Pantera

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pantera logo.jpg
Panteran vuosina 1987-2003 toiminut klassinen kokoonpano. Ylhäällä vasemmalta: Dimebag Darrell ja Phil Anselmo. Alhaalla vasemmalta Vinnie Paul ja Rex Brown.
Panteran vuosina 1987-2003 toiminut klassinen kokoonpano. Ylhäällä vasemmalta: Dimebag Darrell ja Phil Anselmo. Alhaalla vasemmalta Vinnie Paul ja Rex Brown.
Tiedot
Toiminnassa: 1981–2003
Tyylilaji: heavy metal, groove metal, thrash metal, glam metal (1981-1988)
Kotipaikka: Yhdysvaltain lippu Arlington, Texas, Yhdysvallat
Laulukieli: englanti
Sivusto: pantera.com
Jäsenet
Phil Anselmo Laulu
Dimebag Darrell Kitara
Rex Brown Bassokitara
Vinnie Paul Rummut
Levy-yhtiöt
Eastwest Records 19912003
Atlantic Records 19891990
Metal Magic Records 19831988

Pantera oli vuonna 1981 perustettu yhtye Arlingtonista Texasista, Yhdysvalloista. Sitä pidetään yhtenä 1990-luvun merkittävimmistä post thrash -yhtyeistä, joka on ottanut paljon vaikutteita muun muassa thrash metallista.

Pantera erottui muista metalliyhtyeistä varsinkin kitaristi Dimebag Darrellin moottorisahamaisilla, nopeilla ja raskailla pudotetuilla vireillä soitetuilla kitarariffeillä ja hard rock -vaikutteisilla kitarasooloilla. Yhtye tunnetaan myös laulajan Phil Anselmon aggressiivisesta, karjunnan ja laulun yhdistävästä vokalisointitekniikasta. Yhtye oli suosituimmillaan vuosina 1992-1996, jolloin se julkaisi albumit Vulgar Display of Power (1992) ja Far Beyond Driven (1994). Far Beyond Driven oli maailman ensimmäisiä ja ehkä kaikkein raskain metallialbumi, joka nousi Yhdysvaltojen albumilistan ykköseksi [1]. Panteran ja sen jäsenten musiikillisia vaikuttajia olivat muun muassa Black Sabbath, Megadeth, Kiss, Metallica, Slayer ja Van Halen.

Pantera ei ole yhtyeenä toiminut vuoden 2003 jälkeen, koska laulaja Philip Anselmo lähti yhtyeestä viimeiseksi jääneen Reinventing the Steel (2000) albumin jälkeen. Sen jälkeen Pantera hajosikin kokonaan. Yhtyeen comeback-mahdollisuudet pienenivät ratkaisevasti, kun kitaristi Dimebag Darrell ammuttiin 8. joulukuuta 2004 klubin lavalle kesken yhtyeensä Damageplanin konsertin.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuajat (1981-1989)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Darrell ja Vincent Abbot perustivat Panteran Arlingtonissa, Texasin osavaltiossa vuonna 1981. Darrell otti käyttöön lempinimen Diamond, jonka hän myöhemmin muutti Dimebagiksi, ja Vincent otti käyttöön lempinimen Vinnie Paul. Vinnie soitti rumpuja ja Dimebag luonnollisesti otti kitaristin roolin. Myöhemmin vakituiseksi basistiksi tuli Rex Rocker ja laulajaksi Terry Glaze. Vuosina 1983-1985 yhtye julkaisi albumit Metal Magic, Projects in the Jungle ja I Am the Night, jolloin yhtye soitti glam- ja hard rock -vaikutteista metallia; varsinkin Dimebagin suosima rock-yhtye Kiss oli suuri vaikuttaja musiikkiin.

