Grunge

Grunge
Alkuperä	Alternative rock, hardcore punk, indie rock, heavy metal
Alkuperämaa	Yhdysvaltain länsirannikko
Kehittymisen ajankohta	1980-luvun keskivaihe
Tyypillisiä soittimia	Kitara, basso, rummut
Kehittyneitä tyylilajeja / suuntauksia	Post-grunge

Grunge rock eli grunge (johon joskus viitataan myös nimellä Seattlen soundi) on vaihtoehtorockin alalaji, joka kehittyi 1980-luvun lopulla Yhdysvalloissa Washingtonin osavaltiossa, erityisesti Seattlen alueella.

Grunge sai paljon vaikutteista hardcore punkista, heavy metalista ja indie rockista. Varhainen grungeliike pyöri lähinnä itsenäisen Sub Pop -levy-yhtiön ympärillä. Grungen tunnusmerkeiksi mainitaan usein kitaran ”likainen” soundi, raskas rummutus ja masennusta ilmentävät sanoitukset, jotka heijastelivat yhdysvaltalaisen ”X-sukupolven” tuntemuksia. Grungen musiikillisina edelläkävijöinä ja esikuvina on pidetty muun muassa Black Sabbathia ja Neil Youngia.

Grunge nousi suureen suosioon vuonna 1991 Nirvanan Nevermind-albumin ja Pearl Jamin Ten-albumin myötä. Muita merkittäviä grungealbumeita ovat esimerkiksi Alice in Chainsin Dirt, Soundgardenin Badmotorfinger ja Superunknown sekä Pearl Jamin Vs. Näiden yhtyeiden menestys teki grungesta aikansa suosituimman raskaan rockin tyylin ja vauhditti muunkin vaihtoehtorockin suosiota. Vaikka moni 1990-luvun grungeyhtye on sittemmin hajonnut, niiden vaikutus nykypäivän rockmusiikkiin on edelleen suuri.

Tunnusmerkit

Grunge-yhtye Gruntruckin jäsenet poseeraamassa vuonna 1992.

Grungeyhtyeet yhdistelevät vaihtelevissa määrin hardcorea ja heavy metalia. Grungemuusikot tunnettiin punk- ja indie-asenteistaan. Musiikin raaka soundi, nopeat tempot ja usein myös vokaalinen ulosanti ovat samankaltaisia kuin punk rockissa. Grungessa esiintyy kuitenkin myös hitaampia tempoja, erilaisia harmonioita sekä monimutkaisempia instrumentaatioita, jotka muistuttavat heavy metalia. Jotkut grungen kehityksessä mukana olleet henkilöt, kuten Sub Popin tuottaja Jack Endino ja The Melvins -yhtyeen jäsenet, sanoivat tyylin heavy rock -vaikutteiden tulevan Kissin kaltaisilta yhtyeiltä niiden ”musikaalisen provokatiivisuuden” vuoksi.

Teemat

Kappaleiden sanoitukset kertovat usein aiheista kuten sosiaalinen eristäytyminen, masennus, apatia, turhautuneisuus, pelko, huumeriippuvuus, ansaan joutumisen tunne ja halu päästä vapaaksi. Monet muusikot osoittivat yleistä pettymystä yhteiskunnan tilaan ja sosiaalisiin ennakkoluuloihin. Grungemuusikot leimattiin usein ”veltostelijoiksi”, ja huumeiden käyttö oli heidän keskuudessaan yleistä.

Kaikki kappaleet eivät kuitenkaan käsitelleet edellä mainittuja aiheita: Nirvanan satiirinen In Bloom on yksi esimerkki humoristisemmasta kirjoittamisesta. Itse asiassa monet grungekappaleet sisältävät mustaa tai muuten vain hauskaa huumoria (esimerkiksi Mudhoneyn ”Touch Me I’m Sick” tai Tadin ”Stumblin’ Man”), vaikkakin nämä jäivät usein huomiotta. Grunge satirisoi usein glam metalia (kuten Soundgardenin kappaleessa ”Big Dumb Sex”) ja muita rockmusiikin tyylejä, jotka olivat suosittuja 1980-luvulla.

