Stratovarius

Wikipedia

Stratovarius Tuska-festivaaleilla 2007
Tiedot
Toiminnassa:	1984–
Tyylisuunta:	metallimusiikki
Tyylilaji:	power metal heavy metal speed metal
Kotipaikka:	Helsinki, Suomi
Laulukieli:	englanti
Sivusto:	stratovarius.com
Jäsenet
Timo Kotipelto laulu (1994-) Jens Johansson koskettimet (1995-) Lauri Porra basso (2005-) Matias Kupiainen kitara (2008-) Jörg Michael rummut (1995-)
Entiset jäsenet
Timo Tolkki kitara, laulu (1985-2008) Jari Kainulainen basso (1993-2005) Antti Ikonen koskettimet (1987-1995) Tuomo Lassila rummut (1984-1995) Jyrki Lentonen basso (1984-1989)
Levy-yhtiöt
Edel

Stratovarius on suomalainen power metal -yhtye, joka on perustettu vuonna 1984. 2. huhtikuuta 2008 kitaristi Timo Tolkki ilmoitti Stratovariuksen lopettamisesta, mutta yhtyeen muiden jäsenten 7. toukokuuta 2008 kirjoittaman vastineen mukaan yhtye tulee jatkamaan Stratovarius-nimellä ilman Tolkkia.^[1] Stratovarius on myynyt maailmanlaajuisesti äänitteitään 2.5 miljoonaa, mikä tekee tästä yhtyeestä yhden Suomen menestyneimmistä yhtyeistä.

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 1990-luku 1.2 2000-luku 2 Jäsenet 2.1 Nykyinen kokoonpano 2.2 Entiset jäsenet 3 Julkaisut 3.1 Studioalbumit 3.2 Kokoelma- ja livealbumit 3.3 DVD:t 3.4 Singlet 3.5 Musiikkivideot 4 Katso myös 5 Viitteet 6 Aiheesta muualla

[muokkaa] Historia

Tuomo Lassila, John Vihervä ja Staffan Stråhlman perustivat Stratovariuksen vuonna 1984. Yhtye tunnettiin alun perin nimellä Black Water, mutta nimi ei kuitenkaan noussut suuren kansan tietoisuuteen. Yhtyeen alkuajan musiikillinen tyyli poikkesi hyvin paljon siitä, miten se vuonna 1985 Staffan Stråhlmanin korvanneen kitaristi Timo Tolkin vaikutuksesta muuttui; se oli Black Sabbath-vaikutteista blues-rockia. Tolkki liittyi Stratovariukseen Tuomo Lassilan otettua yhteyttä, kun yhtye tarvitsi korvaavaa kitaristia Tanskan-keikalleen ^[2]. 1980-luvulla yhtyeen basisti vaihtui muutamaan otteeseen, Jyrki Lentonen korvasi John Vihervän vuonna 1984, ja albumilla Twilight Time Tolkki soitti bassoraidat.

1987 Stratovarius yritti saada levytyssopimuksen kolme kappaletta sisältäneen demon turvin ja ajautui CBS Finlandin kiinnostuksen kohteeksi kun he näkivät ”Stratot” Tavastia -klubilla Helsingissä. Vuonna 1988 julkaistu ensimmäinen single Future Shock ja sitä seurannut single Black Night edelsivät vuoden 1989 alussa päivänvalon nähnyttä esikoisalbumia Fright Nightiä, joka poikkesi melko paljon heidän uudemmista teoksistaan, ollen äänensävyltään hieman raskaampi ja synkempi. Samalla Future Shockista ohjattiin yhtyeen ensimmäinen musiikkivideo.

[muokkaa] 1990-luku

Silloinen levy-yhtiö menetti kuitenkin kiinnostuksensa yhtyettä kohtaan ja he joutuivat rahoittamaan vuonna 1992 ilmestyneen Twilight Timen omilla varoillaan. Albumi herätti paljon kiinnostusta erityisesti Japanissa, jossa se myös nimettiin parhaaksi ulkomaalaiseksi levyksi. Lisäksi albumi oli Japaniin maahantuotujen levyjen top10-listalla 5 kuukautta. Levy oli suuri harppaus melodisempaan suuntaan, mutta kappaleet sisälsivät edelleen melko raskaita riffejä.

Vuonna 1993 basisti Jari Kainulainen liittyi yhtyeeseen kun noin 70 prosenttia Dreamspace-albumin materiaalista oli jo nauhoitettu. Hänen soittoaan kuultiin lopulta viidessä kappaleessa.^[3]

Dreamspace julkaistiin vuonna 1994. Se muistuttaa mieleenpainuvilla melodioilla hyvin paljon uudempia albumeita. Myös kappaleiden ja sanoitusten aihe on muuttunut jyrkästi, jos niitä verrataan kahteen aikaisempaan teokseen. Saman vuoden kesäkuussa yhtye keikkaili ensimmäistä kertaa Japanissa.

