Manowar

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä.
Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan.
 Tätä artikkelia tai sen osaa on pyydetty päivitettäväksi, koska sen sisältö on osin vanhentunut.
Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelia. Lisää tietoa saattaa olla keskustelusivulla.
Manowar
Manowar (2016)
Manowar (2016)
Tiedot
Toiminnassa 1980–
Tyylilaji heavy metal, power metal
Kotipaikka Yhdysvallat New York, Yhdysvallat
Laulukieli englanti
Jäsenet

Eric Adams,  laulu (1980–)
Joey DeMaio,  basso, koskettimet (1980–)
Marcus Castellani,  rummut ( 2017–)
Michael Angelo Batio,  kitara ( 2022–)
Entiset jäsenet

Ross The Boss,  kitara (1980–1988)
Carl Canedy,  rummut (1980)
Donny Hamzik,  rummut (1981–1982, 2010–2017)
Scott Columbus,  rummut (1983–1991, 1995–2008)
Kenny Edwards,  rummut (1992–1995)
David Shankle,  kitara (1988–1993)
Karl Logan,  kitara, koskettimet (1994–2018)
E.V. Martel,  kitara ( 2019–2022)
Levy-yhtiö

Magic Circle Music

Aiheesta muualla
Kotisivut

Manowar on yhdysvaltalainen heavy metal -yhtye. Yhtyeen musiikki käsittelee esimerkiksi muinaisia legendoja ja historiallisia tapahtumia, mutta usein myös yhtyettä, sen jäsenten elämänasennetta ja vastakkainasettelua muuta maailmaa kohtaan. He ovat ottaneet paljon vaikutteita viikingeistä, keskiajan ritarikulttuurista ja antiikin tarustoista. Yhtye on myynyt yli 10 miljoonaa albumia.

Jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtyeen perustaja Joey DeMaio oli 1970-luvun puolella Black Sabbath -yhtyeen kiertueilla basso- ja pyroteknikkona, jolloin hän tapasi kitaristi Ross the Bossin. Saatuaan mukaansa vielä vanhan koulukaverinsa Eric Adamsin laulamaan, he perustivat Manowarin. Yhtyeen rumpaliksi tuli Donnie Hamzik, jonka tilalle tuli myöhemmin Scott Columbus. 1990-luvun alussa Columbuksen tilalle astui Rhino. Hän soitti levyllä The Triumph of Steel, jonka jälkeen rumpaliksi tuli taas Scott Columbus. Columbuksen kuoleman jälkeen Hamzik palasi tilapäisesti takaisin. Kitaristi Ross the Bossin lopetettua hänen tilalleen tuli 90-luvun alussa David Shankle, joka soitti yhtyeessä vain yhden levyn ajan. Seuraava kitaristi Karl Logan oli mukana 1990-luvun puolivälistä. Vuonna 2018 Logan pidätettiin lapsiin kohdistuvista seksuaalirikoksista, jolloin Manowar erotti hänet yhtyeestä. Manowar-tribuuttiyhtyeessä soittaneet kitaristi E.V. Martel ja rumpali Marcus Castellani liittyivät nykyiseen kokoonpanoon.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1980–1983[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manowar syntyi New Yorkin Auburnissa vuonna 1980, basisti Joey DeMaio perustajanaan. Alussa ja ennen Manowarin perustamista Joey työskenteli pyro- ja bassoteknikkona Black Sabbathille. Black Sabbathin ”Heaven and Hell” -kiertueella Joey tapasi Shakin Streets -yhtyeen entisen kitaristin, Ross the Bossin ja niin Manowar syntyi. Laulajaksi värvättiin Joeyn koulukaveri Eric Adams ja rumpaliksi Carl Canedy, joka löydettiin lehti-ilmoituksen kautta. Yhtyeen nimeksi valittiin Manowar.

Vuonna 1981 yhtye äänitti ensimmäisen demonsa, joka sisälsi kappaleet ”Battle Hymn” ja ”Shell Shock”. Myöhemmin samana vuonna Carl päätti kuitenkin jättää Manowarin, ja kuuntelusessioiden kautta Donnie Hamzik pääsi rumpaliksi.

