyeen kitarisina vaikutti Mike Albert. Poland palasi yhtyeeseen kuitenkin lokakuussa 1985.

Peace Sells... But Who's Buying? ja ensiaskeleet menestykseen (1986–1989)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Megadeth Peace Sells... But Who's Buying? -studioalbumin kiertueella vuonna 1986.

Dave Mustaine vastasi yhtyeen esikoisalbumin tapaisesti myös yksinomaan Megadethin seuraavan albumin kappaleiden kirjoittamisesta. Levy-yhtiö Combat Recordsin seuraavaa albumia varten yhtyeelle kustantama alhainen budjetti ei kuitenkaan miellyttänyt yhtyettä, ja pian Megadeth solmi uuden levytyssopimuksen Capitol Recordsin kanssa. Capitol osti Combat Recordsin omistamat oikeudet yhtyeen tulevaan studioalbumiin Peace Sells... But Who's Buying? ja palkkasi tuottaja Paul Lanin miksaamaan albumin uudestaan. Albumi tuotettiin 25 000 dollarin budjetilla ja julkaistiin vuoden 1986 lokakuussa. Peace Sells... But Who's Buying? oli yhtyeen esikoisalbumiin nähden huolellisemmin tuotettu ja Mustainen kappalemateriaali oli aiempaan verrattuna ottanut askeleen eteenpäin sekä sävellyksissä että sanoituksissa, ja Mustaine kertoi tietoisesti pyrkineensä kirjoittamaan albumille ajanmukaisia kappaleita.[14] Albumi huomioitiinkin erityisesti kappaleiden poliittisista kannanotoista ja se kasvatti yhtyeen fanikantaa entisestään. Nimikkokappale "Peace Sells" ja avauskappale "Wake Up Dead" julkaistiin singleinä ja molemmista kappaleista tuotetut musiikkivideot saivat paljon esitysaikaa Music Televisionin toimesta. "Peace Sells" sai myös paljon huomiota musiikkikriitikoilta sen kyynisistä sanoituksista Yhdysvaltojen taloudellista tilannetta kohden. Vuonna 1992 Yhdysvalloissa platinarajan ylittänyt[15] Billboardin albumilistalla korkeimmillaan sijalla 76. viihtynyt Peace Sells... But Who's Buying? nosti Megadethin thrash metalin "suureen nelikkoon" Slayerin, Anthraxinja Metallican rinnalle.[16]

Vuden 1987 helmikuussa Megadeth kiersi Yhdysvaltoja Alice Cooperin lämmittelijänä Cooperin Constrictor -studioalbumia seuranneella kiertueella.[17] Yhdysvalloissa yhtye lämmitteli myös King Diamondia ja Motörheadia.[3] Maaliskuussa Megadeth aloitti kiertueen ensimmäistä kertaa urallaan pääesiintyjän asemassa konsertoidessaan Britanniassa, jonka jälkeen yhtye jatkoi kiertuetta myös Yhdysvalloissa lämmittelijöinään Overkill ja Necros. Kiertueen kuluessa rumpali Gar Samuelsonin päihdeongelmat paisuivat aiempaa suurimpiin mittasuhteisiin, ja Mustaine sekä Ellefson alkoivat keskustella Samuelsonin erottamisesta. Mustainen mukaan Samuelson oli päihteiden vaikutuksen alaisena liaan vaikea persoona käsiteltäväksi, ja tämän seurauksena Samuelsonin rumputeknikko Chuck Behler soitti rumpuja kiertueen lopulla.[18]

Samuelsonin ongelmien kasautuessa myös Mustainen ja soolokitaristi Chris Polandin välinen suhde kiristyi, sillä Poland oli pantannut yhtyeen instrumentteja ja muita välineitä saadakseen rahaa heroiiniin. Tämä johti sekä Samuelsonin että myös Polandin erottamiseen vuoden 1987 kesäkuussa. Chuck Behler jatkoi yhtyeen rumpalina, mutta Megadeth oli edelleen vailla soolokitaristia. 16-vuotias Jeff Loomis koe-esiintyi muulle yhtyeelle, mutta Mustaine hylkäsi hänet nuoren ikänsä vuoksi vaikka olikin pitänyt tämän soittotaidosta valtavasti.[19] Polandin korvasi alun perin Jay Reynolds, mutta Megadethin alettua työstämään seuraavaa studioalbumiaan Reynoldsin tilalle valittiin lopulta Jeff Young, joka oli työskennellyt Reynoldsin kitarateknikkona.[18] Youngin liittyessä yhtyeeseen Megadeth oli työstänyt seuraavaa studioalbumiaan jo kuuden viikon ajan.[18]

Megadeth työsti kolmatta studioalbumiaan So Far, So Good... So What! tuottaja Paul Lanin kanssa viiden kuukauden ajan. Albumin tuotantoprosessi kuitenkin kärsi Mustainen päihderiippuvuudesta, ja hän oli eri mieltä tuottaja Lanin kanssa erityisesti tavasta, jolla Lani halusi välttämättä äänittää albumin rumpuosuudet.[20] Myöhemmin albumia miksattaessa Mustaine ja Lani riitautuivat entisestään, ja albumin lopullisesta miksauksesta vastasi lopulta Michael Wagener, joka oli työskennellyt miksaajana muun muassa Metallican vuoden 1986 studioalbumilla Master of Puppets.

