Lilja (heraldiikka)

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fleur de lys.

Heraldinen lilja eli Fleur de lys tai Fleur de lis, usein myös Ranskan lilja on tyylitelty heraldinen kuvio. Se on ristin, kotkan ja leijonan ohella yksi yleisimmistä heraldiikan symboleista. Yleensä ranskanlilja luokitellaan luonnonkuvioksi. Se on kuitenkin hyvin erilainen kuin ne liljat, joita voimme nähdä yleensä puutarhoissa ja joista heraldiikassa käytetään yleensä nimitystä lys de jardin eli puutarhalilja. Suomessa heraldinen lilja esiintyy Liljendalin ja Turun vaakunoissa.

Fleur de lys on lähes pääsääntöisesti ornamenttikuvio ja se on ”samalla poliittinen, dynastinen, taiteellinen, tunnuskuvallinen ja symbolinen”[1], erityisesti heraldiikassa. Kuvio on esiintynyt lukemattomissa eurooppalaisissa vaakunoissa ja lipuissa vuosisatojen aikana, mutta erityisesti se on liitetty Ranskan monarkian keskeisten symbolien joukkoon. Kun kyseessä oli monarkian eräs kaikkein arvostetuimmista tunnuksista, yksikään Ranskan tasavalloista tai keisarikunnista ei ole omaksunut sitä tunnuksekseen.

Lilja on myös ollut osa sotilaallista symboliikkaa ja käytössä useiden eri organisaatioiden tunnuksena. 1900-luvulla sen omaksuivat myös useat partiolaisjärjestöt, jotka käyttävät sitä maailmanlaajuisesti tunnuksissaan. Arkkitehdit ja suunnittelijat ovat käyttäneet aiheenaan liljaa hyvinkin laajasti metalliteoksista aina kirjansidontaan saakka. Kristillisenä symbolina lilja on edustanut pyhää kolminaisuutta tai se on ikonografisesti liitetty arkkienkeli Gabrieliin ja Marian ilmestymisen yhteyteen [2]. Näin lilja liittyy oleellisesti myös Neitsyt Mariaan. Tämä yhteys on tuonut liljan myös Turun vaakunaan: tuomiokirkko on pyhitetty alun perin hänelle. [3]

Buckinghamin palatsin aitaa.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmaisu Fleur de lis tarkoittaa sananmukaisesti ranskasta käännettynä liljankukkaa. Ranskanliljan esikuvana pidetään yleisesti tyyliteltyä keltakurjenmiekkaa, joka kasvaa yleisenä Euroopan kosteikoissa, myös Suomessa. On kuitenkin huomattava, että le lis tarkoittaa ranskassa myös muita kuin Liliaceae-sukuun kuuluvia kasveja:

lis des valléeskielo
lis Saint-Jacquesamaryllis
lis d’étang tai lis d’eaulumme’.[4]
Kelttien keihäänkärki ja Triesten vaakuna.

P.B. Gheusi antaa teoksessaan liljakuviolle sotaisemman alkuperän. Kyseessä on hänen mukaansa kelttien käyttämä kolmipäinen keihäänkärki (tai frankkien Angon). Tässä on selkeä yhtymäkohta Triesten kaupungin vaakunaan[5]. Kuvio on kuitenkin vanhempi kuin Triesten vaakuna, ja tunnettu ympäri Eurooppaa.

Ranskanliljaa muistuttava koriste on ollut käytössä jo varhain. Sitä on käytetty johdonmukaisesti kuninkaallisena tunnuksena eri kulttuuriyhteisöissä, jotka ovat tulkinneet sen sisältöä omilla tavoillaan. Varhaisimpina nykyisen ranskanliljan kaltaisten tunnusten käyttäjinä pidetään kelttejä[6].

Kuninkaallinen lilja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Klodovig I[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskan kuninkaalliset omaksuivat legendan mukaan fleur de lis -kuvion vaakunaansa puhtauden symboliksi sen jälkeen, kun frankkien kuningas Klodovig I oli kääntynyt kristinuskoon vuonna 493.[7] Tarinasta on monta versiota, joista useat liittyvät Klodovigin kääntymykseen ja tukevat Ranskan kuninkaiksi voideltujen väitettä siitä, että heidän määräysvaltansa tuli suoraan Jumalalta, ilman maallisen tai kirkon esivallan välitystä.