Samana vuonna Timo Tolkki päätti lopettaa laulamisen. Hän halusi Stratovariukseen vakituisen laulajan, joka voisi viedä yhtyettä entistä pidemmälle. Yhtyeeseen liittyi laulaja Timo Kotipelto. Vuonna 1995 julkaistu albumi Fourth Dimension oli menestys, mutta musiikillisten erimielisyyksien johdosta viimeinen perustajajäsen, Tuomo Lassila erosi yhtyeestä silloisen kosketinsoittajan Antti Ikosen kanssa; heidän soittotaitonsa ei Timo Tolkin mukaan ollut tarpeeksi hyvä ja tekninen hänen säveltämiään tulevia kappaleita varten ^[2]. Ikonen ja Lassila eivät Tolkin mukaan jaksaneet panostaa tarpeeksi yhtyeeseen ja käydä treeneissä niin usein kuin olisi ollut tarpeellista. Tämän jälkeen yhtyeeseen liittyivät rumpali Jörg Michael, ja jo aikoinaan suuren maineen Yngwie Malmsteenin sekä Ronnie James Dion yhtyeissä kasvattanut kosketinsoittaja Jens Johansson.

Ensimmäinen albumi tällä kokoonpanolla oli vuonna 1996 julkaistu Episode. Stratovariuksen todellinen läpimurto tapahtui viimeistään vuonna 1997, kun yhtye julkaisi yhden koko power metal -tyylilajin klassikkoalbumeista, Visionsin, joka sisältää muun muassa hitin Black Diamond. Visions -albumi vietti Suomen albumilistan top-40:ssä yhteensä 24 viikkoa ja myi Suomessa kultaa.

Destiny -albumin ensimmäinen single S.O.S. nousi nopeasti Suomen singlelistan sijalle kolme ja kyseisen kappaleen musiikkivideokin oli usein nähtävissä televisiosta. Joulukuussa vuonna 1998 ilmestynyt Destiny oli odotetusti suuri menestys mennen välittömästi Suomen virallisen albumilistan kärkipaikalle. Albumi myi myöhemmin myös kultaa.

[muokkaa] 2000-luku

Vuonna 2000 julkaistiin Stratovariuksen kahdeksas albumi Infinite. Se myi kultaa, kuten kaksi edellistä albumia. Vuonna 2001 yhtye julkaisi harvinaisia kappaleita sisältävän kokoelmalevyn Intermissionin ja jäi tauolle.

Tauon jälkeen Stratovarius julkaisi vuonna 2003 yhdeksännen albuminsa, Elements Pt. 1:n. Myöhemmin samana vuonna julkaistiin Elements Pt. 2, jonka jälkeen yhtye ajautui sisäisiin ristiriitoihin ja yhtyeen laulaja Timo Kotipelto ja rumpali Jörg Michael poistuivat kokoonpanosta. Tilalle värvättiin Aurora K -nimisessä yhtyeessä laulanut naissolisti Katriina Wiiala ja rumpaliksi ruotsalaisesta HammerFall-yhtyeestä tuttu Jens Johanssonin veli, Anders Johansson. Tapaus paljastui myöhemmin julkisuustempuksi, jonka Tolkki ja Jens Johansson olivat suunnitelleet yhdessä. Toinen julkisuustemppu oli Tolkin väitetty puukotus kesken konserttimatkan Espanjan Granadassa.^[4]

Stratovariuksen seuraava albumi oli klassisimmalla kokoopanolla äänitetty, 5. syyskuuta 2005 julkaistu Stratovarius, jolla yhtye kuitenkin irtaantui sille tyypillisestä power metalista mennen enemmän perinteisemmän hard rockin puolelle. Heinäkuussa 2005 ilmoitettiin pitkäaikaisen basistin Jari Kainulaisen eronneen yhtyeestä henkilökohtaisiin syihin vedoten. Korvaajaksi hankittiin muun muassa Sinergystä, Warmenista ja Timo Kotipellon sooloyhtyeestä tuttu Lauri Porra. Porran kanssa yhtye teki yhden maailmankiertueen.