So Far, So Good... So What! julkaistiin vuoden 1988 tammikuussa ja se sai yleisön ja kriitikoiden keskuudessa lämpimän vastaanoton. Albumi saavutti Billboardin listalla sijan 28., täysin ilman radiosoiton tuomaa kaupallista apua ja se nousi listoille myös Euroopan maissa, Japanissa ja Uudessa-Seelannissa. Albumilta julkaistiin kolme singleä: Sex Pistols -cover "Anarchy in the U.K.", "Mary Jane" sekä "Liar", mutta yksikään singleistä ei noussut listoille. So Far, So Good... So What! myi kultaa sekä Yhdysvalloissa että Kanadassa,[15][21] ja vuonna 1998 yhtye vastaanotti albumista myös platinalevyn Yhdysvalloissa.[15] Kanadassa albumi ylitti platinarajan vuonna 1992.[21]

Julkaisun jälkeen Megadeth kiersi lämmittelijänä Dion Dream Evil -albumin kiertueella, ja myöhemmin vuonna 1988 yhtye oli lämmittelijänä Iron Maidenin Seventh Tour of a Seventh Tour -kiertueella. Elokuussa Megadeth esiintyi Monsters of Rock -festivaalitapahtumassa Britanniassa yli 100 000 hengen yleisölle.

Hieman Monsters or Rock -esiintymisen jälkeen Mustaine erotti yhtyeestä sekä soolokitaristi Jeff Youngin että rumpali Chuck Behlerin, ja Megadeth perui Australian -kiertueensa. So Far, So Good... So What! -kiertueen edetessä Mustainen ja Behlerin välille oli kehittynyt ongelmia, ja tämän vuoksi Mustaine toimi samoin kuten Gar Samuelsonin kanssa kaksi vuotta aiemmin: Behlerin rumputeknikko Nick Menza liittyi yhtyeen rumpaliksi vuoden 1989 heinäkuussa. Young sen sijaan joutui lähtemään yhtyeestä, sillä Mustaine uskoi, että hänen tyttöystävällään oli suhde Youngin kanssa.[22]

Vuonna 1989 Mustaine, Ellefson ja Menza äänittivät kolmihenkisenä kokoonpanona cover-version Alice Cooperin kappaleesta "No More Mr. Nice Guy" Wes Cravenin ohjaaman kauhuelokuvan Shocker soundtrack-albumille, ja kappale julkaistiin myös singlenä ja siitä kuvattiin musiikkivideo. Dave Mustaine joutui maaliskuussa vieroitukseen, kun hän kolaroi päihteiden vaikutuksen alaisena pysäköitynä olleen auton kanssa.[3] Vieroitushoidosta palatessaan Mustaine raitistui ensimmäistä kertaa kymmeneen vuoteen.

Klassinen kokoonpano ja kaupallinen menestys (1990–1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dave Mustainen raitistumisen jälkeen Megadeth oli edelleen vailla soolokitaristia. Muun muassa Guns N' Rosesin kitaristi Slash oli soitellut Mustainen ja Ellefsonin kanssa yhdessä, mutta oli päättänyt jäädä Guns N' Rosesiin. Panteran Dimebag Darrell oli ehdolla yhtyeen kitaristiksi, mutta ei suostunut liittymään yhtyeeseen ilman veljeään, rumpali Vinnie Paulia.[23] Koska Nick Menza oli vastikään liittynyt yhtyeen rumpaliksi, Mustaine joutui ohittamaan jo toisen taitavan kitaristin. Ongelmaan löytyi lopulta ratkaisu vuoden 1990 helmikuussa, kun Marty Friedman liittyi yhtyeen uudeksi soolokitaristiksi. Jälleen nelihenkiseksi yhtyeeksi muotoutunut Megadeth sai Friedmanin myötä niin kutsutun "klassisen kokoonpanonsa", johon lukeutuivat nyt Mustaine, Ellefson, Friedman ja Menza.

Maaliskuussa Megadeth aloitti seuraavan studioalbuminsa Rust in Peace työstämisen tuottaja Mike Clinkin kanssa, ja se julkaistiin syyskuussa.[24] Dave Mustainen irtautuminen päihteistä ajoi hänet puristamaan itsestään vaativia kappaleita ja Rust in Peacen materiaali onkin erittäin teknistä ja monipuolista.[12] Levyä pidetäänkin yhtyeen uran yhtenä tärkeimmistä kulmakivistä. Rust in Peace osoitti, mitä Megadeth todella on keräämällä Megadethille enemmän faneja kuin mikään muu sen tähän mennessä julkaistuista studioalbumeista.Rust in Peacen aikoihin Megadeth voi hyvin ja suurin syy tähän oli menestyksekäs Clash of the Titans -maailmankiertue.[25]

Megadethin suurin kaupallinen menestys, studioalbumi Countdown to Extinction, näki päivänvalon vuonna 1992. Albumi debytoi Billboardin listalla sijalla kaksi, mistä Dave Mustaine oli yllättynyt mutta toisaalta pettynyt, koska hän oli odottanut pitkään ensimmäistä listasijoitusta halutessaan voittaa entisen yhtyeensä Metallican edellisenä vuonna albumillaan Black Album saavuttaman ykköstilan. Albumin ehkä tunnetuin kappale on "Symphony of Destruction". Countdown to Extinctionin myötä Megadeth alkoi saada vihdoin paljon tunnustusta. Albumista tuli Megadethin menestynein albumi, mistä lähtien Mustainen päätavoitteena on aina ollut voittaa Countdown to Extinction.[26]

Vuonna 1993 Megadeth julkaisi singlenä Dave Mustainen kirjoittaman kappaleen "Angry Again", jonka Mustaine oli säveltänyt Countdown to Extinctionia seuranneella maailmankiertueella. Kappale huomioitiin Grammy-ehdokkuudella kategoriassa "Best Metal Perfomance" ja se julkaistiin myös Arnold Schwarzeneggerin tähdittämä Last Action Hero -elokuvan soundtrack-albumilla.

