Super Nintendo Entertainment System

Wikipedia

Super Nintendo Entertainment System
Kehittäjä	Nintendo
Sukupolvi	4. sukupolvi
Julkaistu	21. marraskuuta, 1990 (Japani) elokuussa, 1991 (Pohjois-Amerikka) huhtikuussa, 1992 (Eurooppa)
Laitteisto	1,79, 2,68 tai 3,58 MHz suoritin, 128 kt keskusmuistia, 16 bittinen grafiikkasuoritin 128 kt muistilla
Tallennusväline	SNES-pelikasetti
Pelit	Luettelo SNES-peleistä
Edeltäjä	Nintendo Entertainment System
Seuraaja	Nintendo 64
Kotisivu	www.nintendo-fi.com

Super Nintendo Entertainment System (Super NES / SNES tai pelkkä Super Nintendo) on Nintendon 1990-luvulla julkaisema videopelikonsoli. Se oli Nintendon toinen videopelikonsoli ja Nintendo Entertainment Systemin (NES) seuraaja Pohjois-Amerikassa ja Euroopassa ja oli Sega Mega Driven suurin kilpakumppani 16-bittisyyden aikana. Japanissa ja Etelä-Koreassa konsoli tunnetaan nimellä Super Famicom (スーパーファミコン). Kaikkiaan konsolia myytiin maailmalla noin 50 miljoonaa kappaletta.^[1]

Sisällysluettelo 1 Historia 1.1 Kehitystyö 1.2 Julkaisu ja myynti 1.3 1990-luvun puoliväli 2 Laitteisto 2.1 Tekniset ominaisuudet 2.2 Lisälaitteet 2.2.1 Lisensoidut 2.2.2 Lisensoimattomat 3 Aluelukitut pelimoduulit 4 Emulointi 5 Kuvakaappauksia 6 Aiheesta muualla 7 Lähteet

[muokkaa] Historia

[muokkaa] Kehitystyö

Vuonna 1988 Nintendon johtajat eivät aluksi osoittaneet juurikaan kiinnostusta kilpailevan konsolin kehittämiselle, kun Sega ilmoitti julkaisevansa oman 16-bittisen konsolinsa, Sega Mega Driven (Sega Genesis Pohjois-Amerikan markkinoilla). Segan vallatessa markkinat sekä Pohjois-Amerikassa että Euroopassa ylivertaisen teknologiansa ansiosta Nintendo päätti vastata haasteeseen ja alkoi nopeasti kehittää omaa konsoliaan.

Silloinen Nintendon pääjohtaja Hiroshi Yamauchi pani Masayuki Uemuran vastuuseen konsolin suunnittelemisesta. He olivatkin alun perin suunnitelleet jo Famicomin/NES:n olevan 16-bittinen konsoli, mutta silloiset komponentit olivat liian kalliita, ja konsolista kehitettiin 8-bittinen versio. Koska komponentit olivat nyt paljon halvempia, Nintendo ei epäröinyt rakentaa tehokkaampaa laitetta.

[muokkaa] Julkaisu ja myynti

Super Famicom julkaistiin 21. marraskuuta 1990 Japanissa 25 000 jenin hintaisena, ja sen mukana tuli kaksi ohjainta. Pakettiin ei sisältynyt yhtäkään peliä. Julkaisu tuli oikeastaan juuri oikeaan aikaan, sillä Segan Mega Drive oli jo alkanut syödä markkinoita Famicomilta. Julkaisupelejä olivat Super Mario World ja F-Zero, jotka ampaisivat heti ilmestyessään pelimyyntilistojen kärkeen. Super Famicomin kysyntä ylitti kaikki odotukset, ja ensimmäinen 300 000 laitteen erä myytiin loppuun muutamassa tunnissa. Nintendo toimitti konsolinsa yöaikaan, sillä liikkui huhuja, että Yakuzat yrittäisivät varastaa konsolit. Koneen julkaisun ympärillä pyörinyt kohu ja tungos kaupoissa saivat Japanin hallituksen pyytämään videopelivalmistajia julkaisemaan tulevaisuudessa konsoleita ainoastaa viikonloppuisin.

Super Famicomilla ei kaikkiaan ollut minkäänlaisia vaikeuksia Japanin konsolimarkkinoiden valtaamisessa; Nintendolla oli pian 80 prosenttia Japanin markkinaosuudesta. Euroopassa SNES ei kuitenkaan koskaan saavuttanut markkinajohtajan asemaa ja Yhdysvalloissakin vasta vuonna 1994, varsinaisen 16-bittisen kauden päättymisen aikoina, lähinnä Donkey Kong Countryn suunnattoman suosion johdosta.

