Fender Stratocaster

Wikipedia

Loikkaa: valikkoon, hakuun
Fender Stratocaster
Perustiedot
Alkuperäinen valmistaja Fender
Valmistusvuodet 1954
Rakenne
Rungon tyyppi Kokopuu
Kaulan kiinnitys Pulttikiinnitys
Mensuuri 648 tai 629 mm (25.5" tai 24.75")
Nauhat 21
Materiaalit
Runko Leppä, saarni, poppeli, mahonki tai koa
Kaula Vaahtera
Otelauta Vaahtera, pao ferro, ruusu- tai eebenpuu
Tekniikka
Talla Synkronoitu vibratalla
Mikrofonit Kolme yksikelaista
Värit
Värivaihtoehdot Erittäin monta vaihtoehtoa

Stratocaster, strato, on Leo Fenderin suunnittelema sähkökitaramalli, joka tuli markkinoille 1954. Kitaran erikoisuuksina ovat rungon muoto, jossa on soololovi molemmilla puolilla sekä kolme yksikelaista mikrofonia. Kitaraa on myös helppo muokata ja säätää omanlaisekseen yksinkertaisen rakenteen takia. Kitaraa valmistetaan myös vasenkätisenä versiona.

Fender valmistaa Stratocaster-kitaroita vaihtelevista perusosista useissa eri maissa: Yhdysvalloissa, Meksikossa ja nykyään myös Japanissa sekä Squier-alanimellä Japanissa, Koreassa, Indonesiassa ja Kiinassa.

Sisällysluettelo

[muokkaa] Rakenne ja tekniikka

[muokkaa] Runko

Stratocasterin runkoa on edeltäjäänsä Telecasteriin nähden hieman paranneltu. Suurin ero on kaksi soololovea, jotta korkeimmatkin äänet olisi helppo soittaa. Rungossa on syvennyksiä kahdessa kohdassa, minkä ansiosta kitara istuu hyvin syliin ja sitä on mukava soittaa.

Yläreunassa oleva syvennys pehmentää kitaran ja soittajan vatsan välistä kontaktia, ja etupuolella yläreunassa sijaitseva lovi säästää soittajan käsivartta.

Kaulan lapa
Kaulan lapa

[muokkaa] Kaula

Stratocasterin kaulan kiinnitys
Stratocasterin kaulan kiinnitys

Kaula on kiinni neljällä pultilla ja tämä vaikuttaa omalla tavallaan sointiväriin. Tosin 70-luvulla joissakin malleissa kiinnitys tapahtui kolmella pultilla ja tämä mahdollisti että kaulan kulmaa runkoon nähden oli mahdollista säätää. Alkujaan kaula oli tehty kokonaan vaahterasta. Myöhemmin tuli myös ruusupuuotelauta vaihtoehdoksi. Kaulan sisällä on kaularauta, jolla voidaan säätää kaulan kaarevuutta. Säätöruuvi sijaitsee nykyään lavassa, josta sitä on helppo kääntää. Vanhoissa stratoissa ruuvi oli kaulan toisessa päässä, jonka takia kaula pitää irrottaa, jotta säätöruuvia voidaan käyttää. Stratocastereissa on neljää eri tyyppistä kaulaa: 50-Luvun V, 60-luvun alun ovaali ja 60-luvun C sekä 70-luvun U.

Stratocasterin talla
Stratocasterin talla

[muokkaa] Vibratalla

Talla on rungossa kiinni kuudella ruuvilla ja takapuolella olevat jouset vetävät sitä runkoa vasten. Tremolovartta runkoa kohti painamalla kielten sävelkorkeus laskee. Tallasta löytyy jokaiselle kielelle oma intonaationsäätö. Joissakin uusissa Stratocastereissa on saatavilla myös kahden ruuvin talla, joka on helppo säätää kelluvaksi.

[muokkaa] Mikrofonit

Stratocastereissa on perinteisesti kolme yksikelaista mikrofonia.

  • Talla- eli takamikrofoni, joka on lähimpänä tallaa.
  • Kaulamikrofoni, joka on lähimpänä kaulaa.
  • Välimikrofoni, joka on talla- ja kaulamikrofonin välissä.

Aluksi Stratocastereissa oli kolmiasentoinen mikrofonivalitsin jolla sai vain yhden mikrofonin kerrallaan päälle (3-asentoinen kytkin). Monet soittajat kuitenkin huomasivat, että jättämällä vivun keskiasennon ja kaula- tai tallamikrofonin asennon puoliväliin saatiin kaksi uutta äänensävyä. Myöhemmin stratocastereihin kehittettiin 5-asentoinen kytkin jolla saadaan nämä kaksi lisäasentoa (kaula- ja keskimikrofonin sekä talla ja keskimikrofonin rinnankytkentä).

