Edvard Grieg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Eilif Peterssenin maalaama Edvard Griegin muotokuva vuodelta 1891

Edvard Hagerup Grieg (15. kesäkuuta 1843, Bergen4. syyskuuta 1907, Bergen) oli norjalainen kansallisromantiikan ajan säveltäjä ja pianisti. Hän on taidemaalari Edvard Munchin, kuvanveistäjä Gustav Vigelandin, kirjailija Henrik Ibsenin ja näyttelijä Liv Ullmannin ohella Norjan kansainvälisesti tunnetuimpia taiteilijoita.

Elämä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edvard Grieg Axel Lindahlin ottamassa valokuvassa, 1876

Grieg syntyi Bergenissä vuonna 1843. Hänen isänsä oli varakas liikemies ja Britannian konsuli Bergenissä. Hänen äitinsä oli lahjakas pianisti ja runoilija. Hän soitti Griegille rakastamiensa säveltäjien - Mozartin, Beethovenin ja Chopinin teoksia. Griegin esi-isät olivat skottilaisia - hänen sukunimensä alkuperäinen kirjoitusasu oli Greig. Hänen isoisoisänsä pakeni Norjaan Cullodenin taistelua vuonna 1745.

Grieg aloitti pianonsoiton äitinsä opastuksella kuusivuotiaana. Pian kävi kuitenkin ilmeiseksi, että Grieg soitti mieluummin omia kappaleitaan kuin toisten säveltäjien teoksia. Hänen vilkas mielikuvituksensa musiikkiin yhdistettynä tuotti kauniita ja omaperäisiä melodioita. Griegin sävellystyö ei ollut vielä kovin järjestelmällistä eikä hän malttanut harjoitella tarpeeksi. Norjassa ei ollut vielä tuohon aikaan muodollista musiikinkoulutuslaitosta ja ajalle tyypillistä oli lähettää nuoret musiikin opiskelijat jatkamaan opintojaan tunnettuihin kouluihin Euroopassa. Niinpä lokakuussa 1859 Grieg lähetettiin Saksaan, Leipzigin konservatorioon.

Grieg ei kuitenkaan pitänyt ensimmäisistä opettajistaan, vaan piti heidän antamiaan soittoharjoituksia pitkäveteisinä. Oppilaiden luovuuteen ja omaperäisyyteen ei myöskään kiinnitetty suuresti huomiota. Griegiä pidettiin hankalana oppilaana siihen asti, kunnes hän sai opettajakseen tunnettuja muusikoita kuten E.F. Wenzelin, joka oli yksi hänen suurista innoittajistaan. Grieg alkoi harjoitella nyt niin kiivaasti, että lopulta sairastui. Hän sai vakavan keuhkopussintulehduksen, minkä seurauksena hän kärsi hengitysvaikeuksista koko lopun elämänsä ajan.

Wenzelin opastuksella Grieg kypsyi ja kehittyi muusikkona. Kun hän lähti itsevarmuutta uhkuen Leipzigista 1862, hän oli varma siitä, että voisi Norjaan palattuaan aloittaa uran säveltäjänä. Hänen ensimmäinen konserttinsa Bergenissä oli suuri menestys. Bergenin kulttuurielämä ei kuitenkaan tarjonnut Griegille enää virikkeellistä työympäristöä ja hän loi katseensa Norjan ulkopuolelle ja päätti lähteä Tanskaan, Kööpenhaminaan. Grieg oli ajatellut kaupungin taiteellisen yhteisön tarjoavan vaikutteita monista eri kulttuureista, mutta hän kohtasikin siellä tanskalaisen säveltäjän, J.P.E. Hartmanin, joka oli hyvin kiinnostunut pohjoismaisesta kulttuurista ja tarustosta. Tämä herätti Griegissä halun oppia tuntemaan paremmin oman maansa kulttuuriperinnettä.

Griegin musiikkiin suurimman vaikutuksen teki norjalainen muusikko Rikard Nordraak, joka oli vuotta vanhempi kuin Grieg. He tapasivat 1864 kun Grieg oli 21-vuotias. Nordraakin innostus tarttui Griegiin, joka halusi nyt kunnioittaa sävellystyössään Norjan kansanmusiikkia ja historiaa.

Rakkaus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Edvard Grieg Nicola Perscheidin ottamassa valokuvassa, 1905

Yksi Griegin innoituksen lähteistä oli hänen serkkunsa, tunnettu sopraano Nina Hagerup, jonka kanssa hän avioitui 1867. Nina rohkaisi Griegiä säveltämään laulumusiikkia ja Grieg puolestaan omisti kauneimmat melodiansa hänelle. Griegin laulun Jeg elsker dig sanoitus perustui hänen hyvän ystävänsä, kirjailija Hans Christian Andersenin, säkeisiin. Vuonna 1866 Grieg haaveili vielä Euroopan matkasta. Nordraak, joka oli hänen läheisin ystävänsä, oli aina halunnut matkustaa Italiaan. Grieg ja Nordraak päättivät lähteä yhdessä Roomaan. He eivät kuitenkaan voineet toteuttaa suunnitelmiaan, sillä Nordraak sairastui tuberkuloosiin ja Griegin täytyi lähteä matkaan yksin. Matkalla ollessaan Grieg sai suru-uutisen Nordraakin kuolemasta. Hän palasi murheellisena Norjaan, jossa hän jatkoi ystävänsä muistoa kunnioittaen kansallismielisten teosten säveltämistä.

