Goottimetalli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Goottimetalli
Alkuperä Death metal
Doom metal
Goottirock
Darkwave
Taidemusiikki
Alkuperämaa Eurooppa
Kehittymisen
ajankohta
1990-luvun alku
Tyypillisiä
soittimia
sähkökitara
sähköbasso
rummut
kosketinsoitin
Kehittyneitä
tyylilajeja /
suuntauksia
Gootti-doom
Dark metal
Love metal

Goottimetalli (gothic metal) on musiikkityyli, jossa metallimusiikin raskaus ja raakuus yhdistyvät goottirockin dekadenssiin ja tunnelmallisuuteen. Goottimetallin lähestymistapa eroaa goottirockista usein tosin melodiarakenteista. Goottirockissa yleisesti keskitytään melodisiin kappaleisiin, kun goottimetallissa kappaleet ovat usein vallimaisia ja suurimpia melodioita kantavat laulajat ja kosketinsoittajat.

Alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Goottimetalli-nimityksen otti käyttöön rocklehdistö Paradise Lostin Gothic-levyn (1991) ilmestymisen jälkeen. Levyllä yhdistyivät death ja doom metalista periytynyt raskaus ja brutaalisuus sekä goottirockista (muun muassa Joy Division, Fields of the Nephilim, The Mission, The Sisters of Mercy) peritty melodisuus ja dekadentti tunnelmatila. Ennen Paradise Lostia tätä tyyliä oli jo lähestynyt vähemmälle huomiolle jäänyt ruotsalainen Stillborn Necrospirituals-levyllään (1989). Stillborn toimi vaikuttajana niin Paradise Lostille kuin toiselle goottimetallin kulmakivelle Type O Negativellekin.

Tyylin synnyttäjänä voidaan pitää myös sveitsiläistä Celtic Frostia, joka toi varsinkin Into the Pandemonium -levyllään (1987) deathrockin (muun muassa Christian Death) ja goottirockin (muun muassa The Cure) vaikutteita tummasävyiseen, kokeilevaan ja rujoon metallisoundiinsa. Nykyisistä yhtyeistä goottimetallin esimerkkinä käyvät muun muassa portugalilainen Moonspell, norjalainen Gothminister ja suomalainen Tears of Magdalena.

Monien mielestä goottimetalli pitäisi erottaa samoihin aikoihin kehittyneestä tunnelmametallisuuntauksesta (The Gathering, Within Temptation, Lacuna Coil) tai rock metal -yhtyeistä, kuten Entwine, Sentenced ja Charon. Usein myös Nightwishin kaltaisten yhtyeiden (melodista metallia oopperalaululla) yhdistäminen goottimetallityyliin herättää kiistaa. Erimielisyys juontuu suurelta osin tyyleille alkusysäyksen antaneista levyistä ja artisteista. Esimerkiksi Paradise Lostin Gothic-levy toimi musiikillisena vaikuttajana sekä goottimetalli- että tunnelmametallityylejä kehittäneille orkestereille.

Goottimetalli Suomessa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuosituhannen vaihteessa etenkin Suomessa goottimetallin suosio oli suurimmillaan HIM-yhtyeen ratsastaessa tyylisuunnan aallonharjalla. Yhtyeen kansainvälisen suosion johdosta muutkin genren edustajat, esim. To/Die/For, Poisonblack, Reflexion ja For My Pain, alkoivat saada suuremman yleisön huomiota melodramaattisella ja dekadenttisromanttisella musiikillaan. Osa orkestereista on myös luopunut goottilaisista teemoistaan myöhemmillä levyillään.

Merkittäviä goottimetallin albumeita[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Anathema The Silent Enigma (1995)
  • Fields of the Nephilim Fallen (2002) ja Mourning Sun (2005)
  • HIM - Greatest Lovesongs Vol. 666 (1997), Razorblade Romance (2000) ja Dark Light (2005)
  • My Dying Bride - The Angel and the Darkened River (1995)
  • Paradise Lost - Gothic (1991) ja Shades of God (1993)
  • Type O Negative - Bloody Kisses (1993), October Rust (1996) ja World Coming Down (1999)

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Isoaho, Timo: For My Pain ja melodisen goottimetallin riemu. (Haastateltavana Altti Veteläinen For My Pain -yhtyeestä / projektista) Soundi, 2003, 29. vsk, nro 4, s. 38. Tampere: Fanzine.
  • Peter Steelen goottimetalli murjoi melodisesti. Savon Sanomat, 16.4.2010. Artikkelin verkkoversio.