Ritchie Blackmore

Wikipedia

Ritchie Blackmore
Kotipaikka:	Iso-Britannia
Tyylilajit:	Rock
Ammatit:	kitaristi
Soittimet:	kitara
Yhtyeissä:	Deep Purple, Rainbow, Blackmore's Night

Richard Hugh "Ritchie" Blackmore (s. 14. huhtikuuta 1945 Weston-super-Mare) on merkittävä brittiläinen kitaristi. Blackmore on ollut kaksi kertaa perustamassa kahta tunnettua hard rock -yhtyettä, Deep Purplea ja Rainbow'ta. Nykyisin Blackmore soittaa renessanssihenkistä musiikkia yhtyeessään Blackmore's Night.

Sisällysluettelo 1 Elämä ja ura 2 Tyyli 3 Diskografia 3.1 Deep Purple 3.2 Rainbow 3.3 Blackmore's Night 4 Katso myös

[muokkaa] Elämä ja ura

Richien ollessa kaksivuotias hänen perheensä muutti Hestoniin Middlesexiin. Isä osti hänelle kitaran noin vuonna 1955, jonka jälkeen hän otti joitakin klassisen kitaran tunteja. Aluksi Blackmore käytti Gibsonia, mallia 335, mutta myöhemmin (1969 - 1970) Blackmoren kitaraksi on vakiintunut Fender Stratocaster. Blackmore's Night -yhtyeessä hän käyttää yhtyeen musiikkiin ja tyyliin sopivia kitaramalleja, mutta hänen näkee vieläkin soittavan Stratocasterilla jonkin verran.

Blackmore soitti 1960-luvulla sessioissa ja esiintyi useiden yhtyeiden kanssa: Heinz & Wild Boys, Screaming Lord Sutch, The Outlaws, Glenda Collins, Tom Jones ja BOZ. The Outlawsin kanssa Blackmore säesti Jerry Lee Lewistä ja Gene Vincenttiä. Vuonna 1971 Blackmore osallistui projektiin nimeltä Green Bullfrog.

Blackmore oli perustajajäsen hard rock-yhtyeessä Deep Purple (1968–1976, 1984- ) ja jatkoi yhtyeen jäsenenä ja luovana voimana vuoteen 1975. Yhtye hajosi vuonna 1976.

Ensimmäisen Deep Purple -kautensa jälkeen Blackmore perusti toisen tunnetun 'progressive-metal/hard rock' -yhtyeen, (Ritchie Blackmore's) Rainbow'n (1975–1984).

Takaisin Ritchie tuli Deep Purpleen vuonna 1984, kun se perustettiin uudelleen Mark II -kokoonpanolla. Yhtyeen ensimmäinen albumi tällä kokoonpanolla oli Perfect Strangers. Blackmore poistui yhtyeen riveistä jälleen vuonna 1993 The Battle Rages on... -albumin jälkeen kesken kiertueen. Blackmoren viimeinen esiintyminen Deep Purplessa oli Helsingissä 17. marraskuuta 1993.

Blackmore perusti Rainbow'n uudelleen (1995–1997). Liityttyään yhteen Candice Nightin kanssa hän soittaa nykyisin yhtyeessä Blackmore's Night. Blackmore saattaa kuitenkin olla tekemässä paluuta takaisin raskaamman musiikin pariin, sillä hänen uusimmalla sooloalbumillaan on muutamia raskaampia kappaleita.

Blackmore avioitui ensimmäisen kerran vuonna 1964 saksalaisen Margitin kanssa. Tästä avioliitosta hänellä on vuonna 1964 syntynyt poika Jürgen Richard Blackmore, joka on myös kitaristi.

Blackmore on saanut vuosien mittaan nimen "The Most Difficult Man In Rock" ('rockin hankalin mies'). Tämä siksi, että hän on monesti ajautunut erimielisyyksiin muiden artistien kanssa. Deep Purplessa Blackmore riitaantui yhtyeen laulajan Ian Gillanin kanssa, mikä vaikutti Gillanin eroamiseen kahteen kertaan, 1973 ja 1989. Blackmorella oli ongelmia myös Rainbown jäsenien kanssa ja yhtyeessä onkin soittanut yhteensä yli 20 eri artistia, mukaan lukien Cozy Powell, soolouraltaankin tunnettu Ronnie James Dio ja nykyään Deep Purplen riveissä soittava Don Airey.

[muokkaa] Tyyli

Ritchien uniikki kitarasoundi syntyi 70-luvun alussa hänen ottaessaan kitarakseen Fender Stratocasterin. Vahvistimena toimi aivan nykypäiviin asti modifoitu 200-wattinen Marshall. Lisäksi oman säväyksen soundiin antoi ja antaa yhä 60-luvun Aiwa-kelanauhuri, jonka avulla Blackmore toi kaikua ja kompressiota soundiinsa. Nykyisin hän käyttää sähkökitaralla ENGL-vahvistimia ja akustisilla kitaroilla soittaessaan Trace Elliot, Fender Acustasonic, sekä jossani määrin ENGL vahvistimia. On myös huomioitava että hänellä on ollut tapana olla käyttämättä konserttilavalla yleisolle esillä olevia vahvistimia, hänen entinen kitarateknikkonsa on sanonut että Marshall-stakkien takana oli vahvistin jota hän käytti ja Marshallit olivat "for the show". Koverrettulla otelaudalla varustettu kitara on myös Blackmoren tavaramerkkejä. Soitossaan hän oli edelläkävijä, yhdistellen perinteistä blues-kitarointia klassisen ja keskiaikaisen musiikin skaaloihin. Hyviä esimerkkejä tästä ovat muun muassa Highway Star (Deep Purple, 1972), Burn (Deep Purple, 1974), 16th Century Greensleeves (Rainbow, 1975) ja Spotlight Kid (Rainbow, 1981). Lisäksi hän on taitava sovittaja, ja hänen kitarasoolojaan on kutsuttu perinteistä sielukkaimmiksi ja omaperäisemmiksi.

[muokkaa] Diskografia

[muokkaa] Katso myös

Luettelo Deep Purplen kappaleista

Tämä kitaristista kertova artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.