Doom

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Tämä artikkeli käsittelee peliä. Samannimisestä elokuvasta kertoo artikkeli Doom (elokuva) ja yhtyeestä Doom (yhtye).
Doom
The Ultimate Doom
The Ultimate Doom
Kehittäjä id Software
Julkaisija id Software
Ohjaaja Tom Hall
Suunnittelija(t) Shawn C. Green
Sandy Petersen
John Romero
Taiteilija(t) Adrian Carmack
Kevin Cloud
Säveltäjä(t) Robert Prince
Pelisarja Doom
Pelimoottori Doom-pelimoottori
Julkaisupäivä
Lajityyppi ensimmäisen persoonan ammuntapeli
Pelimuoto yksinpeli, moninpeli
Ikäluokitus BBFC: 15
ESRB: 17+
PEGI: 15+
Alusta MS-DOS, Microsoft Windows, Super Nintendo Entertainment System, PlayStation, Sega Saturn, Xbox 360
Jakelualusta 3 ½ tuuman levyke, CD
Laitevaatimukset
Gamepad.svg
Lisää peliartikkeleitaVideopelien teemasivulla

Doom on id Softwaren kehittämä ja julkaisema ensimmäisen persoonan ammuntapeli, joka on Doom-pelisarjan ensimmäinen osa. Doom on yksi merkittävimmistä ja suosituimmista lajityypin edustajista, ja se varmisti ensimmäisen persoonan ammuntapelien ja tietokonepelaamisen lopullisen läpilyönnin. Doom herätti ilmestyessään paljon huomiota 3D-grafiikan ja väkivaltaisuutensa vuoksi. Peliä on pelannut runsaat 15 miljoonaa pelaajaa ja se aloitti verkkopelaamisen aikakauden. Pelissä käytetty Doom WAD -rakennepaketti mahdollisti erilaisten pelin pohjalta tehtyjen muunnosten (modifikaatioiden) luomisen.[1]

Peli levisi aikoinaan tehokkaasti ilmaiseksi ladattavana shareware-versiona, joka sisälsi ensimmäisen kolmanneksen koko pelistä. Doomin valtaisa menestys vaikutti koko peliteollisuuden suuntaan. Peli sai nopeasti suuren määrän seuraajia, ja peliteknologia painottui 3D-grafiikan kehittämiseen. GameSpyn äänestyksessä heinäkuussa 2001 Doom valittiin parhaaksi peliksi kautta aikojen.[2]

Doomin lisäksi samaiselle Doom-pelimoottorille julkaistiin Doom II: Hell on Earth (1994) ja sen lukuisat lisäosat: The Ultimate Doom (1995), Master Levels for Doom II (1995) ja Final Doom (1996). Nintendo 64 sai myös oman versionsa Doomista: Doom 64 (1997). Doom-pelisarja sai pitkän tauon jälkeen jatkoa vuonna 2004, jolloin id Software julkaisi Doom 3:n ja sen lisäosan Resurrection of Evilin, jotka käyttävät nykyaikaista Doom 3 -pelimoottoria. Doomista on jälleen tulossa lähitulevaisuudessamilloin? uusi peli, Doom 4. Doomista on tehty myös elokuva, joka sai ensi-iltansa lokakuussa 2005.

Vuonna 2008 julkaistiin fanien tekemä epävirallinen Final Doomin jatko-osa Plutonia 2 joka sisältää jo Doom 2:sta tutuksi tulleen pelimuodon eli 32 tasoa, joista kaksi on salatasoa. Peli julkaistiin alkuperäisillä grafiikoilla ja se sisältää samat aseet ja viholliset, ainoastaan joitakin tekstuureita on muuteltu. Plutonia 2:n WAD-tiedosto on vapaasti ladattavissa internetistä.[1] Doom on saatavilla myös matkapuhelimelle.

Pelaaminen[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doomissa viholliset ovat erittäin kostonhimoisia.

