Aku Ankka

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee animaatio- ja sarjakuvahahmoa. Sarjakuvalehdestä on erillinen artikkeli.
Aku Ankka
Don Rosan piirtämä Aku Ankka
Don Rosan piirtämä Aku Ankka
Luoja(t) Walt Disney
Näyttelijä(t) Clarence Nash (1934–1985)
Tony Anselmo (1985–)
Ensiesiintyminen 9. kesäkuuta 1934 (elokuvassa Viisas Kana Kananen)
Kustantaja Disney (useilla kustantamoilla lisenssi)
Henkilötiedot
Koko nimi Aku Fauntleroy Ankka[1]
Status pätkätyöläinen, yksinhuoltaja
Ikä 79 vuotta ensiesiintymisestä
Asuinpaikka Paratiisitie 13 (joskus myös Paratiisitie 1313), Ankkalinna
Luonteenpiirteet äkkipikaisuus, riidanhalu, epäonni, laiskuus[2]
Suhteet
Muut sukulaiset Tupu, Hupu ja Lupu, siskonpojat
Roope Ankka, eno
Aaron Ankka, isä
Hortensia MacAnkka, äiti
Hannu Hanhi, serkku
Touho Ankka, serkku
Sisuvius Ankka, serkku
Mummo Ankka, isoäiti
Della Ankka, kaksoissisko
Lauha MacAnkka, isoäiti
Fergus MacAnkka, isoisä
Hepsu Ankka, isoisä
Tutut José Carioca, Panchito Pistoles, Pelle Peloton, Iines Ankka, Mikki Hiiri, Hessu Hopo

Aku Ankka (engl. Donald Duck) on Walt Disneyn vuonna 1934 keksimä ja hahmottelema sekä animaattori Richard ”Dick” Lundyn luoma animaatio- ja sarjakuvahahmo, joka asuu Ankkalinnassa Calisotan osavaltiossa ja seikkailee Disneyn sarjakuvamaailmassa.[2] Vaikka Aku olikin alun perin piirroshahmo, hän esiintyy nykyisin enimmäkseen sarjakuvissa. Sarjakuvien Akun suuri suosio johtuu pitkälti Carl Barksista, joka kehitti Akun luonnetta ja keksi joukon uusia hahmoja, kuten Roope-sedän. Suomessa Akun nimikkolehti on koko maan luetuin aikakauslehti.

Aku-sarjojen useimmin toistuvia teemoja on Akun yleinen, usein itse aiheutettu epäonni ja vastoinkäymiset joko seurustelusuhteessa tai työelämässä, jossa Akun historiallinen ammattikirjo on hyvin laaja.[2] Ajoittaisia taiturimaisia onnistumisia esimerkiksi puutarhurina seuraa yleensä näyttävä epäonnistuminen, joskus ahneuden vuoksi.

Aku Ankalla on huollettavanaan kolme sisarenpoikaa (suomennettuna veljenpoikaa, nykyisin ankanpoikaa), Tupu, Hupu ja Lupu, jotka kuuluvat Sudenpentujen partiolaisjärjestöön.[3] Akun tyttöystävä on Iines Ankka, jota kilpakosija Hannu Hanhi (Akun serkku) yrittää viekoitella omakseen. Akun miljardöörieno Roope Ankka (suomennettuna Roope-setä) on usein ollut hänen työnantajansa ”nälkäpalkalla”. Aikaisemmasta suomennostavasta johtuvasta yleisestä harhaluulosta huolimatta Aku on Roopen sisarenpoika, ei veljenpoika.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varhaiset esiintymiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Walt Disney kertoi saaneensa ajatuksen Aku Ankasta äänen perusteella, kun hän kuuli imitaattori Clarence Nashin matkivan lintuja ja muita eläimiä radiossa.[4] Nash palkattiin esittämään Aku Ankkaa elokuvaan Viisas Kana Kananen, jonka jälkeen hän toimi Akun äänenä kuolemaansa saakka vuoteen 1985.

Aku Ankan ensiesiintyminen lyhytpiirretyssä Viisas Kana Kananen.

