Bassorumpu
Wikipedia
Bassorumpua käytetään orkesterissa voimakkaana tehosteena, sillä bassorummulle on ominaista sen hyvin leveä, peittävä ja syvä ääni. Nykyinen bassorumpu on kaksikalvoinen, ja sitä soitetaan huopa- tai nahkapäällysteisellä nuijalla, joissakin tapauksissa myös puisella.
Rumpusetissä bassorumpu sijoitetaan alimmaiseksi lattian rajaan vaakatasoon ja sitä soitetaan jalalla pedaalia polkemalla. Bassorumpuja voi olla myös kaksi tai useampia. Kaksi bassorumpua otti käyttöön ensimmäisten joukossa jazz-rumpali Louie Bellson 30–40-lukujen taitteessa. [1]
Esimerkiksi metallimusiikissa monesti dempataan bassorumpu esimerkiksi tyynyillä tai pyyhkeellä. Näin saadaan lyhyempi ja "märempi" soundi. Basareita(ja muitakin rumpuja) usein myös trigataan. Rumpuun laitetaan triggeri, joka muuntaa kalvon värähdyksen sähköiseen muotoon. Triggerit ovat kiinni soundimoduulissa (rumpuaivot), josta lähtevää soundia (sämpleä) voidaan muokata.
