Haulikko
Wikipedia
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä tai viitteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
Haulikko on yleisimmin kiväärimallinen, rihlaamaton ase, jolla ammutaan pieniä, läpimitaltaan 2–9 mm hauleja. Sitä käytetään pääasiassa pienriistan, kuten lintujen ja metsäjänisten metsästyksessä ja ampumaurheilussa, yleisimmin skeet- ja trap-lajeissa. Luotiammusta, niin kutsuttua täyteistä käytettäessä haulikkoa voidaan käyttää esimerkiksi valkohäntäpeuran pyynnissä.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Rakenne
Nykyisissä haulikoissa on yleensä yksi tai kaksi piippua. Kaksipiippuisen haulikon piiput on yleensä juotettu kiinteästi toisiinsa. Tällöin puhutaan tavallisesti piippuparista ja päällekkäis- tai rinnakkaispiippuisesta haulikosta sen mukaan, miten piiput on sijoitettu toisiinsa nähden. Yksipiippuiset haulikot ovat nykyisin yleisemmin itselataavia, nk. puoliautomaattihaulikoita tai pumppuhaulikoita. Itselataava haulikko latautuu useimmiten etutukin sisälle sijoitetun mekanismin avulla joko ruutikaasun paineen käyttämän männän tai rekyylin voimalla.
Pumppuhaulikko ladataan vetämällä etutukki käsin taakse ja työntämällä se takaisin eteen (joissain poikkeustapauksissa, esimerkiksi Neostead-malleilla eteen/taakse). Nykyään yleisimmin käytetty haulikkotyyppi on taittuvapiippuinen joko yhdellä tai kahdella piipulla varustettuna[1]. Myös pulttilukkoisia haulikoita valmistetaan ja käytetään jonkin verran. Yksipiippuinen taittuva haulikko on usein mukana toisena aseena jos metsästys muutoin tapahtuu luodikolla ja joskus se on aloittelevan metsästäjän ase.
Haulikkorihla eli rihlakko on taittuvapiippuinen, lippaaton, yhdellä haulipiipulla ja yhdellä kivääripiipulla varustettu yhdistelmäase.
Tavallisesti haulikon piippua/piippuja ei ole rihlattu. Yli 40 metrin matkoille ammuttaessa haulien teho laskee huomattavasti luotiaseiden ammusta nopeammin. Haulikon tehokkuus metsästyksessä perustuu usean haulin yhtäaikaisen osuman yhteisvaikutukseen ja laajenevaan haulisuihkuun, jonka halkaisija on metsästyshaulikolla yleensä noin 70 cm 35 metrin matkalta. Laajahko osumakuvio tekee mahdolliseksi osua liikkuviin maaleihin tehokkaasti.
Osumakuvioon vaikuttaa haulikon piipun tai piippujen supistus l.poraus joka säätää hauliparven tiheyden sen jättäessä piipun. Tyypillisen metsästyshaulikon piippuparin supistukset ovat puoli- ja täyssuppea. Ajatuksena on ampua avarammalla supistuksella ensimmmäinen laukaus ja tiukemmalla supistuksella toinen laukaus jo vähän kauempana olevaa riistaa kohti. Skeet- aseessa on hajottava supistus, esimerkiksi sylinteri, laajan peiton aikaansaamiseksi suhteellisen lyhyelle ampumaetäisyydelle. Peitteisessä maastossa (pensaita, taimikoita jms.) suuresta hajotuksesta voi myös olla hyötyä.
Uudemmissa haulikoissa osumakuvion kokoa voi myös säätää piippuun tai piippupariin kuuluvia supistajia vaihtamalla.Joidenkin valmistajien mallistoissa on myös rihlatulla piipulla varustettuja haulikoita. Nämä ovat yleensä tarkoitettuja sabot-tyylisten täyteisammusten käyttämiseen esimerkiksi peurajahdeissa.
Haulikon patruunoiden haulien lähtönopeus on 300–460 m/s. Nykyisissä kiväärityyppisissä luotiaseissa lähtönopeus on suurempi mutta luoteja vastaavasti vain yksi, joka on lisäksi painoltaan vain noin 1/3–1/5 haulikon ammuksen sisältämien haulien yhteispainosta.
Jos haulikossa käytetään sitä varten suunniteltua luotiammusta, niin kutsuttua täyteistä, aseella voidaan ampua kohtalaisella tarkkuudella ja teholla vielä noin 75 metrin matkalle. Edullisissa olosuhteissa osumatarkkuus on tuolloin noin 20 cm, usein alle. Kivääreihin verraten täyteisen luodin tarkkuus on heikko. 75 metriltä hyvälaatuisella metsästyskiväärillä viiden laukauksen osumakuvio on halkaisijaltaan 1–2 cm.
