Cheap Trick
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä, joten tiedot kannattaa tarkistaa muista tietolähteistä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkeliin tarkistettavissa olevia lähteitä ja merkitsemällä ne ohjeen mukaan. |
| Cheap Trick | |
|---|---|
 Rick Nielsen ja Tom Petersson |
|
| Tiedot | |
| Toiminnassa | 1973– |
| Tyylilaji | power pop, hard rock, rock |
| Kotipaikka | Rockford, Illinois, Yhdysvallat |
| Laulukieli | englanti |
| Jäsenet |
Robin Zander, laulu |
| Entiset jäsenet | |
| Levy-yhtiö |
Epic Records, 1977–1990 |
| Aiheesta muualla | |
| Kotisivut | |
Cheap Trick on vuonna 1972 Rockfordissa, Illinoisissa perustettu yhdysvaltalainen rockyhtye, joka alun perin toimi nimellä Sick Man Of Europe. Yhtyeen tunnetuin ja menestyksellisin kokoonpano vakiintui syksyllä 1974, kun laulusolisti Robin Zander korvasi Randy ”Xeno” Hoganin. Rumpali Bun E. Carlos oli liittynyt joukkoon hieman aiemmin.
Yhtye on myynyt yli 20 miljoonaa albumia.[1]
Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Yhtyeen perustivat kitaristi Rick Nielsen ja basisti Tom Petersson sen jälkeen, kun heidän edellinen yritelmänsä Fuse hajosi 1970-luvun alussa julkaistuaan yhden albumin Epic Records -levy-yhtiön kautta.
Vaikka yhtye oli amerikkalainen, sen musiikki perustui vahvasti 1960-luvun brittiläiseen rock- ja popperinteeseen ottaen vaikutteita The Beatlesin lisäksi hieman tuntemattomammilta orkestereilta, kuten The Movelta. Yhtye herätti huomiota myös vaikuttamalla ulospäin aika sekalaiselta seurakunnalta. Toisaalla olivat tyypilliset ”nätit pojat” Zander ja Petersson ja toisalla varsin epärockmaiset Nielsen ja Carlos. Nielsenin yleisin univormu lavalla alkuvaiheissa oli baseball-hattu, rusetti ja villatakki, Carlos puolestaan pukeutui valkoisiin kauluspaitoihin, mustiin suoriin housuihin ja solmioon.
Yhtye solmi levytyssopimuksen Epic Recordsin kanssa elokuussa 1976 ja julkaisi nopeassa tahdissa kolme albumia, Cheap Trick (1977), In Color (1977) ja Heaven Tonight (1978), jotka kaikki lasketaan yhtyeen klassisimpien levytysten joukkoon. Viimeksi mainittu sisältää yhtyeen kenties kaikkein tunnetuimman kappaleen ”Surrender” (mukana myös Guitar Hero II -videopelissä). Suuri kaupallinen läpimurto tapahtui alkuvuodesta 1979, kun Japanissa taltioitu livealbumi At Budokan ylsi Yhdysvalloissa Billboardin albumilistalla neljännelle sijalle. Menestysbuumia jatkoi samana vuonna julkaistu studioalbumi Dream Police.
At Budokan pääsi vuonna 2005 mukaan hakuteokseen 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään[2]. Vuonna 2019 se valittiin mukaan Yhdysvaltain kongressin kirjaston National Recording Registry -kokoelmaan, johon kootaan esteettisesti, historiallisesti tai kulttuurisesti merkittäviä yhdysvaltalaisia äänitteitä.[3]
Petersson erosi tai erotettiin vuonna 1980 ennen All Shook Up -albumin julkaisua. Samaan aikaan yhtyeen menestys alkoi hiipua samanaikaisesti albumien tason kanssa. Yhtye koki pienoisen nousukauden 1980-luvun loppupuolella Peterssonin palattua kokoonpanoon, kun albumi Lap of Luxury ylsi miljoonamyyntiin Yhdysvalloissa ja ”The Flame” -singlestä tuli yhtyeen ensimmäinen ykköshitti.