Doomissa viholliset ovat erittäin kostonhimoisia, joten nopea liikehdintä niiden ympärillä kannattaa. Kyseessä on Monster Infighting -ilmiö, jossa toisen hirviön kohteeksi joutunut vihollinen kostaa ja aiheuttaa täten taistelun vihollisten keskuudessa. Hyvä on myös tietää, ettei esimerkiksi Imp voi vahingoittaa toista Impiä, kun taas kaikki zombit voivat vahingoittaa toisiaan.[1]

Pelin ympäristö sisältää paljon epävakaita räjähdetynnyreitä. Myös viholliset kärsivät räjähdyksistä, mikä on pelaajalle etu. Tehottomillakin aseilla saa tynnyrit räjähtämään helposti myös kaukaa ammuttaessa.[1] Räjähtävien tynnyreiden lisäksi vastaan tulee usein myrkyllistä tai radioaktiivista liejua (Damaging floor). Tämä aine vahingoittaa pelaajaa, tosin sen verran hitaasti, että sen vaikutusalueelta pääsee yleensä pois ennen kuolemaa. Pelissä on myös esine nimeltä Radiation suit, joka mahdollistaa liejussa kävelyn/juoksemisen ilman vahinkoa. Vihollisia lieju ei vahingoita.[1] Pelin edetessä kentiltä löytää myös laavaa, joka toimii samoin tavoin kuin lieju.

Pelissä saa käyttöönsä myös panssariliivin (armor), joka suodattaa osan pelaajaan kohdistuvista iskuista. Panssari heikkenee samalla tavalla kuin pelaajan Health.

Alkuperäisessä Doomissa ei ole mahdollista hypätä, kyykistyä eikä katsoa ylös tai alas. Kuitenkin myöhemmin kehitetyissä parannelluissa peliporteissa kuten ZDoomissa hyppääminen ja kyykistyminen ym. olivat mahdollisia. Samaan versioon lisättiin myös kehittyneempi musiikki.

Moninpeli[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doomissa on kolme erilaista moninpelivaihtoehtoa. Moninpelissä voi vaihtaa pelikenttiä mieltymyksensä mukaan sekä säätää vaikeustasoa. Pelaajia voi olla korkeintaan neljä.[1]

Suosituin moninpeleistä on Deathmatch-pelimuoto, jossa tavoitteena on tappaa toisia pelaajia mahdollisimman monta. Pelissä voi olla esimerkiksi aikaraja, jonka sisällä eniten pelaajia tappanut voittaa. Kuoltuaan pelaaja syntyy aina uudelleen. Pelityyli on erittäin nopea ja sitä voi pelata myös hirviöillä. Muunnelma tavallisesta Deathmatchista on Old Deathmatch -pelimuoto. Sen erona on, ettei aseita voi kerätä samoista paikoista uudelleen ennen kuolemista. Bonusesineet taas ovat käytettävissä vain kerran eivätkä ne materialisoidu enää uudelleen saman pelin aikana.

Cooperative-pelimuodossa pelataan yksinpelikampanjaa useamman ihmispelaajan voimin.

Moninpeliä voi pelata joko sarjaportin, modeemin tai IPX:n välityksellä.

Tarina[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doomin suoraviivaisessa tarinassa yhdistyvät kauhu- ja scifi-elementit. Pelaaja on nimetön sotilas, joka lähetetään kommandoryhmän mukana Phobokseen, Marsin kuuhun, selvittämään vikaan mennyttä teleportaatiokoetta. Teleporttien kautta on saapunut lauma demoneja suoraan helvetistä, jotka ovat valloittaneet tukikohdan ja tappaneet kaikki ihmiset. Peli alkaa, kun käy ilmi, että myös koko kommandoryhmä on tapettu tai muutettu zombeiksi. Pelaaja on ainoa eloonjäänyt. Tehtävänä on edetä ja tappaa kaikki vastaantulevat viholliset.[1]

Peli koostuu kolmesta episodista, joista ensimmäinen (Knee-Deep in the Dead) sijoittuu Phobokseen, toinen (Shores of Hell) Deimokseen ja kolmas (Inferno) helvettiin. Ultimate Doom -julkaisussa peliin lisättiin uusi episodi nimeltään Thy Flesh Consumed, joka sijoittuu Helvetin invaasion jälkeiselle maapallolle. Tämän jälkeen alkavat Doom II:n tapahtumat.

