Pelikonsoli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pelikonsoli on viihde-elektroniikan laite, joka on valmistettu videopelien pelaamista varten. Käytännössä se on pelkkään viihdekäyttöön suunniteltu henkilökohtainen tietokone, jonka arkkitehtuuri (laitteisto sekä ohjelmisto) on täysin suljettu ja suojattu ulkopuolisilta. Yleensä laitteen tuottamaa kuvaa katsellaan televisiosta ja toimintoja ohjataan peliohjaimella.

Nykyisin myytäviä pelikonsoleita ovat muun muassa Wii, Xbox 360, PlayStation 3, PlayStation 4, Wii U ja Xbox One. Tällä hetkllä myytäviä käsipelikonsoleita ovat muun muassa Nintendo 3DS, PlayStation Portable ja PlayStation Vita.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelikonsolit jaetaan usein ”sukupolviin” teknologiansa ja aikakautensa perusteella. Seuraavassa on esitetty eräs mahdollinen jaottelu.

Ensimmäinen sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen sukupolven laitteissa (noin 1972–1977) ei ollut vielä käytössä mikroprosessoreita, vaan pelit oli rakennettu suoraan laitteistoon tavanomaista elektroniikkaa käyttäen. Grafiikka oli yleensä karkeaa ja perustui mustavalkoisiin suorakaiteisiin, joskin muutamissa ensimmäisen sukupolven laitteissa oli myös värit.

Toinen sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen sukupolvi (noin 1976–1983) toi pelikonsoleihin mikroprosessorit, jotka mahdollistivat pelin vaihtamisen ROM-pelimoduulia vaihtamalla. Tietokonetekniikka mahdollisti myös aiempaa huomattavasti monipuolisemmat pelit ja jopa suosittujen kolikkopelien uudelleensovittamisen kotikonsoleille. Toisen sukupolven laitteissa on yleensä 8-bittinen prosessori, parisataa tavua keskusmuistia sekä värillinen grafiikka.

Kolmas sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmanteen sukupolveen (noin 1982–1990) sisältyvät kehittyneemmät 8-bittiset konsolit, jotka vastaavat tekniikaltaan suunnilleen 8-bittisiä kotitietokoneita. Näissä laitteissa on tyypillisesti useita kilotavuja keskusmuistia, moniväriset spritet ja taustat sekä useampiääniseen musiikkiin pystyvä äänipiiri.

Neljäs sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljännen eli ”16-bittisen” sukupolven laitteet (noin 1988–1995) ovat peliteknisiltä ominaisuuksiltaan suunnilleen samalla tasolla kuin Amiga 500:n ja Atari ST:n kaltaiset 1980-luvun puolivälissä markkinoille tulleet 16/32-bittiset kotimikrot. Laitteissa on yleensä 16- tai 32-bittinen prosessori, useita satoja värejä ja satoja kilotavuja keskusmuistia, mutta ei vielä RISC-prosessoreja eikä yleensä optisia tallennusvälineitä. CD-levyä käytettiin ensimmäistä kertaa tallennusvälineenä PC Engineen saatavan lisälaitteen myötä, mutta se ei yleistynyt. Ääniominaisuudet kehittyivät selvästi ja Super Nintendossa oli jo suora tuki digitoidun äänen toistolle.

Viides sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viides eli ”32/64-bittinen” sukupolvi (noin 1993–1998) vakiinnutti pelikonsoleihin aiempaa huomattavasti tilavammat tallennusvälineet (CD-levyn) sekä tehokkaat 32- ja 64-bittiset RISC-prosessorit. Tyypillisiä ominaisuuksia ovat myös 3D-grafiikan huomiointi laitteistotasolla sekä digitaalinen äänentoisto.

Kuudes sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PlayStation 2 (SCPH-39000)

Kuudes sukupolvi (noin 1999–2006), ”128-bittinen sukupolvi”, laajensi pelikonsolien käyttömahdollisuuksia esimerkiksi elokuvien katseluun ja Internet-käyttöön. Laitteissa on yleensä mahdollisuus ethernet-verkon, näppäimistön ja hiiren käyttöön. Kuudennen sukupolven kohdalla tuli myös ensimmäinen kovalevyllinen konsoli, Xbox, joka sisältää 8 gigatavun kiintolevyn.

Seitsemäs sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsemäs sukupolvi (2006–) "512 Mt:n sukupolvi" toi mukanaan uusia levyformaatteja sekä liiketunnistinteknologiaa. Xbox 360 -pelikonsolin vahvuutena pidetään sen pelaajat yhdistävää Xbox Live -verkkopalvelua. Sony Computer Entertainmentin PlayStation 3 käyttää uutta optista tallennusformaattia, Blu-rayta. Xbox 360 ja PlayStation 3 kykenevät HDTV-tarkkuuteen. Nintendon Wiin erikoisuutena on sen uudentyyppinen liikkeentunnistava peliohjain.

