Sonata Arctica

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Sonata Arctica
Sonata Arctica Tuska-festivaalilla vuonna 2006
Sonata Arctica Tuska-festivaalilla vuonna 2006
Tiedot
Toiminnassa: 1996
Tyylilaji: power metal
Kotipaikka: Kemi, Suomi
Laulukieli: englanti
Sivusto: sonataarctica.info
Jäsenet
Tony Kakko laulu
Pasi Kauppinen basso
Henrik Klingenberg koskettimet
Tommy Portimo rummut
Elias Viljanen kitara
Entiset jäsenet
Mikko Härkin koskettimet
Janne Kivilahti basso
Jani Liimatainen kitara
Marko Paasikoski basso
Pentti Peura basso
Levy-yhtiöt
Spinefarm Records  
Nuclear Blast  

Sonata Arctica on vuonna 1996 perustettu kemiläinen melodista metallimusiikkia soittava yhtye. Yhtye on julkaissut seitsemän studioalbumia, joista kaikkia on myyty Suomessa kultalevyyn oikeuttava määrä. Myös yhtyeen kokoelma The Collection ja DVD For the Sake of Revenge ovat myyneet kultaa.[1][2] Yhtyeen musiikin tyylilaji on power metal, jossa erityisesti sooloissa on neoklassisia piirteitä. Viimeisimmillä albumeillaan Sonata Arctica on kuitenkin karsinut power metal -vaikutteita musiikistaan ja yhtyeen tyyli on muuttunut progressiivisemmaksi.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alkuajat (1996–1999)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye teki vuosina 1996–1997 alkuperäisellä nimellään Tricky Beans kolme demonauhaa, minkä jälkeen nimi muutettiin muotoon Tricky Means. Neljäs demo FullMoon (1999), jolla kokoonpano oli vakiintunut muotoon Tony Kakko (laulu ja koskettimet), Janne Kivilahti (basso), Jani Liimatainen (kitara) ja Tommy Portimo (rummut), päätyi äänittäjä Ahti Kortelaisen kautta Helsinkiin Spinefarm Recordsille. Yhtiö solmi yhtyeen kanssa kolmen albumin mittaisen levytyssopimuksen, ja samassa yhteydessä yhtyeen nimi vaihdettiin Sonata Arcticaksi.

Ecliptica (1999–2000)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen albumi Ecliptica julkaistiin Suomessa marraskuussa 1999 ja muualla alkuvuodesta 2000. Albumi oli myyntimenestys etenkin Japanissa, jossa sitä myytiin yli 30 000 kappaletta. Pian albumin ilmestyttyä Tony Kakko päätti keskittyä vain laulamiseen, ja koskettimiin pestattiin Mikko Härkin tammikuussa 2000. Esikoisalbumin menestyksen myötä yhtye valittiin Stratovariuksen ja Rhapsodyn kanssa yli 30 konsertin mittaiselle Euroopan-kiertueelle. Kesällä 2000 yhtye esiintyi vielä suomalaisilla festivaaleilla ja klubeilla muun muassa Nightwishin kanssa. Viimeisen konsertin jälkeen basisti Janne Kivilahti jätti yhtyeen henkilökohtaisista syistä, ja tilalle tuli yhtyeessä jo Tricky Means -aikaan soittanut Marko Paasikoski. Syksyllä 2000 julkaistiin Successor-minialbumi, joka sisälsi uusien kappaleiden lisäksi cover- ja livekappaleita.

Silence (2001–2002)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seuraava pitkäsoitto oli vuonna 2001 ilmestynyt Silence, joka oli myyntimenestys niin Japanissa kuin Suomessakin: vuoden 2004 loppuun mennessä levyä oli myyty kultalevyyn oikeuttava määrä, 15 000 kappaletta. Menestystä vahvisti Euroopan-kiertue power metal -pioneeri Kai Hansenin johtaman Gamma Rayn sekä australialaisen Vanishing Pointin kanssa. Silence-kiertueen viimeisen konsertin (Jörisrock 2002) jälkeen kosketinsoittaja Mikko Härkin jätti yhtyeen.