Jotkin versiot korostavat kuninkuuden salaperäisyyttä kuvaamalla taivaasta lähetettyä astiaa, jonka öljyllä olisi voideltu ja pyhitetty Klodovig kuninkaaksi.[8] Astian olisi kyyhkynen tuonut pyhälle Remigiukselle. Toisen version mukaan kuningas Klodivigin kasteseremoniaan tuli siunauksen merkkinä lilja, jonka olisi tuonut Neitsyt Maria, joka usein yhdistetään juuri tähän kukkaan.[9] Klodovigin vaimo Klotilde oli kristitty burgundien prinsessa, joka korotettiin myöhemmin pyhimykseksi. Hän on näissä tarinoissa yleensä merkittävässä asemassa. Aivan kuin hänen osansa rohkaista miestä kääntymykseen, hänen läsnäolonsa korostaa burgundeja tukemassa hallitsijaa.[10] Muuan tarina korostaa Klodovigin kristillisyyttä ja hänen hallitsijanasemansa oikeutusta. Sen mukaan hän pani kypäräänsä liljankukan juuri ennen voittoa gooteista Vouillén taistelussa lähellä Poitiersiä. Se johti hänet valitsemaan saman kasvin symbolikseen.[11] Keltakurjenmiekka kasvaa runsaana voittopaikalla virtaavan Lys-joen rannoilla.


Frankeilta Ranskan kuninkaille[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

France ancien, Ranskan vanha liljavaakuna eli Azure, Semé de fleurs de lys Or tai "Semé de France".
France moderne, Ranskan vaakuna vuoden 1376 jälkeen eli Azure, trois fleurs de lys Or

Kun ranskanlilja yhdistyy vahvasti Klodovigiin, sen on katsottu symboloivan kaikkia kristittyjä frankkien kuninkaita. Heistä kuuluisin on Kaarle Suuri. 1300-luvulla ranskalaiset vakuuttivat kirjoituksissaan, että länsifrankkien kuningaskunnalta periytynyt Ranskan kuningashuone voisi johtaa syntynsä aina Klodovigin jumalaisena lahjana saamaan vaakunaan. Tarina on säilyttänyt suosionsa, vaikka sitä alettiin epäillä jo 1600-luvulla. Nykyaikainen tutkimus on osoittanut, että fleur de lis oli uskonnollinen symboli ennen kuin siitä tuli varsinainen heraldinen kuvio. [12] Todellisten liljojen ohella se liitettiin Neitsyt Mariaan ja 1100-luvulla Ludvigit VI ja VII alkoivat käyttää sitä esimerkiksi valtikassaan yhdistäen näin hallitsijuutensa pyhyyden symboliin. Ludvig VII tilasi fleur de lis –kuvioin kirjottua kangasta käytettäväksi poikansa Filip II (Ranska)]Filipin kruunajaisissa vuonna 1179 [13], mutta ensimmäinen näkyvä todiste kuvion selvästi heraldisesta käytöstä on vuodelta 1211: sinetti, jossa on tuleva kuningas Ludvig VIII ja hänen ”kukin” kirjottu kilpensä.[14] 1300-luvun loppupuolella Ranskan kuninkaallinen vaakuna oli "Azure semé de fleurs de lys d'or" (kultaisin liljoin kylvöinen sininen kilpi), kunnes Kaarle V muutti vuonna 1376 sirotuksen kolmen kukan ryhmäksi. Nämä kaksi vaakunan muotoa tunnetaan heraldisessa kirjallisuudessa nimillä France ancien (vanha Ranska) ja France moderne (uusi Ranska).

Ludvig IX:n (Ludvig Pyhä) hallintokaudella kolmen terälehden sanottiin edustaan uskoa, viisautta ja ritariutta, sekä osoittavan, että Ranskan yllä on jumalallinen siunaus. [15] 1300-luvulla kolminaisuuden merkitys vakiintui Ranskassa ja levisi sieltä muualle.