Kahdeksas sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahdeksanteen, eli tämänhetkiseen sukupolveen (2012–) luetaan pääosin julkaisemattomia pelikonsoleita. Kahdeksannen sukupolven aloitti Nintendo omalla Wii U -konsolillaan joka tuli markkinoille marraskuussa 2012. Se on Nintendon ensimmäinen konsoli, joka käyttää HD-tekniikkaa ja siinä on erikoinen ohjain, joka näyttää käsikonsolin ja tabletin risteytykseltä.[1] Helmikuussa 2013 Sonyn järjestämässä tiedotustilaisuudessa paljastettiin muutamia yksityiskohtia myöhemmin samana vuonna ilmestyvän PlayStation 4 -konsolin ominaisuuksista.[2]

Käsikonsolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pienikokoiset kädessä pidettävät pelikoneet ovat myös kehittyneet ajan mittaan, ja kehityksessä voidaan erottaa selvästi ainakin kolme vaihetta:

Elektroniikkapelit, ensimmäisinä ja tunnetuimpina Nintendon Game & Watch -pelit 1970-luvun lopulta alkaen. Elektroniikkapeleissä koko laite nestekidenäytön rakennetta myöten on suunniteltu pelkästään yhtä peliä varten.

Ensimmäiset varsinaiset käsipelikonsolit, joiden pelit ovat vaihdettavia ja näyttö perustuu valmiiden pelikohtaisten kuvioiden sijaan pikseleihin. Näitä pelikoneita alkoi ilmestyä markkinoille vuodesta 1989 alkaen.

Kehittyneemmät käsipelikonsolit, joissa käytetään RISC-prosessoreja, ja myös muut ominaisuudet ovat kehittyneempiä alkoi ilmestyä 1990-luvun lopulla. Uusimmissa laitteissa on myös mahdollisuus pelata monen pelaajan kesken langatonta linkkiä käyttäen, ja osassa on mukana myös matkapuhelinominaisuudet, nämä laitteet alkoivat kehittyä 2000-luvulla.

Käsikonsolit voidaan ns. Kotikonsoleiden tavoin jakaa eri sukupolviin.

Ensimmäinen käsikonsolisukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäinen käsikonsoli sukupolvi alkoi vuonna 1989. Tarkkaa päättymisaikaa ei ensimmäiselle sukupolvelle voi nimetä koska uusia näiden kaltaisia yksiköitä valmistetaan, ja myydään edelleen. Ensimmäisen sukupolven käsikonsoleita olivat:

Toinen käsikonsolisukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen käsikonsolisukupolvi alkoi vuonna 1998 Game Boy Colorin julkaisulla. Nintendo hallitsi 2. käsikonsoli sukupolvea suvereenisti Game Boy konsoleilla. Gizmondosta ei ollut vastusta Nintendolle, ja lopulta Gizmondo ajoi yhtiönsä konkurssiin. Toisen käsikonsoli sukupolven konsoleita olivat:

Kolmas käsikonsolisukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmas sukupolvi polkaistiin käyntiin vuonna 2004 Nintendo DS:n ja PlayStation Portablen julkaisuilla. Kolmannen sukupolven konsoleilla pystyi esimerkiksi: Pelata, selata internettiä, kuunnella musiikkia ja katsella elokuvia. Muita uusia ominaisuuksia oli myös se että Nintendo DS:ssä oli kaksi näyttöä joista toinen on kosketusnäyttö. Kolmannen sukupolven käsikonsoleita ovat:

Neljäs käsikonsolisukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljäs eli nykyinen käsikonsoli sukupolvi alkoi vuonna 2011 Nintendo 3DS:n julkaisulla. Muutamaa kuukautta myöhemmin ilmestyi Nintendon kilpailijan Sonyn PlayStation Vita. Uusia ominaisuuksia olivat Nintendo 3DS:n kyky luoda visuaalisia 3D-efektejä. PlayStation Vitan valttikortti sen sijaan oli kyky luoda erittäin edistyneitä, visuaalisia efektejä jotka ovat jo hyvin lähellä ns. "kotikonsoli" tasoa. PS Vitasta löytyy myös vakiona kaksi analogista ohjainsauvaa sekä 5-tuuman OLED-kosketusnäyttö ja takana oleva kosketuspaneeli. Neljännen sukupolven käsikonsoleita ovat:

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]