IBM PC
Sivulta puuttuu
 |
Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. |
IBM Personal Computer oli IBM-yhtiön vuonna 1981 markkinoille lanseeraama henkilökohtainen tietokone, ja tuotesarja. Useimmat nykyisin koti- ja ammattikäyttöön myytävät tietokoneet ovat IBM PC-arkkitehtuurin kanssa yhä täysin tai lähes yhteensopivia laitteisto- ja ohjelmistotasolla. IBM PC on tunnetuin monista eri PC-alustoista sekä ylivoimainen markkinajohtaja. Alustasta käytetään usein yleisnimityksenä pelkästään akronyymiä PC.
Sisällysluettelo |
Historia [muokkaa]
Alkuperäisen IBM PC:n tarkoituksena oli kilpailla henkilökohtaisten tietokoneiden markkinoista niitä silloin hallinneen Applen kanssa. IBM PC saavutti suosiota ammattikäytössä, kotikäytössä sitä ei ensimmäisinä vuosinaan juuri nähty korkean hintansa vuoksi. Henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja koneita oli tehty jo 1970-luvulta lähtien, mutta IBM PC:n merkitys oli siinä, että IBM suurena yrityksenä toi uskottavuutta mikrotietokoneiden kehityssuuntaan ja teki niistä myös monien yritysten silmissä varteenotettavia vaihtoehtoja keskuskonepohjaisille ratkaisuille. IBM PC -sarja ja sen kanssa yhteensopivat koneet olivatkin suosittuja ammattilaiskoneita koko 1980-luvun ajan. Koteihin IBM PC:t ja muiden valmistajien IBM PC -yhteensopivat koneet tulivat suuremmassa määrin vasta 1980-luvun lopussa. IBM PC-koneiden valttina olivat 1990-luvulla suorituskyky sekä hyötyohjelmien saatavuus. Teknisesti merkittävä viihdealusta IBM PC:stä tuli vasta 1990-luvulla, jolloin pelit alkoivat tukea VGA-grafiikkaa sekä ajanmukaisempia äänikortteja (VGA-grafiikka ja Rolandin MT-32 äänimoduuli olivat tosin saatavilla jo 1987, mutta niiden käyttäjiä sekä niitä tukevia pelejä ja muita ohjelmia oli vain vähän).
1980-luvulla mikrotietokonemarkkinoilla oli jopa satoja erilaisia keskenään yhteensopimattomia laitteita. IBM PC:t ja muut alustan kanssa yhteensopivat tietokoneet valloittivat lopulta maailman nousten hallitsevaksi standardiksi. Tämä kehitys johtui osaksi siitä, että IBM ei saanut pidettyä monen eri valmistajan osista kootun laitteensa tekijänoikeuksia itsellään, vaan muut firmat oppivat valmistamaan laillisia IBM PC-yhteensopivia "kloonikoneita". Jo vuonna 1986 Compaqin suorituskyvyltään ylivertainen Deskpro 386 -tietokone vei IBM:ltä teknisen johtoaseman. Kun IBM oli menettänyt yksinoikeuden tehdä IBM PC -yhteensopivia koneita, se yritti kuitenkin taistella käyttöjärjestelmien markkinoilla Microsoft Windowsia vastaan 1990-luvulla OS/2-käyttöjärjestelmällään. Käyttäjäkunta jäi kuitenkin marginaaliseksi.
1990-luvulla IBM oli yhä johtavien PC-valmistajien joukossa PS-malleillaan ja vielä 2000-luvulla IBM valmisti erityisen laadukkaina pidettyjä kannattavia Thinkpad-tietokoneita, mutta lopetti tietokoneiden valmistuksen lopullisesti 2005 ja Thinkpadit siirtyivät Lenovo -yhtiölle.
Nykyään lähinnä Apple Macintosh (jonka laitteisto tosin perustuu nykyään IBM PC -arkkitehtuuriin) on jäänyt eloon merkittäväksi kaupalliseksi kilpailijaksi IBM PC -alustalle josta usein nykyään käytetään ammatillisissa-yhteyksissä nimitystä Wintel. Nimitys tulee siitä, että IBM:n tiputtua PC-alustan kehityksen kyydistä pois Intel nousi hallitsevaan asemaan alustan laitteiston eteenpäin työntäjänä ja Microsoftin jatkaessa rooliaan alustan johtavana ohjelmistokehittäjänä, Microsoft Windows -ympäristön ollessa alustalla lähes monopolimaisessa asemassa.
IBM PC -malleja [muokkaa]
IBM PC 5150 [muokkaa]
Alkuperäinen IBM PC -malli, joka julkistettiin vuonna 1981. Kone menestyi kotitietokonemarkkinoiden sijaan ammattikäytössä, mutta kotitietokonetaustasta kertovat muun muassa ROM-muistina varusohjelmistona oleva BASIC-tulkki ja kasettiaseman käyttäminen perustallennusvälineenä. Näytönohjaimena oli CGA, joka pystyi käyttämään näyttölaitteena myös tavallista televisiota. Muistia oli myytävissä malleissa valmiina joko 16 tai 64 kilotavua, ja sitä saattoi laajentaa 256 kilotavuun asti. Koneessa oli kaikkiaan viisi ISA-laajennuskorttipaikkaa ja suorittimena oli Intel 8088.
