MS-DOS

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
MS-DOS
MS-DOS icon.png
StartingMsdos.png
Kehittäjä Microsoft
Tuoteperhe MS-DOS
Toiminnallinen tila Ei tuettu
Viimeisin vakaa versio 6.22 (15. kesäkuuta 1994)
Ytimen tyyppi Monoliittinen kernel
Lisenssi Kaupallinen
Työpöytäohjelmisto Komentorivi

MS-DOS (Microsoft Disk Operating System) on Microsoftin vuonna 1981 julkaisema tekstipohjaisella komentoliittymällä varustettu käyttöjärjestelmä. Se oli ensimmäinen laajalti levinnyt käyttöjärjestelmä IBM PC -tietokoneille. Viimeisin itsenäinen versio, 6.22, julkaistiin vuonna 1994, minkä jälkeen MS-DOS on sisältynyt Windows-järjestelmäpaketteihin. Windows 95, 98 ja ME perustuivat MS-DOS:iin, vaikka tämä onkin enimmäkseen käyttäjältä piilotettu. Myös Windows NT-käyttöjärjestelmän uusissa versioissa on yhä mukana MS-DOS-yhteensopiva komentotulkki sekä jonkinlainen emulaattori, joka mahdollistaa useimpien MS-DOS-ohjelmien toiminnan.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

IBM tilasi Microsoftilta käyttöjärjestelmän, jonka Microsoft osti valmiina Seattle Computer Systems -yhtiöltä (SCS) IBM kaupan solmimisen jälkeen. SCS:llä oli CP/M:ää muistuttava käyttöjärjestelmä QDOS (Quick and Dirty Operating System, "nopea ja likainen käyttöjärjestelmä", viittaa koodaustapaan jolla QDOS oli kasattu). Microsoft neuvotteli IBM:n kanssa tehtyyn sopimukseen luvan myydä IBM-DOS (myöhemmin PC-DOS) käyttöjärjestelmä erikseen myös omana Microsoftin tuotteena MS-DOS nimellä. Nämä tuotteet olivat aluksi identtisiä, mutta eriytyivät myöhemmin, kun Microsoftin ja IBM:n välinen yhteistyö päättyi.

MS-DOSin komentotulkki nimeltä command.com sen sisältävän tiedoston nimen mukaan toimi myös pääasiallisena käyttöliittymä käyttäjälle.

MS-DOSiin ei koskaan toteutettu moniajoa, vaikka Microsoft suunnitteli pitkään sellaista koodinimillä 286-DOS, MS-DOS 3 tai MS-DOS 4.[1] Järjestysnumeroltaan vastaavat versiot julkaistiin vuorollaan käyttäen perinteistä muistinhallintaa, koska OS/2 astui näyttämölle. Intelin 80386-prosessorin tarjoamien edistyneiden muistinhallintatoimintojen myötä tätä rajoitetta pystyttiin kuitenkin kiertämään.

MS-DOS kopioi ideoita muista käyttöjärjestelmistä. Versio 2.0 sisälsi Unixista omaksutut alihakemistot, putket ja tulostuksen uudelleenohjauksen omintakeisin toteutuksin. Versio 5.0 paransi muistinhallintaa, jolloin osa kooltaan kasvaneesta MS-DOSista voitiin siirtää 80286- ja 80386-koneissa muille muistialueille viemästä DOSin kallisarvoista 640 kilotavun perusmuistia.

Versiossa 6.0 tuli mukaan defrag-levyneheytysohjelma ja DoubleSpace-levynpakkaus, joka korvattiin Microsoftin ja Stac Technologiesin välisen patenttioikeudenkäynnin jälkeen versiossa 6.22 DriveSpace-nimisellä ohjelmalla. Kesäkuussa 1994 julkaistu MS-DOS 6.22 oli myös viimeinen erikseen myytävä MS-DOS. Versio 7.0 oli saatavissa ainoastaan Windows 95 -ikkunoinnin mukana. Microsoftin vakuutteluista huolimatta Windows 95:ssa MS-DOS käynnistyi automaattisesti taustalla. Käyttöjärjestelmässä olivat uutuutena mukana tuki pitkille tiedostonimille ja "CD..."- ja "CD...." -komennot.

