Bruce Dickinson

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Bruce Dickinson
Iron Maiden en Costa Rica Bruce.jpg

Dickinson esiintymässä Costa Ricalla vuonna 2008 Iron Maidenin Somewhere Back in Time World Tour-maailmankiertueella
Syntynyt 7. elokuuta 1958 (ikä 56)
Kotipaikka Englannin lippu Worksop, Nottinghamshire, Englanti, Yhdistynyt kuningaskunta
Aktiivisena 1976
Tyylilajit heavy metal, hard rock
Ammatit muusikko, lentokapteeni
Soittimet laulu
kitara
Yhtyeet Styx
(1976)
Speed
(1977-1978)
Shots
(1979)
Samson
(19791981)
Iron Maiden
(19811993, 1999—)

Paul Bruce Dickinson (s. 7. elokuuta 1958 Worksop, Nottinghamshire, Englanti) on brittiläinen muusikko, lauluntekijä, lentäjä, miekkailija, kirjailija, näyttelijä sekä radio- ja televisioisäntä, joka tunnetaan parhaiten brittiläisen heavy metal -yhtye Iron Maidenin pitkäaikaisena laulajana.

Dickinson aloitti muusikonuransa 1970-luvun puolivaiheilla esiintymällä pienissä pubeissa omien, usein lyhytikäisten yhtyeprojektiensa kanssa. Vuonna 1979 hän liittyi Samson-yhtyeen laulajaksi ja alkoi saada mainetta taiteilijanimellään "Bruce Bruce". Hän jätti Samsonin vuonna 1981 liittyäkseen Iron Maideniin korvaten yhtyeen edellisen laulajan, Paul Di'Annon. Yhtye nousi Dickinsonin tulon myötä kuuluisuuteen The Number of the Beast-studioalbumillaan, ja Dickinsonin kansainvälinen ura nousi huippuunsa juuri kyseisen albumin myötä.[1] Ensimmäisellä Iron Maidenissa viettämällään aikakaudella yhtye julkaisi nipun merkittäviä ja menestyksekkäitä albumeita, minkä johdosta Dickinson nousi yhdeksi kaikkien aikojen arvostetuimmista laulajista heavy metalin saralla.[2] Dickinson jätti Iron Maidenin vuonna 1993 panostaakseen uraansa sooloartistina, ja Iron Maidenissa hänen korvaajakseen hankittiin Blaze Bayley. Vuonna 1999 Dickinson palasi yhtyeeseen yhdessä kitaristi Adrian Smithin kanssa. Niin ikään myös Smith oli aiemmin kuulunut Iron Maideniin, ja 1990-luvun lopulla hän oli toiminut kitaristina myös Dickinsonin kahdella studioalbumilla. Yhtyeeseen paluunsa jälkeen Dickinson on julkaissut vain yhden studioalbumin, vuoden 2005 Tyranny of Soulsin sekä yhden kokoelma-albumin, vuoden 2001 The Best of Bruce Dickinsonin.

Brittiläisen, vuosina 1990-2000 toimineen alternative rockia soittaneen Catherine Wheel-yhtyeen perustajajäsen ja alkuperäinen laulaja Rob Dickinson on Brucen serkku[3], ja metalcoremusiikkia soittavan Rise to Remain-yhtyeen laulaja Austin Dickinson on Brucen poika.[4] Queen Maryn yliopisto on myöntänyt Dickinsonille musiikin kunniatohtorin arvonimen hänen musiikkialan mittavan työnsä johdosta vuonna 2011.[5]

Lapsuus ja nuoruus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Paul Bruce Dickinson syntyi Nottinghamshiren Worksopin pieneen kylään 7. elokuuta vuonna 1958.[6] Hänen äitinsä Sophia oli osa-aikainen työntekijä kenkäkaupassa, ja hänen isänsä Bruce työskenteli armeijan mekaanikkona.[7] Koska hänen vanhempansa olivat teini-iässä syntymän aikoihin, päättivät he avioitua pian syntymän jälkeen.[8] Lapsena Bruce joutui kuitenkin muuttamaan vanhempiensa luota isovanhempiensa luokse asumaan, koska hänen vanhempansa eivät enää pystyneet huolehtimaan hänestä. Hänen isoäitinsä vietti päivät kotona, ja hänen isoisänsä työskenteli paikallisella kivihiilikaivoksella.[9] Myöhemmin Bruce on kirjoittanut nuoruudestaan kappaleen "Born in '58" ensimmäiselle sooloartistina levyttämälleen studioalbumille Tattooed Millionaire, joka on julkaistu vuonna 1990.[10]