Winterheart’s Guild (2003)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas albumi Winterheart’s Guild palasi tyylillisesti Ecliptican suuntaan. Albumi nauhoitettiin kahden kosketinsoittajan voimin. Tony Kakko soitti valtaosan koskettimista ja Stratovariuksen Jens Johansson vieraili neljässä kappaleessa soittamassa sooloja. Nauhoitusten aikana yhtye valitsi uuden kosketinsoittajan, tuolloin myös Requiemissa ja Silent Voicesissa soittaneen Henrik Klingenbergin. Albumi Winterheart’s Guild myi Suomessa runsaassa vuodessa 14 000 kappaletta eli lähes yhtä paljon kuin edellinen albumi kolmessa ja puolessa vuodessa. Vuoden 2005 loppuun mennessä albumia oli myyty kultalevyyn oikeuttava määrä, 15 000 levyä.

Yhtye esiintymässä Helmondissa, Alankomaissa vuonna 2006.

Reckoning Night ja kokoelmia (2004–2006)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levytyssopimus Spinefarmin kanssa päättyi kolmanteen albumiin, minkä jälkeen yhtye sai tarjouksia sekä kotimaisilta että ulkomaisilta levy-yhtiöiltä. Kaksi suurta julkaisijaa kilpailivat pitkään keskenään, kunnes saksalainen metallimusiikkiin keskittynyt Nuclear Blast voitti tarjouskilvan. Neljäs albumi Reckoning Night julkaistiin syksyllä 2004. Levyä on myyty Suomessa kultalevyyn oikeutettava määrä ja maailmanlaajuisesti ensimmäisenä vuotenaan yli 100 000 kappaletta. Menestyksen myötä yhtyettä pyydettiin mukaan Nightwishin Euroopan-kiertueelle. Yhtyeet soittivat ilta toisensa jälkeen loppuunmyydyissä halleissa jopa 12 000 ihmiselle.

Heinäkuusta 2005 lähtien on Sonata Arcticasta ollut tekeillä videopeli, jonka tuotannosta vastaa englantilainen Zelian Games -pelitalo. Peli kantaa nimeä Winterheart’s Guild samannimisen albumin mukaan ja on tyyliltään sekoitus toimintaa ja RPG:tä. Päähenkilöinä esiintyvät Sonata Arctican jäsenet ja taustamusiikkina käytetään yhtyeen tuotantoa.[3]

Sonata Arctican ensimmäinen kokoelmalevy The End of This Chapter julkaistiin vain Japanissa vuonna 2005. Alkukesästä 2006 ilmestyi livealbumi ja -dvd For the Sake of Revenge Tokiossa 2. helmikuuta 2005 nauhoitetusta konsertista. Ennen uutta studioalbumia julkaistiin vielä kokoelma-albumi The Collection, joka ilmestyi marraskuussa 2006. Kokoelman kanssa samoihin aikoihin julkaistiin single Replica 2006, jonka nimikappale on uusintaversio alun perin esikoisalbumi Eclipticalla julkaistusta kappaleesta.

Unia (2007–2008)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen viides studioalbumi Unia julkaistiin 23. toukokuuta 2007. Sekä albumi että kuukautta aikaisemmin julkaistu single Paid in Full sijoittuivat Suomessa listaykköseksi. Kesällä 2007 The Collection -albumi saavutti Suomessa kultalevyn ja loppukesästä 2007 yhtye saavutti kultalevyt myös albumeistaan Ecliptica ja Unia.

Sonata Arctica ilmoitti elokuussa 2007 erottaneensa asevelvollisuusepäselvyyksien vuoksi jo vuoden alusta lähtien yhtyeen toiminnasta poissa olleen kitaristi Jani Liimataisen ja ottavansa tilalle häntä konserteissa tuuranneen Elias Viljasen.[4]

Sonata Arctica julkaisi vuonna 2008 uusintapainokset kahdesta ensimmäisestä albumistaan Ecliptica ja Silence. Mukana oli uutta materiaalia kuten uudelleennauhoitettuja raitoja sekä kansilehtitaidetta.

The Days of Grays (2009–2011)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonata Arctica vuonna 2011.