Aku Ankka teki ensiesiintymisensä Bert Gillettin ohjaamassa lyhytpiirroselokuvassa Viisas Kana Kananen (Wise Little Hen), joka ilmestyi 9. kesäkuuta 1934. Piirretyssä Aku yritti ystävänsä Petteri Possun kanssa vältellä rouva Kanan antamia työtehtäviä. Akusta tehtiin merimiespukuinen siksi, että ensiesiintymisessään hän asui asuntolaivassa keskellä lampea.

Alkuaikojen Aku Ankka oli luonteeltaan hyvin äkkipikainen ja riidanhaluinen sekä ajattelematon, mikä saattoi hänet jatkuvasti erilaisiin vaikeuksiin. Hyveellisestä Mikki Hiirestä poiketen Aku voi toimia sekä tarinan sankarina että konnana.[2]

Akun syntymäpäivästä tuli epätietoisuutta, kun myöhemmin elokuvassa Sedän syntymäpäivä (Donald's Happy Birthday) oli seinäkalenterissa päivämäärä 13. maaliskuuta 1934. Tästä lähtien Disney-yhtiö on kertonut, että Aku munittiin tuona päivänä ja hän kuoriutui kesäkuussa.

Aku sai yleisön keskuudessa sen verran suosiota, että hän palasi 11. elokuuta 1934 julkaistussa piirroselokuvassa Orpojen hyväksi (Orphan's Benefit). Tässä Aku esiintyi ensimmäistä kertaa Mikki Hiiren kanssa. Elokuva oli myös sikäli merkittävä, että Polle Koninkaulus ja Heluna Ammu tekivät siinä ensiesiintymisensä.

Aku Ankan toinen suomennos oli alkujaan Ankka Lampinen, mutta toisin kuin usein luullaan, Aku Ankka oli hahmon ensimmäinen suomennos. Aku esiintyi Suomessa ensimmäisen kerran pilakuvassa.

Suosio kasvaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

1930-luvulta 1960-luvulle tehdyt Aku Ankka -animaatiot ovat nykyisin hyvin arvostettuja. Aku olikin alun perin nimenomaan animaatiohahmo. Aku Ankka -piirretyt ovat lyhyitä ja toiminnallisia. Välillä niissä koetaan seikkailuja, mutta useimmiten liikutaan jonkin arkiaskareen ympärillä. Toisinaan Aku Ankalla on vastustaja, kuten Tiku ja Taku tai muita eläimiä, mutta usein Akun vaikeudet seuraavat kenenkään järjestämättä. Varsinaisia Aku-piirrettyjä tehtiin 128.

Vuonna 1936 amerikkalaisissa sanomalehdissä alettiin julkaista Al Taliaferron piirtämiä sarjakuvastrippejä, joiden päähenkilönä oli Aku. Taliaferro ja käsikirjoittaja Bob Karp kehittelivät Akun tulista luonnetta ja loivat Mummo Ankan, Hansu Hanhen, Pulivarin sekä Tupun, Hupun ja Lupun. He myös keksivät Aku Ankan auton.

Vuoteen 1941 mennessä Aku oli ehtinyt esiintyä jo viidessäkymmenessä piirretyssä, ja vuonna 1965 hän oli esiintynyt jo sadassa piirroselokuvassa. Muutama piirroselokuva tehtiin CinemaScope-koossa ja yksi jopa kolmiulotteisena (Working for Peanuts, 1953).

Sotapropagandassa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aku tekee natsitervehdyksen Hitlerin kuville vuoden 1943 propagandaelokuvassa Der Fuehrer's Face.

1940-luvun alkupuolella Disney-yhtiö otti osaa toisen maailmansodan aikaiseen propagandaan, ja niinpä Akua alettiin nähdä piirretyissä propagandaelokuvissa.