Nousukausi jäi lyhyeksi, ja lopulta vuonna 1991 yhtye ja Epic Records päättivät 15 vuotta kestäneen yhteistyönsä. Cheap Trick siirtyi Warner Brothersin leipiin. Siirrolla ei ollut toivottua vaikutusta, sillä vuonna 1994 julkaistu Woke Up With A Monster oli yhtyeen heikoimmin menestyneitä albumeita. Yhteistyö Warnerin kanssa jäi yhden albumin mittaiseksi ja kesällä 1997 ilmestynyt yhtyeen nimeä kantanut albumi Cheap Trick ilmestyi pienellä Red Ant -levymerkillä, joka ajautui konkurssiin vain kolme kuukautta albumin julkaisemisen jälkeen.
Vuonna 1998 yhtye perusti oman levymerkkinsä Cheap Trick Unlimited, jonka kautta julkaistiin vuonna 1999 ilmestynyt, Chicagossa taltioitu live-albumi Music For Hangovers. joka koostui neljän ensimmäisen studioalbumin materiaalista ja sisälsi vierailevina artisteina The Smashing Pumpkins -yhtyeen jäseniä kahdella raidalla. Samana vuonna yhtye teki tunnusmusiikin televisiosarjaan 70’s Show. Tunnuskappale perustui Big Star -yhtyeen 1972 ilmestyneeseen kappaleeseen ”In the Street”.
2000-luvulla yhtye on julkaissut studioalbumeita tasaisin väliajoin, viimeisimpänä huhtikuussa 2021 ilmestynyt In Another World. Vuonna 2009 yhtye julkaisi live-albumin Sgt. Pepper Live, joka oli yhtyeen versio The Beatlesin legendaarisesta Sgt. Pepper’s Lonely Hearts Club Band -albumista. Albumin äänittäjänä toimi Beatlesin alkuperäiselläkin albumilla samassa tehtävässä toiminut Geoff Emerick.
Pitkään selkävaivoista kärsinyt Bun E. Carlos jäi pois yhtyeen kiertuekokoonpanosta keväällä 2010 ja hänen paikkansa keikkarumpalina otti Rick Nielsenin poika Daxx. Carlos jatkoi kuitenkin yhtyeen jäsenenä.
Cheap Trick on ollut suuri vaikuttaja monille 1980- ja 1990-lukujen rockyhtyeille. Muun muassa The Smashing Pumpkinsin Billy Corgan ja Nirvanan Kurt Cobain ovat maininneet yhtyeen yhtenä suurimmista innoittajistaan.
1980-luvulla yhtyeen turvamiehenä toimi suomalainen, myöhemmin poliitikkonakin tunnettu Tony Halme.
Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Studioalbumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1977 Cheap Trick
- 1977 In Color
- 1978 Heaven Tonight
- 1979 Dream Police
- 1980 All Shook Up
- 1982 One On One
- 1983 Next Position Please
- 1985 Standing On The Edge
- 1986 The Doctor
- 1988 Lap Of Luxury
- 1990 Busted
- 1994 Woke Up With A Monster
- 1997 Cheap Trick
- 2003 Special One
- 2006 Rockford
- 2009 The Latest
- 2016 Bang, Zoom, Crazy...Hello
- 2017 We’re All Alright!
- 2017 Christmas Christmas
- 2021 In Another World
Livealbumeja[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1978 At Budokan
- 1993 Budokan II
- 1998 At Budokan, The Complete Concert
- 1999 Music For Hangovers
- 2001 Silver
- 2009 Sgt. Pepper Live
- 2019 Are You Ready? Live 12/31/1979
- 2020 Out To Get You!: Live 1977
Kokoelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- 1991 Greatest Hits
- 1996 Sex, America, Cheap Trick
- 2000 Authorized Greatest Hits
- 2004 The Essential Cheap Trick
- 2015 The Epic Archive, Vol. 1 (1975-1979)
- 2015 The Epic Archive Vol. 2 (1980-83)
- 2015 The Epic Archive, Vol. 3 (1984-1992)
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ Cheap Trick’s lead singer Robin Zander set to rock The Ranch eu.naplesnews.com. Viitattu 31.10.2022. (englanniksi)
- ↑ Dimery, Robert (toim.): 1001 Albums You Must Hear Before You Die. Cassell Illustrated, 2005. ISBN 1-84403-392-9.
- ↑ Complete National Recording Registry Listing, Library of Congress. Viitattu 7.9.2020.
Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Cheap Trick Wikimedia Commonsissa
- Cheap Trick Discogsissa. (englanniksi)