DOSin ohjelmia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MS-DOS peri monet CP/M:n ohjelmista, jotka siirrettiin uudelle käyttöjärjestelmälle. Jo CP/M:ssa toiminut WordStar oli ensimmäisiä suosittuja tekstinkäsittelyohjelmia. Se antoi myöhemmin tilaa WordPerfectille, joka säilyi loppuun asti DOS-ympäristön suosituimpana tekstinkäsittelyohjelmana. Sen kilpailijana lähinnä Suomessa oli kotimainen Teko. Ensimmäiseksi PC:n "tappajasovellukseksi" muodostui Lotus 1-2-3-taulukkolaskenta, joka sisälsi graafisten kuvaajien tuottomahdollisuuden. 1-2-3:n suuri suosio 1980-luvun puolivälissä oli merkittävä tekijä PC:n leviämisessä yritysmaailmaan.

DOS-ohjelmat ohjelmoitiin alussa, kuten aiemminkin, lähinnä assemblylla, mutta kehittyneet kääntäjät yleistyivät myöhemmin. Turbo Pascal ja QuickBASIC olivat suosittuja. C-kääntäjiä DOSille olivat ainakin Microsoftin QuickQ, TurboC ja Watcom. DJ Delorie siirsi myöhemmin GCC:n DOSille nimellä DJGPP. DJGPP vaati kuitenkin 386-suorittimen. MS-DOSin itsensä mukana tuli Microsoftin GW-BASIC-niminen rivinumero-BASIC (PC-DOSissa BASICA), versiosta 5.0 lähtien QuickBasicia muistuttava QBasic.

Pääosa peleistä julkaistiin MS-DOSille aina 1990-luvun puoliväliin asti. Sellaiset klassikot kuin Civilization, Dune II, Command & Conquer, Doom ja Quake tulivat kaikki DOSille. DOSissä pystyi myös hyödyntämään 3D-näytönohjaimia kuten 3dfx:n Voodoo Graphicsia.

PC-demot tehtiin myös yksinomaan DOS-ympäristöön aina 1990-luvun loppuun asti. DOSille tehtiin myös lukuisia tracker-ohjelmia musiikin säveltämistä varten. Niiden käyttöön tarvittiin erillinen äänikortti, koska PC:n ääniominaisuudet olivat ilman laajennuskortteja olemattomat.

Internetin käyttöön tarkoitettuja ohjelmia DOSille ei ole juuri tehty, vaikka esimerkiksi SUN kehitti yrityskäyttöön jopa PC-NFS-asiakasohjelman ja TCP/IP-pinon. Käytännössä Internetiä käytettiin soittamalla modeemilla ja pääteohjelmalla soittosarjaan, josta voi käyttää Unix-koneen shellia sähköpostin lähettämiseen ja selata verkkoa tekstipohjaisella selaimella. DOS-aikana yleisin ohjelmien ja muiden tiedostojen hankkimiskeino olivat BBS:t.

MS-DOSin muistinhallinta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

MS-DOS kehitettiin IBM PC -koneelle joka käytti Intel 8088 -suoritinta. Ensimmäiset mallit sisälsivät 16 tai 64 kB RAM-muistia ja suoritin pystyi osoittamaan korkeintaan megatavun. IBM PC:n arkkitehtuuri suunniteltiin kuitenkin siten että 640 kB:n kohdalta alkoivat oheislaitteiden muistialueet, joten varsinaista muistia voi lisätä vain 640 kB ja loput 384 kB muistiavaruudesta on varattu oheislaitteille. Esimerkiksi alue A000h–B000h oli varattu näyttökortin muistille ja ylemmät ROM-piireille, kuten käyttöjärjestelmälle.

