In Flames

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
InFlames Logo.png
In Flames esiintymässä Norjan Trondheimissä vuonna 2007.
In Flames esiintymässä Norjan Trondheimissä vuonna 2007.
Tiedot
Toiminnassa: 1990
Tyylilaji: melodinen death metal
heavy metal
alternative metal
Kotipaikka: Ruotsin lippu Göteborg, Ruotsi
Laulukieli: englanti
Sivusto: www.inflames.com
Jäsenet
Anders Fridén laulu (1995–)
Björn Gelotte kitara, rummut (1995–)
Peter Iwers basso (1997–)
Daniel Svensson rummut (1998–)
Niklas Engelin kitara (1997–1998, 2011-)
Entiset jäsenet
Johan Larsson basso (1993–1997)
Glenn Ljungström kitara (1993–1997)
Jesper Strömblad kitara, rummut (1993–2010)
Levy-yhtiöt
Saksan lippu Nuclear Blast  

In Flames on ruotsalainen yhtye, joka on soittanut useaa metallin tyylilajia, mm. melodista death metallia, josta he ovat tunnetuimpia. Yhtye perustettiin 1990-luvun alussa Göteborgissa. In Flames on yhdessä Dark Tranquillityn ja At the Gatesin kanssa niin sanotun Göteborg-soundin kehittäjiä. Yhtye on myynyt maailmanlaajuisesti yli 2 miljoonaa levyä.

In Flamesin uudempi musiikillinen tyyli eroaa huomattavasti monista muista melodisista death metal -bändeistä. Kitaroissa kuuluu paljon teknomaisia efektejä ja soolo-osuuksissa käytetään harvemmin monimutkaista "tilutusta", mutta bändin rytmiikka näkyykin kaikkien soittimien puolesta värikkäämpänä. Kielisoittimien vire on usein hyvin matala.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuajat, Lunar Strain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1993 Jesper Strömblad päätti erota Ceremonial Oath -yhtyeestä, jossa hän soitti yhdessä Anders Fridénin ja Anders Iwersin (Tiamat) kanssa.

Strömblad halusi tehdä uudenlaista musiikkia ja lyöttäytyi yhteen Johan Larssonin ja Glenn Ljungströmin kanssa muodostaakseen In Flamesin. Ryhmä teki demon ja sen lähettäminen Wrong Again Recordsille tuotti levytyssopimuksen. Välittömästi sopimuksen solmimisen jälkeen yhtye aloitti kirjoittamaan albumia Lunar Strain, josta tuli suuri underground-menestys. Tuohon aikaan In Flamesissa oli jonkin verran väliaikaisia soittajia, joita lainattiin myös muista yhtyeistä. Yhtyeen alkuvaiheen kokoonpanoissa ovat olleet mukana muun muassa Mikael Stanne (Dark Tranquillity), Henke Forss (Dawn) ja Daniel Erlandsson (Eucharist, Arch Enemy). Seuraavaksi In Flames julkaisi minialbumin Subterranean, jonka avulla yhtye pääsi sopimukseen saksalaisen levy-yhtiö Nuclear Blastin kanssa. Vokalisti Anders Fridénin ja rumpali Björn Gelotten liityttyä yhtyeeseen oli In Flamesilla ensi kertaa täysi kokoonpano.

The Jester Race, Whoracle ja Colony[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

The Jester Race -albumin avulla In Flames saavutti maailmanlaajuista menestystä erityisesti Euroopassa ja Japanissa. Yhtye lähti festivaalikiertueelle Samaelin, Grip Incin ja Kreatorin kanssa, mikä tiesi näkyvyyttä. Hajanaiset konsertit siellä täällä muutaman seuraavan vuoden aikana saivat Larssonin ja Ljungströmin eroamaan yhtyeestä juuri Whoraclen ilmestymisen jälkeen. Peter Iwers ja Niklas Engelin rekrytoitiin yhtyeeseen levytysten loppupuolella ja heidän soveltuvuuttaan testattiin Dimmu Borgirin kanssa tehdyn pienen kiertueen muodossa.

Yhtyeen palattua Ruotsiin onnistuneelta Japanin ensikiertueelta Niklas erosi yhtyeestä. Syynä oli pääosin keskittyminen Gardenianiin, hänen toiseen yhtyeeseensä. Samalla kokoonpanoa muutettiin siten, että Gelotte siirtyi kitaraan (tämä kun oli kitaristi alun perin) ja Daniel Svensson (Sacrilege) rekrytoitiin rumpuihin. Tällä kokoonpanolla äänitettiin Colony, yhtyeen suurin menestys siihen mennessä. Albumin jälkeen tehty Colonization-kiertue vei yhtyettä ympäri maailmaa Eurooppaan, Yhdysvaltoihin ja Japaniin.

