Progressiivinen metalli

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Progressiivinen metalli
Alkuperä progressiivinen rock, heavy metal, psykedeelinen rock, fuusiojazz
Alkuperämaa  Yhdysvallat
 Yhdistynyt kuningaskunta
 Kanada
 Australia
Kehittymisen
ajankohta
1980-luvun puoliväli
Tyypillisiä
soittimia
sähkökitara, bassokitara, rummut, koskettimet, laulu
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia
tekninen death metal

Progressiivinen metalli on progressiivisen rockin raskaampi muoto. Se eroaa muusta metallimusiikista monimutkaisten rumpukomppien ja tahtilajien osalta. Tyypillistä "progemetallille" on myös futuristinen soundimaailma lukuisine kitaraefekteineen ja kosketinsoitinsaundeineen. Laulu on vahvasti eläytyvää ja voi hetkessä vaihdella herkästä tulkinnasta matalaan örinään. Lisäksi kappalerakenteet eivät ole tyypillisen suoraviivaisia vaan "kehittyviä".

Mitä on progressiivinen metalli?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yleistä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sanana progressiivinen tarkoittaa sanakirjamääritelmän mukaan 1) asteittain kehittyvää, kasvavaa, etenevää sekä 2) uudistusmielinen, kehittävä, edistyksellinen. Tämä pätee myös progressiiviseen metalliin, sillä varsinkin monelle modernin ja ehkä kevyemmän progressiivisen metallin edustajalle on tyypillistä, että kappaleet "kehittyvät asteittain". Alussa on yksinkertainen melodia ja siihen lisätään elementtejä sekä kasvatetaan sitä. Vaihtelevuus on myös pääosassa, sillä progressiivinen metallikappale koostuu yleensä monesta osasta ja voi sisältää kaikkea herkän bluestulkinnan ja hyökkäävän thrash metalin väliltä.lähde?

Soundit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiemmin kuvattu monipuolinen soundimaailma on myös varsin tärkeässä osassa. Kitarat ovat vahvasti prosessoituja, lauluefektejä on runsaasti ja kosketinsoittaja loihtii mitä erilaisimpia soundeja sekä efektejä monenlaisten syntetisaattorilaitteiden kautta. Metallimusiikille muutoin poikkeuksellista tunnelmaa haetaan joskus myös esimerkiksi Hammond-urkujen, mellotronin ja rhodes-pianon avulla.lähde?

Kappaleiden pituus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kappaleiden pituus on usein tärkeässä osassa puhuttaessa progressiivisesta metallista. Kärjistetysti voidaan sanoa, että progemetallikappaleet kestävät aina yli 4 minuuttia, melko usein yli 10 minuuttia ja joskus jopa yli 20 minuuttia. Esimerkiksi Dream Theaterin pisin kappale "Six Degrees of Inner Turbulence" kestää 42 minuuttia ja 4 sekuntia ja se on jaettu kahdeksaan osaan.lähde?

Rytmit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Rytminen "kikkailu" eli monimutkaiset tahtilajit ja niiden runsaat vaihdokset ovat progressiivisen metallin hallitseva piirre. Ääripäänä voisi mainita fuusiojazzin ja progemetallin sekoituksen LTE:n, Liquid Tension Experiment, tai teknisen Spastic Inkin. Toinen tärkeä seikka on modulaatiot ja sävellajin vaihdoksetselvennä. Sointurakenteet ovat myös monimutkaisempia kuin tavallisessa metallimusiikissa ja erilaisia sus-sointuja käytetään paljon.kenen mukaan?

Soolot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soolot ovat tärkeässä roolissa progressiivisessa metallissa. Kitarasoolot ovat pitkiä ja monimutkaisia, efektejä on paljon ja sooloissa käytetään monimutkaisia skaaloja, joskaan niitä ei noudateta orjallisesti vaan poimitaan nuotteja muista skaaloista ja rinnakkaissävellajista. Kosketinsoitinsoolot ovat myös yleisiä ja niissä käytetään monenlaisia efektejä ja syntetisaattorisoundeja.

Laulu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vokaaliosuudet ovat teknisiä ja lauluosuuksiin kuuluu voimakas fraseeraus sekä erilaiset tehokeinot, kuten örinä, huuto ja rääkyminen. Pääasiallisesti näitä kuitenkin käytetään vähän, mutta tehokkaasti erilaisten tunnetilojen kuvaamiseen. Laulutekniikoita käytetään monipuolisesti, ei tyydytä pelkkään rintaääneen vaan ns. pää-ääni ja falsetti ovat myös käytössä. Vaikutteita laulun osalta otetaan usein 1980-luvun heavy metalista sekä sitä kautta myös power metalista.kenen mukaan?

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dream Theater soittamassa progressiivista metallia.

Progressiivisen rockin ja metallin välillä oli vuorovaikutusta jo 1970-luvulla. Progressiivisen heavyrockin pioneerina on usein pidetty brittiläistä Uriah Heep -yhtyettä. Varsinaisen progressiivisen metallin voidaan katsoa alkaneen 1980-luvun puolivälissä sellaisten yhtyeiden kuin Celtic Frost, Queensrÿche, Fates Warning ja Savatage tuotannosta. Suurempaan suosioon progressiivinen metalli nousi 1990-luvun alussa Queensrÿchen "Silent Lucidityn" ja Dream Theaterin "Pull Me Underin" noustua hiteiksi radiossa ja Music Televisionilla. Myös Primus raivasi tilaa myöhemmille progemetalliyhtyeille. Uuden sukupolven progressiiviselle metallille (engl. modern progmetal) puolestaan tietä raivasivat muun muassa Devin Townsend ja Tiamat. Varsinaisia uuden sukupolven progemetalliyhtyeitä puolestaan ovat muun muassa Tool, Strapping Young Lad ja Opeth.lähde?

Vaikutteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Progressiivisella metallilla on lukuisia eri alalajeja, sillä eri yhtyeet ottavat vaikutteita eri genreistä. Voidaan myös sanoa, että progressiivinen rock ja jazz ovat vaikuttaneet syvästi myös moniin sellaisiin merkittäviin metalliyhtyeisiin, joita ei kuitenkaan yleensä pidetä progressiivista metallia edustavina. Esimerkiksi Mercyful Faten sävellykset ovat proge-vaikutteisia ja monimutkaisia. Samaa voidaan sanoa joistakin melodisen black metalin edustajista, esimerkiksi Emperorista (sekä yhtyeen keulahahmon, Ihsahnin, sooloprojektista).kenen mukaan?

Genreen vaikuttaneet tyylilajit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tyylilajin jälkeen on ilmoitettu esimerkkiyhtye kursiivilla.lähde?

Lisäksi useimmat progressiivisen metallin yhtyeet ottavat osasia eri metallityylisuunnista.

Merkittäviä progressiivisen metallin albumeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Progressiivisia metalliyhtyeitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Wagner, Jeff: Mean Deviation: Four Decades of Progressive Heavy Metal. Brooklyn: Bazillion Points, 2010. ISBN 978-097-96163-3-4. (englanniksi)