1403 uudistettu Englannin kuninkaan vaakuna.

Vuonna 1328 Englannin Edvard III sai perinnöksi oikeuden Ranskan kruunuun ja noin vuonna 1340 hän jakoi vanhantyylisen Ranskan vaakunan neljänneksiin Englannin kuningaskunnan vaakunalla. Kun Ranskan kuningas omaksui uuden kolmen liljan vaakunan, Englannin kuninkaat tekivät samoin.[16] Englannin monarkit, kuten myöhemmin Ison Britannian, jatkoivat nelijakoa vuoteen 1801, jolloin Yrjö III luopui muodollisesta oikeudestaan Ranskan kruunuun.

Uusi vaakunakuvio säilyi Ranskan kuninkaallisena viirinä ja sitä käytettiin valkean pohjan kera Ranskan kansallislippuna aina vallankumoukseen asti, jolloin sen syrjäytti nykyään käytettävä trikolori. Fleur de lis palasi kansallislipuksi vuonna 1814, mutta se syrjäytettiin taas 1830, toisin kuin kuningas Kaarle X olisi tahtonut. Toisen keisarikunnan lopussa sattui erikoinen tapahtumasarja, jossa lippu näyttää vaikuttaneen valtakunnan kohtaloon: Chambordin herttua Henrille, tarjottiin Ranskan kuninkaan kruunua. Hän esitti ehdoksi, että trikolorin sijaan valtion lipuksi otettaisiin valkea lippu fleur de lis -kuvioin kirjottuna.[17] Tähän ei suostuttu ja Ranskasta tuli tasavalta 1875.

Kolmen liljan ryhmä on edelleen käytössä Pariisia ympäröivän Île de France -nimisen suuralueen vaakunassa ja esimerkiksi poliisin univormujen merkeissä.

Muita eurooppalaisia liljoja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Skotlannin kuninkaallinen vaakuna, reunus on tressure flory-counterflory.

Ranskanliljat näkyvät useissa Englannin ja Skotlannin kruununjalokivikokoelman esineissä. Ranskanliljoja käytetään monin tavoin englantilaisessa heraldiikassa. Tressure flory-counterflory -nimellä kutsuttu kuvioreunus on ollut tärkeä osa Skotlannin kuninkaallisissa vaakunoissa kuningas Jaakko I:stä alkaen.

Firenzen lilja. Firenzen liljaan blasonoidaan heteet mukaan

Firenzeläiseen fleur de lis -kuvioon piirretään aina heteet terälehtien väliin. Tätä nimitetään Firenzen liljaksi erotukseksi tavanomaisemmasta ranskaliljasta. Firenzen lilja esiintyy kaupungin symbolina piispa Zenobiusta esittävissä ikoneissa.[18] Se koristi Firenzen kaupunkivaltion rahaa, floriinia (florenus), joka vaikutti Unkarin forintin ja muiden floriinien nimeen ja ulkonäköön. Ranskanliljaa on käytetty muualla Italiassa esimerkiksi paavin kruunuissa ja vaakunoissa. Sitä käyttivät myös jotkut Venetsian dogeista.

Serbian vaakuna

Ranskanlilja oli myös keskiajalla Bosniaa hallinneen Kotromanić-suvun symboli. Siellä kukkaa pidetään Lilium bosnicumina. Sitä käytettiin Bosnia ja Hertsegovinan lipussa vuosin 1992-1998. Myös Serbia ja Espanja käyttävät sitä tunnuksissaan Bourbonien kunniaksi.

Heraldinen ranskanlilja on levinnyt laajalle. Monien sitä tunnuksissaan käyttävien maailman kaupunkien joukossa on myös niitä, joiden nimessä on lilja, esimerkiksi Ranskan Lille ja Suomen Liljendal. Se on niin ikään laajassa käytössä dynastioiden tunnuksena, ei vain aatelisperheiden, vaan se oli myös esimerkiksi Euroopassa keskiajalla vaikuttaneen Fuggerin pankkiirisuvun tunnus.