Dave Mustaine oli kuitenkin alkanut jälleen käyttää huumeita ja otti yliannostuksen muutama päivä ennen kuin Megadethin oli tarkoitus konsertoida legendaarisessa Budokan-konserttihallissa Japanissa. Mustaine toipui yliannostuksesta, mutta Budokan-konsertin peruuntuminen oli kitaristi Marty Friedmanille kovimpia takaiskuja urallaan Megadethissa.[12]

Alkuvuodesta 1994 Megadeth ja tuottaja Max Norman aloittivat Megadethin seuraavan studioalbumin, Youthanasian, työstämisen Phase Four Studios -äänitysstudiolla Phoenixissa, Arizonassa. [27] Muutamia päiviä myöhemmin studion laitteisto pakotti yhtyeen kuitenkin vaihtamaan työskentelypaikkaa ja etsimään tilalle uuden, vaihtoehtoisen studion. Mustaine vaati, että yhtye äänittäisi albumin Arizonassa, mutta sopivia tiloja studiotyöskentelyyn ei onnistuttu löytämään.[27] Normanin ehdotuksesta yhtye päätti rakennuttaa oman studionsa vuokrattuun varastorakennukseen Phoenixissa. Studion valmistuessa yhtye työsti kappalemateriaalia tulevaa albumiaan varten Vintage Recorders -studiolla.[27] Albumin äänitysprosessi taltioitiin ja se julkaistiin vuonna 1995 videotallenteena Evolver: The Making of Youthanasia.

Youthanasia julkaistiin marraskuun 1994 alussa kahdeksan kuukautta kestäneen studiotyöskentelyn tuloksena. Albumi debytoi Billboardin listan neljäntenä ja se sai positiivisen vastaanoton kriitikoilta ja oli menestys myös yhtyeen fanien keskuudessa.[28] Musiikillisesti Youthanasia siirsi Megadethia aiempaa enemmän kohti valtavirran metallimusiikkia.[29] Albumi saavutti menestystä myös Euroopassa ja esimerkiksi Suomessa yhtyeelle myönnettiin albumista kultalevy vuonna 1994.[30] Yhdysvalloissa ja Kanadassa albumi myi platinaa.[15] Youthanasian kappaleista "Train of Consequences" ja "À Tout le Monde" julkaistiin singleinä ja molemmista kappaleista tuotettiin myös musiikkivideot. Marraskuun lopulla yhtye vieraili David Lettermanin isännöimässä Late Show with David Letterman -talk show'ssa esittämässä tuoreet singlejulkaisunsa. "Train of Consequences" oli Billboardin Hot Mainstream Rock Tracks -listan 29. ja brittilistan 22.[31][32] À Tout le Monde oli Hot Mainstream Rock Tracks -listan 31.,[31] mutta televisiokanava Music Television hyllytti kappaleen musiikkivideon, koska kappaleen väitettiin kertovan itsemurhasta ja kannustavan siihen. Dave Mustaine suivaantui rakastamaansa kappaletta kohtaanesitetyistä väitteistä ja kiisti kappaleeseen kohdistetut väitteet jyrkästi haastatteluissa. Kappale nousi jälleen negatiiviseen valoon vuonna 2006 yli vuosikymmenen julkaisunsa jälkeen, kun se yhdistettiin Kanadassa tapahtuneeseen koulusurmaan. Mustaine totesi tuolloin CBC Newsin haastattelussa omistavansa kappaleen illan konsertissa ammuskelussa menehtyneiden muistoksi.

Vuonna 1995 Dave Mustaine kamppaili jälleen huumeriippuvuutensa kanssa ja joutui menemään vieroitukseen. Kyseisen vieroitusjakson jälkeen Mustaine kertoi olevansa täysin kuivilla ja että Megadethissa on täysi nollatoleranssi huumeiden suhteen.[12] Heinäkuussa 1995 yhtye julkaisi EP-levyn Hidden Treasures, joka koostui cover-kappaleista sekä ennenjulkaisemattomasta materiaalista. EP:n kappale ja singlejulkaisu "99 Ways to Die" huomioitiin Grammy-ehdokkuudella kategoriassa "Best Metal Perfomance".

Lasku ja hajoaminen (1997–2003)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Youthanasian jälkeisen maailmankiertueen päätyttyä Megadeth vietti vapaata vuoden 1995 loppuun. Mustaine perusti yhtyeen MD.45, joka julkaisi vuonna 1996 studioalbumin The Craving. Marty Friedman rakennutti uuteen kotiinsa Phoenixissa oman kotistudionsa ja äänitti soolouransa neljännen studioalbumin True Obsessions, joka julkaistiin Japanissa vuoden 1996 huhtikuussa ja Yhdysvalloissa lokakuussa.[33]

Megadeth studioalbumin Cryptic Writings kiertueella Las Vegasissa vuonna 1998.

Vuoden 1996 syyskuussa yhtye matkusti Lontooseen työstämään kappaleita seuraavaa studioalbumia varten. Yhtyeen uudeksi manageriksi palkattu Bud Prager oli tiiviisti mukana albumin sävellysprosessissa ja Mustaine toivoi, että Pragerin mukanaan tuoma ulkopuolisen vaikuttajan näkökulma toisi Megadethille kaivatun uudistuksen, jonka avulla yhtye voisi vihdoin nousta Yhdysvalloissa Billboardin albumilistan kärkeen tulevalla albumillaan.

Albumia työstettiin tuottaja Dann Huffin kanssa alun perin nimellä Needles and Pins, mutta lopulta eri vaiheiden jälkeen se julkaistiin nimellä Cryptic Writings vuoden 1997 kesäkuussa. Albumin avauskappale ja ensimmäisenä singlenä julkaistu "Trust" menestyi listoilla ja se sai paljon radiosoittoa. "Trust" nousi Hot Mainstream Rock Tracks -listan viidenneksi,[31] ja albumin kolme muuta singleä - "Almost Honest", "Use the Man" ja "A Secret Place" - ylsivät jokainen 20 parhaan joukkoon. "Trust" huomioitiin myös Grammy-ehdokkuudella vuonna 1998 kategoriassa "Best Metal Perfomance".[34] Cryptic Writings ylsi Yhdysvalloissa Billboardin listan kymmenenneksi,[28] ja albumista myönnettiin yhtyeelle kultalevy lokakuussa 1997.[15] Cryptic Writings saavutti maailmanlaajuisesti korkeimman listasijoituksensa Suomessa noustessaan albumilistan toiseksi.[35] Singlemenestyksestään huolimatta Cryptic Writings jakoi kriitikot ja kuuntelijat kahtia, ja esimerkiksi Allmusicin Stephen Thomas Erlewine kehui yhtyeen innokkuutta muuttaa tavaramerkkityyliään, mutta kritisoi albumia etenkin Dave Mustainen aiempaa kunnianhimoisempien sävellysten takia.[36]