Ensimmäisen kunnollisen levytyssopimuksen Manowar sai Liberty Recordsilta, ja vuonna 1982 Manowar äänitti ensimmäisen täyspitkän studioalbuminsa, Battle Hymnsin, joka äänitettiin Criteria Studiolla Miamissa. Battle Hymnsin kaikki kappaleet olivat Joeyn ja Rossin kirjoittamia, ja ”Dark Avenger” -kappaleella vieraili Orson Welles kertojana. Battle Hymnsin myyntiluvut eivät olleet korkeat, mutta se sai hyviä arvosteluja Euroopassa ja Japanissa.

Battle Hymns -levyn sessoissa äänitettiin myös kappale ”Defender”, johon Orson Welles puhui intron. Kappale julkaistiin singlenä vuonna 1983, ja otettiin mukaan Fighting the World -albumille vuonna 1987.

Debyytin julkaisun jälkeen rumpali Donny Hamzik jätti yhtyeen. Myöhemmin Joey kuuli Scott Columbuksesta, jolla oli energinen ja tarkka tyyli. Joey päätti värvätä hänet heti Manowarin riveihin.

Niihin aikoihin Manowar pyydettiin esiintymään Reading-festivaalilla, mutta viikkoa ennen festivaalia Liberty Music purki yhtyeen levytyssopimuksen, ja Manowar joutui perumaan esiintymisensä ja jatkamaan esiintymisiä pienillä klubeilla. Myöhemmin Manowar teki uuden levytyssopimuksen Music for Nations in Englandin kanssa, ja sopimus allekirjoitettiin verellä. Sillä yhtye todisti, ettei se tule koskaan vaihtamaan tyyliään oikeasta heavy metalista.

Vuonna 1983 Manowar julkaisi toisen albuminsa, Into Glory Riden, joka oli samalla uuden rumpalin Scott Columbuksen ensimmäinen teos yhtyeessä. Albumi oli hieman erilainen verrattuna edelliseen Battle Hymnsiin, sen sanoitukset olivat hyvin eeppiset eikä se sisältänyt yhtäkään vastaavaa hittikappaletta kuin Manowarin nimikkokappale Battle Hymns -levyltä. Tosin muutama eeppisempi raita, kuten ”Gates of Valhalla” ja ”March for Revenge”, ovat pysyneet Manowarin seteissä kohtuullisen hyvin. Kokonaisuuteen ei siis käytännössä kuulunut kuin kaksi rokkarikappaletta (”Warlord” ja ”Gloves of Metal”), jotka nekin ovat jääneet vähäiselle huomiolle. Kuitenkin tosifanit ja Manowarin uskolliset kannattajat pitävät Into Glory Rideä jopa parhaana Manowar-tuotoksena. Into Glory Ridellä oli myös huonot soundit, ja osittain sen takia se jäi taka-alalle, Battle Hymnsin ja tulevien albumien varjoon. Huhun mukaan levy-yhtiö olisi julkaissut levystä epähuomiossa demo-version, jonka se oli saanut Manowarin promotessa itseään ennen levytyssopimuksen kirjoittamista. Into Glory Rideltä julkaistiin myös musiikkivideo kappaleesta ”Gloves of Metal”.

1984–1985[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aikaisin vuonna 1984 Manowar meni Kanadaan äänittämään uutta albumia ja sai samalla sessiolla aikaiseksi kaksi seuraavaa albumiaan. Ensin julkaistiin englantilaisiin kansantaruihin perustuva seitsenkappaleinen Hail to England, joka oli synkkä ja eeppinen kokonaisuus. Hail to Englandin nimi perustuu yhtyeen suureen suosioon Englannissa 80-luvulla, vaikkakin albumi sijoittui vain sijalle 83 Englannin virallisella top-listalla.

Hail to Englandia seurasi Spectacle of Might -kiertue Englannissa, joka oli menestys, mutta pian sen jälkeen, kesällä 1984, Music for Nations purki Manowarin levytyssopimuksen, koska yhtiö halusi jatkaa vain englantilaisten kokoonpanojen kanssa.

