Fender Stratocaster
Wikipedia
| Fender Stratocaster | |
|---|---|
| Perustiedot | |
| Alkuperäinen valmistaja | Fender |
| Valmistusvuodet | 1954 — |
| Rakenne | |
| Rungon tyyppi | Kokopuu |
| Kaulan kiinnitys | Pulttikiinnitys |
| Mensuuri | 648 tai 629 mm (25.5" tai 24.75") |
| Nauhat | 21 |
| Materiaalit | |
| Runko | Leppä, saarni, poppeli, mahonki tai koa |
| Kaula | Vaahtera |
| Otelauta | Vaahtera, pao ferro, ruusu- tai eebenpuu |
| Tekniikka | |
| Talla | Synkronoitu vibratalla |
| Mikrofonit | Kolme yksikelaista (yleensä, saatavana myös humbuckereilla) |
| Värit | |
| Värivaihtoehdot | Erittäin monta vaihtoehtoa |
Stratocaster, strato, on Leo Fenderin suunnittelema sähkökitaramalli, joka tuli markkinoille 1954. Kitaran erikoisuuksina ovat rungon muoto, jossa on soololovi molemmilla puolilla sekä kolme yksikelaista mikrofonia. Kitaraa on myös helppo muokata ja säätää omanlaisekseen yksinkertaisen rakenteen takia. Kitaraa valmistetaan myös vasenkätisenä versiona.
Fender valmistaa Stratocaster-kitaroita vaihtelevista perusosista useissa eri maissa: Yhdysvalloissa, Meksikossa ja nykyään myös Japanissa sekä Squier-alanimellä Japanissa, Koreassa, Indonesiassa ja Kiinassa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rakenne ja tekniikka
[muokkaa] Runko
Stratocasterin runkoa on edeltäjäänsä Telecasteriin nähden hieman paranneltu. Suurin ero on kaksi soololovea, jotta korkeimmatkin äänet olisi helppo soittaa. Rungossa on syvennyksiä kahdessa kohdassa, minkä ansiosta kitara istuu hyvin syliin ja sitä on mukava soittaa.
Yläreunassa oleva syvennys pehmentää kitaran ja soittajan vatsan välistä kontaktia, ja etupuolella yläreunassa sijaitseva lovi säästää soittajan käsivartta.
[muokkaa] Kaula
Kaula on kiinni neljällä pultilla ja tämä vaikuttaa omalla tavallaan sointiväriin. Tosin 70-luvulla joissakin malleissa kiinnitys tapahtui kolmella pultilla ja tämä mahdollisti että kaulan kulmaa runkoon nähden oli mahdollista säätää. Alkujaan kaula oli tehty kokonaan vaahterasta. Myöhemmin tuli myös ruusupuuotelauta vaihtoehdoksi. Kaulan sisällä on kaularauta, jolla voidaan säätää kaulan kaarevuutta. Säätöruuvi sijaitsee nykyään lavassa, josta sitä on helppo kääntää. Vanhoissa stratoissa ruuvi oli kaulan toisessa päässä, jonka takia kaula pitää irrottaa, jotta säätöruuvia voidaan käyttää. Stratocastereissa on neljää eri tyyppistä kaulaa: 50-Luvun V, 60-luvun alun ovaali ja 60-luvun C sekä 70-luvun U.
[muokkaa] Vibratalla
Talla on rungossa kiinni kuudella ruuvilla ja takapuolella olevat jouset vetävät sitä runkoa vasten. Tremolovartta runkoa kohti painamalla kielten sävelkorkeus laskee. Tallasta löytyy jokaiselle kielelle oma intonaationsäätö. Joissakin uusissa Stratocastereissa on saatavilla myös kahden ruuvin talla, joka on helppo säätää kelluvaksi.
[muokkaa] Mikrofonit
Stratocastereissa on perinteisesti kolme yksikelaista mikrofonia.
- Talla- eli takamikrofoni, joka on lähimpänä tallaa.
- Kaulamikrofoni, joka on lähimpänä kaulaa.
- Välimikrofoni, joka on talla- ja kaulamikrofonin välissä.
Aluksi Stratocastereissa oli kolmiasentoinen mikrofonivalitsin jolla sai vain yhden mikrofonin kerrallaan päälle (3-asentoinen kytkin). Monet soittajat kuitenkin huomasivat, että jättämällä vivun keskiasennon ja kaula- tai tallamikrofonin asennon puoliväliin saatiin kaksi uutta äänensävyä. Myöhemmin stratocastereihin kehittettiin 5-asentoinen kytkin jolla saadaan nämä kaksi lisäasentoa (kaula- ja keskimikrofonin sekä talla ja keskimikrofonin rinnankytkentä).
Mikrofoneille on yksi äänenvoimakkuuden säädin ja lisäksi kaksi äänenvärin säädintä (tone-säädintä), joilla voidaan säätää kaula- ja keskimikrofonin äänensävyä. Säätimet ovat potentiometrejä eli säätövastuksia, joilla voidaan suodattaa pois joko korkeita tai matalia taajuuksia. Stratocastereissa käytetään yleensä 250 kΩ tai joskus 500 kΩ potentiometreja.