Cryptic Writingsia seuranneella kiertueella rumpali Nick Menza joutui jättämään kiertueen kesken, koska hänen polvivaivansa olivat pahentuneet kiertueen edetessä. Hänen tilalleen palkattiin aiemmin Mustainen kanssa MD.45 -yhtyeessä työskennellyt Jimmy DeGrasso. Järjestelyn piti olla alun perin tilapäinen, mutta Dave Mustaine päätti lopulta että kokoonpano jäisi lopulliseksi, vaikka Menza oli jo hoidattanut polvivaivansa kuntoon leikkauksen avulla.[37]

Koska yhteistyö tuottaja Dann Huffin kanssa oli osoittautunut onnistuneeksi ratkaisuksi ja yhtye oli Cryptic Writingsin singelohkaisuillaan onnistunut saamaan mittavan määrän radiosoittoa ja menestystä, yhteistyötä Huffin kanssa päätettiin jatkaa myös seuraavan studioalbumin Risk parissa. Yhtye alkoi työstää albumia vuoden 1999 tammikuussa Nashvillessa. Manageri Bud Pragerilla oli Riskin kappalemateriaalissa entistä suurempi panos ja vaikutusvalta, ja lopulliselle albumille päätyi peräti viisi hänen työstämäänsä kappaletta. Prager suostutteli Mustainen antamaan entistä enemmän valtaa myös tuottaja Huffille, mitä Mustaine on myöhemmin kertonut katuneensa.[38]

Risk julkaistiin vuoden 1999 elokuussa. Albumi otettiin happamasti vastaan ja se oli kaupallinen epäonnistuminen eikä se saavuttanut suosiota kriitikoiden ja yleisön keskuudessa.[38] Albumin sijoitus Billboardin listalla oli 16.[28] Suomessa Megadethin suosio jatkui jälleen ilman merkittävää notkahdusta, sillä Cryptic Writingsin tapaan myös Risk saavutti maailmanlaajuisesti korkeimman listasijoituksensa juuri Suomessa nousten albumilistalla kahdeksanneksi.[39] Albumin kappaleista "Crush 'Em", "Breadline" ja "Insomnia" julkaistiin singleinä, ja "Crush 'Em" julkaistiin myös Jean-Claude Van Dammen tähdittämän Täydellisen sotilaan paluu -elokuvan soundtrack-albumilla. "Crush 'Em" ja "Breadline" ylsivät Billboardin Hot Mainstream Rock Tracks -listan kymmenen parhaan joukkoon, ja myös "Insomnia" nousi listan sijalle 26.[31]

Soolokitaristi Marty Friedman erosi yhtyeestä kesken albumia seuranneen kiertueen halutessaan keskittyä omaan soolouraansa ja halusi edelleen kehittyä muusikkona sen sijaan, että soittaisi pelkästään metallimusiikkia.[40] Levy-yhtiö Capitol Records sen sijaan ilmoitti, ettei mahdollisuutta uudesta levytyssopimusta aiota panna käytäntöön. Yhtye värväsi kitaristiksi Al Pitrellin jatkaakseen kiertueen loppuun ja samanaikaisesti levytti kaksi uutta kappaletta kokoelma-albumille Capitol Punishment: The Megadeth Years. Kyseinen julkaisu täytti Megadethin viimeiset velvoitteet Capitol Recordsille, joka oli armeliaasti palauttanut yhtyeen täyden albumin muualle tarjottavaksi.

Megadeth oli ensimmäistä kertaa vapaa tekemään sopimuksen minkä tahansa levy-yhtiön kanssa.[41] Uusi albumi The World Needs a Hero julkaistiin lopulta vuonna 2001 Sanctuary Records-levymerkillä.[42] Musiikillisesti albumi oli kahta edellistä Megadethin studioalbumia raskaampi.

Hyvä onni jäi kuitenkin lyhyeksi. Monet luulivat Megadethin keulahahmon Dave Mustainen musiikillisen uran olevan ohi, kun hän sai hermovaurion käteensä vuonna 2002. Hermovaurion seurauksena Mustainen vasen käsi oli täysin tunnoton neljän kuukauden ajan. Mustaine epäili, pystyisikö hän enää ikinä esiintymään. Lääkärit kertoivat Mustainelle, ettei hän välttämättä ikinä saisi takaisin käden toimintakykyä saati kitaran soittokykyä. Mustaine lopetti Megadethin tulevaisuudensuunnitelmia vailla.[43]

Paluu esiintymislavoille ja uusi studioalbumi The System Has Failed (2003–2005)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tunnon palaillessa Dave Mustainen käteen hän aloitti intensiivisen, vuoden kestäneen painoterapiakuntoutuksen toivomuksenaan saada takaisin tarpeeksi voimaa pystyäkseen lopulta soittamaan kitaraa. Saatuaan voimansa takaisin Mustainen täytyi vielä kuitenkin työskennellä soittotekniikkansa kanssa. Hän palkkasi kitaransoitonopettajan ja tämän opissa opetteli soittamaan kitaraa uudestaan yrittäen myös korjata aiemmin tekemiään virheitä.