Samana vuonna Manowar kuitenkin teki uuden levytyssopimuksen 10 Recordsin kanssa ja julkaisi puoli vuotta Hail to Englandin jälkeen uuden levyn, Sign of the Hammer. Sign of the Hammerin aloituskappaleesta All Men Play On 10:stä julkaistiin single, jonka B-puolella oli albumin neljäs kappale, Mountains. Vaikka Sign of the Hammer oli äänitetty edellisen Hail to Englandin kanssa samaan aikaan, olivat sen soundit tavallaan hieman terävämmät ja ei niin tummat. Levy sisälsi 8 kappaletta, joista yksi oli instrumentaali, Thunder Pick, jonka Joey soitti yksin bassollaan. Kappaleet olivat Joeyn itsensä kirjoittamia, lukuun ottamatta kuudetta kappaletta, The Oathia, jonka Joey kirjoitti Ross the Bossin kanssa. Albumin kansikuvitus oli pelkistetty, ja siinä oli skandinaavijumala Thorin sotavasara, josta myöhemmin aikojen saatossa tuli Manowarin merkki ja leima ympäri maailman. Levyllä oli myös itsesensä Thorin mukaan nimetty kappale, Thor (The Power Head). Levyn lopetuskappale taas, Guyana (The Cult of the Damned), oli synkkä edellisen lopettajan Bridge of Deathin tapaan ja kertoi vuoden 1978 joukkoitsemurhasta Guyanassa. Levyn nimeä kantava viides raita, Sign of the Hammer, oli avain asemassa sillä sen kertosäkeestä on jäänyt Manowar-fanien keskuuteen riimi ”Sign of the Hammer be our Guide” -hokema ja tunnus.

1986–1989[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuoden 1986 alkuun asti Manowar oli maailmankiertueella Motörheadin kanssa, promoamassa materiaaliaan ja levittämässä sanaa oikeasta heavy metalista. Kiertueelta palattuaan yhtye alkoi työstää uutta materiaalia, mutta kun uusi albumi oli saatu valmiiksi ja se oli tarkoitus lähettää painoon, 10 Records meni konkurssiin ja levyä ei saatu julkaistuksi.

Kuitenkin vuonna 1987 Manowar solmi uuden levytyssopimuksen Atlantic Recordsin kanssa, ja Fighting the World julkaistiin, ”Blow Your Speakers” -singlen johdattelemana, joka ylitti kaikki edelliset myyntiluvut. Fighting the World -levyn ”Violence and Bloodshed” -kappale oli omistettu Vietnamin sodalle, ja kappaleessa Defender voi kuulla vanhan tutun, näyttelijä Orson Wellesin äänen. Levyn kansi kuvasi yhtyeen jäseniä kädet nostettuina ilmaan, kuten nykyään Manowarin keikoilla on aina tapana. Fighting the Worldin myötä Manowar myös tuli entistä enemmän faniystävälliseksi ja päästi fanejaan lavalle laulamaan kanssaan ja jopa soittamaan kitaraa.

Samana vuonna Manowar pääsi Guinnessin ennätyskirjaan maailman kovaäänisimpänä yhtyeenä.

Fighting the Worldin julkaisusta lähtien syyskuuhun 1988 Manowar oli koko ajan jatkuvalla kiertueella, ja lopulta oli aika aloittaa uuden albumin äänitykset. Uusi albumi nimettiin Kings of Metalliksi, joka kriitikoiden mielestä vielä tänäkin päivänä on yksi heavy metalin kulmakivistä ja vaikuttajista. Albumin kappalemateriaali oli monipuolisempaa kuin ennen. Kappale The Crown and the Ring (Lament of the Kings) äänitettiin Saint Paulin katedraalissa, Englannin Birminghamissa satapäisen kirkkokuoron kanssa, ja siitä tuli Manowarin omaperäinen leima, joka nykyään lopettaa jokaisen keikan soiden taustalla outrona yhtyeen poistuessa lavalta. Kings of Metal sisälsi myös kaksi ehkä Manowarin tunnetuinta kappaletta ja sen musiikin kulmakiveä, nimikkokappale Kings of Metalin ja Hail and Killin. Albumi sijoittui myös monessa paikassa ympäri maailman ensimmäisille sijoille top-listoilla, ja sitä seurasi kaksi kiertuetta.

Pian Kings of Metallin jälkeen Ross the Boss päätti jättää yhtyeen musiikillisten erimielisyyksien takia ja siirtyi soittamaan bluesin kaltaista hard rockia.