Stratocasterin mikrofonit
Stratocasterin mikrofonit

Mikrofoneille on yksi äänenvoimakkuuden säädin ja lisäksi kaksi äänenvärin säädintä (tone-säädintä), joilla voidaan säätää kaula- ja keskimikrofonin äänensävyä. Säätimet ovat potentiometrejä eli säätövastuksia, joilla voidaan suodattaa pois joko korkeita tai matalia taajuuksia. Stratocastereissa käytetään yleensä 250 kΩ tai joskus 500 kΩ potentiometreja.

Nykyisin Stratocastereita on saatavilla myös humbucker-mikrofoneilla varustettuna. Aikaisemmin Stratocasterin runkoon jyrsittyihin koloihin ei saanut humbuckeria mahtumaan, mutta 1970-luvun loppupuolella Eddie Van Halenin muokattua omaa Stratocasteriaan, tuli humbuckerilla varustetusta Stratocasterista, "Fat Strat", kahdeksankymmentäluvun hevimusiikin ikoni. Näissä niin sanotuissa "superstratoissa" on usein myös Floyd Rose -talla. Tämäntyyppisiä kitaroita valmistivat monet yhdysvaltalaiset ja japanilaiset kitaranvalmistajat.

[muokkaa] Mallit

Stratocaster takaa
Stratocaster takaa

Fender tekee tällä hetkellä monenlaisia Stratocastereita erilaisille soittajille, sekä omalla merkillään, että Squier-merkillä. Perusmallien lisäksi Fender tekee eri vuosikymmenten "Reissue"-kitaroita, joissa on samat ominaisuudet kuin kyseisen vuoden kitaroissakin.

Fender Custom Shopista saa rahalleen vastineeksi tilattua juuri sellaisen kitaran kuin itse haluaa.

Kustomoijat tekevät myös "Relic"-kitaroita, jotka ulkonäöltään vaikuttavat, kuin niitä olisi soitettu montakymmentä vuotta.

Fenderillä on tehtaita Yhdysvalloissa, Meksikossa, Japanissa ja Koreassa

  • Yhdysvalloissa valmistetaan American, Custom shop, signature ja Highway One -mallit. Tehdas sijaitsee Coronassa, Californian osavaltiossa. U.S.A kitaroita kutsutaan lyhenteellä MIA (Made In America) ja ne tunnistaa lavassa olevasta U.S.A merkinnästä. USA:n Fendereitä pidetään yleisesti kaikkein laadukkaimpina, ja ne ovat myös kaikkein kalleimpia.
  • Meksikossa, Ensenadan kaupungissa, sijaitsee toinen Fenderin tehdas jossa tehdään laadukkaita, mutta halvempia malleja. Näiden kitaroiden lyhenne on MIM (Made In Mexico) Nykyisin American standard, classic ja monet muut perusjenkkimallit valmistetaan puuosiltaan ja kaikkine komponentteinensa Yhdysvalloissa ja kootaan sekä viimeistellään Meksikossa. Meksikossa täysin valmistettuja kitaroita ovat ns. Mexican standard -mallit ja siitä huokeampi Ensenadan tehtaan oma tuotanto.
  • Japanissa valmistetaan myös Fendereitä, mutta ne ovat Suomessa harvinaisempia kuin muut mallit
  • Squier-merkkiset kitarat valmistetaan Japanissa, Koreassa, Indonesiassa ja Kiinassa. Ne ovat Fender-merkkiä edullisempia, ja ne on tähdätty massamarkkinoille, varsinkin aloittelijoille ja kakkoskitaroiksi.

Joillakin artisteilla on omia nimikkomalleja, jotka ovat kotisoittajienkin saatavilla. Niitä on kahdenlaisia: ne joko valmistetaan muusikon haluamilla ominaisuuksilla, tai sitten valmistetaan jonkin asteen kopio heidän soittamistaan kitaroista esim. Eric Clapton Stratocaster. Esimerkiksi Stevie Ray Vaughan -mallissa on vasenkätinen talla oikeakätisessä kitarassa.

[muokkaa] Kuuluisia Stratocaster-soittajia

Eric Clapton soittamassa Stratocasteria hyväntekeväisyyskonsertissa Cardiffissa tammikuussa 2005
Eric Clapton soittamassa Stratocasteria hyväntekeväisyyskonsertissa Cardiffissa tammikuussa 2005

Jimi Hendrix, Stevie Ray Vaughan, Eric Clapton, Pete Townshend, Ritchie Blackmore, Buddy Guy, David Gilmour, Buddy Holly, Mark Knopfler, John Mayer, John Frusciante, Jimmie Vaughan, Jean-Pierre Danel, Yngwie Malmsteen, Hank Marvin, Dave Murray, Adrian Smith, Janick Gers, Esa Pulliainen, John Frusciante, Glenn Tipton, Robert Stjärnström, Joe Walsh, Heikki Silvennoinen, Nicholaus Arson, Albert Järvinen, Jake E. Lee, Ron Wood, Tom DeLonge

[muokkaa] Katso myös

[muokkaa] Lähteet

Henkilökohtaiset työkalut