Anni Swan
Sivulta puuttuu | Anni Emilia Swan | |
|---|---|
 Anni Swan sulhasensa Otto Mannisen kanssa |
|
| Syntynyt | 4. tammikuuta 1875 Helsinki, Suomi |
| Kuollut | 24. maaliskuuta 1958 Helsinki, Suomi |
| Ammatit | kirjailija |
| Kansallisuus |  Suomi |
| Äidinkieli | ruotsi |
| Tuotannon kieli | suomi |
|
Katso Anni Swan -mitali |
|
 |
|
Anni Emilia Swan (vuodesta 1907 Manninen; 4. tammikuuta 1875 Helsinki – 24. maaliskuuta 1958 Helsinki[1]) oli suomalainen kirjailija. Swan kirjoitti useita lasten- ja nuortenkirjoja, toimitti lapsille tarkoitettuja lehtiä ja toimi suomentajana. Anni Swania pidetään suomalaisen tyttökirjallisuuden luojana. Hän kirjoitti myös poikakirjoja. Anni Swanin puoliso oli runoilija ja professori Otto Manninen. Otto Mannisen ja Anni Swanin lapsia olivat hallintovirkamies, suomentaja ja tietokirjailija Antero Manninen (1907–2000), runoilija Sulevi Manninen (1909–1936) ja teatterinjohtaja Mauno Manninen (1915–1969).
Anni Swanin isä oli Carl Gustaf Swan, aikanaan tunnettu kulttuurihenkilö, joka mm. perusti Lappeenrannan ensimmäisen sanomalehden. Anni Swanin äiti Emilia Malin harrasti kirjallisuutta ja opasti varhain kaikki yhdeksän tytärtään (yhdeksän mustaa joutsenta) lukemaan satuja ja kertomuksia. Anni Swanin koti oli ruotsinkielinen, mutta J. V. Snellmanin innoittama isä omistautui suomalaisuusaatteelle ja puhui suomea melko hyvin; äidin suomen kielen taito jäi melko heikoksi.[2]
Anni Swan suoritti ylioppilastutkinnon yksityisoppilaana Helsingin Suomalaisessa Yhteiskoulussa vuonna 1895 ja sen jälkeen opiskeli Helsingin yliopistossa humanistisia aineita mutta ei suorittanut tutkintoa vaan vuonna 1899 lähti Jyväskylän seminaariin valmistuakseen kansakoulunopettajaksi. Opettajana hän toimi viitisentoista vuotta Viaporissa ja Helsingissä.
Anni Swanin ensimmäinen satukokoelma, nimeltään ytimekkäästi Satuja, julkaistiin vuonna 1901. Ensimmäinen nuortenkirja, pojille suunnattu Tottisalmen perillinen, ilmestyi 1914. Tottisalmen perillisen lisäksi Anni Swanin tunnetuimpia nuortenkirjoja ovat Iris rukka, Ollin oppivuodet sekä Sara ja Sarri. Swanin nuortenkirjojen rohkeat ja neuvokkaat päähenkilöt ovat olleet esikuvana monien myöhempien nuortenkirjojen sankareille ja sankarittarille.
Anni Swan oli lastenlehtien Pääskynen (1907–1918) ja Nuorten toveri / Sirkka (1919–1945) toimittaja. Lisäksi hän suomensi mm. Grimmin satuja sekä kertomuksia Kettu Repolaisesta ja Jänis Vemmelsäärestä. Hän suomensi myös Lewis Carrollin Liisan seikkailut ihmemaailmassa vuonna 1906 yhteistyössä sulhasensa Otto Mannisen kanssa.[3]
Anni Swanin mukaan on nimetty nuortenkirjalle myönnettävä palkinto, Anni Swan -mitali.
Anni Swan on haudattu Helsingin Hietaniemeen: U28-3-3.
Lappeenrannassa ja Mikkelissä sijaitsee kirjailijalle nimetty Anni Swanin katu. Kangasniemellä on Anni Swanin puisto.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Tuotantoa
[muokkaa] Lapsille
- Satuja I–III (1901–1905).
- Pieniä satuja I–V (1906).
- Lasten-näytelmiä (1910).
- Tarinoita lapsille (1912).
- Satuja ja tarinoita (1917).
- Satuja (1920).
- Satuja VI (1923).
- Lastennäytelmiä II (1923).
- Kotavuoren satuja ja tarinoita (1957).
[muokkaa] Nuorisolle
- Tottisalmen perillinen (1914).
- Iris rukka (1916).
- Kaarinan kesäloma (1918).
- Ollin oppivuodet (1919).
- Pikkupappilassa (1922).
- Ulla ja Mark (1924).
- Sara ja Sarri (1927).
- Sara ja Sarri matkustavat (1930).
- Me kolme ja Ritvan suojatit (1937).
- Pauli on koditon (1946).
- Arnellin perhe (1949).
[muokkaa] Elämäkertoja
- Ahola, Suvi: Anni Swan: Yhdeksän mustaa joutsenta. Swanin sisarusten kirjeitä. Kokemuksia, elämyksiä ja ajatuksia autonomian ajan Suomessa. 1993.
- Lehtonen, M.: Anni Swan – symbolisti? Katsomuksen ihanuus: Kirjoituksia vuosisadanvaihteen taiteesta. 1996.
- Manninen, A.: Hyväonnisen miehen muistikuvia. 1984.
- Mustat joutsenet ja heidän jälkipolvensa: Swanin sisarusten kirjeitä. Kokemuksia, elämyksiä ja ajatuksia itsenäisessä Suomessa. 1995.
- Kivilaakso, Sirpa: Satukuningatar Anni Swan: Elämä ja teokset. Atena, 2009.
- Kivilaakso, Sirpa: Lumometsän syli. 2008.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ Calamnius-sukuseura ry Viitattu 18.12.2010.
- ↑ Oittinen, Riitta: Liisa, Liisa ja Alice: Matkakirja, s. 26–27. Tampere: Tampere University Press, 1997. ISBN 951-44-4216-4.
- ↑ Oittinen, Riitta: Liisa, Liisa ja Alice: Matkakirja, s. 27. Tampere: Tampere University Press, 1997. ISBN 951-44-4216-4.