Bruce aloitti koulunkäynnin kotiseudullaan normaalisti, mutta hänen vanhempansa muuttivat Sheffieldiin[11], jonne myös hän päätyi kuusivuotiaana.[12] Sheffieldissä hän joutui koulukiusatuksi uudessa ympäristössään[13], ja hänen vanhempansa päättivät viedä Brucen uuteen, pienempään kouluun.[14] Brucen nuorempi sisko Helena Dickinson syntyi vuonna 1963[15], mutta aluksi he eivät tulleet keskenään toimeen, sillä perheenlisäystä oli Helenan - toisin kuin Brucen - kohdalla harkittu jo pitemmän aikaa mikä aiheutti Brucessa kateutta ja surua.[16]

Dickinson koki ensikosketuksensa musiikkiin kuullessaan Chubby Checkerin "The Twist"-kappaleen isovanhempiensa luona asuessaan.[17] Hänen isoisänsä osti Brucelle The Beatlesin "She Loves You"-singlen, joka oli ponnahduslauta Brucen musiikki-innostukselle.[18] Hän yritti myös opetella kitaransoittoa isänsä akustisella kitaralla, mutta innostus lopahti soiton tuntuessa turhan monimutkaiselta jonka lisäksi soittaminen aiheutti sormeen vesirakkoja[19]

Ura laulajana[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dickinsonin laulajan ura alkoi yhtyeissä Styx (1976, ei samanniminen amerikkalaisyhtye), Speed (1977 - 1978) ja Shots (1979). Toden teolla ura lähti käyntiin yhtyeessä nimeltä Samson, jonka riveissä hän oli kahden albumin ajan ennen liittymistään Iron Maideniin syksyllä 1981. Samsonissa Dickinson esiintyi vielä taiteilijanimellä Bruce Bruce.

Bruce Dickinson vuonna 2009

Ensiesiintyminen Iron Maidenin riveissä tapahtui The Number of the Beast -levyllä. Liittyessään Iron Maideniin hän korvasi Paul Di'Annon yhtyeen laulajana.

Vuonna 1989 Dickinsonia pyydettiin säveltämään ja levyttämään kappale kauhuelokuvaan Painajainen Elm Streetillä 5 – Painajaisten lapsi. Hän kirjoitti elokuvaa varten kappaleen ”Bring Your Daughter... to the Slaughter” kertomansa mukaan ”noin kolmessa minuutissa”, jonka jälkeen hän otti yhteyttä aiemmin Ian Gillanin yhtyeen kitaristina vaikuttaneeseen Janick Gersiin. Dickinson, Gers, basisti Andy Carr ja rumpali Fabio del Rio levyttivät kappaleen nopeasti sen kirjoittamisen jälkeen tuottaja Chris Tsangaridesin kanssa. Vaikka tarkoituksena oli alun perin ollut vain yhden kappaleen levyttäminen, Dickinson päätyi levyttämään Iron Maidenin tauon aikana kokonaisen albumin. Hänen soolouransa ensimmäisellä studioalbumilla Tattooed Millionaire vaikutti kappaleen ”Bring Your Daughter... to the Slaughter” levyttänyt kokoonpano tuottajanaan Chris Tsangarides, ja albumi julkaistiin 8. toukokuuta 1990. Dickinson kirjoitti lähes kaiken albumin kappalemateriaalin Janick Gersin kanssa, ja albumin julkaisemisen jälkeen hän teki ensimmäisen kiertueensa sooloartistina.