Pohjois-Amerikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fleur de lis -kuvio ylitti Atlantin Uuteen maailmaan muuttaneiden eurooppalaisten ja erityisesti ranskalaisten mukana. Sitä käytetään nykyisin esimerkiksi Québecin, Nova Scotian ja Detroitin lipuissa. Myös Acadianan alueella ja useat kaupungit Louisianassa, kuten New Orleans ja Baton Rouge käyttävät sitä. Samoin useat seudut, joiden nimi johtuu Ranskan kuninkaiden nimestä Louis (Ludvig): sellaisia ovat esimerkiksi Louisville (Kentucky) ja St. Louis (Missouri), jossa kolme terälehteä tarkoittaa myös kolmen joen, Mississippin, Missourin ja Illinois-joen yhtymistä.

Symboliikka uskonnossa ja taiteessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiajalla varsinaisen liljan ja fleur de lis –kuvion symboliarvot olivat uskonnollisessa taiteessa päällekkäiset, tarkoittaahan ranskan lis juuri liljaa. Historioitsija Michel Pastoureau kertoo, että noin vuoteen 1300 asti niitä molempia käytettiin Jeesuksen kuvauksissa, mutta vähitellen ne siirtyivät merkitsemään Mariaa ja ne liitettiin Salomon psalmin sanoihin ”lilja ohdakkeiden keskellä” (lilium inter spinas), jonka katsottiin viittaavan Mariaan. Myös toiset Raamatun tekstit ja uskonnollinen kirjallisuus, joissa lilja on puhtauden ja viattomuuden symboli, auttoivat vakiinnuttamaan tämän kukan Neitsyen attribuutiksi.

Keskiajan Englannissa aatelisnaisen sinetti esitti 1100-luvun puolivälin jälkeen usein häntä itseään heraldisen liljan kera, viitaten näin Marian avulla naisellisiin hyveisiin ja henkisyyteen.[19] Ensimmäiset liljaa pitelevän Marian kuvat ilmestyivät 1100-luvulla hänelle pyhitettyjen katedraalien lyöttämiin kolikoihin ja seuraavaksi papiston sinetteihin. Näistä ensimmäisenä oli 1146 Pariisin Notre Dame. Yleisin kuva esitti häntä kukka oikeassa kädessään, aivan kuten hänet on esitetty kirkon Pariisin neitsyt- patsaassa ja pääoven yläpuolella olevassa ruusuikkunassa, jossa hän pitelee liljavaltikkaa. Kukat voivat olla yksinkertaisia kukkakuvioita, joskus puutarhan liljoja, toisinaan aitoja heraldisia liljoja.[20] Madonnan attribuutteina niitä nähdään hänen taivaaseenastumistaan esittävissä maalauksissa, joista kuuluisimpia ovat Botticellin ja Filippo Lippin maalaamat. Lippi käytti molempia kukkatyyppejä toisissakin samaan yhteyteen kuuluvissa maalauksissa, esimerkiksi teoksessaan Madonna metsässä.

Heraldisen kuvion kolme terälehteä liitetään 1300-luvun Ranskassa alkaneen[21] perinteen mukaan pyhää kolminaisuuteen[22], ja jo varhaisemman perinteen mukaan ne edustivat uskoa, viisautta ja ritariutta.

Syyrialainen lääkeruukku 14. vuosisadan alkupuolelta, Fleur-de-lis -kuvio keskellä.

Oikeinkirjoitusasu ja ilmaisun muita merkityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ilmaisu Fleur de lis tunnetaan nykyisessä kirjoitusasussaan 1100-luvulta, variantti lys 1300-luvulta. Lys hävisi välillä käytöstä, mutta esiintyy uudelleen 1800-luvulla.[23] Variantti fleur de luce on joskus ymmärretty merkitsemään ”valon kukkaa”, sillä latinan lux, luc tarkoittaa valoa. Kyseessä on kuitenkin pelkkä oikeinkirjoitusmuunnos, ei alkuperä.[24]

Gheusi liittää kuvion nimen syntymisen Ranskan Louis VII:een, jota sanottiin Nuoreksi (suomessa Ludvig VII Nuori). Hän on ensimmäinen, jonka tiedetään varmasti käyttäneen kuviota ja häneen ”Fleur de lys” voidaan liittää myös äänteellisesti, vaikkakaan ei täysin pitävästi, kuitenkin riittävän läheisesti: ”Flor de Loys” = Fleur du Roi Louis eli Ludvig-kuninkaan kukka.