Kun Mustaine pystyi jälleen soittamaan kitaraa entiseen tapaansa, hän alkoi työstää kappalemateriaalia julkaistakseen oman sooloalbuminsa.[44] Mustainen tarkoituksena oli levyttää kappaleita kahden albumin verran, ja julkaista ne kahtena eri studioalbumina muutaman vuoden aikavälillä.[44] Levy-yhtiö EMI:n, joka vastasi Megadethin tuotannon julkaisemisesta Euroopassa, ja Megadethin aiempi sopimus kuitenkin muutti suunnitelmia ja Mustainen täytyi julkaista albumi aikomuksestaan poiketen Megadethin tuotoksena.[44] Nimen The System Has Failed saanutta albumia äänitettiin Nashvillessa ja Tempessä. Mustaine vastasi itse albumin tuottamisesta yhdessä avustavan tuottajan, jo 1990-luvun viimeisimmillä Megadethin albumeilla työskennelleen Jeff Baldingin kanssa.[44] Mustaine kertoi, että olisi halunnut Megadethin niin kutsutun "klassisen kokoonpanon" levyttävän myös The System Has Failedin.[45] Hän otti yhteyttä basisti David Ellefsoniin, soolokitaristi Marty Friedmaniin ja rumpali Nick Menzaan albumin äänittämistä koskien, mutta suunnitelma kariutui Mustainen ja Ellefsonien välisiin erimielisyyksiin.[45] Ellefson olisi halunnut saada tulevasta albumista suuremmat korvaukset kuin mitä hän oli saanut yhtyeen edellisestä studioalbumista The World Needs a Hero, ja lisäksi hän oli julkisesti väittänyt Mustainen käsivaivan olleen valetta.[45] Tämä loi kitkaa Mustainen ja Ellefsonin välille vuosiksi, ja albumin tiimoilta Mustaine totesi ettei enää haluaisi tehdä yhteistyötä Ellefsonin kanssa.[45] Myös Marty Friedman jäi sivuun projektista sopimusriitojen vuoksi,[44] ja Nick Menza erotettiin rumpalin tehtävistä koska Mustainen mukaan tämä ei ollut valmistautunut riittävästi albumin äänittämistä varten.

Albumilla vaikuttivat lopulta basisti Jimmy Lee Sloas, rumpali Vinnie Colaiuta ja yhtyeen entinen soolokitaristi Chris Poland. Näin ollen se oli Megadethin ensimmäinen levytys, jolla basisti Ellefson ei soittanut, ja samalla Mustainen ja Polandin ensimmäinen yhteinen albumi sitten vuoden 1986. Poland suostui vaikuttamaan yhtyeen soolokitaristina ainoastaan äänitysten ajan, sillä hän ei enää halunnut palata vakituisesti yhtyeeseen voidakseen keskittyä perustamaansa fuusiojazz -yhtye OHM:iin.[46]

The System Has Failed julkaistiin Yhdysvalloissa jälleen Sanctuary Records-levymerkillä ja Euroopassa julkaisusta vastasi EMI. Albumi julkaistiin kansainvälisesti syyskuussa 2004 ja se sai valtavan positiivisen vastaanoton. Yhdysvalloissa albumi debytoi Billboardin listan 18. sijalla,[28] ja Suomessa sen sijoitus oli 12.[47] Albumin singlelohkaisu "Of Mice and Men" ylsi Billboardin Hot Mainstream Rock Tracks -listan 39. sijalle ja toinen single "Die Dead Enough" listasijalle 21.[31]

The System Has Failedia seuranneen Blackmail the Universe -maailmankiertueen Megadeth aloitti vuoden 2004 lokakuussa uudella kokoonpanolla, johon Mustainen lisäksi lukeutuivat basisti James MacDonough, soolokitaristi Glen Drover ja tämän veli, rumpali Shawn Drover. Nick Menzan oli jälleen tarkoitus soittaa yhtyeen rumpalina tulevalla kiertueella, mutta hänen ja yhtyeen tien erkanivat jälleen koska Menza ei ollut riittävän hyvässä fyysisessä kunnossa kestääkseen tulevan kiertueen tuoman kulutuksen.[48] Shawn Drover liittyi yhtyeen rumpaliksi vasta viisi päivää ennen kiertueen alkua.[48] Kiertueen aikana yhtye kiersi Yhdysvalloissa Exoduksen kanssa,[49] ja Euroopassa yhtyeen kiertuekumppaneina olivat Diamond Head ja Dungeon.[50]

Vuonna 2005 Capitol Records julkaisi kokoelma-albumin Greatest Hits: Back to the Start, jolle yhtyeen fanit saivat äänestää kappaleet yhtyeen verkkosivustolla järjestetyn äänestyksen avulla. Albumi sisälsi pelkästään Capitol Recordsin levymerkillä aiemmin julkaistua Megadethin tuotantoa eikä lainkaan yhtyeen 2000-luvun kappaleita lukuun ottamatta vuonna 2000 Capitol Punishment: The Megadeth Years -kokoelma-albumille äänitettyjä kappaleita "Kill the King" ja "Dread and the Fugitive Mind". Greatest Hits: Back to the Start oli Billboardin listalla sijalla 65.,[28] Suomessa korkeimmillaan albumilistan 21.,[51] ja myi kultaa Kanadassa.[21] Albumin rajoitettu painos sisälsi myös bonus-DVD:n, joka koostui aiemmin julkaisemattomista konserteissa kuvatuista videoista ja sisälsi kappaleen "Kill the King" musiikkivideon vaihtoehtoisen version sekä ennakkotunnelmia tulevalta DVD:ltä Arsenal of Megadeth. Capitol Records julkaisi myös DVD:n Video Hits, joka koostui kuudesta Megadethin musiikkivideosta.

