Zombi

Mies zombiksi maskeerattuna.

Zombi (usein myös muodossa zombie) on voodoouskontoon yhdistetty olento. Voodoon mukaan kuollut henkilö voidaan herättää eloon, jonka jälkeen hän jää rituaalin suorittaneen alaisuuteen. Yhtään "oikeaa" zombia ei ole päästy tutkimaan.

Mahdollisten zombien on väitetty myös kärsivän mielenterveyden häiriöistä, kuten katatonisesta skitsofreniasta, joka on tulkittu paluuksi haudan takaa. Videopeleissä zombit ovat usein syntyneet puolivahingossa erilaisten testien epäonnistumisten takia.

Haiti

Vuonna 1980 mies ilmestyi haitilaiseen kylään, ja väitti olevansa Clairvius Narcisse, joka oli kuollut haitilaisessa sairaalassa toukokuun toisena päivänä vuonna 1962. Narcisse kertoi olleensa tajuissaan mutta halvaantunut oletetun kuolemansa aikana, hän oli jopa nähnyt tohtorin peittävän kasvonsa lakanalla. Narcisse väitti, että bokor (noita) oli herättänyt hänet henkiin ja tehnyt hänestä zombin.

Sairaala oli dokumentoinut Narcissen sairauden ja kuoleman. Tiedemiehet pitivät häntä siksi mahdollisena todisteena haitilaisista zombeista. Narcissen tapaus oli lähtölaukaus 1980-luvun zombitutkimukselle, jolloin antropologi Wade Davis matkusti Haitille tutkiakseen mikä voisi aiheuttaa zombien kaltaisen tilan.

Wade Davis väitti 1980-luvulla Haitilla tekemiensä tutkimusten perusteella, että kuoleman kaltainen tila saatiin aikaan pallokalan myrkyllä, ja hallusinogeeneillä pidettiin henkilö tahdottomassa tilassa. Davisin tutkimuksiin on suhtauduttu laajalla epäilyllä, ja häntä on syytetty suoranaisesta huijauksesta.

Haitissa säädettiin vuonna 1835 laki, joka kielsi zombiksi muuttamisen. Haitin rikoslain artiklan 236 mukaan kuolemaanjohtamattomien mutta pitkiä horrostiloja aiheuttavien aineiden hallussapito rinnastettiin murhan yritykseen. Jos aine aiheutti ihmisen näennäisen kuolemisen ja hautaamisen, teko luokiteltiin murhaksi.

Populaarikulttuurissa

Zombiksi muuttunut tyttö George A. Romeron elokuvassa Elävien kuolleiden yö.

Populaarikulttuurissa zombi on henkiin herätetty ruumis, joka ei muista mitään, on yleensä hyvin kömpelö ja jonka ainoa tehtävä on syödä kaikki elävä mikä sen eteen sattuu. Usein zombit himoitsevat aivoja, mutta sille ei ole mytologista pohjaa. Zombeja ja niiden kaltaisia olentoja on käytetty hahmoina kauhukirjallisuudessa ainakin 1900-luvun alusta: Weird Talesiin kirjoittaneista aihetta käsittelivät mm. Cthulhu-mytologian yhtenäistänyt August Derleth ja Conan barbaarin luoja Robert E. Howard joka kirjoitti aiheesta kaksi novellia ja artikkelin. Juri Nummelin on toimittanut suomalaisia zombinovelleja sisältävän kokoelman Tuhansien zombien maa: Tarinoita elävistä kuolleista ja Suomesta.

Kirjallisuutta paremmin tunnettu zombifiktion laji on kuitenkin elokuva; paremmin kreivi Draculana tunnettu Bela Lugosi tähditti White Zombie -elokuvaa jo vuonna 1932. Eräs legendaarisimmista zombielokuvista on George A. Romeron pienellä budjetilla tekemä Elävien kuolleiden yö sekä sen jatko-osat, jotka loivat nykyisin populaarikulttuurissa tyypillisen zombin prototyypin. Myös Lucio Fulci sai mainetta zombielokuvillaan.

Videopeli- ja elokuvateollisuudessa zombit ovat suosittuja massahirviöitä, jotka hyökkäävät aina ryhmässä tai suurissa laumoissa, esimerkkinä Resident Evil -pelit ja niiden pohjalta tehdyt elokuvat. Quake oli yksi ensimmäisistä peleistä, joissa zombeja esiintyi - siinä ne paiskoivat pelaajaa omasta ruumiistaan repimillä lihankimpaleilla.

Pienoinen zombi-buumi koettiin 2000-luvun alussa jolloin ilmestyivät aihetta käsitelleet elokuvat 28 päivää myöhemmin (2003) ja I Am Legend (2007) ja Max Brooksin kirjat Zombi - Taistelijan Opas (alk. 2003) ja World War Z: An Oral History of the Zombie war (2006).

Zombit herättää henkiin usein avaruussäteily tai jokin keinotekoinen kemikaali tai virus. Zombit ovat lähes aina ihmisiä, mutta toisinaan kuvataan myös eläinzombeja. Tyypillinen zombi on voimakas ja kestää kivutta suuretkin fyysiset vauriot, mutta myös hidasliikkeinen ja vähä-älyinen. Zombi tapetaan vaihtelevin tavoin; joskus ne voi tappaa siinä missä tavallisenkin ihmisen - näin esimerkiksi Lucio Fulcin elokuvissa The Beyond ja City of the Living Dead. Useimmiten sen voi kuitenkin tappaa ainoastaan joko tuhoamalla sen aivot, tappamalla sen herättäjän tai katkaisemalla selkärangan. Tarun mukaan zombin voi vapauttaa kirouksesta, jos sen huulet koskettavat suolaa.

Zombit fantasiassa

Taiteilijan näkemys zombista.

Rooli- ja miniatyyripeleissä zombit palvelevat usein epäkuolleiden armeijoiden sotilaina luurankojen kanssa. Yleisesti fantasiakirjallisuudessa zombi nostetaan kuolleista loitsun avulla. Tämä voidaan myös toteuttaa usealle ruumiille kerralla. Perinteisissä rooli- ja miniatyyripeleissä zombit, kuten muutkin vähäisemmät epäkuolleet, ovat usein persoonattomia eivätkä kykene oppimaan kuin korkeintaan yrityksen ja erehdyksen kautta. Zombilordeja saattaa myös ajoittain nousta haudoistaan nostattamaan kauhistuttavia armeijoita valloittamaan maata.

Katso myös

• Filosofinen zombi
• Luettelo zombielokuvista

Kirjallisuutta

• Brooks, Max: Zombi: Taistelijan opas. (The zombie survival guide, 2003.) Suomentanut Helmi Keränen. Kuvitus: Max Werner. Helsinki: Johnny Kniga, 2009. ISBN 978-951-0-34110-0.

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta zombit Wikimedia Commonsissa
• Zombie-infosivusto Dirty Lagoon (suomeksi)
• Howstuffworks: How Zombies Work (englanniksi)