Monet NES-lisenssejä ostaneet yhtiöt, kuten Squaresoft, Capcom, Tecmo, Konami ja Koei, ostivat myös SNES-lisenssejä NES:n suosion vuoksi. Tämä vahva kolmansien osapuolien tuki antoi Nintendolle etumatkaa kilpailussa.

Konsoli julkaistiin Yhdysvalloissa elokuussa 1991 200 dollarin hintaan. Ensimmäiset SNES-yksiköt paketoitiin Super Mario Worldin ja kahden ohjaimen kera. Se, ettei SNES ollut alaspäin yhteensopiva Nintendon edellisen konsolin kanssa, kuten Sega Mega Drive tai Atarin jotkut mallit (mm. Atari 7800), saattoi aiheuttaa kuluttajissa pientä huolta. Tämän lisäksi Sega Mega Drive oli jo saavuttanut hivenen suosiota (Segan menestyksekkäin peli, Sonic the Hedgehog, oli julkaistu vastikään) ja oli vielä tämän lisäksi 50 dollaria halvempi kuin SNES.

Muutama kuukausi tämän jälkeen julkaistiin riisuttu, yhden ohjaimen sisältänyt versio Power Set Pohjois-Amerikassa 100 dollarin hintaan. Tullessaan elämänkaarensa puoleenväliin konsolia levitettiin uudelleen erilaisilla lisälaitteilla varustettuna. Yksi näistä oli Super Game Boy -lisälaite.

Konsolin laitteisto vaihteli vain maan TV-standardin mukaisesti. Esimerkiksi Australiaan maahantuotiin monet pelikasetit Euroopasta, sillä molemmat alueet käyttävät PAL-järjestelmää. Japani ja Yhdysvallat toimivat molemmat NTSC-järjestelmän alaisena, mutta alueiden erimuotoiset pelikasetit eivät sovi toisen alueen konsoleihin.

SNES:llä on suuri kokoelma pelejä sisältäen myös monia yksinoikeudella sille tehtyjä pelejä. Sillä tehtiin myös suuri määrä menestyksekkäitä roolipelejä, kuten Squaresoftin Final Fantasy VI ja Chrono Trigger sekä Enixin Terranigma ja Dragon Quest-sarja. Jotkut SNES:n peleistä olivat uudistettuja versioita NES-peleistä; kaksi hyvää esimerkkiä ovat Super Mario All-Stars ja Ninja Gaiden Trilogy.

SNES julkaistiin Isossa-Britanniassa 150 punnan hintaisena huhtikuussa 1992, ja Manner-Euroopan julkaisu tapahtui muutamaa viikkoa myöhemmin. Eurooppalaisen mallin ulkoasu oli hyvin samankaltainen kuin japanilaisen Super Famicomin. Nintendon suurimpana ongelmana Euroopan julkaisuissa olivat kuitenkin jatkuvat levitysongelmat. Tilanne Suomen markkinoilla oli myös hyvin yksiselitteistä; virallinen maahantuoja, Bergsala Oy Ab, valitsi myyntiin päässeet pelit. Bergsala Oy meni myöhemmin konkurssiin. Yhtenä ongelmana Suomessa oli Segan kanssa käydyn tiukan kilpailun lisäksi pelimoduulien korkeat hinnat; uusien pelien hinta oli usein 600 markkaa (n. 100 euroa).

Nintendo aloitti sittemmin seuraavan sukupolven laitteen, alun perin CD-lisälaitteeksi tarkoitetun SNES-CD:n, kehittämisen Sonyn kanssa. Kahden yrityksen väliset ristiriidat ajoivat Nintendon lopettamaan yhteistyön Sonyn kanssa ja jatkamaan sen sijaan Philipsin kanssa. Nämäkin neuvottelut kariutuivat, ja Philips kehitteli tämän johdosta oman pelikonsolinsa, CD-i:n.

[muokkaa] 1990-luvun puoliväli

Vuonna 1995 SNES oli jo selvästi ohittanut Segan myyntiluvuissa. Tätä edesauttoi myös se, että Sega keskittyi lähes yksinomaan markkinoimaan seuraavaa konsoliaan, Sega Saturnia, jättäen Mega Driven taka-alalle. SNES:n myynti Pohjois-Amerikassa laski vuosina 1996 ja 1997 johtuen seuraavan sukupolven konsoleiden tulemisesta; Sonyn ensimmäinen pelikonsoli, PlayStation, oli jo saanut jalansijaa kaikilla mantereilla, ja Nintendo julkaisi tämän kanssa kilpailemaan oman konsolinsa, Nintendo 64:n. SNES:n uudisversio, SNES 2, joka oli kevyempi ja muodoltaan pyöreämpi, julkaistiin 99 dollarin hintaan Yhdysvalloissa lokakuussa 1997. Japanissa julkaistiin vastaavat laite, nimeltään Super Famicom Jr.. Konsolin mukana tuli Super Mario World 2: Yoshi's Island-peli. Antenni- ja laajennusportit puuttuivat tästä versiosta, jota ei koskaan julkaistu Euroopassa.

