Pelikonsoli

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Pelikonsoli on viihde-elektroniikan laite, joka on valmistettu videopelien pelaamista varten. Käytännössä se on pelkkään viihdekäyttöön suunniteltu henkilökohtainen tietokone, jonka arkkitehtuuri (laitteisto sekä ohjelmisto) on täysin suljettu ja suojattu ulkopuolisilta. Yleensä laitteen tuottamaa kuvaa katsellaan televisiosta ja toimintoja ohjataan peliohjaimella.

Nykyisin myytäviä pelikonsoleita ovat muun muassa Wii, Xbox 360, PlayStation 3, PlayStation 4, Wii U ja Xbox One. Tällä hetkellä myytäviä käsipelikonsoleita ovat muun muassa Nintendo 3DS ja PlayStation Vita.

Historiaa[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelikonsolit jaetaan usein ”sukupolviin” teknologiansa ja aikakautensa perusteella. Seuraavassa on esitetty eräs mahdollinen jaottelu.

Ensimmäinen sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisen sukupolven laitteissa (noin 1972–1977) ei ollut vielä käytössä mikroprosessoreita, vaan pelit oli rakennettu suoraan laitteistoon tavanomaista elektroniikkaa käyttäen. Grafiikka oli yleensä karkeaa ja perustui mustavalkoisiin suorakaiteisiin, joskin muutamissa ensimmäisen sukupolven laitteissa oli myös värit.

Toinen sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen sukupolvi (noin 1976–1983) toi pelikonsoleihin mikroprosessorit, jotka mahdollistivat pelin vaihtamisen ROM-pelimoduulia vaihtamalla. Tietokonetekniikka mahdollisti myös aiempaa huomattavasti monipuolisemmat pelit ja jopa suosittujen kolikkopelien uudelleensovittamisen kotikonsoleille. Toisen sukupolven laitteissa on yleensä 8-bittinen prosessori, parisataa tavua keskusmuistia sekä värillinen grafiikka.

Kolmas sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmanteen sukupolveen (noin 1982–1990) sisältyvät kehittyneemmät 8-bittiset konsolit, jotka vastaavat tekniikaltaan suunnilleen 8-bittisiä kotitietokoneita. Näissä laitteissa on tyypillisesti useita kilotavuja keskusmuistia, moniväriset spritet ja taustat sekä useampiääniseen musiikkiin pystyvä äänipiiri.

Neljäs sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Neljännen eli ”16-bittisen” sukupolven laitteet (noin 1988–1995) ovat peliteknisiltä ominaisuuksiltaan suunnilleen samalla tasolla kuin Amiga 500:n ja Atari ST:n kaltaiset 1980-luvun puolivälissä markkinoille tulleet 16/32-bittiset kotimikrot. Laitteissa on yleensä 16- tai 32-bittinen prosessori, useita satoja värejä ja satoja kilotavuja keskusmuistia, mutta ei vielä RISC-prosessoreja eikä yleensä optisia tallennusvälineitä. CD-levyä käytettiin ensimmäistä kertaa tallennusvälineenä PC Engineen saatavan lisälaitteen myötä, mutta se ei yleistynyt. Ääniominaisuudet kehittyivät selvästi ja Super Nintendossa oli jo suora tuki digitoidun äänen toistolle.

Viides sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viides eli ”32/64-bittinen” sukupolvi (noin 1993–1998) vakiinnutti pelikonsoleihin aiempaa huomattavasti tilavammat tallennusvälineet (CD-levyn) sekä tehokkaat 32- ja 64-bittiset RISC-prosessorit. Tyypillisiä ominaisuuksia ovat myös 3D-grafiikan huomiointi laitteistotasolla sekä digitaalinen äänentoisto.

Kuudes sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

PlayStation 2 (SCPH-39000)

Kuudes sukupolvi (noin 1999–2006), ”128-bittinen sukupolvi”, laajensi pelikonsolien käyttömahdollisuuksia esimerkiksi elokuvien katseluun ja Internet-käyttöön. Laitteissa on yleensä mahdollisuus ethernet-verkon, näppäimistön ja hiiren käyttöön. Kuudennen sukupolven kohdalla tuli myös ensimmäinen kovalevyllinen konsoli, Xbox, joka sisältää 8 gigatavun kiintolevyn.

Seitsemäs sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Seitsemäs sukupolvi (2006–) "512 Mt:n sukupolvi" toi mukanaan uusia levyformaatteja sekä liiketunnistinteknologiaa. Xbox 360 -pelikonsolin vahvuutena pidetään sen pelaajat yhdistävää Xbox Live -verkkopalvelua. Sony Computer Entertainmentin PlayStation 3 käyttää uutta optista tallennusformaattia, Blu-rayta. Xbox 360 ja PlayStation 3 kykenevät HDTV-tarkkuuteen. Nintendon Wiin erikoisuutena on sen uudentyyppinen liikkeentunnistava peliohjain.

Kahdeksas sukupolvi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kahdeksas eli tämänhetkinen sukupolvi alkoi vuodesta 2012. Kahdeksannen sukupolven aloitti Nintendo omalla Wii U -konsolillaan joka tuli markkinoille marraskuussa 2012. Se on Nintendon ensimmäinen konsoli, joka käyttää HD-tekniikkaa ja siinä on erikoinen ohjain, joka näyttää käsikonsolin ja tabletin risteytykseltä.[1] Helmikuussa 2013 Sonyn järjestämässä tiedotustilaisuudessa paljastettiin muutamia yksityiskohtia myöhemmin samana vuonna ilmestyvän PlayStation 4 -konsolin ominaisuuksista.[2]

Käsikonsolit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pääartikkeli: Käsikonsoli

Käsikonsoli tarkoittaa kädessä pidettävää pelikonsolia, jossa näyttö ja ohjaimet ovat samassa laitteessa. Käsikonsolit jaetaan neljään sukupolveen. Käsikonsolien valmistus keskittyy nykyään Nintendolle ja Sonylle.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]