Uusi alku (2005-)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Megadethin perustettua menestyneen Gigantour-kiertueen yhtyeen suosio oli kasvussa, ja Dave Mustaine ei ollut enää varma Megadethin lopettamisesta. Hän sanoi kertovansa Buenos Airesissa Argentiinassa pidettävässä konsertissa mahdollisesta jatkosta – vastaus oli paikalla olleiden kymmenien tuhansien fanien ja yhtyeen maailmanlaajuisten fanien riemuksi myönteinen. Vuonna 2006 James MacDonough erosi yhtyeestä musiikillisiin erimielisyyksiin vedoten, ja James LoMenzo palkattiin MacDonoughin tilalle. Päätettyään jatkaa Megadeth-nimen alla Dave Mustaine alkoi valmistella uutta materiaalia kiertue-elämän lomassa. Alun perin syksyksi 2006 kaavaillun uuden albumin julkaisu viivästyi muutamien DVD-julkaisujen ja Gigantour-kiertueen myötä, ja Megadethille jäi aikaa valmistella muutamia uusia kappaleita. Joulukuussa 2006 Dave Mustaine ilmoitti jättävänsä ESP-kitarat ja tammikuussa 2007 ilmoitti liittyvänsä Dean Guitarsin leipiin.

Uusi Megadeth-albumi nimeltään United Abominations julkaistiin 15. toukokuuta 2007. United Abominations debytoi sijalla 8. Yhdysvaltojen ja sijalla 2. Suomen virallisella albumilistalla ja on saanut arvostusta niin yhtyeen faneilta kuin arvostelijoilta. Lokakuussa 2007 Megadeth julkaisi koko uran kattavan Warchest -neljän CD:n ja yhden DVD:n kokoelman. 14. tammikuuta 2008 Megadeth ilmoitti korvaavansa soolokitaristi Glen Droverin Chris Broderickillä (Jag Panzer, Nevermore), joka teki livedebyyttinsä Helsingin jäähallissa 4. helmikuuta 2008. Mustaine on myös kertonut, että Megadeth "soittaa tällä hetkellä uudella tasolla, kun Chris on tullut kuvioihin".[52]

Megadeth ilmoitti 30. heinäkuuta 2008 virallisilla kotisivuillaan aikovansa aloittaa uuden albumin nauhoitukset syksyn aikana. Uusi albumi Endgame julkaistiin 15. syyskuuta 2009.

Dave Mustaine tiedotti bändin virallisilla kotisivuilla 8. helmikuuta 2010 alkuperäisen basistin David Ellefsonin paluusta bändiin. Ellefson lähti bändista vuonna 2004 riitaannuttuaan pahoin Mustainen kanssa ja palaa kokoonpanoon yhtyeen aloittaessa Rust in Peace-levyn 20-vuotisjuhlakiertueen maaliskuussa Pohjois-Amerikassa. Kiertueen tiimoilta julkaistaan myös uusi livealbumi ja dvd, Rust in Peace Live. Videotallenne tulee myyntiin myös Blu-ray muodossa, joten kyseessä on ensimmäinen Megadethin julkaisu, joka julkaistaan myös Blu-ray-formaatissa.

2010 kesäkuun aikana Megadeth, Metallica, Slayer ja Anthrax esiintyivät ensimmäistä kertaa samalla lavalla. Kaikki neljä yhtyettä esiintyivät yhdessä viidessä konsertissa joista toinen näytettiin satelliittien kautta elokuvateattereissa. Tämä esitys julkaistiin myös DVD:llä ja Blu-Rayllä. Megadeth esiintyi myös Suomessa kesällä 2010 Tuska-festivaalilla Helsingissä.

Syyskuussa 2010 Guitar Hero: Warriors of Rock-pelin yhteydessä julkaistiin Sudden Death-single.

Maaliskuussa 2011 Megadeth aloitti yhdessä Slayerin kanssa kuukauden mittaisen yhteiskiertueen. Yhtyeet konsertoivat Suomessa Helsingin jäähallissa 17. maaliskuuta. Omaelämäkertansa julkaissut Dave Mustaine myös vieraili ennen konsertin alkua tapaamassa fanejaan ja jakamassa nimikirjoituksia Helsingin Suomalaisessa kirjakaupassa.[53]

Megadethin kolmastoista studioalbumi TH1RT3EN julkaistiin 1.11.2011.[54] Albumia seuranneella maailmankiertueella yhtye poikkesi myös Suomeen ja konsertoi 29. kesäkuuta 2012 pääesiintyjänä Tuska Open Air Metal Festival-festivaalitapahtumassa Helsingissä.[55]

Vuoden 2012 elokuussa yhtye paljasti, että se aloittaisi jälleen yhteistyön TH1RT3EN-albumin tuottaneen John Karkazisin kanssa.[56] Joulukuussa Dave Mustaine kirjoitti Twitter-tilillään, että "yhtye oli viimeistellyt studiossa jo kolme uuden albumin kappaletta".[57] Joulukuussa yhtyeen ja levy-yhtiö Roadrunner Recordsin yhteistyö päättyi,[58] ja näin ollen yhtye kertoi julkaisevansa tulevan albuminsa Mustainen oman levy-yhtiön, Universal Music Groupin jakeleman Tradecraftin avulla. 14., nimen Super Collider saanut Megadethin studioalbumi julkaistiin 4. kesäkuuta 2013 ja se debytoi Yhdysvalloissa Billboardin listan kuudentena.[59] Super Collider toi yhtyeelle sen korkeimman listasijoituksen Yhdysvalloissa sitten vuoden 1994, jolloin yhtyeen uran kuudes studioalbumi Youthanasia oli yltänyt listalla neljänneksi.[59] Suomessa albumi ylsi listan neljännelle sijalle.[60] Albumin nimikkokappale "Super Collider" julkaistiin singlenä jo aiemmin keväällä ennen itse albumin julkaisua. Super Collider sai suhteellisen hyvästä listamenestyksestään huolimatta ristiriitaisia arvioita musiikkipiireissä: Allmusic-sivuston James Christopher Monger antoi albumin arvosanaksi kaksi ja puoli tähteä viidestä varsin negatiivisen arvion siivittämänä,[61] mutta esimerkiksi Suomessa Soundin Marko Säynekoski kirjoitti "Super Colliderin tavoittelevan periamerikkalaista suurisoundista rockia", ja vaikka "kyseinen tyyli ei ehkä ole kaikkein luontevin eikä bändi itsekään tunnu aina täysin varmalta linjastaan, voi Megadethin riffien iskuvoimaan voi edelleen luottaa".[62] Loudwire-sivuston Chad Bowar vertasi albumia Megadethin vuonna 1999 julkaisemaan, kritisoituun studioalbumiin Risk ja kirjoitti, ettei "albumi tarjoa kuulijalleen klassista Megadethia kuin pienissä annoksissa", ja että "albumi sisältää joitain erinomaisia ja keskivertoja kappaleita mutta myös laadultaan täytemateriaalia olevia kappaleita".[63]

