Voimasointu
Wikipedia
Voimasointu (en. powerchords) merkitsee sointua, joka rakentuu pohjasävelestä, puhtaasta kvintistä (ns. viitossointu tai kvinttisointu) ja mahdollisesta oktaavista.[1] Se on siis eräänlainen avosointu. Voimasointuja käytetään kitaransoitossa, ja erityisesti rock- ja metallimusiikissa. Kvintin tilalla voidaan myös soittaa käännetty kvartti. Nimi "voimasointu" tulee siitä, että puhdas kvintti ei ole duuri eikä molli, ja se kuulostaa näin voimakkaammalta kuin diatoninen sointu.
Joidenkin lähteiden mukaan rock and roll -kitaristi Link Wray oli pioneeri voimasoinnun käytössä.[2] Blues-kitaristi Elmore James käytti 1950-luvun lopulla voimasointuja särönsoundin kanssa, kuten myöhemmät rock-kitaristit (esimerkiksi kappaleessa "I Need You"). Tunnetuin esimerkki voimasointujen käytöstä lienee Deep Purplen kitaristin Ritchie Blackmoren riffi kappaleessa Smoke on the Water.
[muokkaa] Tabulatuuri -esimerkki
A5 oktaavilla ja ilman | e|-------------|-------------| H|-------------|-------------| Kyseessä on A-voimasointu. G|---2---------|-------------| Kaikki voimasoinnut on soitettavissa samalla D|---2-tai-7---|---2-tai-----| otteella eri sävelistä, vaihtamalla asemaa. A|---0-----7---|---0-----7---| Esimerkin "kitara" on standardi-vireessä. E|---------5---|---------5---|
Mikäli kitara viritetään standardivireen sijasta täyskvarttiviritykseen, kaikki voimasoinnut voidaan soittaa miltä tahansa kieliparilta käänteisinä kvartteina.
[muokkaa] Nuotti -esimerkki
Kyseessä on F5-voimasointu.
[muokkaa] Viitteet
- ↑ The Canadian Oxford Dictionary. Katherine Barber. Oxford University Press 2004. Oxford Reference Online. Oxford University Press. Vierailtu 5.12.2006.
- ↑ Encyclopaedia Britannica Online, vierailtu 5.12.2006