Vuoden 1987 lopulla yhtyeen laulaja Matt L'Amour päätti jättäytyä laulajan pestistään, vaikka oli ehtinyt laulaa vasta vuoden Panterassa. Hänen tilalleen tuli Phil Anselmo, jonka vokalisointityylin ansiosta yhtye pystyi työstämään raskaampaa materiaalia. Tuolloin yhtye julkaisi albumin Power Metal. Vuoden 1989 aikana yhtye sai levytyssopimuksen ATCO:lta, joka nykyisin tunnetaan nimellä Eastwest Records. Myöhemmin Panteran jäsenet ovat eri yhteyksissä sanoneet, etteivät tunnusta näitä levyjä omiksi teoksikseen ja että häpeävät varhaista musiikkityyliään.

Nousu suosioon (1990-1995)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen varsinaisena post thrash -debyyttinä ja läpimurtona pidetty albumi Cowboys From Hell julkaistiin vuonna 1990 ja se myi Yhdysvalloissa platinaa. Albumin kappaleita "Cowboys From Hell" ja "Cemetery Gates" pidetään nykyisin heavy metal -klassikkoina. Yhtyeen aikaisemmat glam- ja power metal -vaikutteet olivat nyt täysin poissa. Ulkomusiikillinen tyyli ja yhtyeen soundi olivat täysin uudistuneet. Kokoonpanon musiikki oli menossa suuntaan jota on kutsuttu post-thrash tai groove metal- tyyliksi. Pantera huomattiin sekä metallimusiikin valtavirran että hardcore-suunnan kannattajien joukossa. Vuonna 1991 yhtye pääsi esiintymään muun muassa Metallican ja AC/DCn kanssa "Monsters of Rock" -festivaaleilla Moskovassa 1,6 miljoonalle katsojalle ja sai näin paljon mainetta aggressiivisena esiintyjänä.

Vuonna 1992 yhtye Pantera julkaisi albumin Vulgar Display of Power, josta tuli menestys. Albumin ensimmäinen single "Mouth for War" nousi Yhdysvalloissa listaykköseksi. Albumin kappaleista "Mouth for War", "This Love" ja "Walk" tehtiin musiikkivideot, jotka nousivat suuriksi hiteiksi. Myös albumin kappale "Fucking Hostile" on yksi yhtyeen tunnetuimmista kappaleista. Samana vuonna Pantera oli jo Doningtonin "Monsters of Rock"-festivaalin pääesiintyjä yhdessä Iron Maidenin kanssa.

Vuonna 1994 julkaistiin yhtyeen albumi Far Beyond Driven, joka meni suoraan Australian ja Yhdysvaltojen ykköseksi. Albumilla yhtye siirtyi vielä brutaalimpaan suuntaan. Albumilta kappaleet "I'm Broken" ja "5 Minutes Alone" nousivat hiteiksi. Muita Far Beyond Driven -albumin tunnettuja kappaleita ovat "Becoming" ja Black Sabbath -cover "Planet Caravan". Tämän albumin yhteydessä Diamond Darrell otti kutsumanimekseen Dimebag Darrell.

Yhtye oli vuosina 1994-1995 suosionsa huipulla. Selkäkipujensa takia laulaja Phil Anselmo ei pystynyt tekemään pitkiä kiertueita, mikä vähensi Panteran esiintymisiä. Anselmolla oli myös huumeongelmia ja vuoden 1995 aikana Anselmon riippuvuus haittasi yhtyeen yhteishenkeä ja hänen omaa mielenterveyttään. Anselmo aloitti monia sivuprojekteja, joista tunnetuin on Down.

Albumeita ja sivuprojekteja (1996-2003)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Maaliskuussa 1996 Pantera julkaisi albumin The Great Southern Trendkill, joka oli kenties yhtyeen odotetuin. Albumin tunnetuin kappale on "Drag the Waters". Myös kappale "Floods" ja albumin nimikappale ovat tunnettuja, ja albumin tunnelma oli huomattavasti synkempi aiempiin verrattuna. Vuosina 1995-1996 Dimebag teki sopimuksen Washburn-kitarayhtiön kanssa. Sopimuksen myötä Dimebag pystyi vaikuttamaan kitaroidensa valmistukseen enemmän ja hän tavoittelikin entistä synkempää, alavireistä kitarasoundia.