24. syyskuuta 2013 Megadeth julkaisi uuden livealbuminsa Countdown to Extinction: Live CD-, DVD- ja Blu-ray-formaateissa. Albumi oli äänitetty edellisvuoden Countdown to Extinction 20th Anniversary Tour-konserttikiertueella yhtyeen kotikaupunki Los Angelesin Fox Theatressa. Albumin vastaanotto kriitikoiden keskuudessa oli varsin positiivinen ja esimerkiksi Allmusicin Fred Thomas kirjoitti julkaisun olevan "yllättävänkin mukaansatempaava ja mielenkiintoinen".[64] Albumin kaupallinen menestyminen oli kuitenkin verrattain heikkoa ja se ylsi Yhdysvalloissa Billboardin listalla vaivoin listan sijalle 119.

Megadeth aloittaa uuden maailmankiertueensa vuoden 2014 huhtikuussa.[65] Yhtye konsertoi Suomessa Oulun Qstock-festivaalitapahtuman pääesiintyjänä heinäkuussa.[66]

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rumpalit

Basistit

Kitaristit

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Megadethin diskografia

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b McPhate, Christian: Megadeth Bassist Dave Ellefson on the Metal Aging Process 11.7.2013. Dallas Observer. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
  2. Dave Mustainen haastattelu Metal Hammerin marraskuun 1988 numerossa The Realms of Deth. Viitattu 15.8.2008. en
  3. a b c d e f Megadeth History Megadethin verkkosivusto. Viitattu 16.3.2014. (englanniksi)
  4. a b c d Mustaine, Dave ja Layden, Joe: ”Kenkää Alcoholicasta”, Mustaine - Heavy metal muistelmat, s. 115. Suom. Alanen, Asko. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2011. ISBN 978-952-5856-25-5.
  5. Mustaine, Dave ja Layden, Joe: ”Miten kootaan täydellinen peto: Megadeth”, Mustaine - Heavy metal muistelmat, s. 123. Suom. Alanen, Asko. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2011. ISBN 978-952-5856-25-5.
  6. a b c Mustaine, Dave ja Layden, Joe: ”Miten kootaan täydellinen peto: Megadeth”, Mustaine - Heavy metal muistelmat, s. 127. Suom. Alanen, Asko. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2011. ISBN 978-952-5856-25-5.
  7. a b Mustaine, Dave; Ellefson, David; Ian, Scott (2002): Killing Is My Business... And Business Is Good! (Deluxe Edition) Liner Notes. Loud Records.
  8. Mustaine, Dave ja Layden, Joe: ”Missio: rikkoa kaikki jumalien ja ihmisten lait”, Mustaine - Heavy metal muistelmat, s. 145. Suom. Alanen, Asko. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2011. ISBN 978-952-5856-25-5.
  9. a b Doe, Bernard: Megadeth - Love it to Death 1985. Metal Forces. Viitattu 16.3.2014. (englanniksi)
  10. Mustaine, Dave ja Layden, Joe: ”Miten kootaan täydellinen peto: Megadeth”, Mustaine - Heavy metal muistelmat, s. 129. Suom. Alanen, Asko. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2011. ISBN 978-952-5856-25-5.
  11. a b Mustaine, Dave ja Layden, Joe: ”Miten kootaan täydellinen peto: Megadeth”, Mustaine - Heavy metal muistelmat, s. 139. Suom. Alanen, Asko. Keuruu: Kustannusosakeyhtiö Paasilinna, 2011. ISBN 978-952-5856-25-5.
  12. a b c d Megadeth: Behind the Music -dokumentti. VH1, 2001. (englanniksi)
  13. Megadeth: The Making Of The New 'Vic Rattlehead' Mask 2.10.2012. Blabbermouth. Viitattu 16.3.2014. (englanniksi)
  14. Matsumoto, Jon: Megadeth: These Heavy Metalers Thrash For Peace 16.10.1986. Los Angeles Times. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  15. a b c d e RIAA Gold and Platinum Database Search Recording Industry Association of America. Viitattu 8.3.2014. (englanniksi)
  16. Mustaine, Dave (2004): Peace Sells... But Who's Buying? (Remixed & Remastered) Liner Notes. EMI
  17. Popson, Tom: Megadeth Hed To Go Here 6.2.1987. Chicago Tribune. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  18. a b c Gomes, Celesete: So Far, So Good for Megadeth. 'Classic Rock', Elokuu 1988. Artikkelin verkkoversio Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  19. Nevermore Interview With Jeff Loomis 2003. Metal Rules. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  20. Mustaine, Dave (2004): So Far, So Good... So What! (Remixed & Remastered) Liner Notes. EMI.
  21. a b c MusicCanada Gold and Platinum Database MusicCanada. Viitattu 12.3.2014. (englanniksi)
  22. Megadeth Bitching: Mustaine And Young At War! 21.12.2009. Classic Rock. Viitattu 15.3.2014. (englanniksi)
  23. Dave Mustaine: Kerry King Hates My Guts 16.8.2004. Ultimate-Guitar. Viitattu 16.3.2014. (englanniksi)
  24. Mustaine, Dave (2004): Rust in Peace (Remixed & Remastered) Liner Notes. EMI.
  25. Mustaine, Dave (2004): Rust in Peace (Remixed & Remastered) liner notes. EMI.