Disneyn sotapropagandaelokuvista tunnetuin on Jack Kinneyn ohjaama Der Führer's Face vuodelta 1943. Piirretty ivasi Adolf Hitleriä ja pilkkasi kansallissosialismia. Der Fuehrer's Facessa Aku työskenteli ”Führerin” eli Hitlerin alaisena ammustehtaassa, joka sijaitsi Natsi-Saksaa parodioivassa ”Natsimaassa” (Nutzi Land). Hän joutui työskentelemään tuntikaupalla ilman lepoa, ja aina Hitlerin kuvan nähdessään hänen täytyi tervehtiä kuvaa sanoen: ”Heil Hitler!” Lopussa kuitenkin Aku herää ja huomaa kaiken olleen pelkkää unta, ja elokuvan lopussa hän vakuuttaa uskollisuuttaan Yhdysvalloille ja Vapaudenpatsaan pienoismallille pukeutuneena Yhdysvaltain lipun värisiin yövaatteisiin. Vaikka Der Fuehrer's Face voittikin parhaan piirretyn lyhytelokuvan Oscar-palkinnon, sodan päätyttyä Disney-yhtiö alkoi pitää sitä sopimattomana lapsille (koska Aku esitetään siinä natsina) eikä se myöskään sopinut muuttuneeseen kansainväliseen tilanteeseen. Yhtiö piti elokuvaa poissa levityksestä, kunnes julkaisi sen vuonna 2004 rajoitetussa erikois-DVD-kokoelmassa Walt Disney Treasures: Walt Disney on the Front Lines.

Disney julkaisi myös kuusi lyhytelokuvaa, joissa Aku liittyy Yhdysvaltain armeijaan ja taistelee yhdessä näistä japanilaisia sotilaita vastaan. Näistä ensimmäinen, Donald Gets Drafted, sisälsi kohtauksen jossa Akun värväyspaperissa lukee koko nimi Donald Fauntleroy Duck.

Sota-aikana Disney-elokuvia oli vaikea levittää Euroopassa, ja niinpä Disney-yhtiö päätti markkinoida elokuviaan Etelä-Amerikassa. Vuonna 1942 ilmestyi Oppitunti (Saludos Amigos), jota 1944 seurasi Kolme caballeroa (The Three Caballeros). Näissä Aku ystävystyi José Cariocan ja Panchito Pistolesin kanssa.

Carl Barks[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Carl Barks
Carl Barksin tyylinäyte ensimmäisestä kokonaan omasta tarinasta Ryytimaa.

Vuonna 1942 amerikkalainen Western Publishing Company -kustannusyhtiö alkoi julkaista Disney-hahmojen sarjakuvia. Myöhemmin samana vuonna kustantamolle alkoi työskennellä Carl Barks, joka aikaisemmin oli toiminut muiden muassa pilapiirtäjänä ja Disney-studioiden animaattorina. Barks kehittyi nopeasti sekä piirtäjänä että käsikirjoittajana ja alkoi kehitellä Akun hahmoa. Hän loi aikaisemmin ärhäkästä ja äkkipikaisesta Akusta päättäväisen ja itsevarman hahmon. Hän myös käytti ja kehitti Taliaferron ja Karpin keksimiä hahmoja, erityisesti Tupua, Hupua ja Lupua.

Barks sijoitti Akun asumaan Ankkalinnan kaupunkiin, ja kansoitti sen keksimillään hahmoilla, kuten Roope Ankalla, Hannu Hanhella, Pelle Pelottomalla, Karhukoplalla ja Teppo Tulpulla. Hän myös piirsi ja käsikirjoitti joukon legendaarisia ankkatarinoita, kuten Kulmikkaat munat (Lost in the Andes, 1949), Aku Ankka pelastaa Tyhjälän joulun (A Christmas for Shacktown, 1952) ja Kultainen kypärä (The Golden Helmet, 1952).

Nyky-Aku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vicarin näkemys Akusta.

