Pianokonsertto (Grieg)

Edvard Griegin pianokonsertto a-molli op. 16 kuuluu suosituimpiin pianokonserttoihin ja norjalaisen taidemusiikin merkkiteoksiin.

Taustaa

Grieg sävelsi ainoan konserttonsa vuonna 1868, ja teos kantaesitettiin Kööpenhaminassa huhtikuussa 1869. Pianistina toimi norjalainen Edmund Neupert. Säveltäjä teki konserttoon muutoksia ainakin 7 kertaa ennen kuolemaansa. Franz Liszt soitti konsertton 1870 Roomassa ja antoi loistavaa kehua, mutta ehdotti pieniä muutoksia.

Griegin pianokonserttoa verrataan usein Schumannin pianokonserttoon. Molemmat ovat a-mollissa, ja teokset ovat sävellystyyliltään hyvin samankaltaiset. Grieg kuuli Clara Schumannin esittämänä sitä noin vuonna 1858 Leipzigissä, nuorena oppilaana konservatoriossa.

Rakenne ja orkestraatio

Kuten valtaosa pianokonsertoista, Griegin pianokonsertto jakautuu kolmeen osaan:

1. Allegro molto moderato (A molli)  1. osa ^(ohje)
2. Adagio (Dess duuri)  2. osa ^(ohje)
3. Allegro moderato molto e marcato - Quasi presto - Andante maestoso (A molli → F duuri → A molli → A duuri)  3. osa ^(ohje)

Soolopianoa säestää suuri orkesteri, joka koostuu kahdesta huilusta, kahdesta oboesta, kahdesta klarinetista, kahdesta fagotista, neljästä käyrätorvesta, kahdesta trumpetista, kolmesta pasuunasta, patarummuista ja jousisoittimista.

Levytyksiä

Griegin pianokonsertto on levytetty usein. Alla esimerkkejä tunnetuista levytyksistä.

• Krystian Zimerman ja Berliinin filharmonikot, johtajana Herbert von Karajan (Deutsche Grammophon 1993)
• Lilya Zilberstein ja Göteborgin sinfoniaorkesteri, johtajana Neeme Järvi (Deutsche Grammophon 1999)
• Leif Ove Andsnes ja Berliinin filharmonikot, johtajana Mariss Jansons (EMI).