1990–1993[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ross the Bossin lähdettyä Manowar piti taitokilpailun, johon osallistui yli 150 kitaristia. Lopulta yhtyeeseen valittiin (Michael) David Shankle, joka oli aiemmin soittanut kokoonpanossa nimeltä American Rockers from Chicago. Davidin liittyminen Manowariin ei kuitenkaan ollut aivan sattumaa, sillä yhtyeet olivat tavanneet jo Fighting the Worldin aikoihin, eikä kontaktia ollut unohdettu.

Davidin liittymisen jälkeen Manowarin elämänkaaressa seurasi kahden vuoden mittainen pitkä kiertueputki, jonka loppupuolella yhtye oli täynnä ideoita uudelle levylle. Ongelmitta ei kuitenkaan tälläkään kertaa selvitty, kun "virallisen" tarinan mukaan Scottin lapsi tuli vakavasti sairaaksi ja Scottin oli lopetettava soittaminen. Scott kuitenkin löysi rumpupallille itsensä korvaajan, Kenny Earl Edwardsin (lempinimi Rhino). Vuonna 2010 antamassaan haastattelussa Scott Columbus kuitenkin kertoi, ettei hänen poikansa oikeasti ollut koskaan sairas, ja antoi ymmärtää eron johtuneen muista syistä.[1]

Niihin aikoihin alternative- ja grunge-musiikki oli suosittua, ja niin Atlantic Recordsin johtaja pyysi Manowaria tekemään jotain sen suuntaista. Manowar kuitenkin piti päänsä ja verilupauksensa ja julkaisi vuonna 1992 uuden albumin, The Triumph of Steelin. Se äänitettiin Manowarin omalla studiolla New Yorkissa, ja sen aloituskappaleena oli massiivinen yli 28 minuuttia kestävä Achilles, Agony and Ecstacy.

Saksassa The Triumph of Steel sijoittui ensin virallisella listalla sijalle 35, mutta sen tie johti kuitenkin aina listan sijalle 8 asti, ilman minkäänlaista singleä tai videota. Kreikassa levy myytiin välittömästi loppuun ja lisäpainokset olivat heti tarpeen. Räjähdysmäistä levymyyntiä seurasi Manowarin ensimmäinen esiintyminen Kreikassa, jota oli katsomassa yli 15 000 fania Ateenan Stadium of Peace and Friendshipillä. The Triumph of Steelin kiertueella pidettiin myös jättimäinen keikka Saksan Hannoverissa, jossa yhtye rikkoi oman maailmanennätyksensä maailman kovaäänisimpänä yhtyeenä ja soitti 129,5 desibelin voimalla ympäri maailman ilmoitetussa tapahtumassa, käyttäen ennätyksen tekemisessä yli kymmentä tonnia kustomoituja ja juuri Manowarille rakennettuja erikoisvälineitä.

Vuonna 1993 Manowar lopetti levytyssopimuksensa Atlantic Recordsin kanssa ja vaihtoi Geffen Recordsille. Seuraavana vuonna Manowar julkaisi ensimmäisen levynsä Geffen Recordsin kanssa, parhaiden kappaleidensa kokoelman The Hell of Steelin, joka sisälsi bonuksena saksalaisille faneille kappaleesta Heart of Steel Saksaksi lauletun version, Herz aus Stahlin.

1994–2000[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmalevyn ja kiertueen jälkeen David Shankle kuitenkin jätti yhtyeen, ja Scott palasi rumpupallille syrjäyttäen Rhinon. Manowar ei kuitenkaan ollut kauan ilman kitaristia kun Joey löysi Karl Loganin, joka miltei ajoi Joeyn yli moottoripyörällään.

”Uusvanhalla” kokoonpanollaan Manowar julkaisi uuden albumin, Louder Than Hellin. Albumi sisälsi mahdollisesti Manowarin räväkimmät kappaleet, aloitusraidan Return of the Warlordsin ja Outlawn, klassikoita, kuten Brothers of Metal ja The Gods Made Heavy Metal, ja eeppisen Today is a Good Day to Dien. Levyltä julkaistiin myös uusi video aloituskappaleesta, ja sitä seurasi kiertue, joka alkoi Etelä-Amerikasta. Etelä-Amerikan -kiertueen jälkeen yhtye jatkoi Eurooppaan Hell on Wheels -kiertueelle, jolta julkaistiin Manowarin ensimmäinen livelevy, kiertueen nimen mukaisesti nimetty Hell on Wheels -tuplalevy. Kappaleet äänitettiin eri maissa ja kaupungeissa, ja näin taltioitiin maailman parhaiden yleisöjen tunnelmaa ja raivokkuutta ympäri Eurooppaa.