Clayman[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 ilmestyi Clayman, joka myi jo muutamassa kuukaudessa enemmän kuin edeltäjänsä Colony. Tehtyään kiertueita muun muassa Dream Theaterin, Slipknotin, Testamentin sekä Methods of Mayhemin kanssa, maailmankiertue oli odotettua. Yhtye suuntasi Japaniin ja Eurooppaan, jotka oli ajoitettu kahden Pohjois-Amerikan kiertueen väliin. Japanissa Jesper vastaanotti palkinnon BURRN!-lehdeltä vuoden parhaana säveltäjänä.

In Flamesin listamenestys oli mainittavaa: muun muassa Japanissa neljäntenä sekä yhtyeenä että Clayman levynä, Kanadan mahtavimman metallilehden Brave Words & Bloody Knucklesin listoilla kolmantena, Metal Maniacsissa ensimmäisenä. Kappaleesta "Only for the Weak" tehtiin musiikkivideo ja yhtye lähti pienelle kiertueelle Eurooppaan, joka koostui 13 esiintymistä. Kiertuetta seurasi kesäfestivaaleja (muun muassa Rock Machina, Wacken Open Air) sekä live-albumi The Tokyo Showdown, joka on toistaiseksi yhtyeen ainoa kokoelmalevy.

Reroute to Remain[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden albumin levytyksen tullessa ajankohtaiseksi halusi yhtye kokeilla uutta studiota ja tuottajaa, joiksi valikoituivat Dug Out -studio ja Daniel Bergstrand. Reroute to Remain tuli ulos ja tulokset olivat uskomattomat: kiertueita tuli huomattavasti lisää ja pääesiintymisiä oli paljon. Esiintymiset Slipknotin, Mudvaynen, Soulflyn ja Slayerin kanssa antoivat heille mahdollisuuden soittaa musiikkia erilaisille yleisöille. Yhtyeellä oli kaksi pääesiintymistä Pohjois-Amerikassa, yksi Euroopassa, lukuisia festivaaleja, sekä mukana myös Linkin Parkin tuuraaminen Ruotsin suurimmassa festivaalissa, Hultsfredissa. In Flamesin paidoissa luki tällöin [Link]in Flames. Päivä Hultsfredin keikan jälkeen yhtyettä pyydettiin mukaan Metallican konserttiin Espanjan Madridissa, missä he saivat soittaa 30 000 ihmiselle.

Soundtrack to Your Escape[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soundtrack to Your Escape -levyn työstö alkoi, kun yhtye vuokrasi talon Tanskasta tehdäkseen valmisteluja. Viime levyä tehdessä tämä huomattiin sujuvaksi, mutta tällä kertaa haluttiin kauemmaksi Ruotsista, jotta häiriöt vähenisivät minimiin. Tuloksena syntyi 11 kappaletta ja kaksi muuta syntyi, kun yhtye muutti isompaan taloon Tanskassa saadakseen enemmän rauhaa ja lepoa. Vain rummut äänitettiin Dug Out -studiolla. Uuden levyn tultua ulos monet pitivät sitä floppina, ja osa faneista kääntyi heitä vastaan. Levyä pidettiin aikaisempaa "kevyempänä" tavarana, ja sen kappaleita sanottiin jopa nu metaliksi. Mutta Andersin sanojen mukaan, "Monet kääntyivät meitä vastaan, mutta se on luonnollista ja jo hetken kuunneltuaan levyä (STYE), he pitivät sitä jo hyvänä."

Soundtrack to Your Escapen jälkeen In Flames julkaisi vuonna 2005 kahdesta DVD:stä ja kahdesta CD:stä koostuvan Used & Abused... In Live We Trust -paketin, joka sisältää live-materiaalia, musiikkivideoita ja haastatteluita.

Come Clarity ja A Sense of Purpose[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

In Flamesin kahdeksas levy Come Clarity ilmestyi helmikuussa 2006. Levyn ensimmäinen raita Take This Life on myös Guitar Hero 3:n bonuskappale. Levy kohosi suoraan Suomen ja Ruotsin musiikkilistojen kärkikymmenikköön, ja myös Pohjois-Amerikassa levymyynti sujui hyvin. Levyn sisältö on hieman rankempaa mitä kaksi aikaisempaa levyä, mutta musiikki ei kuitenkaan ole samanlaista mitä esimerkiksi Whoraclen aikoina. Tämän levyn myötä yhtye on saanut hieman vanhempiakin faneja jälleen mukaan kuvioihin.