Huomattavia myöhemmän sukupolven SNES-pelejä ovat mm. ainoastaan Japanissa julkaistut roolipelit Tales of Phantasia ja Star Ocean. Molemmat pelit sisälsivät korkealaatuista grafiikkaa ja jopa ääninäyttelyä, joskin rajoitetusti. Myös Nintendon ja Squaresoftin yhteistyönä valmistunut Super Mario RPG: Legend of the Seven Stars nousi monien suosikiksi, vaikkei myyntiluvuiltaan yltänytkään aikaisempien Mario-pelien tasolle. Nintendo lopetti SNES:n tuotannon Pohjois-Amerikassa vuonna 1999. Tuotanto jatkui Japanissa vuoden 2003 syyskuuhun asti.

Monet SNES:n suositut pelit julkaistiin myöhemmin Game Boy Advancelle, jolla on hyvin samankaltaiset ominaisuudet. Virallisesti Nintendon lippulaivaksi tullut Nintendo 64 julkaistiin 1996.

[muokkaa] Laitteisto

[muokkaa] Tekniset ominaisuudet

SNES:n suunnittelu oli aikaisekseen epätavallista. Siinä oli suhteellisen hidas keskussuoritin, jota tuettiin äänen ja grafiikan prosessointiin suunnitelluilla tehokkailla erikoispiireillä. Tämä oli uutta pelikehittäjille, ja seurauksena oli aluksi kolmannen osapuolen kehittäjien pelien alhainen laatu. Pelinkehittäjät tottuivat laitteistoon myöhemmin ja pystyivät lopulta hyödyntämään sen potentiaalin. SNES oli ensimmäinen konsoli, jossa sovellettiin äänioppia (mm. kaikuefektejä) videopelien äänissä. Kone tuki taustagrafiikan rotaatiota ja skaalausta laitteistotasolla, jotka yhdistämällä saatiin luotua alkeellinen Mode 7:ksi kutsuttu 3D-efekti. Sitä hyödynnettiin muun muassa F-Zerossa ja Super Mario Kartissa. Mode 7:ää käytettiin aikanaan jonkin verran muissakin laitteissa, kuten PC:ssä, ohjelmistopohjaisena toteutuksena.

SNES ei sisältänyt kallista mutta silti nopeasti vanhenevaa keskussuoritinta, vaan se tehtiin helposti laajennettavaksi apusuorittimilla ja muilla piireillä. PC-maailman mutkikkaan laajennettavuuden sijaan laajennuspiirit liitettiin pelikasetteihin. Tunnetuin monista laajennuspiireistä lienee Argonaut Softwaren kehittämä Super FX, joka sisälsi RISC-prosessorin. Sitä käytettiin tuottamaan polygoneja, tekstuuripinnoitusta ja varjostusta muun muassa Star Foxissa ja myöhemmin Doomin SNES-versiossa. Piirin sekunnissa tuottamien polygonien määrä laskettiin kuitenkin vain sadoissa tai tuhansissa, kun jo alkuperäisen PlayStationin vastaava luku oli satoja tuhansia, nykykoneiden satoja miljoonia. Digitaalisen signaaliprosessorin sisältänyt DSP-1 puolestaan paransi Mode 7:ää ja mahdollisti nopeat vektorilaskutoimitukset. Sitä käytettiin muun muassa Super Mario Kartissa.