Grungepukeutuminen

Grungemusiikki toi muotiin myös uudenlaisen pukeutumistyylin, johon kuuluivat varsinkin flanellipaitojen, villapaitojen ja pipojen kaltaiset arkiset kolean sään vaatteet. Tämä tyyli sai vaikutteita Neil Youngin nuoruudessaan vaalimasta imagosta, mutta se viittasi myös Seattlen ilmastoon. Yleisesti käytettiin myös kirpputoreilta hankittuja, kuosiltaan vanhahtavia vaatteita kuten 1970-luvun nahkatakkeja. Grungetyylissä miehet suosivat pitkiä ja hieman takkuisia hiuksia sekä lyhyttä partaa. Naisille tyypillisiä ovat tupeeratut ja takkuiset hiukset, vahva ja suttuinen silmämeikki, kirkkaan punaiset tai tummahkot huulipunat, repeilleet verkkosukkahousut sekä kuluneet, hiukan vanhanaikaiset mekot. Myös revityt farkut kuuluvat grungetyyliin. Kenkinä käytettiin yleensä joko kuluneita maihinnousukenkiä tai Conversen All Star -tennareita.

Alkuperäisen grungen ”kuolema”

Grungen suosio hiipui vuosina 1995–1997 muun muassa siksi, että genren tunnetuin edustaja Nirvana hajosi vuoden 1994 keväällä keulakuvansa Kurt Cobainin kuoltua. Alice in Chains ei esiintynyt enää kesän 1996 jälkeen vokalisti Layne Staleyn pahenevan huumeriippuvuuden vuoksi. Soundgarden hajosi vuonna 1997. Pearl Jam ja Bush ovat kuitenkin jatkaneet vielä 2000-luvulla, ja Alice in Chains on ollut aktiivinen vuodesta 2005 alkaen uuden vokalistin William DuVallin kanssa. Myös Soundgarden aktivoitui vuonna 2010 ja esiintyy edelleen.

2000-luvulla on noussut myös uusi grungeyhtyeiden sukupolvi (kuten Puddle of Mudd), mutta grungesta ei ole tullut yhtä suosittua kuin se oli 1990-luvun alussa.

Grungemusiikin vaikutus nykymusiikkiin

Grunge on suurimpia vaikuttajia muun muassa nu metal -musiikissa ja sellaisten raskaan rockin yhtyeiden kuin Staind, Hurt ja Puddle of Mudd tuotannossa. Suomalaisista yhtyeistä muun muassa Bitch Alertin, Bleakin, Suburban Triben ja Apulannan varhaisessa materiaalissa on kuultavissa grungen vaikutusta.

Merkittäviä grungeyhtyeitä

• Alice in Chains
• Green River
• Mother Love Bone
• Mudhoney
• Nirvana
• Pearl Jam
• Screaming Trees
• The Smashing Pumpkins
• Soundgarden
• Spin Doctors
• Stone Temple Pilots
• Tad
• Hole
• L7

Postgrungeyhtyeitä

• Audioslave
• Bush
• Puddle Of Mudd
• Seether
• Silverchair
• Stiltskin
• Nickelback
• Fench
• 3 Doors Down

Merkittäviä grungealbumeja

• Alice in Chains – Facelift (1990), Dirt (1992), Alice in Chains (1995)
• Bush – Sixteen Stone (1994)
• Hole – Live Through This (1994)
• Mad Season – Above (1995)
• Mother Love Bone – Apple (1990)
• Nirvana – Bleach (1989), Nevermind (1991), Incesticide (1992), In Utero (1993)
• Pearl Jam – Ten (1991), Vs. (1993), Vitalogy (1994)
• Soundgarden – Badmotorfinger (1991), Superunknown (1994)
• Stone Temple Pilots – Core (1992), Purple (1994)
• Smashing Pumpkins – Siamese Dream (1994)
• Temple of the Dog – Temple of the Dog (1991)

Vaikutteet

• Alternative rock
• Hardcore punk
• Indie rock
• Heavy metal
• Punk

Lähteet

• Grungen historiaa (englanniksi)