Grieg päätti asettua Norjan pääkaupunkiin Kristianiaan (nykyiseen Osloon), jonne hänellä oli aluksi vaikeuksia sopeutua. Hän halusi järjestää norjalaisen musiikin – lähinnä omien ja Nordraakin teosten – konsertin, mutta koki tehtävän vaikeaksi. Lokakuussa 1866 pidetty konsertti oli suuri menestys ja se vakiinnutti hänen asemansa yhtenä maan johtavista uusista säveltäjistä. Vaimonsa Ninan tukemana Grieg päätti perustaa Norjan musiikkiakatemian vuonna 1867. Hän alkoi saada esiintymiskutsuja ulkomailta, sekä insituutioilta että muilta säveltäjiltä. Mm. kuuluisa pianisti Franz Liszt kutsui hänet Weimariin, Saksaan. Grieg tapasi viimein Lisztin Roomassa vuonna 1870. Se, että Liszt arvosti Griegin sävellyksiä, vaikutti hänen suosionsa kasvuun kansainvälisesti.

Vuonna 1874 kirjailija Henrik Ibsen pyysi häntä säveltämään musiikin kirjoittamaansa näytelmään Peer Gynt. Näytelmän musiikista tuli kaksi vuotta myöhemmin Griegin kuuluisin ja menestyksekkäin teos.

Grieg matkusteli vielä jonkin verran, mutta hänen kotinsa oli nyt pysyvästi Norjassa. Vuonna 1877 hän oli löysi itselleen asuinpaikan ihanteellisesta ympäristöstä, Lofthusin häikäisevien vuonojen ja jäätikköjen läheisyydestä. Vuonna 1885 Grieg oli 42-vuotias ja hän ajatteli, että nyt oli viimein aika asettua asumaan pysyvästi. Grieg rakennutti talonsa Troldhaugenin maalaisympäristöön, jossa sävelsi monet runollisimmista teoksistaan.

Griegin työskentelytapa oli hyvin säännöllinen vuodenaikojen rytmittäessä hänen elämäänsä. Hän oli kiertueilla ulkomailla talvisin. Keväät ja kesät hän omisti säveltämiselle ja syksyisin hän teki kävelyretkiä luonnossa ystäviensä kanssa. Hänen uransa kohokohta sattui hänen 55-vuotissyntymäpäivänsä aikoihin, kun häntä pyydettiin järjestämään norjalaisen musiikin festivaali synnyinkaupunkiinsa Bergeniin, jossa juhlistettiin samanaikaisesti norjalaista taidetta ja käsitöitä.

Terveyden heikkeneminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosisadan vaihteessa Grieg sai monia kunnianosoituksia Euroopan akateemisilta insituutioilta, mutta samanaikaisesti hänen terveytensä alkoi heikentyä. Vuonna 1907 Grieg oli jo erittäin huonovointinen, mutta otti yhä vastaan esiintymiskutsuja ulkomailla. Hän hyväksyi mm. kutsun matkustaa Leedsin festivaaleille, mutta sydänkohtaus esti matkaan lähtemisen. Hän kuoli syyskuussa 1907, 64-vuotiaana.

Teosluettelo[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Koko tuotannon, myös opusnumerottomat EG-numeroidut teokset, kattava teosluettelo verkossa - Heikki Poroila: Yhtenäistetty Edvard Grieg

Sävellyksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Orkesteriteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamarimusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Viulusonaatit 1, F, op. 8, 2, G, op. 13 ja 3, c-molli, op. 45
  • vartetto, op. 27
  • Sellosonaatti, op. 36

Pianoteokset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

2-kätisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Neljä kappaletta, op. 1
  • Humoreskit, op. 6
  • Lyriske stykker, nro:t 1-10
  • Folkelivsbilder, op. 19
  • Balladi, g-molli, op. 24
  • Norske Folkeviser, op. 66
  • Slåtter, op. 72

4-kätisesti[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • To symfoniske stykker, op. 14
  • Norske danzer, op. 35
  • Walzer-Capricen, op. 37

Vokaalimusiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Yli 120 laulua
  • Ave Maris Stella
  • Jeg elsker dig, op. 5
  • I sommer var skonen så grøn, op. 18
  • Hvor bølgen høit mot kysten slør, op. 18
  • Våren, op. 33
  • Fra Monte Pincio, op. 39
  • Haugtussa, op. 67

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Edvard Grieg.