Peer Gynt

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee norjalaista näytelmää. Muista merkityksistä katso Peer Gynt (täsmennyssivu).

Peer Gynt on Henrik Ibsenin vuonna 1867 kirjoittama symbolinen näytelmä Peer Gynt -nimisen henkilön elämänvaiheista ja mielikuvituksellisista seikkailuista. Palattuaan kotiin Peer vihdoin löytää omimman itseytensä rakastavan naisen, Solveigin, luota. Edvard Grieg sävelsi näytelmään musiikin, johon sisältyvä Solveigin laulu on lyyrinen mestariteos. Professori Otto Manninen on suomentanut Peer Gyntin.

Näytelmän kulku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Gyntin isä, Jon Gynt, oli aikoinaan rikas ja kunniallinen mies, mutta hän joi kaikki rahansa, kuoli ja jätti köyhyyteen vaimonsa ja Peerin. Peer ei halua tulla isänsä kaltaiseksi ja unelmoi paremmasta elämästä. Peerillä on kuitenkin paheensa: rehvastelu ja ylimielisyys. Peer unelmoi Ingridistä, ja päättää ryöstää tämän Ingridin hääpäivänä. Hanke kuitenkin epäonnistuu ja Peer aloittaa hurjan pakomatkan. Naisten kanssa tulee Peerillä myös muita ongelmia. Hän tapaa matkallaan Doveren äijän tyttären sekä myöhemmin Solveigin joihin molempiin hän rakastuu.

Solveig muuttaa Peerin metsämökkiin asumaan, mutta Peer itse lähtee monivuotiselle matkalle, jonka aikana hän toimii liikemiehenä, beduiinipäällikkönä ja profeettana. Hän kiertää Marokon rannikoilla, käy Egyptissä ja päätyy lopuksi hullujenhuoneelle. Kun hän päättää lopulta palata takaisin, hänen laivansa haaksirikkoutuu, ja hän tapaa laivalla Oudon matkustajan.

Palattuaan kotikylään Peer huomaa, ettei olekaan enää entisensä. Hän haluaa luopua kaikesta kokemastaan. Peer vaipuu epätoivoon ja johtuu palaamaan Solveigin luo, joka on odottanut Peeriä siitä lähtien, kun hän lähti matkoilleen. Solveig vakuuttaa rakkauttaan Peerille.

Näytelmän historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peer Gyntiä ei kirjoitettu alun perin esitettäväksi näyttämöllä, mutta suostuteltuaan ystävänsä Edvard Griegin säveltämään siihen musiikin Ibsen myöhemmin muokkasi ja lyhensi tekstiä musiikkinäytelmäksi. [1] Peer Gynt on kirjoitettu osittain Roomassa, Ischiassa ja osittain Sorrentossa. Peer Gynt julkaistiin 14. marraskuuta 1867 Kööpenhaminassa. Kirjan kustansi Gyldendalske Boghandel (F. Hegel) ja ensimmäinen painos oli 1250 kappaletta, parin viikon kuluttua siitä otettiin toinen 2000 kappaleen painos. Kirjan hyvä myynti johtui Ibsenin edellisen näytelmän Brandin suuresta suosiosta.[2]

Henkilöt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Åse, talonpojan leski
  • Peer Gynt, hänen poikansa
  • Kaksi akkaa viljasäkkeineen
  • Aslak, seppä
  • Keittiömestari, pelimanni, häävieraita ynnä muuta väkeä
  • Siirtolaispariskunta
  • Solveig ja pikku Helga, heidän tyttärensä
  • Haegstadin isäntä
  • Ingrid, hänen tyttärensä
  • Sulhanen ja hänen vanhempansa
  • Kolme karjapiikaa
  • Vihreäpukuinen nainen
  • Dovren äijä
  • Hovipeikko ja muita samanlaisia; peikkotyttöjä, peikkolapsia, pari noita-akkaa, maahisia, menninkäisiä, etiäisiä ynnä muuta tällaista väkeä
  • Ruma poika, ääni pimeästä, lintujen huutoja
  • Kari, torpparineukko
  • Master Cotton, Monsieur Ballon, Herr v. Eberkopf ja Trumpeterstråle, matkustelevia liikemiehiä
  • Varas ja trokari
  • Anitra, beduiinipäällikön tytär
  • Arabeja, orjattaria, tanssivia tyttöjä ynnä muita
  • Memnonin patsas (laulava)
  • Gizan sfinksi (mykkä)
  • Begriffenfeldt, prof., fil.tri, Kairon mielisairaalan johtaja
  • Huhuu, kieli-intoilija Malebarin rannikolta
  • Hussein, ministeri jostakin idästä
  • Fellah, joka kantaa kuninkaan muumiota
  • Kaikenkarvaisia hulluja ja heidän vartijoitaan
  • Norjalainen kapteeni miehistöineen
  • Outo matkustaja
  • Pappi
  • Ruumissaattue
  • Nimismies
  • Napinvalaja
  • Laiha mies [3]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jens-Morten Hanssen [vanhentunut linkki]
  2. Norja.fi [vanhentunut linkki]
  3. Lähde: Henrik Ibsen, Peer Gynt, Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo, 1983

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]