Vuonna 1990 Dickinson osallistui Spitakin maanjäristyksen uhreja tukeneeseen hyväntekeväisyyskampanjaan, jossa brittiläiset muusikot nostivat rahaa järistyksen uhreille levyttämällä ja julkaisemalla oman versionsa Deep Purplen kappaleesta ”Smoke on the Water”. Hän myös levytti Skin -yhtyeen ja näyttelijä Rowan Atkinsonin kanssa alun perin Alice Cooper -yhtyeen julkaiseman kappaleen ”Elected” hyväntekeväisyystapahtuma Comic Reliefin tueksi. Kappale julkaistiin myöhemmin markkinoimaan Yhdistyneen kuningaskunnan vuoden 1992 parlamenttivaaleja, ja se nousi Britannian singlelistan yhdeksänneksi vuonna 1992.

Dickinsonin sooloalbumin sävellyskumppani ja kitaristi Janick Gers liittyi Iron Maidenin kitaristiksi vuonna 1990, kun Adrian Smith erosi yhtyeestä albumin No Prayer for the Dying esivalmisteluvaiheessa. Smith oli tyytymätön suunnasta, johon yhtye oli musiikillisesti menossa. Basisti Steve Harris oli pitänyt Dickinsonin aiemmin levyttämästä ”Bring Your Daughter... to the Slaughter” -kappaleesta, ja myös Iron Maiden päätyi levyttämään kappaleen No Prayer for the Dyingille. Kappale julkaistiin myös singlenä, ja se nousi Britannian singlelistan kärkipaikalle. Albumilistan toiseksi noussut No Prayer for the Dying sai kuitenkin ristiriitaisen vastaanoton, eikä sitä pidetty yhtyeen uran aiempien julkaisujen veroisena klassikkoalbumina. Myös yhtyeen seuraava studioalbumi, vuoden 1992 Fear of the Dark, sai kriitikoiden ja yleisön keskuudessa sekä positiivisia että negatiivisia arvioita, mutta nousi tästä huolimatta albumilistan kärkipaikalle.

Fear of the Dark Tour -kiertueen päätyttyä Dickinson halusi keskittää aikansa omaan soolouraansa ja päätti erota Iron Maidenista. Yhtye oli jo kuitenkin vahvistanut esiintyvänsä vuoden 1993 maaliskuusta elokuuhun kestävällä A Real Live Tour -kiertueella, joten Dickinson joutui vastoin tahtoaan pysymään yhtyeen laulajana vielä yhden kiertueen ajan. Hänen ja basisti Steve Harrisin henkilökohtainen ystävyyssuhde oli tulehtunut, ja yhtyeen välinen tunnelma oli läpi kiertueen hyvin jännittynyt. Kiertueen päätteeksi Iron Maiden taltioi Dickinsonin ja yhtyeen viimeiseksi jääneen esiintymisen BBC:n Pinewood Studiosin tiloissa konserttivideoksi Raising Hell.

Siirryttyään soolouralle Dickinson aloitti yhteistyön tuottaja Keith Olsenin kanssa levyttääkseen seuraavan sooloalbuminsa Balls to Picasso, olematta kuitenkaan tyytyväinen syntyneesen materiaaliin. Aloitettuaan yhteistyönsä Tribe of Gypsies -yhtyeen kitaristi Roy Z:n kanssa Dickinson aloitti parantelemaan Balls to Picasson virheellisyyksiä, ja hän päätyi lopulta äänittämään koko albumin uudelleen Tribe of Gypsiesin säestämänä lukuun ottamatta kappaletta ”Tears of the Dragon”. Uusi, ensimmäistä sooloalbumia kypsempi Balls to Picasso julkaistiin 6. kesäkuuta 1994, jonka jälkeen Tribe of Gypsies aloitti oman kiertueensa. Dickinson alkoi tällä välin työstämään kitaristi Alex Dicksonin kanssa kolmatta albumiaan Skunkworks, josta oli määrä tulla myös Dickinsonin uuden yhtyeen nimi. Albumin on lyhyine kappaleineen usein nähty olevan enemmän grungea kuin metallimusiikkia. Skunkworks hajosi pian musiikillisiin erimielisyyksiin ja Dickinson alkoi lyhyen hiljaisen jakson jälkeen taas työskennellä Roy Z:n kanssa uuden albumin parissa. Accident of Birth -levyllä (1997) ja sitä seuranneella kiertueella soitti myös Adrian Smith. Seuraavan levyn The Chemical Wedding (1998) innoittajana toimivat William Blaken työt. Kahden viimeisimmän soololevyn saavutettua arvostelu-, joskaan ei niinkään kaupallista menestystä, Dickinson palasi Iron Maidenin riveihin alkuvuodesta 1999. Hän kuitenkin julkaisi 2005 kitaristi Roy Z'n tuella uuden sooloalbumin Tyranny of Souls, jota musiikkilehti Kerrang on ylistänyt.