Yhtye kertoi nettisivuillaan 11. heinäkuuta 2009 että uuden albumin nimi on The Days of Grays. Lisäksi sivuilla julkaistiin albumin kappalelista sekä kansikuva.[5] Albumi julkaistiin Suomessa 16. syyskuuta. Maailmanlaajuisesti albumi julkaistiin kaksi päivää myöhemmin ja Yhdysvalloissa 22. syyskuuta. The Days of Grays myi kultaa Suomessa julkaisupäivänään.[2]

Stones Grow Her Name (2012–2013)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Uuden albumin äänittäminen alkoi vuoden 2011 syksyllä. Stones Grow Her Name -albumi julkaistiin toukokuussa 2012. Elokuussa 2013 päättyneen kiertueen jälkeen basisti Marko Paasikoski jätti yhtyeen. Hänet korvasi Pasi Kauppinen.[6]

Pariah’s Child (2014–)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye kertoi verkkosivustollaan 9. tammikuuta 2014, että heidän uusi levynsä Pariah’s Child ilmestyy 28. maaliskuuta 2014. 29.3.2014 Paasilinna Kustannus ilmoitti syksyllä ilmestyvästä Sonata Arctica -kirjasta.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sonata Arctican kokoonpanot
(1996–1997)
(1997–1998)
  • Tony Kakko – laulu, kosketinsoittimet
  • Jani Liimatainen – kitara
  • Pentti Peura – basso
  • Tommy Portimo – rummut
(1998–2000)
  • Tony Kakko – laulu, kosketinsoittimet
  • Janne Kivilahti – basso
  • Jani Liimatainen – kitara
  • Tommy Portimo – rummut
(2000)
  • Mikko Härkin – kosketinsoittimet
  • Tony Kakko – laulu
  • Janne Kivilahti – basso
  • Jani Liimatainen – kitara
  • Tommy Portimo – rummut
(2000–2002)
  • Mikko Härkin – kosketinsoittimet
  • Tony Kakko – laulu
  • Jani Liimatainen – kitara
  • Marko Paasikoski – basso
  • Tommy Portimo – rummut
(2002–2007)
  • Tony Kakko – laulu
  • Henrik Klingenberg – kosketinsoittimet
  • Jani Liimatainen – kitara
  • Marko Paasikoski – basso
  • Tommy Portimo – rummut
(2007–2013)
  • Tony Kakko – laulu
  • Henrik Klingenberg – kosketinsoittimet
  • Marko Paasikoski – basso
  • Tommy Portimo – rummut
  • Elias Viljanen – kitara
(2013–)
  • Tony Kakko – laulu
  • Pasi Kauppinen – basso
  • Henrik Klingenberg – kosketinsoittimet
  • Tommy Portimo – rummut
  • Elias Viljanen – kitara

Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vierailijat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Minialbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelma-albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

DVD:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikkivideot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Wolf & Raven" (2001)
  • "Broken (live)" (2003)
  • "Don’t Say a Word" (2004)
  • "Paid in Full" (2007)
  • "Flag in the Ground" (2009)
  • "I Have a Right" (2012)
  • "Shitload of Money" (2012)
  • "Alone In Heaven" (2013)
  • "The Wolves Die Young " (2014)

Demot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Agre Pamppers3  (1996)
  • Friend Till the End3  (1996)
  • PeaceMaker3  (1997)
  • FullMoon4  (1999)

1 Julkaistu ainoastaan Suomessa.
2 Julkaistu ainoastaan Japanissa.
3 Julkaistu nimellä Tricky Beans.
4 Julkaistu nimellä Tricky Means.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tilastot IFPI. Viitattu 20.9.2009.
  2. a b New album sells GOLD in Finland Sonata Arctica. Viitattu 18.9.2009. (englanniksi)
  3. Winterheart’s Guild -pelin sivusto (Luettu 21.11.2006)
  4. Yhtyeen virallinen sivusto
  5. Yhtyeen virallinen sivusto
  6. Sonata Arctica parts ways with bass player, announces replacement 26.8.2013. Sonata Arctica. Viitattu 26.8.2013. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sonata Arctica.