Kuten ylempänä on kerrottu, sana lis tarkoittaa ranskassa myös muita kuin liljakasveja. Sillä on myös merkitys, joka ei kuvaa kasvia, vaan liitty ornamentin käyttöön: lis tarkoittaa ranskanliljan muotoista polttorautaa, jolla merkittiin eräistä rikoksista tuomittuja. [25] Toimituksesta käytettiin verbiä fleurdeliser. [26] Verbin nykymerkitys on ainoastaan orné de fleurs de lis eli "ranskanliljoin koristeltu".

Fleur de lis nykymaailmassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Michel Pastoureaun mukaan ranskanliljan nykykäyttö kuvastaa toisinaan heraldisen perinteen jatkuvaa läsnäoloa arjessa, usein tietoisena valintana. Usein sitä käytetään myös vailla tietoa siitä, että näin pidennetään vuosisatoja vanhojen tunnusten ja merkkien ikää.[27]

Fleur de lis on käytössä sotilaallisissa merkeissä, kuten Israelin tiedustelujoukkojen merkeissä tai kanadalaisen erikoisjoukon puvuissa ensimmäisen maailmansodan aikana. Sitä on kuvattu myös urheilujoukkueiden tunnuksiin jääkiekosta jalkapalloon, monien yliopistojen, koulujen, sekä ainakin yhden kenkätehtaan vaakunoihin ja logoihin.

Ranskanliljaa käytetään myös vähemmän perinteisesti. Se koristaa kaikenkirjavia karnevaaliasuja, ja useissa maissa taitellaan ruokaliinoja ranskanliljan muotoon. Tulanen yliopiston tutkimuksen mukaan monenikäiset ja etniseltä taustaltaan erilaiset New Orleansin asukkaat antoivat tatuoida itseensä ranskanliljan ”yhtenä kaupungin kulttuuritunnuksena” hirmumyrsky Katriinan jälkeen. [28] Ranskanlilja koristaa myös monia levykansia ja heavymetalliyhtye Stratovarius tunnistetaan liekehtivästä ranskanliljasta.

Partiomerkki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Fleur de lis in useimpien partiojärjestöjen logojen pääaihe. Se edustaa partiolaisuuden tärkeää teemaa: ulkoilmaelämää ja vapaata luontoa.[29] Kolme terälehteä tai lehteä edustavat partiolupauksen kolmijakoa: velvollisuus Jumalaa ja esivaltaa kohti, auttaa toisia ja noudattaa partiosääntöjä.

Sama symboli on kompassiruusussa pohjoisen merkkinä Flavio Giojan aloittaman perinteen mukaisesti. Partioliikkeen perustaja, Robert Baden-Powell, selitti partiolaisten omaksuneen fleur de lis -merkin sen vuoksi, että se ei poikkea suunnasta oikeaan tai vasempaan, tai vie taaksepäin, vaan johtaa oikeaan suuntaan (ja ylös).

Ranskanlilja kirjallisuudessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ranskanlilja esiintyy nykyfiktiossa historiallisissa ja myyttisissä yhteyksissä, kuten Dan Brownin romaanissa Da Vinci-koodi ja muissa teoksissa, jotka käsittelevät kuvitteellista Siionin luostaria. Se esiintyy myös vanhemmassa kirjallisuudessa. Tunnetuin on varmaankin henkilöhahmo Fleur de Lys Victor Hugon teoksessa Notre-Damen kellonsoittaja: Fleur-de-Lys de Gondelaurier on aatelisperheen silkkiin ja samettiin puettu tytär.[30] Dumas viittaa teokseessa Kolme muskettisoturia vanhaan tapaan merkitä rikollisia lilja-raudalla. 1500-luvun englantilaisessa kirjallisuudessa fleur de lis on yleinen nimitys iiriksestä, mutta sanakirjamääritelmän mukaan [31] toisinaan tarkoitaa liljoja tai muita kukkia.