Nykyisin Stratocastereita on saatavilla myös humbucker-mikrofoneilla varustettuna. Aikaisemmin Stratocasterin runkoon jyrsittyihin koloihin ei saanut humbuckeria mahtumaan, mutta 1970-luvun loppupuolella Eddie Van Halenin muokattua omaa Stratocasteriaan, tuli humbuckerilla varustetusta Stratocasterista, "Fat Strat", kahdeksankymmentäluvun hevimusiikin ikoni. Näissä niin sanotuissa "superstratoissa" on usein myös Floyd Rose -talla. Tämäntyyppisiä kitaroita valmistivat monet yhdysvaltalaiset ja japanilaiset kitaranvalmistajat.
[muokkaa] Mallit
Fender tekee tällä hetkellä monenlaisia Stratocastereita erilaisille soittajille, sekä omalla merkillään, että Squier-merkillä. Perusmallien lisäksi Fender tekee eri vuosikymmenten "Reissue"-kitaroita, joissa on samat ominaisuudet kuin kyseisen vuoden kitaroissakin.
Fender Custom Shopista saa rahalleen vastineeksi tilattua juuri sellaisen kitaran kuin itse haluaa.
Custom Shop tekee myös "Relic"-kitaroita, jotka ulkonäöltään vaikuttavat, kuin niitä olisi soitettu useampi vuosikymmen. "Heavy Relic" -kitaroissa on vielä normaalia vahvempi relikointi. "Closet Classic" -malleissa on vain pientä kulumista, ja "NOS"-malleissa ainoastaan maali on kellastuneen näköinen.
Fendereitä valmistetaan Yhdysvalloissa, Meksikossa, Japanissa ja Koreassa.
- Yhdysvalloissa valmistetaan American Standard, American Deluxe, American Vintage, Custom Shop, signature ja Highway One -mallit. Tehdas sijaitsee Coronassa, Californian osavaltiossa. U.S.A kitaroita kutsutaan lyhenteellä MIA (Made In America) ja ne tunnistaa lavassa olevasta U.S.A merkinnästä. USA:n Fendereitä pidetään yleisesti kaikkein laadukkaimpina, ja ne ovat myös kaikkein kalleimpia.
- Meksikossa, Ensenadan kaupungissa, sijaitsee toinen Fenderin tehdas jossa tehdään laadukkaita, mutta halvempia malleja. Näiden kitaroiden lyhenne on MIM (Made In Mexico). Meksikolaisista etenkin Classic-malleja pidetään laadukkaina.
- Japanissa valmistetaan myös Fendereitä, mutta ne ovat Suomessa harvinaisempia kuin muut mallit. Edullisemmat japanilaiset mallit poikkeavat perinteisistä Fendereistä siinä, että niissä on runkopuuna käytetty usein lehmusta.
- Squier-merkkiset kitarat valmistetaan Japanissa, Koreassa, Intiassa, Indonesiassa ja Kiinassa. Ne ovat Fender-merkkiä edullisempia, ja ne on tähdätty massamarkkinoille, varsinkin aloittelijoille ja kakkoskitaroiksi.
Joillakin artisteilla on omia nimikkomalleja, jotka ovat kotisoittajienkin saatavilla. Niitä on kahdenlaisia: ne joko valmistetaan muusikon haluamilla ominaisuuksilla, tai sitten valmistetaan jonkin asteen kopio heidän soittamistaan kitaroista esim. Eric Clapton Stratocaster. Esimerkiksi Stevie Ray Vaughan -mallissa on vasenkätinen talla oikeakätisessä kitarassa.
[muokkaa] Kuuluisia Stratocaster-soittajia
- Jimi Hendrix (Jimi Hendrix Experience
- Stevie Ray Vaughan (mm.The Yardbirds,
- Rory Gallagher
- Eric Clapton (mm. The Yardbirds, Cream, Derek and the Dominos)
- Pete Townshend (The Who)
- Ritchie Blackmore (Deep Purple, Rainbow)
- Buddy Guy
- David Gilmour (Pink Floyd)
- Buddy Holly
- Mark Knopfler (Dire Straits
- John Mayer
- Jimmie Vaughan
- Jean-Pierre Danel
- Eric Johnson
- Yngwie Malmsteen
- Hank Marvin (The Shadows)
- Dave Murray (Iron Maiden)
- Adrian Smith (Iron Maiden)
- Janick Gers (Iron Maiden)
- Esa Pulliainen (Agents)
- John Frusciante (Red Hot Chili Peppers)
- Glenn Tipton (Judas Priest)
- Robert Stjärnström (Machinae Supremacy)
- Joe Walsh (Eagles)
- Ben Granfelt
- Heikki Silvennoinen
- Nicholaus Arson (The Hives
- Albert Järvinen (The Hurriganes)
- Jake E. Lee (Ozzy Osbourne, The Badlands)
- Ron Wood (Rolling Stones)
- Tom DeLonge (Blink-182)
- Kurt Cobain (Nirvana)
- Matti Luhtala (The Mustangs)
- Don Wilson (The Ventures)
- Gerry McGee (The Ventures)
- Nokie Edwards (The Ventures)
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet

