Otto Manninen

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Otto Manninen
Otto Manninen morsiamensa Anni Swanin kanssa
Otto Manninen morsiamensa Anni Swanin kanssa
Syntynyt 13. elokuuta 1872
Kangasniemi, Suomen suuriruhtinaskunta
Kuollut 6. huhtikuuta 1950
Helsinki, Suomi
Ammatit kirjailija, runoilija, kääntäjä
Kansallisuus Suomen lippu Suomi
Nuvola apps bookcase.svg
Löydä lisää kirjailijoitaKirjallisuuden teemasivulta

Otto Manninen (13. elokuuta 1872 Kangasniemi6. huhtikuuta 1950 Helsinki) oli suomalainen kirjailija, runoilija ja suomentaja. Ystävänsä Eino Leinon ohella hän oli 1900-luvun alkupuolen suomalaisen runouden uranuurtajia.

Elämä ja ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manninen syntyi Kangasniemellä maanviljelijäperheeseen. Hän kävi koulua ylioppilaaksi Mikkelin lyseossa, opiskeli Helsingin yliopistossa ja valmistui 1897. Aluksi hän työskenteli Koitar- ja Valvoja-lehdessä, sittemmin Kansallisteatterissa ja vuodesta 1913 Helsingin yliopiston suomen kielen lehtorina. Hän avioitui Anni Swanin kanssa vuonna 1907. Otto Mannisen ja Anni Swanin lapsia olivat hallintovirkamies, suomentaja ja tietokirjailija Antero Manninen (1907–2000), runoilija Sulevi Manninen (1909–1936) ja teatterinjohtaja Mauno Manninen (1915–1969).

Ensimmäisen runokokoelmansa Manninen julkaisi verrattain myöhään, 33-vuotiaana 1905. Hän oli lisäksi merkittävä suomentaja ja siten tärkeä suomalaisen kirjallisuuden kehittäjä.

Mannisen runoudelle on tyypillistä loppuun saakka hiottu ja harkittu muoto.

Manninen oli Suomen Pen-klubin ensimmäinen puheenjohtaja.

Wäinö Aaltosen veistämä Mannis-patsas on pystytetty 1954 Mikkeliin. Lisäksi Mikkelissä on kirjailijalle nimetty Otto Mannisen katu. Kangasniemellä on Ukri Merikannon suunnittelema Otto Mannisen muistomerkki Kaukomieli. Kunnan keskustassa on myös Manniselle omistettu katu.

Teoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Runokokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Säkeitä I. WSOY 1905. 2. p. 1932.
  • Säkeitä II. WSOY 1910.
  • Virrantyven. WSOY 1925.
  • Matkamies. Runoelmia. WSOY 1938.
  • Runot. WSOY 1950. 2. p. 1961. 3. p. 1979. 4. p. 1992. 5. p. 1997. (sisältää teokset Säkeitä, Virrantyven ja Matkamies)
  • Muistojen tie. Valikoima jälkeenjääneitä runoja. Toim. Pentti Lyly. WSOY 1951.
  • Valikoima runoja. WSOY 1958.

Suomennoksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • August Ramsay (toim.), Suomen matkailijayhdistys. Suomi: matkaopas. Käytännöllinen käsikirja. Waseniuksen kirjakauppa 1895. 2. p. 1905. Näköispainos (1. p.) 1982.
  • Ad. Hansen et. al., Yleinen kirjallisuuden historia 1–3. Otava 1899–1902.
  • Eliel Aspelin, Lauri Stenbäck. Otava 1901.
  • Magnus Gottfrid Schybergson, Suomen historia 1–2. G. W. Edlund 1902–04.
  • Heinrich Heine, Saksanmaa. Talvinen tarina. Otava 1904. 2. p. 1923.
  • Werner Söderhjelm, Johan Ludvig Runeberg. Hänen elämänsä ja runoutensa. Muutamia runoilijan muotokuvia. Osat 1–2. Otava 1904–06. (yhdessä Helmi Setälän kanssa)
  • Molière, Oppineita naisia. Viisinäytöksinen huvinäytelmä. SKS 1905.
  • Johan Ludvig Runeberg, En voi. Kaksinäytöksinen perhekuvaus. Teoksessa Teokset 3. WSOY 1906.
  • Johan Ludvig Runeberg, Salamiin kuninkaat. Viisinäytöksinen murhenäytelmä. Teoksessa Teokset 3. WSOY 1906.
  • Anatole France, Crainquebille ynnä muita opettavaisia kertomuksia. WSOY 1907.
  • Johan Ludvig Runeberg, Vänrikki Stoolin tarinat. WSOY 1909. 13. p. 1936.
  • Henrik Ibsen, Peer Gynt. Draamallinen runoelma. WSOY 1911. 4., suomentajan tarkistama p. 1949. 5. p. 1978.
  • Homeros, Ilias. WSOY 1919. 3. p. 1948.
  • Molière, Tartuffe. Viisinäytöksinen huvinäytelmä. WSOY 1920.[1]
  • Sándor Petőfi, Runoja I. WSOY 1922.
  • Erik O. W. Ehrström, Keken kesälauluja pikku eläimistä. WSOY 1923.
  • Sándor Petőfi, Runoja II. WSOY 1923.
  • Homeros, Odysseia. WSOY 1924. 3. p. 1948.
  • Heimokannel II. Unkarilaisia kansanrunoja. WSOY 1926.
  • Sándor Petőfi, János sankari. WSOY 1926.
  • János Arany, Toldi. Unkarilainen sankarirunoelma. WSOY 1927.
  • Bjørnstjerne Bjørnson, Paul Lange ja Tora Parsberg. WSOY 1928.
  • Johann Wolfgang von Goethe, Runoja. Otava 1928.
  • Johann Wolfgang von Goethe, Hermann ja Dorothea. Otava 1929.
  • Molière, Amphitryon. Kolminäytöksinen huvinäytelmä. WSOY 1929.
  • Molière, Ihmisvihaaja. Viisinäytöksinen huvinäytelmä. WSOY 1929.
  • Molière, Naisten koulu. Viisinäytöksinen huvinäytelmä. WSOY 1931.
  • Heimokannel III. Volgan ja Perman kannel. Mordvalaisia, tšeremissiläisiä, syrjääniläisiä ja votjakkilaisia kansanrunoja. WSOY 1932.
  • Johann Wolfgang von Goethe, Faust. Murhenäytelmän toinen osa. Otava 1934.
  • Johan Ludvig Runeberg, Hirvenhiihtäjät. WSOY 1935. 2. p. 1936. 4. p. 1968.
  • Johann Wolfgang von Goethe, Faust. Murhenäytelmän ensimmäinen osa. Otava 1936.
  • János Arany, Toldin ehtoo. Kuusilauluinen runokertomus. WSOY 1937.
  • Mestari Patelin. WSOY 1937.
  • Sophokles, Kuningas Oidipus. WSOY 1937.
  • Sikermä serbialaisia kansanrunoja. SKS 1939.
  • Johan Ludvig Runeberg, Hanna. Kolme laulua. WSOY 1940. 3. p. 1957.
  • Johan Ludvig Runeberg, Jouluilta. Kolme laulua. WSOY 1941. 4. p. 1957.
  • Ivan S. Šajković, Tonavan tuolta puolen. Runosikermä. WSOY 1941.
  • Johan Ludvig Runeberg, Kuningas Fjalar. WSOY 1944.
  • Johan Ludvig Runeberg, Idyllit ja epigrammit. 1948.
  • Johan Ludvig Runeberg, Nadeshda. Teoksessa Runoteokset 1. WSOY 1948.
  • Euripides, Medeia. WSOY 1949.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Facta 2001 s. 306

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Karhu, Hanna: Säkeiden synty: Geneettinen tutkimus Otto Mannisen runokäsikirjoituksista. Diss. Helsinki: Helsingin yliopisto, 2012. ISBN 978-952-10-8315-0. Tiivistelmä.