  26. Mustaine, Dave (2004): Countdown to Extinction (Remixed & Remastered) liner notes. EMI.
  27. a b c Mustaine, Dave (2004): Youthanasia (Remixed & Remastered) Liner Notes. EMI.
  28. a b c d e Megadeth - Billboard Albums Chart History Billboard. Viitattu 8.3.2014. (englanniksi)
  29. Erlewine, Stephen Thomas: Megadeth Biography Allmusic. Viitattu 14.3.2014. (englanniksi)
  30. Kulta- ja platinalevyt - Megadeth Musiikkituottajat. Viitattu 14.3.2014.
  31. a b c d e Megadeth - Billboard Singles Chart History Billboard. Viitattu 8.3.2014. (englanniksi)
  32. Megadeth UK Chart History Chart Active. Viitattu 14.3.2014. (englanniksi)
  33. Taylor, Robert: Marty Friedman - True Obsessions (1996) - Songs, Reviews, Credits, Awards Allmusic. Viitattu 8.3.2014. (englanniksi)
  34. 40th Annual Grammy Awards: Final Nominations. 'Billboard', 17.1.1998. Nielsen Business Media, Inc.. ISSN 0006-2510. Artikkelin verkkoversio Viitattu 8.3.2014. (englanniksi)
  35. Suomen virallinen lista - Artistit - Megadeth: Cryptic Writings (1997) Musiikkituottajat. Viitattu 8.3.2014.
  36. Erlewine, Stephen Thomas: Megadeth - Cryptic Writings (1997) - Songs, Reviews, Credits, Awards Allmusic. Viitattu 8.3.2014. (englanniksi)
  37. 20 Questions With Nick Menza 12.3.2002. Metal Sludge. Viitattu 8.3.2014. (englanniksi)
  38. a b Hjelm, Fredrik: "It Wasn't Fun Anymore" 2001. Shockwaves Online. Viitattu 8.3.2014. (englanniksi)
  39. Suomen virallinen lista - Artistit - Megadeth: Risk (1999) Musiikkituottajat. Viitattu 8.3.2014.
  40. Marty Friedman 2003 interview by Rom 5.5.2003. Marty Friedmanin verkkosivusto. Viitattu 8.3.2014. (englanniksi)
  41. http://megadeth.rockmetal.art.pl/interviews_lords2001.html
  42. http://www.megadeth.com
  43. http://www.mtv.com/news/articles/1490891/20040910/megadeth.jhtml
  44. a b c d e Nalbandian, Bob: Dave Mustaine Interview Hard Radio. Viitattu 12.3.2014. (englanniksi)
  45. a b c d Dave Mustaine Explains Why David Ellefson Is Not In Megadeth Anymore 10.7.2004. Blabbermouth. Viitattu 12.3.2014. (englanniksi)
  46. Gitter, Mike: Where Are They Now? Chris Poland of Megadeth 24.10.2012. Noisecreep. Viitattu 12.3.2014. (englanniksi)
  47. Suomen virallinen lista - Artistit - Megadeth: The System Has Failed (2004) Musiikkituottajat. Viitattu 12.3.2014.
  48. a b Megadeth Tour Manager Talks About Drummer Nick Menza's Departure 5.11.2004. Bravewords. Viitattu 12.3.2014. (englanniksi)
  49. Exodus Added To More Dates On Megadeth's U.S. Tour 16.10.2004. Blabbermouth. Viitattu 12.3.2014. (englanniksi)
  50. Diamond Head To Support Megadeth In Europe 30.12.2004. Blabbermouth. Viitattu 12.3.2014. (englanniksi)
  51. Suomen virallinen lista - Artistit - Megadeth: Greatest Hits: Back to the Start (2005) Musiikkituottajat. Viitattu 12.3.2014.
  52. Megadeth To Headline Third Edition Of Gigantour 15.1.2008. UltimateGuitar.com. Viitattu 18.6.2008. (englanniksi)
  53. Dave Mustaine: "Kirjani huippumyynti on vitsi!" 18.3.2011. Ilta-Sanomat. Viitattu 7.3.2014.
  54. [1]
  55. Megadeth tulee kesällä Suomeen 17.2.2012. Ilta-Sanomat. Viitattu 7.3.2014.
  56. Megadeth Taps Producer Johnny K For New Album 22.8.2012. Blabbermouth. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
  57. Mäenpää, Arto: Megadeth edistyy uuden albumin parissa 22.12.2.2012. Kaaoszine. Viitattu 7.3.2014.
  58. Megadeth Parts Ways With Roadrunner Records 10.12.2012. Blabbermouth. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
  59. a b Caulfield, Keith: Queens Of The Stone Age Get First No. 1 Album On Billboard 200 12.6.2013. Billboard. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
  60. Suomen virallinen lista - Artistit - Megadeth: Super Collider Musiikkituottajat. Viitattu 7.3.2014.
  61. Monger, James Christopher: Megadeth - Super Collider (2013) - Songs, Reviews, Credits, Awards Allmusic. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
  62. Säynekoski, Marko: Megadeth: Super Collider (Tradecraft) 8.7.2013. Soundi. Viitattu 7.3.2014.
  63. Chad Bowar: Megadeth - Super Collider - Album Review 5.6.2013. Loudwire. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
  64. Thomas, Fred: Megadeth - Countdown to Extinction: Live (2013) - Songs, Reviews, Credits, Awards Allmusic. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
  65. Megadeth Launches 2014 World Tour in April 5.3.2014. Megadethin verkkosivusto. Viitattu 7.3.2014. (englanniksi)
  66. Sallmén, Eljas: Qstock julkisti esiintyjiä: Megadeth tulee Ouluun 25.2.2014. Kaleva. Viitattu 7.3.2014.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Megadeth.