Dante (Elina Vaaran suomennoksessa) mainitsee Jumalaisessa näytelmässä Ranskan liljan Kiirastulen seitsemännessä laulussa. Ottokarin toimeton ja irstas poika Wentzel polki kasvin jalkoihinsa. Hän kuoli paetessaan, oli kiintynyt puheluun.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Gheusi, P.B.; Le Blason. Théorie nouvelle de l'art héraldique et de la science des armoiries (1932)
  • Hall, James; Dictionary of Subjects & Symbols in Art. Harper & Row. (1974). ISBN 0-06-433316-7. p. 124.
  • Pastoureau, Michel Heraldry; its origins and meaning translated by Francisca Garvie (Thames and Hudson 1997), ISBN 0-500-30074-7, p. 98

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Michel Pastoureau, Heraldry: its origins and meaning translated by Francisca Garvie (Thames and Hudson 1997), ISBN 0-500-30074-7, s. 98.
  2. Hall, James (1974). Dictionary of Subjects & Symbols in Art. Harper & Row. ISBN 0-06-433316-7. s. 124.
  3. Minna Vesanto, ...ja niin vihittiin Turun tuomiokirkko[1] 2003, s. 2.
  4. Dictionnaire Petit Robert, Paris, 1976.
  5. P.B. Gheusi; Le Blason. Théorie nouvelle de l'art héraldique et de la science des armoiries (1932).
  6. Michel Pastoureau, Heraldry: its origins and meaning s. 99.
  7. Lewis, Philippa & Darley, Gillian (1986) Dictionary of Ornament.
  8. Ralph E. Giesey, Models of Rulership in French Royal Ceremonial in Rites of Power: Symbolism, Ritual, and Politics Since the Middle Ages ed. Wilentz (Princeton 1985) s. 43.
  9. Arthur Charles Fox-Davies, A Complete Guide to Heraldry (London 1909) , Adamant Media Corporation, ISBN 0-543-95814-0, s. 273.
  10. British Libraryn kommentit kirjassa Bedford Book of Hours eritetystä legendasta [2].
  11. François R. Velde [3].
  12. Michel Pastoureau, Heraldry: its origins and meaning s. 99-100.
  13. Fox-Davies, A Complete Guide to Heraldry s. 274.
  14. Michel Pastoureau, Heraldry: its origins and meaning s. 100.
  15. Chronicles of Guillaume de Nangis sivulla Nouvelle collection des mémoires pour servir a l'histoire de France (1839).
  16. Fox-Davies.
  17. Pierre Goubert, The Course of French History, kääntänyt Maarten Ultee, (Routledge 1991)[4] s. 267.
  18. Hall, James (1974). Dictionary of Subjects & Symbols in Art. Harper & Row. ISBN 0-06-433316-7. s. 124.
  19. Susan M. Johns, Noblewomen, Aristocracy and Power in the Twelfth-Century Anglo-Norman Realm (Manchester 2003) s. 130.
  20. Michel Pastoureau, Heraldry: its origins and meaning s. 100.
  21. Michel Pastoureau, Heraldry: its origins and meaning s. 99.
  22. F.R.Webber, Church Symbolism 1938 (Kessinger 2003) s. 178.
  23. Dictionnaire Petit Robert, Paris 1976.
  24. Webster's online dictionary [5].
  25. Jean-Paul Doucet, Dictionnaire de droit criminel, Lettre M, troisième partie[6].
  26. Kibbee, "16th-Century Bilingual Dictionaries (French-English)" [7].
  27. Michel Pastoureau, Heraldry: its origins and meaning p.93-94.
  28. Times-Picayune, July 16 2006.
  29. Walton, Mike The World Crest Badge...(and why do we *all* wear it?). 1999.
  30. Victor Hugo, Notre-Dame de Paris,(1831),romaanin sähköinen versio, iv:I[8].
  31. (Oxford English Dictionary (1989).

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Lilja (heraldiikka).