Yhtyeen yhdeksäs studioalbumi A Sense of Purpose julkaistiin 4. huhtikuuta 2008. Uusi single The Mirror's Truth julkaistiin 7. maaliskuuta 2008 vain Euroopassa. 12. helmikuuta 2010 In Flames ilmoitti kitaristi Jesper Strömbladin eronneen yhtyeestä.[1]

Vuonna 2010 In Flames äänitti yhteistyössä australialaisen elektronisen musiikin yhtyeen Pendulumin kanssa kappaleen ”Self vs Self”, joka julkaistiin Pendulumin Immersion-albumilla.[2] In Flamesin uusin levy, Sounds of Playground Fading, ilmestyi vuonna 2011. Sillä soittaa kitaraa Niclas Engelin joka oli ollut yhtyeessä jo vuosina 1997-98.

Taustatietoa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

In Flames, Dark Tranquillity ja At the Gates ovat melodisen death metalin pioneereja. Bändien perustajajäsenet olivat kaikki kotoisin Göteborgista, ovat kavereita keskenään ja kiinnostuneita samanlaisesta musiikista. Lopulta he jakautuivat näihin kolmeen bändiin, joiden musiikillinen suunta oli sama.

Jesper Strömblad perusti In Flamesin kirjoittaakseen musiikkia, joka yhdistää Iron Maidenin melodisen kitaratyylin death metalin raakuuden kanssa, mitä hän ei ollut koskaan kuullut kenenkään tehneen. Kirjoittaessaan biisejä Jesper päätti myös käyttää koskettimia, mikä oli harvinaista tuolloin death metalissa. Huolimatta koskettimien raskaasta käytöstä bändi kieltäytyy palkkaamasta kokopäivästä kosketinsoittajaa.

Konsertointi Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

In Flames konsertoi Suomessa useaan otteeseen vuoden 2006 aikana. 14. ja 15. maaliskuuta yhtye soitti konsertit Tampereen Pakkahuoneella ja Helsingin Kulttuuritalolla, ja 18. kesäkuuta yhtye tuurasi yhdysvaltalaista Kornia Provinssirockissa. Vuoden lopuksi 12. ja 13. marraskuuta In Flames saapui Suomeen The Unholy Alliance -kiertueelle Slayerin, Lamb of Godin, Thine Eyes Bleedin ja Children of Bodomin kanssa Helsingin jäähalliin ja Hakametsän jäähalliin Tampereelle. Vuonna 2007 yhtye esiintyi Turun Ruisrockissa ja 2008 Nummirockissa Kauhajoella ja Rockperryssä Vaasassa. 27. lokakuuta yhtye saapui Helsingin Kaapelitehtaalle yhdessä lämmittelijäbändien Gojiran ja Sonic Syndicaten kanssa. Vuonna 2009 In Flames konsertoi Turussa järjestettävässä Ruisrockissa heinäkuussa sekä 16.12. osana "Taste Of Chaos"-kiertuetta Helsingin jäähallissa mm. Killswitch Engagen kanssa. In Flames konsertoi 2.7.2011 Sonisphere festivaaleilla ja 16.11. Helsingin jäähallissa. Keväällä 2012 yhtye konsertoi Seinäjoen Rytmikorjaamolla 27.4., Tampereen Pakkahuoneella 28.4, Oulun Teatrialla 29.4 ja Jyväskylän Lutakossa 30.4. Kesällä 2013 yhtye soitti Provinssirockissa. In Flames konsertoi Helsingin jäähallissa 4. marraskuuta 2014.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sessiojäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Daniel Erlandsson – rummut (EP:llä Subterranean)
  • Henke Forss – laulu (EP:llä Subterranean)
  • Jocke Göthberg – laulu (1995)
  • Anders Jivarp – rummut (EP:llä Subterranean)
  • Carl Näslund – kitara (albumilla Lunar Strain)
  • Mikael Stanne – laulu (albumilla Lunar Strain)

Aikajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit

Live-albumit

EP:t

Singlet

DVD:t

Musiikkivideot

  • "Artifacts of the Black Rain" (1996)
  • "Food for the Gods" (1997)
  • "Jotun" (1997)
  • "Ordinary Story" (1999)
  • "Only for the Weak" (2000)
  • "Pinball Map" (2000)
  • "Cloud Connected" (2002)
  • "Trigger" (2002)
  • "The Quiet Place" (2004)
  • "Like You Better Dead" (2004)
  • "Touch of Red" (2004)
  • "F(r)iend" (2004)
  • "My Sweet Shadow" (2004)
  • "Borders and Shading" (2004)
  • "Crawl Through Knives" (2006)
  • "Take This Life" (2006)
  • "Come Clarity" (2006)
  • "The Mirror's Truth" (2008)
  • "Alias" (2008)
  • "Delight and Angers" (2009)
  • "Deliver Us" (2011)
  • "Where The Dead Ships Dwell" (2011)
  • "Ropes" (2013)
  • "Rusted Nail" (2014)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. In Flames: JESPER STRÖMBLAD LEAVES IN FLAMES MySpace. Viitattu 13.2.2010. (englanniksi)
  2. Immersion (CD Album) Pendulum. Viitattu 7.10.2010. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]