Kuuluisa 640 kB:n muistinrajoitus muodostui pian ongelmaksi ja jo 1984 kehitettiin paljon muistia vaativia taulukkolaskenta- ja tietokantaohjelmia varten EMS-määrittely. Määrittelyn mukaan rakennettiin ISA-väylään liitettäviä lisäkortteja, joiden muisti näkyi oheislaitteille varatulla muistialueella. Tätä muistia voitiin käsitellä sivuittain ja osa kortilla olevasta muistista voitiin ottaa kerrallaan "näkyväksi." Hyvin harvat ohjelmat hyödynsivät kuitenkaan tätä muistia. Käytännössä liian monien laiteajurien lataaminen kulutti perusmuistia, sen liiallinen käyttö esti joidenkin ohjelmien toiminnan. Etenkin jotkut pelit saattoivat vaatia yli 600 kB vapaata perusmuistia.

Intel 80286 -suorittimen kehittyneempi muistinhallinta mahdollisti XMS-muistin (Extended Memory Specification) käytön. 286 pystyi hyödyntämään 16 MB muistia ja monet 286-tietokoneet toimitettiin 1 MB tai 2 MB muistilla, jota päästiin käyttämään 286-suorittimen suojatussa tilassa (Protected mode). Sitä käytettäessä ei tosin pystynyt käyttämään DOSin palveluja ja hyvin harvat ohjelmat hyödynsivät 286:n kehittyneitä ominaisuuksia. Muistia voi kuitenkin hyödyntää esimerkiksi levyvälimuistina SMARTDRV-ohjaimen avulla tai RAM-levynä. XMS-muistin käytön mahdollisti HIMEM.SYS-laiteohjain, joka tuli käyttöön MS-DOS 5.0:ssä. Myös Windows 3.x pystyi hyödyntämään ylimääräistä muistia.

286-suorittimessa oli myös eräs suunnitteluominaisuus, jonka avulla A20-osoitelinjaa käsittelemällä 286-suoritin pystyi käyttämään reaalitilassa 64 kB muistia 1 MB rajan yläpuolelta osoitteesta FFFF:0000 lähtien. Tästä muistialueesta käytettiin nimeä HMA (High Memory Area). MS-DOS versiosta 5.0 lähtien osan käyttöjärjestelmästä pystyi siirtämään CONFIG.SYS-tiedoston asetuksella DOS=HIGH tälle alueelle, jolloin perusmuistia jäi vapaaksi.

Intel 386 -suorittimessa oli edeltäviä malleja kehittyneempi muistinhallinta, ml. sivutus. Ns. Expanded Memory Managerin avulla DOS voi käyttää XMS-muistia simuloimaan EMS-muistia 386:n Virtual 8086 -tilassa. Tekniikkaa hyödynsi ensimmäisenä Compaq DOS 3.31:n mukana tullut CEMM vuonna 1987. Microsoftin vastaava laiteohjain EMM386.EXE toimitettiin Windows/386:n ja MS-DOS 4.01:n mukana. EMM386 voi myös siirtää osan XMS-muistista tyhjiin kohtiin alueelle 640 kB – 1 MB, (ns. Upper Memory Area) jolloin laiteohjaimia voi ladata tälle alueelle CONFIG.SYSissä LOADHIGH-komennolla perusmuistin vapauttamiseksi.

Julkaisut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Microsoft MS-DOS 6.22 myyntilaatikko.

MS-DOS:stä julkaistiin seuraavat versiot:

  • PC DOS 1.0 - elokuu 1981 – alkuperäinen julkaisu IBM-PC:lle
  • PC DOS 1.1 - toukokuu 1982 – tuki 320 kt kaksipuoliselle levykkeelle
  • MS-DOS 1.25 - toukokuu 1982 – ensimmäinen julkaisu kloonikoneille
  • MS-DOS 2.0 - maaliskuu 1983 – sisälsi alihakemistot, kahvapohjaiset tiedosto-operaatiot, komennon syötteen/tulosteen ohjauksen ja putket. Lisäsi tuen kiintolevyille ja 320 kt levykkeille.
  • PC DOS 2.1 - lokakuu 1983 – tuki IBM PCjr:lle
  • MS-DOS 2.11 - maaliskuu 1984 – tuki käyttöliittymän ja päiväyksien lokalisoinnille
  • MS-DOS 2.25 - lokakuu 1985 – parempi tuki kanji-merkeille ja korealaisille merkistöille
  • MS-DOS 3.0 - elokuu 1984 – lisäsi tuen PC AT:lle: 1,2 Mt levykkeet ja korkeintaan 32 megatavun kiintolevyosiot, yksi ensiöosio ja yksi "looginen asema" "laajennetulla osiolla"
  • MS-DOS 3.1 - marraskuu 1984 – tuki Microsoftin lähiverkkotekniikoille
  • MS-DOS 3.2 - tammikuu 1986 – tuki 3,5-tuumaisille 720 kt levykkeille
  • PC DOS 3.3 - huhtikuu 1987 – tuki IBM PS/2:lle: 1,44 Mt levykkeet, lisätty koodisivutuki (kansainväliset merkistöt)
  • MS-DOS 3.3 - elokuu 1987 – tuki useammalle kuin yhdelle loogiselle asemalle
  • MS-DOS 4.0 - kesäkuu 1988 – pohjautui IBM:n lähdekoodiin Microsoftin koodin sijaan
  • PC DOS 4.0 - heinäkuu 1988 – mukana DOS Shell ja tuki yli 32 Mt kiintolevyille
  • MS-DOS 4.01 - joulukuu 1988 – korjauksia aiemman version merkittäviin ohjelmavirheisiin
  • MS-DOS 5.0 - kesäkuu 1991 – muistinhallintaohjelma, koko ruudulla toimiva muokkain, QBasic-ohjelmointikieli, käytönaikainen ohje. DOS Shell saa tehtävänhallinnan. Mukana myös Rupp Technologylta lisensoitua tiedostonsiirtotekniikkaa.
  • MS-DOS 6.0 - maaliskuu 1993 – lisätty DoubleSpace-levynpakkaus, levyn eheytys ja muita ominaisuuksia
  • MS-DOS 6.2 - marraskuu 1993 – korjauksia ohjelmavirheisiin
  • MS-DOS 6.21 - helmikuu 1994 – poistettu DoubleSpace-levynpakkaus Stac Electronicsin haastettua Microsoftin oikeuteen
  • PC DOS 6.3 - huhtikuu 1994
  • MS-DOS 6.22 - kesäkuu 1994 – viimeinen virallinen, erikseen myytävä versio. DoubleSpace korvattu Microsoftin omalla, mutta sen kanssa yhteensopivalla DriveSpace-ohjelmistolla
  • PC DOS 7.0 - huhtikuu, 1995 – mukana Stacker DriveSpacen asemesta
  • MS-DOS 7.0 - elokuu 1995 – toimitettiin Windows 95:n mukana. Mukana looginen levynosoitus (LBA) ja tuki pitkille tiedostonimille
  • MS-DOS 7.1 - elokuu 1996 – toimitettiin Windows 95B ja Windows 98:n mukana. Lisätty tuki FAT32-tiedostojärjestelmälle
  • MS-DOS 8.0 - syyskuu 2000 – toimitettu Windows Me:n mukana. Viimeinen versio MS-DOS:ista. SYS-komento ja mahdollisuus käynnistää tietokone komentorivitilaan poistuivat.

MS-DOS-tyyppisiä käyttöjärjestelmiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. OldOS.org, haettu 20.6.2008 "In a project starting as early as 1983, Microsoft began work on MS-DOS 3, a multitasking version of DOS (it was known as DOS 3 as the Real Mode DOS 2 was currently shipping). When the 'real' mode DOS 3 shipped, the project changed name to DOS 4. By 1987, in the text, 'Exploiting MS-DOS', the project was the subject of heavy speculation, with one possible name being banded around was 286-DOS, with Microsoft promising full, pre-emptive multi-tasking and full network support, and have Xenix support. However, by this time, IBM and Microsoft had already signed their Joint Development Agreement; the infant steps in OS/2's birth were taken. OS/2 version 1.0 was released in December 1987, coinciding with the launch of IBM's PS/2 Computer."

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]