Episodi 1: Knee-Deep in the Dead[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Episodi alkaa, kun nimetön sotilas herää UAC:n tukikohdassa marsin Phobos-kuussa yksin. Kaikki muut ryhmän jäsenet ovat muuttuneet vihamielisiksi zombeiksi. Lisäksi tukikohta on täynnä demoneita ja hirviöitä helvetistä. Episodin lopussa pelaaja joutuu tappamaan kaksi sarvipäistä hirviötä, jonka jälkeen hänet tapetaan. Episodin jälkeen pelaaja joutuu marsin Deimos-kuuhun.

Episodi 2: Shores of Hell[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelin toinen kolmannes alkaa Deimos-kuusta jonka läpi pelaajan täytyy taistella. Episodin lopussa taistellaan raketteja ampuvaa jättiläistä vastaan, jonka jälkeen pelaaja laskeutuu helvettiin.

Episodi 3: Inferno[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Episodi 3 pohjautuu helvettiin, jossa täytyy löytää hyökkäyksen aloittanut demonihämähäkki. Kun sen on voittanut, pelaaja pääsee maahan, mutta otuksia helvetistä tulee samasta portista maahan.

Episodi 4 : Thy Flesh Consumed (vain The Ultimate Doomissa)[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pelin viimeinen episodi sijoittuu helvetin otusten valtaamaan maahan. Episodin lopussa täytyy taistella samaa hämähäkkimäistä otusta vastaan, kuin episodi kolmessa. Tämän jälkeen alkavat Doom II:n tapahtumat. Lisäksi kolmannen episodin lopetuksessa nähty kuollut kani paljastuu pelaajan lemmikkikaniksi, Daisyksi.

Kehitys[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doomista on julkaistu virallinen versio seitsemälle kotitietokonekäyttöjärjestelmälle (mukaan lukien Nextstep, jolle peli alun perin kehitettiin) ja yhdeksälle eri pelikonsolille. Pelistä tehtiin versiot jopa vanhentuneille SNES- ja Sega 32X -konsoleille, vaikka SNES-versiossa graafista näyttävyyttä ja 32X:llä puolestaan musiikin laatua jouduttiin karsimaan runsaasti. Epävirallisia harrastajien tekemiä porttauksia on vielä enemmän.[1]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikin peliin kehitti Bobby Prince, joka loi useimmat ääniraidat tunnettujen heavy metal- ja rock-yhtyeiden kappaleiden inspiroimina. Muun muassa Slayerin, Panteran, Alice in Chainsin ja Metallican kappaleista on pelissä Princen kehittämät versiot. Tämän lisäksi pelissä on lukuisia tyyliltään ambient-vivahteisia raitoja.[3]

Perintö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vaikka alkuperäisillä Doomeilla onkin ikää jo melkein kaksikymmentä vuotta, on pelisarjalla yhä omat kannattajansa. Doomin pelimoottorin lähdekoodi on julkaistu Doomin omalla lisenssillä ja GPL-lisenssillä. Doomille on tehty vapaaehtoisvoimin useita muokkauksia, jotka mahdollistavat nykyisten tietokoneiden tehojen hyödyntämisen, esimerkiksi 3D-kiihdytyksen. Esimerkkejä näistä muokkauksista eli porteista ovat ZDoom, EDGE, Doomsday/JDoom ja Doom Legacy. Lisäksi moninpeliportteina suosittuja ovat nykyisin ZDaemon sekä ZDoom:iin pohjautuva Skulltag. Jotkin porttaukset, kuten C2Doom, mahdollistavat Doomien pelaamisen myös muulla kuin kotitietokonelaitteistolla, kuten matkapuhelimella sekä PlayStation Portablella ja iPodilla.[1]

Doomin pelimoottorilla on tehty muitakin menestyspelejä, kuten Heretic, Hexen ja Strife.