Vuosina 1987–90 esitetyssä piirrossarjassa Ankronikka Aku liittyy Yhdysvaltain laivastoon ja jättää Tupun, Hupun ja Lupun Roope-setänsä huollettaviksi. Sarja kuvasi Roopen ja ankanpoikien seikkailuja, ja Aku itse esiintyi vain muutaman kerran. Akun poissaoloon on monia syitä: sarjan alkaessa Clarance Nash oli äskettäin kuollut, ja Ankronikan tuottajat pelkäsivät Akun saattavan jättää päähahmoksi tarkoitetun Roopen varjoonsa. Sarjan tapahtumien edetessä tuottajat huomasivat, että Roope ja ankanpojat tarvitsisivat apulaisen, mutta koska Akua ei uskallettu käyttää, he keksivät tälle eräänlaiseksi ”sijaiseksi” lentäjä Heimo Huiman. Aku Ankan ääninäyttelijänä toimi Tony Anselmo. Akun suomenkielisenä ääninäyttelijänä toimi Jukka Rasila.

Vuonna 1996 toteutetussa sarjassa Nokkapokka Aku asuu teini-ikäisten sisarenpoikiensa Tupun, Hupun ja Lupun kanssa.

Aku Ankan tähti Hollywood Walk of Fame -kävelykadulla.

Sarjakuvien Aku on säilyttänyt suosionsa Euroopassa aina nykyaikaan saakka. Erityisen suosittu Aku on Italiassa, Norjassa ja Suomessa. Italialaiset sarjakuvataiteilijat, kuten Giorgio Cavazzano, Massimo De Vita ja edesmennyt Romano Scarpa, ovat luoneet oman ankkamaailmansa, jonka luomuksia ovat esimerkiksi Akun toinen minä, naamioitu sankari Taikaviitta tai Akun serkku Into Ankka.

Nykyisistä Aku Ankka -piirtäjistä yksi tunnetuimmista on kuitenkin yksityiskohtaisesta piirrosjäljestään tunnettu yhdysvaltalainen Don Rosa, jonka koko tuotanto sisältää valtaisasti viittauksia Barksin tarinoihin. Tuotteliain Aku Ankka -taiteilija on ollut edesmennyt chileläinen Vicar, jolla oli ikioma studio, jossa hänelle työskenteli useita piirtäjiä ja käsikirjoittajia.

Vuonna 2004 Aku Ankka sai oman tähtensä Hollywood Walk of Famelle.

Hahmon piirteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sukulaiset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aku Ankka on Hortensia MacAnkan ja Aaron Ankan lapsi. Akulla on kaksossisko Della, jonka lapsia ovat Tupu, Hupu ja Lupu. Hortensia on Roope Ankan (sukunimi vaihtui jossain vaiheessa MacAnkasta Ankaksi) sisko, eli Roope on Akun eno. Iines Ankka taas ei ole Akulle mitään sukua. Don Rosan sukupuun mukaan Akulla on kolme serkkua: Touho, Hannu ja Sisuvius. Kaikki serkut ovat Mummo Ankan lapsenlapsia. Carl Barks ei käyttänyt tarinoissaan Touho-serkun hahmoa, joten Rosa lisäsi Touhon piirtämäänsä sukupuuhun vain kustantamon pyynnöstä.

Ammatit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aku on useimmiten työtön tai pätkätyöläinen joka on toiminut lukuisissa työpaikoissa. Roope-sedässä numeron 300 eli elokuun 2004 numeron Roope-sedän tietotoimistossa selvitettiin Akun ammatteja. Siinä mainittiin Akun olleen töissä Kattivaaran margariinitehtaalla, Roope Ankalla kolikonkiillottajana ”ja kymmenissä muissakin paikoissa”. Tietotoimiston selvityksen mukaan Aku ”saa luonteensa vuoksi potkut aina säännöllisin väliajoin” ja on tämän takia työskennellyt niin monessa paikassa.

Auto[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: 313

Aku ajaa punaista pientä avoautoa, jonka rekisterinumero on 313. Auton takaosassa on avattava kahden hengen takapenkki, anopinistuin, johon kuitenkin kolmikko Tupu, Hupu ja Lupu hyvin mahtuu.