• Suoritin
  • Keskussuoritin: Nintendon oma erikoisvalmisteinen 5A22, joka perustui Western Design Centerin 65816:een (WDC 65C816).
    • 16-bittinen suoritin, nopeudeltaan 1,79, 2,68 MHz tai 3,58 MHz (valittavissa) 128 kilotavun keskusmuistilla.
• Ääni
  • Toisin kuin Sega Mega Drivessa, SNES:ssä on kehittynyt äänijärjestelmä, joka tuottaa ääntä samaan tapaan kuin Wavetable-synteesi.
  • Äänen ohjainpiiri: 8-bittinen Sony SPC700 nopeudeltaan 4,1 MHz 64 kilotavulla muistia. PC:n tiedostonimipääte: .SPC.
  • Pää-äänipiiri: 8-kanavainen Sony S-DSP, laitteistopohjainen ADPCM-datan purkaminen 32 kHz:n näytteenottotaajuudella.
  • Muistijakson kesto: 279 minuuttia.
  • Alipäästösuodin korkealaatuisemmille matalataajuuksisille äänille (basso).
  • Äänen keskusmuisti: 512 kilobittiä.
  • Äänikanavia: 8, käyttää pakattuja äänimuotoja.
  • Pulssikoodimodulaattori: 16-bittinen ADPCM. (Oikeammin 15-bittinen, joka käyttää pakattuja 4-bittisiä ADPCM-sampleja, jotka laajennetaan 15-bittisiksi samalla, kun ne prosessoidaan ylimääräisellä gaussilaisella äänen interpolointitekniikalla äänen tasoittamiseksi.)
• Grafiikka
  • Kuvan suoritinyksikkö: 16-bittinen.
  • Paletti: 32 768 väriä.
  • Yhtäaikaisia värejä ruudulla: 256. (Pienentämällä vaakapyyhkäisytaajuutta ohjelmoijat pystyivät näyttämään jopa 4096 väriä samanaikaisesti ruudulla. Tätä keinoa käytettiin esimerkiksi Donkey Kong Countryssa.)
  • Tekstuuri- ja kartoitusmuistia: 64 kilotavua.
  • Resoluutio: 256x224:n ja 512x448:n välillä. Monet pelit käyttivät 256x224 pikselin resoluutiota, sillä suuremmat resoluutiot aiheuttivat hidastumista. Suurempia resoluutioita käytettiin lähinnä vähemmän suoritinta rasittavien pelin tapauksissa, pelivalikoissa, tekstissä ja kuvissa.
  • Suurin määrä ruudulla olevia spritejä: 128 (32 per rivi).
  • Enimmäismäärä spritepikseleitä yhdellä juovalla: 256. Renderöijässä oli ohjelmointivirhe, joka pudotti etummaiset spiritet taaimmaisten sijasta, jos juova ylitti rajan.
  • Yleisimmät näyttömoodit: 1x1 tekstimoodi 1 (16 väriä per tiili; 3 skrollaavaa tasoa) ja affinemapattu tekstimoodi 7 (256 väriä per tiili; yksi kääntyvä ja skaalautuva taso).
• Ohjaimet
  • Ohjaimen vasteaika: 16 ms.
  • Kaksi seitsenpinnistä ohjainporttia laitteen etuosassa.
• Pelimoduulit: koko 2 - 48 megabittiä, toimivat kahdella eri nopeudella (SlowROM ja FastROM).

[muokkaa] Lisälaitteet

[muokkaa] Lisensoidut

• Super Game Boy -adapteri sallii Game Boy- ja Game Boy Color -pelien pelaamisen konsolilla.
• Super Scope - singon muotoinen valopistooli.
• SNES Mouse - hiiri, joka luotiin erityisesti kehittävää Mario Paint -peliä varten.
• Super Multitap ja Super Multitap 2 - Hudsonin lisensoitu moninpelilaajennus, joka antaa SNES:lle jopa 16 pelaajan tuen peleihin, jotka sitä tukevat (4 porttia per multitap).

[muokkaa] Lisensoimattomat

SNES:lle julkaistiin kolmannen osapuolen lisälaitteita, joilla pelaajan oli mahdollista muokata pelinaikaista dataa esim. loppumattomien elämien saamiseksi. Nintendo ei valmistanut, lisensoinut eikä hyväksynyt huijauslaitteita.

• Pro Action Replay 2
• Game Genie

[muokkaa] Aluelukitut pelimoduulit

Pelimoduulien erilaiset muodot rajoittivat pelien levittämistä markkina-alueiden välillä ja auttoivat hintojen säätelemistä. Pohjoisamerikkalaisissa moduuleissa on suorakulmainen pohja, jossa on kaiverretut urat. Japanilaisissa ja eurooppalaisissa pelimoduuleissa muodot ovat pyöristetyt ilman kaiverruksia. Koska pohjoisamerikkalaisessa konsolissa on esiin työntyvät urat, japanilaisia ja eurooppalaisia pelimoduuleja ei voi syöttää laitteeseen ilman näiden urien poistamista. Amerikkalaiskasetteja ei voi syöttää muiden alueiden konsoleihin, mutta eurooppalaisella koneella niitä voi pelata ns. universaaliadapterilla.