Lisäksi Doomin maailmaan perustuen on tehty esimerkiksi roguelike (DoomRL), joka ei sinällään hyödynnä Doomin pelimoottoria.

Doomin muokkaamiseen eli ”modaamiseen” on luotu useita vapaaohjelmistona julkaistuja työkaluja, kuten esim. Doom Builder, DeePsea ja Xternable Wad Editor. Nämä ohjelmat mahdollistavat Doomin WAD-pakettien muokkauksen, ja näin ollen esimerkiksi omien maailmojen, hirviöiden ja aseiden luonnin.

Vuoden 2004 syksyllä id Software julkaisi Doomille virallisen jatko-osan – Doom 3:n. Se jatkaa samalla linjalla kuin edeltäjänsäkin, eli peli on ensimmäisen persoonan ammuntapeli tietyin kauhuelementein. Peli on kuitenkin tekniikaltaan uusinta uutta, käyttäen OpenGL:n uusimpia shader-ohjelmalaajennuksia, dynaamista valaistusta ynnä muuta. Todennäköisesti Doom 3:n pelimoottorin pohjalta tullaan julkaisemaan pelejä useita vuosia.

7. toukokuuta 2008 id Software julkisti Doom 4:n, joka on tällä hetkellä kehitteillä.

”That’s one doomed space marine.”

Vaikutus[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Toinen tunnettu ensimmäisen persoonan ammuntapeli Duke Nukem 3D teki kunnianosoituksen Doomille. Eräässä pelin kohdassa pelaaja kohtaa avaruuspukuunsa menehtyneen miehen, jota Duke kommentoi sanomalla ”That’s one doomed space marine”. Lisäksi Duke Nukem 3D:n episodissa Nuclear Winter tasossa Land of Forgotten Toys on teleportti Doomin ensimmäisen episodin ensimmäiseen tasoon.

Myös Epic Megagames sisällytti yllättävän Doom-viittauksen tasoloikkapeliin Jazz Jackrabbit 2: tasovalikossa osion Shareware Demo nimessä on käytetty samaa fonttia kuin Doomin logossa ja sen kuva on selvä parodia Doom II:n kannesta.

David Koppenhofer on tehnyt Doomin pelimoottoriin perustuvan graafisen käyttöliittymän Unixin ps-, renice- ja kill-komennoille. Jokaista järjestelmän prosessia kohden Doom-pelimaailmaan luodaan yksi hirviö. Järjestelmänvalvoja voi täten haulikon avulla käydä kirjaimellisesti tappamassa prosesseja. Hirviön haavoittaminen muuttaa sen nice-arvoa ja sen tappaminen lopettaa prosessin kill-komennolla.[4]

Saksalainen Industrial metal -yhtye Rammstein käytti kappaleessaan ”Wollt ihr das Bett in Flammen sehen” Doomista otettua haulikon latausääntä ja huutoa, joka kuuluu pelihahmon kuollessa. Suomalainen grindcore-yhtye Rotten Sound on käyttänyt Doomin äänimaailmaa kappaleensa ”Doom” introna.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f g h i Doom Film-O-Holic. Viitattu 21.10.2007. suomi
  2. http://archive.gamespy.com/articles/july01/top501aspe/index4.shtm Luettu 25.7.2007
  3. Kushner, David (2003). Masters of Doom: How Two Guys Created an Empire and Transformed Pop Culture. Random House Publishing Group. ISBN 0-375-50524-5
  4. (ks. aiheesta Crazy Hacks -wikistä: http://www.crazy-hacks.org/wiki/PsDooM)

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Doom-pelikäännöksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]