Joihinkin itselataaviin ja pumpputoimisiin, lähinnä amerikkalaista valmistetta oleviin haulikoihin on saatavilla erillinen rihlattu vaihtopiippu, joka täyteisiä ammuttaessa parantaa osumatarkkuutta merkittävästi. Rihlatussa piipussa on yleensä myös paremmat avotähtäimet kuin normaalissa haulipiipussa, jossa tähtäimenä on tavallisesti kisko ja piipun päähän sijoitettu jyvä. Markkinoilla on haulikkoon tarkoitettuja tähtäämisen apuvälineitä ja tähtäinlaitteita. Osa perustuu optiseen materiaaliin kuten loistejyvä kun taas toiset ovat optis-sähköisiä esimerkiksi punapistetähtäin.
Haulikolla ammutaan tavallisesti hyvin nopeasti ja ase nostetaan ampuma-asentoon vasta esim. linnun lähtiessä metsästäjän edestä pakoon. Käyttötavan vuoksi osumisen ratkaisee taidon lisäksi aseen sopivuus käyttäjälle. Jos aseen tukki on liian korkea menevät laukaukset yli ja vastaavasti matala tukki vie ali. Tukin pituus ja sivutaivutus vaikuttavat niinikään tähtäyslinjaan ja aseen asettumiseen ampuma-asentoon.[2]
[muokkaa] Kaliiperi
Haulikon kaliiperi ilmoitetaan englantilaista naulajärjestelmää käyttäen. Lukema kertoo sen, kuinka monta piippuun sopivaa samankokoista palloa paunasta puhdasta lyijyä voidaan tehdä. Haulikon piipun halkaisija on sitä suurempi, mitä pienempi lukema on. Esimerkiksi kaliiperin 12 haulikkoon sopivia palloja paunasta saa 12 kappaletta. Myös tuumaan perustuvia, piipun sisähalkaisijan ilmoittavia kaliiperimittoja on, muun muassa .410 tuumaa.
Haulikon kaliiperin yhteydessä ilmoitetaan aina myös täyteen mittaansa avatun patruunan hylsyn nimellismitta millimetreinä. Nykyisin käytetään 20/70, 20/76, 16/70, 12/70, 12/76, 12/89, 10/75 ja 10/89-kaliiperin haulikoita, joista 12/70 on vielä yleisin ja 12/76 (magnum) seuraavaksi yleisin. Kaliiperi 12/89 (supermagnum) on yleistymässä muun muassa siksi, että 12-kaliiperisella 89 mm pitkällä patruunapesällä varustetulla haulikolla voi ampua myös lyhyempiä 12/76 ja 12/70 patruunoita. Haulikolla, esimerkiksi 12/70, ei saa ampua nimellismittaansa pidempiä patruunoita, vaikka ne saattavatkin sopia panospesään, koska ne voivat aiheuttaa vaarallisen aserikon.
Isompien kaliiperien (halkaisija) sekä pidempien patruunapesien ja patruunoiden yleistymiseen on vaikuttanut erityisesti lyijyn kielto vesilinnustuksessa. Tilavampaan patruunaan saa mahtumaan enemmän hauleja (koskee erityisesti kevyitä haulimateriaaleja) sekä enemmän ruutia lähtönopeuden kasvattamiseksi.
Eri kaliiperien yleisyyttä rajoittaa niihin saatavien patruunoiden hinta ja saatavuus. Tämä koskee erityisesti suuria ja pieniä kaliipereita.
[muokkaa] Patruuna
Haulikon patruuna sisältää tavallisesti 100-400 haulia riippuen kaliiperista ja haulikoosta joka valitaan käyttötarkoituksen mukaisesti.
Esimerkiksi 12-kaliiperisen haulikon patruuna sisältää halkaisijaltaan 3,5 mm:n hauleja noin 130 kpl, painoltaan yhteensä noin 35 grammaa. Patruunan osat eli nalli, ruuti, välitulppa ja haulit ovat koottu tavallisesti pahvisen tai muovisen, messinkikantaisen hylsyn sisään. Poliisin käyttöön on myös tehty mellakkapatruunoita, joissa haulit ovat kumia.
Aikaisemmin metsästyspatruunan haulit ovat olleet pääasiassa lyijyhauleja materiaalin edullisuuden, helpon muotoiltavuuden ja hyvän koko/painosuhteen vuoksi. Lyijyhaulit säilyttävät osumatehonsa hyvin järkevillä ampumaetäisyyksillä. Pehmeänä metallina lyijy ei myöskään kuluta piippua kohtuuttomasti. Lyijyn myrkyllisyys ja vesilintujen mahdollisuus syödä hauleja ravintonsa mukana tai poimia niitä jauhinkiviksi ruuansulatukseensa ja näin saada lyijyä elimistöönsä on aiheuttanut tarpeen etsiä korvaavia materiaaleja erityisesti vesialueita varten.[3]
Tällaisia ovat esimerkiksi rauta/teräs, sinkki ja vismutti. Korvaavat materiaalit ovat usein ominaispainoltaan kevyempiä, kuin lyijy, jolloin haulit eivät ole iskuteholtaan lyijyä vastaavia. Tätä on kompensoitu lisäämällä haulien lähtönopeutta sekä kasvattamalla haulien kokoa. Suurempi haulikoko taasen tarkoittaa pienempää määrää hauleja saman kokoisessa patruunassa eli pienempää haulitiheyttä ammuttaessa. Tätä on kompensoitu kasvattamalla patruunoiden kokoa, jolloin niihin mahtuu enemmän hauleja.