IBM PC:n menestykseen vaikutti suuresti Lotus 1-2-3-ohjelmisto, joka oli PC:n niin kutsuttu killer application.[1]
IBM PC/XT [muokkaa]
Vuonna 1983 julkaistiin paranneltu IBM PC -tyyppi (eXtended Technology), joka tarkoitettiin nimenomaan ammattikäyttöön. Koneessa oli vakiona levykeasema ja 10 megatavun kiintolevy, ja muistin saattoi myöhemmissä malleissa laajentaa aina 640 kilotavuun asti. Näytönohjainvaihtoehtona oli CGA:n (Color Graphics Adapter) lisäksi MDA (Monochrome Display Adapter), joka kykeni näyttämään vain yksiväristä tekstiä, mutta käytti siihen silmälle miellyttävämpää erottelutarkkuutta.
CGA:n ja MDA:n kanssa kilpaili myös Hercules-yhtiön HGC-näytönohjain (Hercules Graphics Card), joka tarjosi MDA-yhteensopivan tekstitilan lisäksi myös tarkan yksivärisen grafiikkatilan. Se ei kuitenkaan ollut yhteensopiva CGA:n grafiikkatilojen kanssa, mistä syystä pelkkää CGA:ta tukevien ohjelmistojen kanssa piti käyttää ohjelmallista emulaattoria.
IBM PCjr [muokkaa]
IBM havitteli kotitietokonemarkkinoita itselleen vuonna 1983 julkaistulla PCjr:llä. Se sisälsi vakiomallissa levyaseman, 64 kilotavua muistia sekä hieman parannellut grafiikka- ja ääniominaisuudet. Kone oli kuitenkin edelleen kalliimpi kuin esimerkiksi paremmilla grafiikka- ja ääniominaisuuksilla varustettu Commodore 64 eikä siksi menestynyt.
PCjr:n myyntiä yritettiin vauhdittaa myös varta vasten sille tehdyillä peleillä, kuten Sierra-yhtiön uudenlaisella graafisella seikkailupelillä King's Questilla. Pelit eivät kuitenkaan pelastaneet PCjr:ää, vaikka esimerkiksi Sierran seikkailupelisarjasta tuli myöhemmin hyvin suosittu etenkin PC-kloonien yleistyessä kotikäytössä 1980-luvun lopun ja 1990-luvun alun aikana.
Tunnettu PCjr-klooni oli Tandy 1000.
IBM PC/AT [muokkaa]
AT (Advanced Technology) oli vuonna 1984 julkistettu XT:n seuraaja. Se käytti suorittimenaan Intel 80286:ta ja siihen kuului 20 megatavun kiintolevy. ISA-korttipaikat oli laajennettu 16-bittisiksi. AT:n yhteydessä julkistettiin myös 16-väriseen tarkkuusgrafiikkaan kykenevä EGA-näytönohjain.
AT muistetaan nykyään etenkin kloonikoneissa pitkäaikaiseksi standardiksi muodostuneesta emolevy- ja kotelotyypistä, jota alkoi vähitellen syrjäyttää vasta Intelin vuonna 1995 julkistama ATX.
8088-suorittimesta periytyvä taaksepäinyhteensopivuuden taakka alkoi painaa jo AT-aikoina. 80286-suoritin oli 8088-yhteensopiva mutta tuki myös muistinsuojausta ja 16 megatavun muistiavaruutta siinä missä 8088:n muistiavaruus oli rajoittunut yhteen megatavuun. DOS-käyttöjärjestelmät olivat kuitenkin rakentuneet pitkälti 8088:n muistinkäsittelyn varaan, mistä syystä tavanomaista 640 kilotavun perusmuistia laajemman muistin käyttämiseksi 8088-yhteensopivuustilasta käsin tarvittiin erityisiä teknisiä ratkaisuja.
IBM PS/2 [muokkaa]
Personal System /2 (PS/2) oli vuonna 1987 aloitettu sarja, joka käytti pääasiassa 80286- ja 80386-suorittimia. PS/2-sarjassa tehtyjä uudistuksia olivat muun muassa MCA-väylä, 3,5 tuuman levykeasema, MCGA- ja VGA-näytönohjaimet sekä uudenlaiset näppäimistö- ja hiiriliitännät. PS/2 epäonnistui taloudellisesti muun muassa siksi, että se rikkoi AT:n aikana kloonikoneiden teollisuusstandardeiksi muodostuneita teknologioita.lähde?
