Tilutus

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Steve Vai tiluttaa vuonna 2001.

Tilutus on musiikkiin liittyvä slangisana, jolla viitataan pääasiassa sähkökitaran nopeaan soittamiseen, joskin termi pätee myös muihin soittimiin. Tilutus on käsitteenä ristiriitainen; osa musiikin harrastajista pitää termiä halventavana ilmaisuna, kun taas monen mielestä termi on luonteeltaan neutraali, eikä ilmaise muuta kuin soiton nopeutta. Nimi "tilutus" on onomatopoeettinen, ja kuvaa korkealta kitaran ylänauhoilta soitettua hyvin nopeatempoista melodiajuoksutusta, joka kuulostaa ihmisäänenä kuin ti-lu-li-lu.

Tilutuksen historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1960-luvun jälkipuolisko tunnetaan jälkikäteen kitarasankarien aikakautena. Vaikka tilutus oli tuohon aikaan vielä varsin varhaisessa asteessa, muutamien kitaristien kuten Jimi Hendrixin musiikissa oli kuultavissa varhaista tilutusta. 1970-luvun alussa Genesiksen Steve Hackett aloitti "täppäämisen" (katso Tilutustekniikka jäljempänä).

Tilutus nykyisin tunnetussa muodossaan ilmaantui vasta 1970-luvun loppupuolella. Tärkeitä nimiä tässä kehityksessä ovat Al Di Meola ja Eddie Van Halen. Di Meola oli jazz-koulutuksen saanut kitaristi, joka tuli kuuluisaksi liittyessään 18-vuotiaana fuusion keskeisiin yhtyeisiin kuuluneeseen Return to Foreveriin. Jo Return to Foreverin vuoden 1975 julkaisulla ja varsinkin vuotta myöhemmin julkaistulla levyllä kuultiin merkittävää tilutusta. Di Meola sanoi uransa alkuvaiheessa yrittäneen tarkoituksella olla maailman nopein kitaristi.[1] Myöhemmin hän on muuttanut suhtautumistaan tilutukseen. Toinen jazz-taustainen 1970-luvun varhainen tiluttaja oli Allan Holdsworth, joka on yhdistänyt myöhemmillä soololevyillään pitkälle kehitettyä jazz-improvisointia tilutukseen särösoundilla.

Paljon Di Meolaa kuuluisampi varhainen tiluttaja on rockin suosituimpiin kuuluvan Van Halen -yhtyeen kitaristi Eddie Van Halen. Yhtyeen ensimmäinen levy ilmestyi vuonna 1978. Di Meolan ja Van Halenin tärkeinä vaikuttajina voidaan pitää niin ikään teknisesti hyviä aiempia rock-kitaristeja kuten vaikka Deep Purplen Ritchie Blackmorea. Myös Jimmy Pagen kitarasoolon Led Zeppelinin kappaleessa "Heartbreaker" vuodelta 1969 on joskus katsottu ennakoineen tilutusta, ja Eddie Van Halen on kertonut saaneensa siitä sysäyksen tyylinsä kehittämiseen.lähde? 1980-luvulla heavy metalia soittanut Yngwie Malmsteen sai paljon mainetta nopealla ja taitavalla soitollaan. Hänestä on tullut yksi tilutuksen keskeisistä hahmoista. Toinen keskeinen 1980-luvulla tunnetuksi noussut henkilö tilutuksessa on Joe Satriani. Hänellä on ollut oppilaanaan tilutuksen myöhempiä keskeisiä henkilöitä, kuten Steve Vai sekä Kirk Hammett. 1980-luvulla uransa aloittaneen kitaristi Steve Vain läpimurtolevy oli Passion & Warfare (1990).

Tilutustekniikka[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilutuksessa kitaristi voi periaatteessa soittaa erikseen plektralla jokaisen yksittäisen sävelen, mutta useimmiten monet sävelet soitetaan pelkällä otelaudan käden liikkeillä (mikä on muutenkin yleinen tekniikka sähkökitaran soitossa). Tilutuksessa käytetään lähes aina plektraa. Lisäksi käytetään runsaasti legatomaista sävellinjaa tuottavia hammer onpull off -yhdistelmiä, joilla voi soittaa varsin nopeaa tilutuksenomaista soittoa ilman plektraa. Tällaisessa soittotekniikassa pelkkä otelaudan käsi voi tuottaa ääniä painamalla kieliä alas ja ottamalla sormi pois jostain kohtaa hieman nykäisten (myhtäisten), jolloin kieli jää soimaan. Akustisessa kitarassa näin tuotetut äänet jäävät usein voimakkuudeltaan liian heikoiksi.

Ilman plektraa voi soittaa myös tapping-tekniikalla eli täppäämällä. Siinä plektrakäden sormella tai sormilla painetaan kitaran kieliä samalla tavoin kuin edellä mainitussa legato-tekniikassa. Eddie Van Halenia pidetään tappingin keksijänä, vaikka Genesiksen Steve Hackett käytti tekniikkaa ennen Van Halenia. Steve Vai ja Michael Romeo ovat tunnetusti Eddie Van Halenin lisäksi taitavia täppääjiä. Tilutuksessa pyritään useimmiten välttämään "demppaamista" eli soivien kielten vaimentamista plektraa pitävällä kädellä, mutta esimerkiksi Al Di Meola on soittanut nopeita sooloja, joissa dempataan tasaisesti kaikki sävelet plektran kädellä. Teknisesti haastava tilutus vaatii useamman vuoden harjoittelun, johtuen tekniikan äärimmäisen tarkasta, sekä melko haastavasta, tyylistä. Tilutus on tässä mielessä lähentänyt klassisen ja populaarimusiikin harrastajia.lähde?

Tilutuksen tarpeellisuus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tilutusta on moitittu egoistiseksi ja musiikillisesti arveluttavaksi keinoksi lisätä esityksen vetoavuutta.kenen mukaan? Silti tilutus tuntuu kuuluvan olennaisena osana varsinkin tiettyihin heavy metalin alatyyleihin.lähde? Samoin jazz-improvisaation intensiivisyyttä saatetaan värittää nopeilla juoksutuksilla. Myös taidemusiikissa ja flamencossa voidaan myös katsoa olevan tilutuksenomaisia nopeita ja vaikeita soittokuvioita. Tällöin instrumenttina kuitenkin on lähes aina akustinen nailonkielinen kitara. Tilutus mahdollistaa nopeiden kosketinsoittimille sävellettyjen teosten soittamisen kitaralla, ja tiluttajat ovat soittaneet ja jäljitelleet muiden muassa Johann Sebastian Bachin sävellyksiä.lähde? Malmsteen taas ihaili 1800-luvulla mainetta niittänyttä viulisti Niccolò Paganinia.

Keskeisiä tilutuslevyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Historiallisesti merkittäviä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tuoreempia levyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Tämä tieto on mainittu Di Meolan 1970-luvun levyjen ensimmäisten CD-painosten kansivihoissa (kehikoiduin kansikuvin varustetut Columbia Jazz sarjan CD:t)