Kolikkopeli
Sivulta puuttuu 
Kolikkopeli on viihdelaite, jonka käynnistäminen edellyttää kolikolla maksamista. Niitä yleensä sijoitetaan ravintoloihin, pubeihin, huoltoasemille ja kolikkopelihalleihin. Kolikkopeleillä tarkoitetaan suomen kielessä yleensä kolikoilla toimivia videopelejä. Erikseen ovat flipperit. Pelejä, joista on mahdollista voittaa rahaa, kutsutaan rahapeliautomaateiksi.
Varhaiset kolikkopelejä muistuttavat laitteet olivat kolikolla toimivia koneita, jotka ennustivat maksajan tulevaisuutta tai soittivat mekaanista musiikkia. Ensimmäiset kolikoilla toimivat flipperit tulivat markkinoille 1930-luvulla. Ne olivat mekaanisia 1970-luvun lopulle asti, jolloin elektroniset flipperit yleistyivät.
[muokkaa] Historia
Vuonna 1972 perustettiin yritys nimeltä Atari, joka loi käytännössä videopeleihin liittyvän kolikkopeliteollisuuden Pong -nimisellä pelillä. Videopelejä alkoi 1970-luvun lopussa ilmestyä julkisille paikoille yhä enemmän. Tunnetuimpia varhaisia pelejä olivat Space Invaders (1978), Galaxian (1979), Pac-Man (1980), Battlezone (1980) ja Donkey Kong (1981). Varsinkin Space Invaders (jonka sanotaan aiheuttaneen kolikkopulan Japanissa), sekä Pac-Man aiheuttivat varsinaisen ilmiön ilmestyessään. Pitkään kolikkopelit olivat teknisesti yleensä selvästi edellä kotikäyttöön myytäviä laitteita.
1980-luvulla oli kansainvälisellä tasolla kolikkopelien ja pelihallien "kulta-aika", jolloin niiden suosio oli suurimmillaan. 1980-luvun lopussa kolikkopelit menettivät suosiotaan kotitietokoneiden ja pelikonsolien kehittyessä yhä pitemmälle. Silti 1990-luvun alussa syntyi joitain tunnettuja kolikkopelejä kuten Street Fighter II (1991) sekä Mortal Kombat (1992).
Monet kotitietokoneiden myydyimmistä peleistä olivat muunnoksia suosituista kolikkopeleistä, mutta olivat kuitenkin liki aina teknisesti alkuperäisversioitaan ainakin jonkin verran heikompia. Kolikkopeleissä voitiin käyttää ajan viimeisimpiä prosessoreita ja grafiikka- sekä äänipiirejä, sekä valita ne juuri kulloisenkin pelin tarpeita varten. Usein kolikkopelimuunnokset myös tehtiin hutaisten. 1980-luvun jälkipuoliskolla 16-bittisten tietokoneiden pelit ylsivät parhaimmillaan lähes aikansa kolikkopelien tasolle [1], mutta useimmat pelasivat kotonaan yhä 8-bittisillä tietokoneilla tai konsoleilla. 1990-luvun alussa japanilainen SNK toi kolikkopelijärjestelmänsä Neo-Geon sellaisenaan kotikonsoliksi, joka olikin muihin ajan kotikoneisiin nähden ylivoimainen. Sen pelien hinta oli kuitenkin erittäin korkea, eikä laite yleistynyt.
1990-luvun puolivälissä tietokoneiden 3d-kiihdyttimet sekä konsolien 3d-piirit kavensivat välimatkaa kolikkopeleihin, mikä vähensi kolikkopelaamisen mielekkyyttä. 1990-luvun lopulla kolikkopelihalleihin perustunut pelikulttuuri hiipui ja Amerikasta ja Suomesta useimmat pelihallit suljettiin. Sen sijaan Japanissa kotikonsolien ja kolikkopelien kilpailu oli tasaväkisempää.
Vaikkakin esimerkiksi Yhdysvalloissa on vieläkin runsaasti pelihalleja, Suomessa pelihallikulttuuri on surkastunut. Suomeen ei alun perinkään syntynyt samankaltaista pelihallikulttuuria kuin Yhdysvaltoihin, vaan pelaaminen oli kotikeskeisempää. [2]. Pelikoneita on enää lähinnä elokuvateattereiden tai muiden palveluiden ohessa ja suurimmat tuontimäärät uusimmista peleistä liikkuvat 50 kabinetin tuntumassa. Tuotavat pelit ovat yleensä ralli- tai ammuskelupelejä tai flippereitä. Nykyisin pelihallissa pelaaminen on suosituinta Japanissa, missä markkinat suorastaan kukoistavat.
Vanhat kolikkopelit ovat saaneet uusia ystäviä emulaattoriohjelmien kautta. Niillä vanhoja kolikkopelejä on muunnettu kotitietokoneella pelattaviksi (rahan syöttäminen on korvattu näppäimistöltä annettavalla komennolla). Tunnetuin emulaattori on avoimen lähdekoodin MAME (Multiple Arcade Machine Emulator), joka on käännetty useille PC-käyttöjärjestelmille.
Kolikkopeleissä on 1990-luvun lopulta alkaen käytetty ohjaimia, joita kotilaitteissa ei ole. Esimerkiksi Dance Dance Revolution - ja DrumMania-pelisarjat ovat tällaisia musiikkiin perustuvia rytmipelejä.
[muokkaa] Lähteet
- ↑ esimerkiksi Xenonin arvostelussa C=lehdessä (huhtikuu/1988) arvostelija kirjoittaa, että "koneen ympärille voitaisiin laittaa kolikkopelin raamit, eikä kukaan huomaisi mitään"
- ↑ http://www.tuug.fi/~jaakko/tutkimus/jaakko_pelit99.html