Pitkän hiljaiselon jälkeen Timo Tolkki ilmoitti 2. huhtikuuta 2008 Stratovariuksen hajonneen. Syyksi hän mainitsi pitkään jatkuneet yhtyeen sisäiset ristiriidat, erityisesti itsensä, Timo Kotipellon ja Jörg Michaelin välillä. Tolkki ilmoitti myös, että hän olisi halunnut tehdä jäähyväiskiertueen bändin kanssa, mutta tähän eivät Kotipelto ja Michael suostuneet. Uudelle Stratovarius-albumille säveltämiensä kappaleiden julkaisemista varten Tolkki on perustanut uuden Revolution Renaissance -yhtyeen, joka tulee ”jatkamaan Stratovariuksen perintöä”.^[5] Vastineena tähän Jens Johansson, Timo Kotipelto, Jörg Michael ja Lauri Porra julkaisivat Soundin verkkojulkaisun välityksellä oman tiedotteensa, jossa he kertoivat jatkavansa Stratovarius-nimellä soittamista.^[1] Tämän jälkeen Timo Tolkki antoi Kotipellolle, Johanssonille ja Michaelille oikeudet Stratovarius-nimeen.^[6] Kuitenkin 18. kesäkuuta Tolkki ilmoitti MySpace-sivullaan tekevänsä vielä yhden albumin Stratovariuksen kanssa. Tolkin lisäksi albumilla soittaisivat Tuomo Lassila ja Antti Ikonen.^[7] Myöhemmin Tolkki ja Jens Johansson sopivat riitansa^[8] ja Tolkki ilmoitti, että albumi tullaan julkaisemaan nimellä Project Strato.^[9]

Stratovariuksen ensimmäinen albumi ilman Tolkkia, Polaris, ilmestyi 13.5.2009. Kitaristina toimii jatkossa Matias Kupiainen.

[muokkaa] Jäsenet

[muokkaa] Nykyinen kokoonpano

• Timo Kotipelto – laulu (1994–)
• Jörg Michael – rummut (1995–)
• Jens Johansson – kosketinsoittimet (1995–)
• Lauri Porra – basso (2005–)
• Matias Kupiainen – kitara (2008-)

[muokkaa] Entiset jäsenet

• Jari Behm – basso (1992)
• Mika Ervaskari – kosketinsoittimet (1987)
• Antti Ikonen – kosketinsoittimet (1987–1996)
• Jari Kainulainen – basso (1993–2005)
• Tuomo Lassila – rummut (1982–1995), laulu (1982–1985)
• Jyrki Lentonen – basso (1984–1989)
• Staffan Stråhlman – kitara (1982–1985)
• Timo Tolkki – kitara (1985–2008), laulu (1985–1994)
• John Vihervä – basso (1982–1984)

[muokkaa] Julkaisut

[muokkaa] Studioalbumit Fright Night  (1989) II  (1992, omakustanne, sama sisältö kuin Twilight Timellä) Twilight Time  (1992) Dreamspace  (1994) Fourth Dimension  (1995) Episode  (1996) Visions  (1997) Destiny  (1998) Infinite  (2000) Elements Pt. 1  (2003) Elements Pt. 2  (2003) Stratovarius  (2005) Polaris  (2009) [muokkaa] Kokoelma- ja livealbumit The Past and Now  (1997) Visions of Europe  (1998) The Chosen Ones  (1999) 14 Diamonds  (2000) Intermission  (2001) Black Diamond: The Anthology  (2006) [muokkaa] DVD:t Infinite Visions  (2000)

[muokkaa] Singlet Future Shock  (1988) Black Night  (1989) Break the Ice  (1992) Wings of Tomorrow  (1995) Father Time  (1996) Will the Sun Rise?  (1996) Black Diamond  (1997) The Kiss of Judas  (1997) SOS  (1998) Hunting High and Low  (2000) It's a Mystery  (2000) A Million Light Years Away  (2000) Eagleheart  (2002) I Walk to My Own Song  (2003) Maniac Dance  (2005) Deep Unknown  (2009) [muokkaa] Musiikkivideot ”Future Shock” (1989) ”Against the Wind” (1995) ”Black Diamond” (1997, ohj. Sökö Kaukoranta) ”The Kiss of Judas” (1997, ohj. Sökö Kaukoranta) ”SOS” (1998, ohj. Sökö Kaukoranta) ”Hunting High and Low” (2000, ohj. Sökö Kaukoranta) ”A Million Light Years Away” (2000, ohj. Jari Flinck) ”Eagleheart” (2003) ”I Walk to My Own Song” (2003) ”Maniac Dance” (2005) ”Deep Unknown” (2009)

[muokkaa] Katso myös

• Luettelo Stratovariuksen kappaleista

[muokkaa] Viitteet

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Viralliset sivut
• Kattavat fanisivut
• Stratovarius Last.fm-sivustolla (englanniksi)
• Stratovarius Meteli.net-sivustolla
• Stratovarius Encyclopaedia Metallum -sivustolla (englanniksi)
• YLE Elävä arkisto: Stratovarius 1992