Jens Johansson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Jens Johansson
Jens Johansson Ilosaarirockissa 2009
Syntynyt 2. marraskuuta 1963 (ikä 51)
Kotipaikka Tukholma, Ruotsi
Tyylilajit power metal, neoklassinen metalli, fuusiojazz
Soittimet koskettimet
Yhtyeet Stratovarius

Jens Ola Johansson[1] (s. 2. marraskuuta 1963 Tukholma) on ruotsalainen kosketinsoittaja.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Johansson on ruotsalaisen pianisti Jan Johanssonin poika. Hän sai klassisen koulutuksen pianoon ja tutustui myöhemmin kosketinsoittimiin. Vuonna 1982 Johansson liittyi ruotsalaiseen metalliyhtyeeseen nimeltä Silver Mountain. Seuraavana vuonna hän muutti kitaristi Yngwie Malmsteenin mukana Yhdysvaltoihin. Johansson levytti ja konsertoi Malmsteenin kanssa vuoteen 1989 asti, jonka jälkeen tiet Malmsteenin kanssa erosivat ja Johansson liittyi yhtyeeseen Dio. Vuonna 1994 Johansson haki Dream Theaterin kosketinsoittajaksi yhtyeen etsiessä korvaajaa Kevin Moorelle, mutta häntä ei valittu.[2] Vuodesta 1995 asti hän on ollut suomalaisen metalliyhtye Stratovariuksen jäsen.

Pääyhtyeidensä ohessa Johansson on levyttänyt myös lukuisia fuusiojazz-levyjä, joista useimmilla on mukana myös hänen veljensä, muun muassa HammerFall-yhtyeessä soittanut rumpali Anders Johansson. Projekteja ovat olleet muun muassa Heavy Machinery, jossa oli mukana englantilainen kitaristi Allan Holdsworth, ja basisti Jonas Hellborgin kanssa tehty materiaali. Lisäksi veljekset ovat äänittäneet Johansson- tai The Johansson Brothers -nimillä useita eri tyylisiä albumeja.

Lisäksi Johansson on äänittänyt yhden pianosoololevyn, Ten Seasons. Hän on usein myös vieraillut muiden yhtyeiden albumeilla, muun muassa Sonata Arctica oli ilman kosketinsoittajaa tehdessään levyä Winterheart's Guild ja Johansson soitti kyseiselle albumille kosketinsoitinsoolot.

Johanssonin soitossa tunnistettavin piirre on pehmeä analogisyntetisaattori-soolosoitin, joka on rakennettu päällekkäisistä eri oktaaveissa ja hieman eri vireessä soivista saha-aalloista ja ohjattu säröefektin läpi. Monet nykyiset metallimusiikin kosketinsoittajat jäljittelevät soolosoittimissaan tätä ääntä.

Johanssonin soololinjoissa kuuluu läpi heavy-perinteen lisäksi sekä klassinen barokkimusiikkiperinne että jazz-perinne. Erityyppisten asteikkojen ja soinnun sisäisten kadenssien käyttäminen soololinjan materiaalina on harvinaisempaa puhtaasti heavy-perinteeseen pohjaavien muusikoiden soitossa. Johanssonia pidetään laajalti yhtenä kosketinsoitinmaailman kärkinimistä ja lukuisat muusikot jäljittelevät hänen soittoaan.

Johanssonilla on musiikkipiireissä jonkinlaisen kylähullun maine. Hän saattaa huudella ihmisille loukkauksia näiden omalla äidinkielellä ja aiheuttaa muutenkin kaaosta käytöksellään. Malmsteen ei halunnut Johanssonin yöpyvän kiertueilla edes samassa hotellissa, koska Johanssonilla on outo taipumus pyrkiä tuhoamaan irtaimistoa. Johansson aiheutti myös Stratovarius-yhtyeen kanssa kiertäessään kohua virtsaamalla lavalla kitaristi Timo Tolkin päälle Espanjan konsertissa. Stratovariuksen Infinite Visions -kotivideossa Johansson räjäyttää WC-pöntön säpäleiksi.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soololevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yngwie Malmsteenin levyillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Rising Force (1984)
  • Studio/Live-85 (1985)
  • Marching Out (1985)
  • Live in Japan '85 (1985)
  • Trilogy (1986)
  • Odyssey (1988)
  • Trial By Fire - Live In Leningrad (1989)
  • Collection video (1990?)
  • Inspiration (1996)

Dion levyillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Lock Up The Wolves (1990)
  • Diamonds (1994)
  • Time Machine (video) (1990)

Stratovariuksen levyillä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Skånsk Rock: I (?)
  • Silver Mountain: Shakin' Brains (1983)
  • Erik Borelius: Fantasy (1988)
  • Deadline: Dissident (1991)
  • Stephen Ross: Midnight Drive (1991)
  • Anders Johansson: Shu-Tka (1992)
  • Ginger Baker: Unseen Rain (1992)
  • RAF: Ode To A Tractor (1992)
  • Shining Path: No Other World (1992)
  • Jonas Hellborg Group: E (1993)
  • Snake Charmer: Smoke And Mirrors (1993)
  • Dave Nerge's Bulldog: The Return of Mr. Nasty (1994)
  • Robert Blennerhed: Seven (1994)
  • Smoke On The Water - A Tribute (1994)
  • The Johansson Brothers (1994)
  • Tony MacAlpine: Premonition (1994)
  • Anders Johansson, Jens Johansson and Allan Holdsworth: Heavy Machinery (1996)
  • Anders Johansson: Red Shift (1997)
  • Itä-Saksa: Let's Kompromise (1998)
  • Snake Charmer: Backyard Boogaloo (1998)
  • Benny Jansson: Flume Ride (1999)
  • Blackmore's Night: Under A Violet Moon (1999)
  • Mastermind: Excelsior! (1999)
  • Roland Grapow: Kaleidoscope (1999)
  • Mastermind: Angels of the Apocalypse (2000)
  • Einstein: Einstein Too (2001)
  • La Leyenda Continua - Tributo A Rata Blanca (2001)
  • Silver Mountain: Breakin' Chains (2001)
  • Various: Tribute to Rata Blanca (2001)
  • Andy West With Rama: Rama 1 (2002)
  • Arjen Anthony Lucassen's Star One: Space Metal (2002)
  • Benny Jansson: Save The World (2002)
  • Aina: Days of Rising Doom (2003)
  • Barilari (2003)
  • Sonata Arctica: Winterheart's Guild (2003)
  • Mastermind: To the World Beyond (2004)
  • Spastic Ink: Ink Compatible (2004)
  • Kamelot: The Black Halo (2005)
  • Amberian Dawn: End Of Eden (2010)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. http://c1.ac-images.myspacecdn.com/images01/104/l_5849e444d739de8d31c351cefae66c9c.jpg
  2. Interviews Jens Johansson – Home, sweet Homepage. Viitattu 29.9.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]