Käytettäessä kovia haulimateriaaleja kuten terästä ja volframia ei ole suositeltavaa ampua puoltasuppeaa tiukemmalla supistuksella. Monet modernit aseet kestävät ampua kovia haulimateriaaleja myös tiukoilla supistuksilla, mutta haulikuvio saattaa heiketä, jolloin tiukemmalla supistuksella ei saavuteta sillä haettavaa hyötyä.
Haulikossa suuri patruuna ei tarkoita useinkaan suurempaa lähtönopeutta ja läpäisyä kuten luotiaseissa vaan mahdollisuutta saavuttaa tiheämpi osumakuvio. Keskimäärin haulimäärän kaksinkertaistaminen lisää tiheyttä noin 25% tai toisin 64 grammaa hauleja on yhtä tehokas 32 metriin kuin 32 grammaa 25 metriin eli hyöty tiheyden säilymisessä on 7 metriä.[1] (ei sovi patruunan kokonaistehokkuuden laskemiseen) Matkan pidetessä hyöty laskee nopeasti.
[muokkaa] Käyttö
Haulikkoa käytetään metsästyksessä lintujen ja pienriistan ampumiseen sekä isompien riistaeläinten metsästykseen luotiammusta käyttäen.
Myös poliisit, sotilaat ja vartijat käyttävät niitä tukiaseinaan, koska ne sopivat kiväärejä paremmin kaupunkiolosuhteissa taistelemiseen (pienempi läpäisykyky, ei aiheuta yhtä suurta vaaraa esimerkiksi viereisessä huoneissa oleskeleville henkilöille) sekä erikoistehtäviin, kuten lukkojen pirstomiseen.
Lähietäisyydeltä käytettäessä haulikon käytännön pysäytyskyky elävää voimaa vastaan on huomattavasti parempi kuin kiväärillä ja pistoolilla. Esimerkiksi 8 mm "susihauleja" käytettäessä maaliin voidaan saada yhtäaikaisesti useita osumia ja luoda tehokas shokkivaikutus sekä tuhoisa kudos- ja sisäelinvaurio. Lisäksi maaliin kohdistetaan haulipilvi, joten tähtäys ei ole aivan niin kriittinen tekijä maalivaikutusta haettaessa.
Haulikkoa käytetään myös urheiluammunnassa, muun muassa trapissa ja skeetissä, jotka ovat olympialajeja, sekä practical-lajeissa ja SRA:ssa.
[muokkaa] Muuta
Haulikon piipun lyhentäminen ja supistamatta jättäminen laajentaa osumakuviota huomattavasti, mutta pienentää tehokasta ampumaetäisyyttä, koska haulien yhteisosumavaikutus pienenee. Tällainen katkaistu haulikko, jota on ehkä lyhennetty myös aseen tukkia muokkaamalla, on helposti kätkettävissä ja on edelleenkin jonkin verran rikollisten suosiossa myös helpon saatavuutensa ja halpuutensa vuoksi. Haulien lähtönopeuteen vaikuttaa patrunaan latauskoko ja haulien halkaisija. Suuremmalla haulilla on suurempi lähtönopeus.
Haulikon ja muun kiväärityyppisen aseen lyhentäminen niin, että aseen kokonaispituus alittaa 84 cm tai piipun pituus 40 cm, on luvanvaraista ja ilman lupaa tehtynä rangaistavaa.
Itselataavaa kertatulta ampuvilla haulikoilla metsästettäessä aseen makasiini täytyy rajoittaa kahden patruunan vetoiseksi, jonka lisäksi yksi patruuna voi olla piipussa. Muilla kiintomakasiinilla tai irtolippaalla varustetuilla haulikkotyypeillä ei ole tätä rajoitusta metsästyskäytössä.
[muokkaa] Lähteet
- Timo Hyytinen - Metsästäjän asekirja ISBN 951-98371-2-4 Gummerus 2002
- Sten Christoffersson - WSOY:n suuri metsästyskirja ISBN 978-951-0-29652-3 WSOY 2007
- Askel riistapolulle ISBN 952-9593-58-9 Metsästäjäin keskusjärjestö
[muokkaa] Viitteet
[muokkaa] Kirjallisuutta
- Christer Holmgren - Metsästysaseet ISBN 951-635-684-2 Karisto Hämeenlinna 1988