IBM PS/1 [muokkaa]
Vuonna 1990 julkistettu PS/1 oli IBM:n yritys kilpailla kotikoneina yleistymään päin olleiden PC-kloonien kanssa. PS/1:t olivat käytännössä edullisempia ja riisuttuja kotikäyttöön tarkoitettuja PS/2-malleja. Vuonna 1994 PS/1-sarjan nimi vaihdettiin Aptivaksi. Aptiva-sarjan koneita myytiin vielä vuoden 2000 alussa, mutta kloonikoneteollisuus pakotti tällöin IBM:n poistumaan lopullisesti PC-(pöytäkone) markkinoilta.lähde? Kannettavien valmistus jatkui vuoteen 2004 asti, jolloin kiinalainen Lenovo osti IBM:n PC-tuotannon.
Suosituimmat käyttöjärjestelmät [muokkaa]
DOS [muokkaa]
Ensimmäinen IBM PC:n ajama käyttöjärjestelmä oli Microsoftin IBM:lle myymä ja IBM:n suureksi osaksi uudelleenkirjoittama PC-DOS. Microsoft jatkoi oman käyttöjärjestelmänsä myyntiä kloonivalmistajille MS-DOS-nimellä. DOS-järjestelmät säilyttivät suosionsa sitkeästi 2000-luvulle saakka osana Windows-käyttöjärjestelmäpakettia.
Apple Macintoshin ilmestymisen myötä myös PC-maailmassa tuli tarve graafisille käyttöliittymille. Nämä olivat yleensä DOS-ohjelmia, jotka tarjosivat sovellusohjelmilleen esimerkiksi yhtenäisen grafiikkakirjaston sekä näytönohjain- ja tulostinajurit. Jotkut tarjosivat jopa käyttöjärjestelmämäisiä toimintoja kuten paremman muistinhallinnan ja moniajon. Suosittuja tällaisia ohjelmia olivat Microsoftin Windows, Digital Researchin GEM sekä Berkeley Softworksin GEOS.
OS/2 [muokkaa]
Microsoft ja IBM alkoivat kehittää vuonna 1985 uutta käyttöjärjestelmää, jonka oli tarkoitus paikata DOSin puutteita ja tarjota tuki 286-suorittimen paremmalle muistinhallinnalle ja moniajolle. Vuonna 1987 julkistettu OS/2 oli alkujaan käyttöliittymältään vain tekstipohjainen, vaikka tarjosikin grafiikan piirtämistä varten oman rajapintansa. OS/2:n MS-DOS-yhteensopivuus oli kuitenkin huono, eikä se siksi menestynyt odotetulla tavalla.
Vuonna 1990 IBM:n ja Microsoftin yhteistyö päättyi, ja yhtiöt jatkoivat käyttöjärjestelmän kehittämistä kumpikin omilla tahoillaan. Microsoft uudelleennimesi kehittämänsä OS/2 3.0:n tällöin Windows NT:ksi.
OS/2:sta ja Windowsista tuli 1990-luvulla kilpailevia järjestelmiä. Kumpikin tarjosi graafisen käyttöliittymän sekä parannetun yhteensopivuuden DOS-ohjelmien kanssa. OS/2 tuki myös Windows 3.1 -ohjelmia, mutta OS/2-ohjelmat eivät toimineet Windowsissa. Windows kuitenkin voitti kilpailun johtuen muun muassa avoimemmasta suhtautumisesta ohjelmistokehittäjiä kohtaan.
Windows NT [muokkaa]
Windows NT:n ensimmäinen versio 3.1 julkistettiin vuonna 1993. Nykyiset Windows-käyttöjärjestelmät (kuten Windows 2000, Windows XP, Windows Vista ja Windows 7) ovat NT-pohjaisia, toisin kuin MS-DOS-pohjaisten Windowsien sarja (Windows 95, Windows 98 ja Windows ME), joiden käyttö jatkui niiden rinnalla hyvin pitkään.
Unix [muokkaa]
Jo alkuperäistä IBM PC:tä yritettiin myydä myös vaatimattomana Unix-työasemakoneena. Ensimmäinen IBM PC:n ajama Unix-järjestelmä oli Microsoftin kehittämä Xenix, jonka kehittämistä jatkoi myöhemmin Santa Cruz Operation -yhtiö nimellä SCO-Unix.
IBM PC-alustalle tarkoitettuja Unixeja käytettiin pitkään vain muutamilla erityisaloilla. Unix-järjestelmät nousivat kuitenkin 1990-luvulla myös tavallisten käyttäjien ja tietokoneharrastajien suosioon ilmaisten sekä vapaiden Unix:in kaltaisten käyttöjärjestelmien kuten GNU/Linuxin ja FreeBSD:n myötä.
Katso myös [muokkaa]
Lähteet [muokkaa]
Viitteet [muokkaa]
- ↑ Computing History – Introduction of spreadsheet program 1-2-3 by Lotus The UK Computer Museum. Viitattu 2011-8-14.