Phil Anselmo otti yliannostuksen heroiinia 13. heinäkuuta 1996 vain tunti Pantera-konsertin jälkeen. Hänen sydämensä pysähtyi välittömästi ja oli pysähdyksissä jopa 5 minuuttia, mutta lääkärit saivat adrenaliinin avulla hänet elvytettyä. Tämän jälkeen Anselmo hairahtui heroiinin muutaman kerran, kunnes päätti yhtyeen takia vieroittaa itsensä aineista. Vuonna 1997 julkaistiin Panteran ensimmäinen livealbumi Official Live: 101 Proof, johon yhtye nauhoitti kaksi studiokappaletta "Where You Come From" ja "I Can't Hide". Albumi sisälsi aikaisempien studioalbumien kiertuemateriaalia.

Vuonna 1999 yhtye alkoi nauhoittaa uutta pitkäsoittoa, Reinventing the Steeliä, joka julkaistiin vuoden 2000 puolella. Kappaleesta "Revolution Is My Name" tehtiin musiikkivideo, joka nousi suureksi hitiksi. Syksyllä 2001 yhtye esiintyi viimeistä kertaa ja Anselmo ilmoitti yhtyeelle pitävänsä taukoa ja ottavansa yhteyttä jäseniin. Anselmo ei kuitenkaan ottanut yhteyttä, mutta jatkoi laulamista Downissa ja perusti yhtyeen Superjoint Ritual. Turhautuneina Dimebag Darrell ja Vinnie Paul päättivät lopettaa Panteran ja perustaa oman yhtyeen nimeltä Damageplan.

Panteran jälkeen (2004-)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Helmikuussa 2004 julkaistiin Damageplan-yhtyeen debyyttialbumi New Found Power, jolla esiintyi vierailijoita, kuten Slipknotin Corey Taylor. Albumin sanoituksissa käsiteltiin muun muassa Panteran hajoamista ja Damageplanin perustamista.

Heinäkuussa 2004 Panteran albumi Vulgar Display of Power rikkoi tuplaplatinarajan ja kuukausi tämän jälkeen The Great Southern Trendkill rikkoi platinarajan.

8. joulukuuta 2004 henkisesti häiriintynyt Pantera-fani Nathan Gale ampui Dimebag Darrellin lavalle kesken Damageplan-yhtyeen konsertin. Verilöylyssä kuoli neljä ja loukkaantui kaksi ihmistä, ennen kuin paikalle ehtinyt poliisi ampui Galen. Gale ehti ampua ainakin 17 laukausta, joista tiettävästi neljä osui Dimebagiin.[1] Dimebag Darrell kuoli vammoihinsa välittömästi. Dimebagille pidettiin näyttävät hautajaiset 14. joulukuuta 2004 Arlingtonissa, Texasissa. Dimebag haudattiin toivomuksensa mukaan Kiss Kasket -arkussa.[2]

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viimeinen kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tommy Bradford (1981-1982) – basso
  • Donnie Hart (1981-1982) – laulu
  • Terry Glaze (1982-1985) – laulu
  • David Peacock (1985-1986) – laulu
  • Matt L'Amour (1986-1987) – laulu

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

Singlet

Live-albumit

Kokoelma-albumit

Videot

  • Cowboys From Hell: The Videos  (1991, VHS)
  • Vulgar Video  (1993, VHS)
  • 3 Watch it Go  (1997, VHS)
  • 3 Vulgar Videos from Hell  (1999, VHS; 2006, DVD)

Musiikkivideot

  • Cowboys from Hell  (1990)
  • Psycho Holiday  (1990)
  • Cemetery Gates  (1990)
  • Mouth for War  (1992)
  • This Love  (1992)
  • Walk  (1993)
  • 5 Minutes Alone  (1994)
  • Planet Caravan  (1994)
  • I'm Broken  (1995)
  • Drag the Waters  (1996)
  • Revolution Is My Name  (2000)
  • Piss  (2012)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Chris Norris: The Revenge of Crazy Nate toukokuu, 2005. Blender. Viitattu 27.4.2008. (englanniksi)
  2. Photos Of DIMEBAG DARRELL's Final Resting Place Posted Online 15.12.2004. Viitattu 27.4.2008. (englanniksi)

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]