Karaoke

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee laulamista ilman elävää orkesteria. Karaoke on myös Magnus Ugglan albumi.
Karaokea hampurilaisessa pubissa vuonna 2004.
Suuri karaokerakennus Tokiossa.

Karaoke on Japanista alkunsa saanut amatööriviihteen muoto, jossa asiakkaat esittävät ravintola- tai muulle yleisölle iskelmiä säestyksenään videotallenteinen orkesteriäänite tahdistettuine tekstityksineen.[1][2]

Sana karaoke tulee japanin kielen sanoista kara ’tyhjä’ ja ōkesutora ’orkesteri’. Käytännössä karaokea lauletaan karaokeäänitteeltä tulevan tekstin ja musiikkitaustan mukaan.

Karaoke ravintoloissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karaokessa jokainen laulaja on vuorollaan sen hetken esiintyvä taiteilija. Tyypillisimmillään karaokea lauletaan pubissa tai ravintolassa, joko kaupunkien keskustoissa, lähiöissä, kylissä, lomanviettopaikoissa tai risteilylaivoilla. Näissä paikoissa karaoken kulkua ohjaa karaokejuontaja, jonka pääasiallinen tehtävä on kutsua laulajat vuorollaan laulamaan. Tavallisesti karaokejuontajan tehtäviin kuuluu myös miksaus ja muu karaoketapahtuman tekninen toteutus.

Joissakin karaokeravintoloissa melutaso voi nousta jopa yli 100 desibeliin.[3]

Karaokelaitteisto.

Karaoke autoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2003 kiinalaisesta Geely Automobilesta tuli ensimmäinen autojen valmistaja, joka varusti auton vakiona karaokelaitteistolla. Sittemmin karaokea on voinut laulaa muun muassa erityisissä karaoketakseissa, joita on myös Suomessa.

Karaokepelit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kodeissa karaokea voi harrastaa paitsi kotikäyttöön tarkoitetuilla tallenteilla, myös peleinä. Suomessa tunnetuin karaokepeli on vuonna 2004 julkaistu SingStar. Pelissä mikrofonin kautta tulevaa lauluääntä verrataan 'alkuperäiseen' lauluun, jonka perusteella suoritus pisteytetään. Pelistä on olemassa myös PC:lle suunnattu UltraStar-niminen versio, Singstarin ideaa hyödyntävä, vuonna 2008 julkaistu internet-versio KaraokeParty sekä edistyksellisempi SingOn.com-nettikaraokepeli. Kaikkiin näihin on tarjolla myös suomalaisia kappaleita.

Karaokelaitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karaoken laulamiseen tarvittiin perinteisesti vähintään levysoitin tai videonauhuri, televisio ja karaokelevyjä tai -kasetteja. Nykyisin periaatteessa pelkkä vahvistimeen liitetty tietokone riittää. Suositeltavaa on hankkia karaokesoitin, koska siinä on liitännät mikrofoneille. Lisäksi karaokesoittimella voi yleensä transponoida ja toistaa erityisesti karaokekäyttöön kehitettyjä CDG-levyjä. Muita hyödyllisiä karaoke-elämystä tehostavia lisälaitteita ovat muun muassa mikseri, vahvistin ja kaiuttimet. Nykyisin ammattilaiset käytävät karaoke tietokonetta, johon musiikki on tallennettu ja joka ohjaa videolaitteita.

Karaokelevyt[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomalaisilta karaokelevyiltä löytyy paljon perinteistä suomalaista musiikkia, mutta viime aikoina lisääntyvissä määrin myös aivan tuoretta kotimaista musiikkia. Parhaiten tunnetut kotimaiset levysarjat ovat Finnkaraoke, Power ja Melplay. Levytuotanto on kasvussa ja ammattikäyttöön tarkoitettujen levyjen hinnat ovat laskussa. Tarjonnan kasvun ja hintojen laskun on mahdollistanut kotikaraoken suosio, joka on kasvanut Suomessa räjähdysmäisesti vuosituhannen vaihteen jälkeen. Ulkomaisista levysarjoista tunnetuin on Pioneer, joka valmisti 1980- ja 1990-luvun vaihteessa ensimmäiset karaokekäyttöön tarkoitetut Laserdisc-levyt.

Karaokekilpailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karaokessa järjestetään erilaisia ja eritasoisia kilpailuja. Yleisimpiä ovat soololaulukilpailut, mutta on myös järjestetty niin sanottu parikaraoke ja ryhmäkaraokekilpailuja. Paikallisten pikkukilpailujen lisäksi 1990-luvulta lähtien on järjestetty karaoken Suomen-mestaruuskilpailuja, joihin osa suomalaisista nykyartisteistakin on aikanaan osallistunut. Vuodesta 2003 lähtien on järjestetty Suomesta alkunsa saaneet, vuosittaiset karaoken maailmanmestaruuskilpailut. 2000-luvun alusta vantaalainen Ohjelmatoimisto Hakkivox on järjestänyt Iskelmä Karaoken Suomen Mestaruuskilpailuita. Ne jatkavat perinteistä Karaoken Suomen Mestaruuskilpailun perinnettä, jossa kilpailija valitsee kappaleet suomenkielisestä valikoimasta. Karaokea on myös jalostettu, muun muassa UKC Laulukilpailu käydään esikarsinnoista lähtien karaoketaustoilla, mutta finaaliin saavat kilpailijat harjoitusta oikean orkesterin säestyksellä. Karaokekilpailujen palkinnot ovat pokaalien, mitalien ja kunniakirjojen myötä merkittävästi parantuneet.

Merkittävät karaoketapahtumat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2005 Thaimaassa järjestettiin vuonna 2004 Kaakkois-Aasiassa tuhoa tehneen tsunamin uhrien hyväksi konsertti, johon kokoontuivat laulamaan vuosittain järjestettävien karaoken maailmanmestaruuskilpailujen parhaiten menestyneet. Thaimaan prinsessa Ubonratana kunnioitti konserttia läsnäolollaan ja tapahtumapaikkana oli Bangkokissa sijaitseva Shangri-La-hotelli. Lordin Eurovision laulukilpailun voittoa seuranneessa 26. toukokuuta 2006 Helsingin Kauppatorilla järjestetyssä Kansanjuhlassa laulettiin Hard Rock Hallelujah -kappale karaokena 80 000 ihmisen voimin, ja näin syntyi uusi massakaraokelaulun maailmanennätys.

Suomella on ollut hallussaan yhtäjaksoisen karaokelaulannan maailmanennätys useaan otteeseen. Karaoke Club Kouvola rikkoi kiinalaisten ennätyksen 14. elokuuta 2007, ajalla 211 h 38 min 4 s. Vain kuusi päivää myöhemmin japanilaiset kiilasivat ohi ajalla 214 tuntia. Ennätys – 216 tuntia, kirjattiin 16. joulukuuta 2007 Helsingissä suomalaisille. Kouvolan Karaoke Club ry teki 21. heinäkuuta 2008 Karaoke Marathon & Festival -tapahtumassa uuden karaokelaulun ME:n ajalla 446 h 4 min 5 s. Uusi ennätys tehtiin kuitenkin Kiinassa 11. maaliskuuta 2009 ajalla 456 h 2 min 5s.

Bandoke[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karaokea on olemassa myös soittajille, ja tätä kutsutaan bandokeksi. Bandokelevylle on koodattu useita eri ääniraitoja siten, että paitsi laulaja, myös esimerkiksi kitaristi tai basisti voi harjoitella tai esiintyä levyn avulla. Ruudulla näkyy kappaleen sanat ja soinnutus. Bandoke-tyyppisiä julkaisuja ovat tuottaneet ainakin yhdysvaltalaiset Pocket Songs (Music Minus One) ja Panorama Records, brittiläinen Kerrang! -musiikkilehti sekä suomalaiset Edel Records (Metallikaraoke) ja Karaoke Service Finland (HeavyKaraoke), joka myös toi markkinoille nimen Bandoke.

Karaokeaiheista oppimateriaalia ja tietokirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Helin, Antti: Karaokekansa: Tarinoita laulun voimasta. Helsinki: Avain, 2007. ISBN 978-952-5524-46-8.
  • Kesseli, Pirjo: Karaoken ABC: Kun Suomi tarttui mikkiin. Helsinki: F-Kustannus, 2007. ISBN 978-952-461-119-0.
  • Sippola, Riikka: Aavan meren tällä puolen: Karaokekulttuuria Suomessa. Erikoistyö: Mikkelin ammattikorkeakoulu. Mikkelin ammattikorkeakoulu. B, Artikkeleita, opinnäytetöitä, tiedotteita 101. Mikkeli: Mikkelin ammattikorkeakoulu, 2005. ISBN 951-588-135-8.
  • Karaokelaulajan opas (DVD)

Karaokeaiheisia televisio-ohjelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Karaokeaiheisia elokuvia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Määritä osoite! MOT Kielitoimiston sanakirja 2.0. 2009. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy. Viitattu 24.8.2011.
  2. Määritä osoite! MOT Gummerus Uusi suomen kielen sanakirja 1.0. 2009. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy. Viitattu 24.8.2011.
  3. Vaarne, Ville: Kuulovaurio uhkaa: Näin kovaa soi musiikki karaokeravintoloissa Tampereella Aamulehti. 12.4.2012. Viitattu 23.1.2013.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]