Tämän lisäksi laitteissa ja pelikaseteissa on sisäänrakennettuna aluekoodattu piiri, joka estää eurooppalaisia pelejä toimimasta muiden alueiden konsoleissa ja päinvastoin, vaikka eurooppalaiset ja japanilaiset pelikasetit ovatkin keskenään samanmuotoisia. Japanilaisissa ja pohjoisamerikkalaisissa pelikaseteissa on sama aluepiiri, joten pelikasettien muotoa muuttamalla ne toimivat laitteiden välillä. Yksinkertaisin tapa sallia japanilaisten ja eurooppalaisten pelikasettien käyttö Pohjois-Amerikan mallissa on käyttää Game Genie -huijauslaitetta, josta poistetaan pieni pala muovia. Täten laitetta pystyy käyttämään siihen kytkettyjen pelikasettien aluekoodisuodattimena. Eurooppalaisten pelikasettien aluepiirin toiminta lakkaa kytkennän ajaksi, koska SNES käyttää Game Genien piiriä.

[muokkaa] Emulointi

Kuten edeltäjänsä, SNES on nauttinut pitkää kulttisuosiota. Valmistuksen lopettamisen jälkeen se on menestynyt käytettyjen konsolien markkinoilla ja myöhemmin muun muassa PC:n konsoliemuloinnin parissa. Monet pelaajat löysivätkin konsolin vasta myynnin loppumisen jälkeen. SNES on käynyt läpi hyvin samankaltaisen henkiinheräämisen kuin edellinen konsoli.

Emulointiprojektit alkoivat noin vuonna 1996 projekteilla kuten VSMC ja Super Pasofami. Mikään näistä hankkeista ei kestänyt vuoteen 1998. Tänä aikana ilmestyivät Snes96 ja Snes97, joista tuli Super9x. Toinen mainitsemisen arvoinen on SNEeSe, jota pidetään erittäin tarkkana mutta ominaisuuksiltaan rajoittuneena emulaattorina.

Vuoden 1998 alkupuolella SNES-harrastajat alkoivat ohjelmoida emulaattoria nimeltä ZSNES. Vuotta myöhemmin kilpailevan Snes9x:n kehitys sai alkunsa. Siitä lähtien nämä kaksi emulaattoria ovat tarjonneet eniten ominaisuuksia.

Symbianillekin on kehitetty SNES emulaattori VSun.

Nintendo pitää sekä NES:in että SNES:n digitoituja ROM-pelikasetteja ja emulointia törkeänä piratismina. SNES:in ROMien käyttäjät perustelivat asiaa konsolin valmistuksen lopettamisella, pelikasettien hauraudella (vaikkakin pelikasetit ovatkin paljon kestävämpiä kuin optiset levyt) ja tiettyjen ulkomaisten pelien puutteella. Myöhemmin Nintendo on ollut asiassa vähemmän aktiivinen.

ROM-kasettitiedostoja löytyy yhä internetistä huolimatta Nintendon yrityksistä lopettaa niiden levitys. Konsolin tuotannon lopettamisen, käytettyjen laitteiden ja pelien markkinoiden hiivuttua ja Internetin nopean kasvun ansiosta tiedostojen etsimisestä on tullut helpompaa kuin mitä se oli SNES:n aikana. Useimmat ROM-sivustot tarjoavat tiedostoja SNES:lle.

[muokkaa] Kuvakaappauksia

F-Zero Nintendo (1991)	Super Mario Kart Nintendo (1992)	Star Fox Nintendo (1993)	Super Mario All-Stars Nintendo (1993)
Street Fighter 2 Turbo Capcom (1994)	Chrono Trigger Squaresoft (1995)	Donkey Kong Country 2 Nintendo/Rare (1995)	Earthworm Jim 2 Playmates/Shiny Entertainment (1995)

[muokkaa] Aiheesta muualla

• Nintendon viralliset kotisivut
• SNES:n historiaa suomeksi
• Huolto-oppaat suomeksi
• SNES:in kaahauspeleille ominainen Mode 7 -efekti Flash-toteutuksena

[muokkaa] Lähteet

Nintendon laitteet

Pääkonsolit	NES/Famicom (NES 2 | AV Famicom) | SNES/Super Famicom | Nintendo 64 | GameCube | Wii
Muut konsolit	Color TV Game | Virtual Boy | Panasonic Q | iQue Player
Käsikonsolit	Game & Watch | Game Boy | Game Boy Color | Game Boy Advance Game Boy Advance SP | Nintendo DS | Game Boy Micro | Nintendo DS Lite
Pelihalli	Vs. UniSystem/DualSystem | PlayChoice-10 | Nintendo Super System | Triforce