Muut toimet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Dickinson pilotin puvussaan.

Dickinson on harrastanut 1980-luvulta lähtien aktiivisesti miekkailua ollen parhaimmillaan seitsemäs Ison-Britannian ranking-listalla.

Dickinson oli 1990-luvulla epävarma soolouransa menestyksestä ja harkitsi vakavasti siirtymistä lentämään lentokoneita. Hän lähetti hakupapereita lentoyhtiöihin kertomatta laulajanurastaan. Lopulta British World-yhtiö koulutti hänet Boeing 757-koneen lentäjäksi.[20] Hän lentää Iron Maidenin kuljetuskalustona toimivaa Boeing 757 -lentokonetta ja Iceland Expressin lentoja Reykjavíkiin sekä Astraeus-lentoyhtiöllä Boeing 737:llä.[21]

Kuten yhtyetoverinsa Steve Harris, Dickinsonkin on kiinnostunut kirjallisuudesta ja historiasta, jota hän on opiskellut yliopistossa; Dickinson on kirjoittanut kaksi kirjaalähde?. Hän juonsi vuoteen 2010 asti myös omaa heavy/rock-painotteista radio-ohjelmaa perjantaisin.[22]

Dickinson on myös osallistunut Julian Doylen kanssa kauhuelokuvan Chemical Wedding käsikirjoittamiseen,[23] elokuvassa herätetään Aleister Crowley henkiin uudelleen. Käsikirjoitus on muokattu myös kirjaksi.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Iron Maiden[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Soololevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat & livealbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

VHS/DVD[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

TV[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Flying Heavy Metal

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Iron Maidenin "The Number of the Beast"-albumin arvostelu Allmusic-sivustolla Allmusic. Viitattu 14.7.2012. (englanniksi)
  2. The Greatest Metal Bands of All Time, 4. - Iron Maiden Music Television. Viitattu 14.7.2012. (englanniksi)
  3. Soren, Tabitha: Wheel of Fortune. SPIN, 1992.
  4. RISE TO REMAIN Featuring BRUCE DICKINSON's Son To Release New Single Blabbermouth. Viitattu 14.7.2012. (englanniksi)
  5. IRON MAIDEN Singer Receives Honorary Doctorate In Music From Queen Mary University Blabbermouth. Viitattu 14.7.2012. (englanniksi)
  6. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 198. Johnny Kniga, 2004.
  7. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 198. Johnny Kniga, 2004.
  8. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 198. Johnny Kniga, 2004.
  9. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 198. Johnny Kniga, 2004.
  10. Shooman, Joe: Bruce Dickinson: Flashing Metal with Iron Maiden and Flying Solo, s. 119. Independent Music Press, 2007.
  11. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 198. Johnny Kniga, 2004.
  12. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 200. Johnny Kniga, 2004.
  13. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 201. Johnny Kniga, 2004.
  14. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 201. Johnny Kniga, 2004.
  15. Shooman, Joe: Bruce Dickinson: Flashing Metal with Iron Maiden and Flying Solo, s. 12. Independent Music Press, 2007.
  16. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 203. Johnny Kniga, 2004.
  17. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 199. Johnny Kniga, 2004.
  18. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 199. Johnny Kniga, 2004.
  19. Wall, Mick: Iron Maiden: Run to the Hills, s. 201. Johnny Kniga, 2004.
  20. Maiden flight Guardian. Viitattu 25.6.2008. (englanniksi)
  21. Heavy metal singer hits new heights as charter pilot Boeing Frontiers. Viitattu 25.6.2008. (englanniksi)
  22. http://www.bbc.co.uk/programmes/b0072kzb
  23. Chemical Wedding IMDB. Viitattu 04.09.2008. (englanniksi)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]