Hepatiitti

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hepatiitti A -virus

Hepatiitti on maksan tulehdus. Sen oireita ovat muun muassa väsymys, nivelkipu, vatsakipu, oksentelu, ruokahaluttomuus, virtsan värin tummuus, kuume, hepatomegalia ja ihon keltaisuus. Jotkin hepatiitin krooniset muodot ovat usein oireettomia. Hepatiitin oireet vaihtelevat myös aiheuttajan mukaan.

Hepatiitin muodoista varsinkin B tarttuu herkästi seksuaalisessa kanssakäymisessä.[1]

Hepatiitin tyypit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hepatiitti jaetaan alatyyppeihin sen aiheuttaneen viruksen mukaan (hepatiitti A, B, ja E). Virologisesti eri hepatiitin alatyypit poikkeavat huomattavasti toisistaan, ja siksi myös erityyppisten hepatiittien hoidossa tarvitaan erilaisia keinoja. Hepatiitti voi olla luonteeltaan akuutti tai krooninen. Krooniseksi kutsutaan hepatiittia, joka on jatkunut vähintään puoli vuotta.

Aiheuttajat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Hepatiitti B viruksen rakenne: DNA-ydintä ympäröi sisempi ja ulompi proteiinikalvo. Ulomman kalvon proteiineja (HBsAg) löytyy irrallaan verestä ja ne tunnettiin aiemmin nimellä Australia-antigeeni. Viruksen halkaisija on noin 43 nm.[2]
Hepatiitti A:n levinneisyys.
Hepatiitti B:n levinneisyys.

Suurin osa akuuteista hepatiiteista johtuu viruksista:

  • Hepatiitti A ("tarttuva keltatauti") on yksi hepatiitin akuuteista muodoista. Sen aiheuttaa A-hepatiittivirus. Suomesta tauti on lähes kokonaan kadonnut. A-hepatiittivirus leviää ulosteen mukana. Hepatiitti A:n ensimmäisiin oireisiin kuuluvat kuume ja nivelsärky. Myöhemmin sairastuneen iho kellastuu. Se johtuu siitä, että maksa ei voi poistaa verenkierrosta punasolujen hajoamisessa vapautuvaa bilirubiinia. Hepatiitti A johtaa harvoin kuolemaan ja paranee useimmiten itsestään. Se on vaarallinen lähinnä ihmisille, joilla on jo ennestään jokin maksasairaus. Vaikka muut hepatiitin akuutit muodot lisäävät riskiä sairastua maksasyöpään, hepatiitti A ei lisää. Hepatiitti A:han on rokotus, jonka vaikutus alkaa noin kahden viikon kuluttua ensimmäisen rokotuksen saamisesta.
  • Hepatiitti B on jo huomattavasti hepatiitin A-muotoa vaarallisempi. Elimistöön päässyt B-hepatiittivirus voi aiheuttaa kroonisen maksasairauden ja pahimmassa tapauksessa kuoleman. Myös kirroosin ja maksasyövän riski moninkertaistuu. Sairaus on jopa 30 %:lla potilaista oireeton. Krooniseen B-hepatiittiin liittyy arviolta 15–25 % kuolleisuus. Sairastumisen keskeiset riskitekijät ovat suonensisäiset huumeet (yhteisneuloilla) ja suojaamaton seksi useiden kumppanien kanssa.[3] Myös B-hepatiittia vastaan on rokote. Saatavilla on myös yhdistelmärokote, jolla saadaan suoja sekä A- että B-hepatiittia vastaan.[4]
  • Hepatiitti C leviää veren välityksellä. Sairaus on monesti oireeton ja voi muuttua krooniseksi. Tauti leviää yleisemmin Terveyden huollosta ennen heinäkuuta 1997 (CDC, et al.). Hemofiliapotilaista noin puolet on Suomessa saaneet taudin hoitoon käytettävästä plasmaperäisestä lääkkeestä hepatiitti-C-tartuntoja. Viiden vuoden ajan neulahuumeita käyttäneistä jo 40 % on C-hepatiitti. Sukupuoliyhdynnässä C-hepatiitti on lähes mahdotonta saada (yksiaviolliset/alle 0-0,6% riski/vuosi [5]). Kroonisella potilaalla on satakertainen riski sairastua maksasyöpään[6], ja jo virus itsessään voi olla hengenvaarallinen. Myös C-hepatiitti etenee monilla maksakirroosiin ja usein sen kautta maksasyöpään. C-hepatiittia vastaan ei ole rokotetta.

Monissa maissa on siirrytty geeniteknisesti valmistettuihin rekombinanttilääkkeisiin.[7]

  • Hepatiitti D voi tarttua veren välityksellä, myös seksistä. Krooninen D-hepatiitti vaatii kehittyäkseen kuitenkin jo olemassa olevan B-hepatiittiviruksen. Suurin osa tapauksista todetaan terveydenhuollon asiakkailla rutiinitarkastuksissa.
  • Hepatiitti E on vuonna 1955 löydetty akuutti tautimuoto. Sitä tavataan lähinnä tropiikin kehitysmaissa; huomattavia epidemioita on esiintynyt mm. Intiassa ja Sudanissa. Tätä muotoa vastaan on kehitetty rokote, jonka testaaminen on onnistunut Kiinassa.[8]
  • Hepatiitti F on viruksen aiheuttama maksatulehdus, jonka olemassaolo on kiisteltyä. Sairautta on kuvattu lääketieteellisessä kirjallisuudessa hyvin satunnaisesti, eikä sitä käytetä enää virallisessa diagnostiikassa.[9]
  • Hepatiitti G ja hepatiitti GB kuvattiin 1990-luvulla. Molempien taustalla on ilmeisesti sama virus.

Hepatiittia voivat aiheuttaa myös mm. etanoli (alkoholihepatiitti), huumeet, hyvin harvinainen Wilsonin tauti ja autoimmuunihepatiitti. Alkoholin suurkuluttajilla ja alkoholisteilla alkoholimaksasairaus saattaa edetä rasvamaksan kautta alkoholihepatiittiin ja alkoholimaksakirroosiin. Kuitenkin myös alkoholin käytöstä riippumaton rasvamaksa voi aiheuttaa tulehdusreaktion. Tällöin puhutaan "alkoholin käytöstä riippumattomasta steatohepatiitista" (engl. non-alcoholic steatohepatitis, NASH).

Kolangiohepatiitissa maksa ja sappitiet ovat tulehtuneina. Niin sanottua orientaalista kolangiohepatiittia tavataan endeemisenä Kaakkois-Aasiassa[10].

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Terveyskirjasto
  2. P. T. Jokelainen, Kai Krohn, A. M. Prince and N. D. C. Finlayson (1970). "Electron Microscopic Observations on Virus-Like Particles Associated with SH Antigen". J Virol. 6 (5): 685-689. ISSN 1098-5514. 
  3. Epigee.org
  4. KTL:Twinrix
  5. [1]
  6. Terveyskirjasto
  7. Päivi Repo: Verenvuototaudin lääkkeistä tullut monelle maksatulehdus. Helsingin Sanomat, 17.4.2009, s. A8.
  8. Tutkijat uskovat hepatiitti E-rokotteen syntymiseen. MTV3 uutiset, 23.8.2010. Artikkelin verkkoversio Viitattu 23.8.2010.
  9. Gastrolab
  10. Oriental cholangiohepatitis: pathologic, clinical, and radiologic features

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tämä lääketieteeseen liittyvä artikkeli on tynkä. Voit auttaa Wikipediaa laajentamalla artikkelia.