Don Rosan tarinassa ”Monikäyttöauto” Aku kuvailee autoaan näin: siinä on ”Mixwell”-moottori vuodelta 1920, 1922-mallinen ”Dudge”-runko ja ”Paclacin” akselit vuodelta 1923. Osien nimet ja vuosiluvut ovat keksittyjä. Mixwell on muunnos Maxwell-merkistä, jota on valmistettu kauan aikaa sitten. Dudge on peräisin Dodgesta ja Paclac on nimiväännösyhdistelmä automerkeistä Packard ja Cadillac. Eräissä tarinoissa Aku on sanonut auton olevan American Bantam. Don Rosa esittää tarinassaan Monikäyttöauto ajatuksen, että Aku kokosi auton itse ja on siksi suuresti kiintynyt siihen.

Aku Ankan munintapäivä, 13. maaliskuuta, näkyy myös Akun auton rekisterinumerossa. Amerikkalaiseen tyyliin 13. maaliskuuta kirjoitetaan 3/13 eli ensin kuukausi ja sitten päivämäärä. Tämä on siirtynyt rekisterinumeroon 313.

Autoa käyttää myös Taikaviitta. Silloin rekisterinumero on X.

Koira[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Pulivari

Pulivari (engl. Bolivar) on suurikokoinen bernhardilaiskoira, joka on Kisumisun tapaan melkoisen laiska. Pulivari esiintyi ensimmäisen kerran Homer Brightmanin kirjoittamassa ja Al Taliaferron piirtämässä tarinassa vuonna 1938. Pulivari on lähtöisin Kanervakukkulan Koirakodista ja on Akun hoidossa ollessaan jo melko vanha ja väsyneen oloinen. Suurikokoisena ja voimakkaana koirana Pulivarista on kuitenkin Akulle monissa tilanteissa suurta apua. Se on esimerkiksi vetänyt Akun sammunutta autoa ja toiminut pelastuskoirana. Akun lisäksi Pulivari viihtyy hyvin myös ankanpoikien seurassa.

Pikku-Aku[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pikku-Aku -tarinat kertovat Aku Ankan lapsuudesta ja niitä on julkaistu Aku Ankka-lehdessä muutaman vuoden ajan. Tarinat sijoittuvat maaseudulle Akun nuoruuteen, erityisesti kouluaikaan. Akun holhoojana tarinoissa on Mummo Ankka. Sarjoissa ei Mummoa ja Akua lukuun ottamatta esiinny muita Aku Ankka -sarjakuvista tuttuja hahmoja (paitsi Roope tarinassa Lunta tupaan). Suomessa julkaistuissa Pikku-Aku -sarjoissa vakituisia hahmoja ovat mm. Karo Kaakkuri ja Veka. Joissakin vanhemmissa tarinoissa Karo esiintyy nimellä Kimmo Kiljuhanhi.

Pikku-Aku on italialaista keksintöä, ja ilmestynyt Italiassa paljon kauemmin kuin Suomessa. Pikku-Akulla on Italiassa oma lehtikin. Suomessa julkaistut Pikku-Akut ovat enimmäkseen Kari Korhosen käsikirjoittamia. Pikku-Aku esiintyi Suomessa ensi kertaa vuonna 2000.[5]

Muut henkilöllisyydet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aku Ankan muut (salaiset) henkilöllisyydet ovat Taikaviitta ja Tuplanolla. Hän toimii myös PAM- ja ATP-agenttina yhdessä Touho-serkkunsa kanssa. ATP:ssa eli Ankan tiedustelupalvelussa hänen agenttinimensä on LäPä 7 (Lähes Pätevä 7).

Piirtäjiä ja käsikirjoittajia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Esiintymisiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aku, Iines ja teini-ikäiset ankanpojat Nokkapokka-televisiosarjassa.

Elokuvissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Televisiosarjoissa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Videopeleissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aku Ankan suomenkielisiä ääninäyttelijöitä ovat olleet muun muassa Kari Franck, Jukka Rasila ja Jukka Puotila.

Lautapeleissä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Aku Ankka.
Wikiquote-logo-en.svg
Wikisitaateissa on kokoelma Aku Ankka -sitaatteja.