Hell on Wheels -kiertueen loputtua alkoi uusi kiertue, joka kantoi nimeä Hell on Stage. Manowar soitti Englannissa, Skandinaviassa ja Venäjällä, jossa yhtye oli jo The Triumph of Steelin aikaan äänestetty eniten halutuksi yhtyeeksi, saavutus, jolla Manowar ohitti jopa Beatlesin ja Michael Jacksonin.

Kiertueen aikana yhtye vaihtoi taas kerran levytyssopimusta, tällä kertaa sen ajan isoimmalle yhtiölle, Nuclear Blastille, jota johdettiin Saksasta käsin, jossa Manowar menestyi parhaiten. Kiertueella äänitettiin myös yhtyeen toinen livealbumi, Hell on Stage. Toisen livealbumin äänittämiselle oli syynä se, että monet fanit eivät olleet kuulleet edellisellä livealbumilla kaikkia klassikoita.

Aikojen saatossa syntyi myös idea Manowarin videoiden keräämisestä yhteen, ja niin kesällä 2000 julkaistiin ensimmäinen Manowar videokokoelma, Hell on Earth: Part I.

2001–2008[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keväällä 2002 julkaistiin uusi single, Warriors of the World United, jota seurasi kokonainen albumi – Warriors of the World. Albumi sisälsi hieman erilaista materiaalia kuin aikaisemmat levyt, kuten oopperasta Turandot kappaleen Nessun Dorma, mutta myös samalla selvää Manowarin omaa energistä, sotilaallista, raivokasta tavaraa, kuten aloituskappale Call to Arms ja House of Death, unohtamatta mahtipontista nimikkokappaletta. Warriors of the Worldin julkaisun jälkeen Manowar lähti taas uudelle maailmankiertueelle.

Kiertueen jälkeen, marraskuussa 2003, julkaistiin uusi single, The Dawn of Battle, joka sisälsi kaksi uutta kappaletta ja yhden vanhan: The Dawn of Battle, I Believe ja Call to Arms.

Vuonna 2004 Joey perusti oman levy-yhtiön, Magic Circle Musicin, jolle Manowar siirtyi. Saman leiman alle siirtyi myös esim. Manowarin vanhan kitaristin David Shanklen uusi kokoonpano, David Shankle Group.

Vuosi Magic Circle Musicille siirtymisen jälkeen, kesällä 2005, pidettiin Saksan Geiselwindissä ensimmäinen fanitapaaminen, kun Manowar päätti jättimäisen Earthshaker-festivaalin. Manowarin pitkän settilistan aikana lavalla kuultiin klassikoita, ja yhtyeen vanhat jäsenet nousivat lavalle soittamaan Manowarin kanssa. Tapahtumasta julkaistiin myös DVD vuonna 2006, joka kantoi nimeä The Day The Earth Shook – The Absolute Power.

Uusi albumi oli luvattu faneille ja sitä jouduttiin odottamaan viisi pitkää vuotta, kunnes lopulta vuoden 2007 alussa se julkaistiin. Albumi olisi pitänyt julkaista jo aikaisemmin, mutta Karl Loganin murrettua kätensä moottoripyöräonnettomuudessa levyn julkaisu venyi ja venyi.

Levyä edelsi EP, The Sons of Odin. The Sons of Odin julkaistiin lokakuussa 2006, ja se sisälsi kaksi aiemmin julkaistua kappaletta Ascension ja King of Kings, ja kolme uutta ennen julkaisematonta kappaletta, Odinin, Gods of Warin ja The Sons of Odinin. Jokainen kappale oli esimakua tulevalta albumilta, joskin Odin päätyi levylle hieman erilaisessa muodossa.

Levy kantoi nimeä Gods of War, ja se pohjautui skandinaavisiin jumaliin, joita kuvataan muutamalla kappaleella ja monella välisoitolla sekä introlla. Levyn lopussa oli myös bonuskappale, virtaviivainen Manowar-helmi, Die for Metal. Heti Gods of Warin julkaisemisen jälkeen alkoi Demons, Dragons & Warriors -kiertue, jonka aikana Manowar esiintyi 13:ssa kaupungissa ympäri Eurooppaa. Kiertueen teema oli vahvasti uusimman Gods of War -levyn suuntainen, ja niinpä encoren aikana lavalla pyöri miltei jokaisella keikalla viikingeiksi pukeutuneita sotureita, isoja pyrotehosteita ja jättimäinen viikinkilaiva.

