Kosminen säteily
Sivulta puuttuu 
Kosminen säteily on yleisnimi Maahan osuville ulkoavaruudesta tuleville suurienergisille hiukkasille, jotka pommittavat maapalloa joka suunnalta.[1] Kosmisista hiukkasista noin 90 % on protoneja, 9 % alfa-hiukkasia ja 1 % beta-hiukkasia ja raskaampien atomien ytimiä.
Osa kosmisesta säteilystä on peräisin Auringosta, mutta suurienergisin osa tulee kauempaa, muun muassa supernovaräjähdyksistä. Auringon säteily aiheuttaa revontulia tullessaan Maan ilmakehään napojen lähistöllä Maan magneettikentän ohjaamana. Maan ilmakehä suojaa hyvin kosmiselta säteilyltä, joten kosmisista säteistä ei ole ihmisille maan pinnalla suurta haittaa. Mutta visio avaruuden asuttamisesta uhkaa jäädä utopiaksi juuri kosmisen säteilyn takia.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Alkuperä
Kosminen säteilyn synty on yleensä yhteydessä tähtien muodostumiseen, niiden evoluutioon, supernovaräjähdyksiin ja tähtien väliseen materiaaliin.[2] Nykyisen käsityksen mukaan suurin osa galaktisesta kosmisista hiukkasista on peräisin supernovaräjähdyksistä, joita tapahtuu noin 50 vuoden välein.[3]
Hiukkaset, joiden energia on enintään noin 1015 eV, ovat todennäköisesti peräisin omasta galaksistamme.[3]
[muokkaa] Kosmisen säteilyn havaitseminen
Kosmisista hiukkasista voidaan tehdä suoria havaintoja ilmakehän ulkolaidalla,[4] esimerkiksi sijoittamalla ilmaisimia satelliitteihin ja säähavaintopalloihin. Suoraan havaittavat kosmiset hiukkaset ovat useimmiten protoneita ja niillä on energiaa 109 eV - 1020 eV.[4]
Kosmisia hiukkasia voidaan tutkia myös epäsuorasti havaitsemalla maan pinnalla sellaisia hiukkasia, jotka syntyvät alkuperäisen kosmisen hiukkasen hajotessa ilmakehässä muiksi hiukkasiksi. Syntyneet hiukkaset ovat pääasiassa protoneita, neutroneita, pioneita ja myoneita, jotka kulkevat suunnilleen samaan suuntaan kuin hajonnut kosminen hiukkanen.[4]
[muokkaa] Käytännön vaikutukset
- Syöpäriskin kasvu etenkin paljon lentävillä kuten lentohenkilökunnalla.
- Muistivirheitä ram-muistissa ja vastaavat häiriöt mm. prosessorien laskennassa.
[muokkaa] Hyötykäyttöä
On käytetty eräänlaiseen läpivalaisuun koska läpäisee paksuja maakerroksia.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Viitteet
- ↑ Péter Mészáros: The High Energy Universe, s. 154. Cambridge University Press, 2010. ISBN 9780521517003. (englanniksi)
- ↑ Todor Stanev: High Energy Cosmic Rays, 2. painos, s. 42. Springer, 2009. ISBN 9783540851479. (englanniksi)
- ↑ a b Tibor Dunai: Cosmogenic Nuclides, s. 3. Cambridge University Press, 2010. ISBN 9780521873802. (englanniksi)
- ↑ a b c Mittal: Introduction To Nuclear And Particle Physics, s. 352. PHI Learning Pvt. Ltd.. ISBN 9788120336100. (englanniksi)
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Kosminen säteily on noussut ennätyksellisen korkeaksi Tekniikka & Talous 5.10.2009