Kesällä 2007 Manowar esiintyi ensimmäisen kerran Bulgariassa, Kaliakra Rock -festivaaleilla ja ensimmäisellä Magic Circle Musicin festivaalilla Saksan Bad Arolsenissa. Saksan Magic Circle Festival oli jättimäinen tapahtuma, jossa vieraili yli 25 000 fania, ja Manowar soitti kahtena peräkkäisenä iltana noin 2,5 tuntia kestävän setin. Festivaaleilta julkaistiin yhteinen tupla-DVD, Magic Cirlce Festival Volume 1.

Vuodelle 2008 Manowar on varmistanut esiintymisen heinäkuun alussa Bulgariassa samaisella Kaliakra Rock -festivaalilla Kavarnassa ja viikko sen jälkeen Magic Circle Festival 2:lla, joka tulee toimimaan toisena fanitapaamisena. MC-festivaalilla tullaan julkaisemaan Manowarin viides osa Hell on Earth -videosarjaa, ja yhtye tulee soittamaan kuusi ensimmäistä albumiaan kokonaisuudessaan. Manowar tulee esiintymään orkesterin kanssa ja festivaalin tulee lopettamaan vielä soittamaton The Crown and the Ring.

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manowarin musiikki on hyvin energistä, aggressiivista ja voimakasta, muttei melodisuuden kustannuksella. Jo mainittujen aihealueiden lisäksi laulujen teemat sivuavat elämää ja kuolemaa, päättäväisyyttä, uskollisuutta (ystäville ja omille periaatteille), taistelua (konkreettista ja figuratiivista) sekä hauskanpitoa (johon liittyvissä kappaleissa usein mainittuja asioita ovat moottoripyörät, naiset ja olut).

Manowarin muut puolet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manowarin laulaja Eric Adams.

Musiikin lisäksi Manowarille tunnusomaisia piirteitä ovat ajoittain luolamiestyylinen pukeutuminen, räväkkä lavaesiintyminen (mukana usein esimerkiksi moottoripyörä, naisia ja olutta) sekä yhtyeen ja sen elämänasenteen ympärille rakentunut maailmankuva monine, helposti lentäviksi lauseiksi irrotettavine sloganeineen (esimerkiksi "Death to False Metal!"). Yhtye on myös tunnettu rajusta rock-tyylisestä elämäntavastaan, ja pääsi vuonna 1984 joksikin aikaa Guinnessin ennätysten kirjaan maailman koviten soittavana yhtyeenä hätyyteltyään keikalla 138,4 desibelin rajaa (normaalin ihmisen kipukynnys n. 110 dB).[2]

Suosio maailmalla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Manowar ei koskaan ole noussut suosioon kotikonnuillaan Yhdysvalloissa, mutta on sitäkin suositumpi Euroopassa ja Etelä-Amerikassa, jotka ovat muutenkin heavyn vahvoja kannatusalueita.

Kokoonpano[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Nykyiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kitaristi Karl Logan

Entiset jäsenet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Levyjulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

EP:t & Singlet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat & livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Erikoisjulkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videot/DVD:t[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Hell on Earth Part I  (2001)
  • Warriors of the World united  (2002)
  • Fire & Blood (Blood in Brazil + Hell on Earth Part II)  (2002)
  • Hell on Earth Part III  (2003)
  • Hell on Earth Part IV  (2005)
  • The Day the Earth Shook - The Absolute Power  (2006)
  • Magic Circle Festival - Part I  (2007)
  • Magic Circle Festival - Part II  (2008)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. ↑ Blabbermouth: Former MANOWAR Drummer SCOTT COLUMBUS Discusses His Departure BLABBERMOUTH.NET. 1.6.2010. Viitattu 26.11.2021.
  2. ↑ Kerrang!: Gallows become the world's loudest band! .kerrang.com. 21.7.2007. Viitattu 14.6.2009. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Manowar.

 

Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Manowar&oldid=22332242”