Commodore 64

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Commodore 64:n logo
Commodore 64
Commodore 64C levyasemalla (1541-II) ja värimonitorilla (1084S)

Commodore 64 (lyhyesti C64) on Commodore Business Machinesin vuonna 1982 julkaisema jättimäisen suosion saavuttanut kotitietokone. Sen valmistuksen päättymiseen (1993) mennessä sitä oli myyty arviolta 17–30 miljoonaa kappaletta ympäri maailman[1], ja se on yhä maailman myydyin kotitietokonemalli. Suomessa sen myynti ylitti muun maailman asukaslukuun vertailtuna[2]. Koneen suomenkielisiä lempinimiä ovat muun muassa Kuusnelkku, Kuuslankku, Kuusnepa tai Ceekuusnelonen.

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commodore 1541 -levykeasema, sarjakaapeli päällä
Commodore 1541-II -levykeasema

C64:n rakentamisen arvioitiin maksavan 135 dollaria Commodoren vertikaalisen integraation ansiosta (Commodore omisti MOS Technologyn, joka teki suurimman osan mikrosiruista), mikä jätti varaa hinnoitteluun. Commodore markkinoi konetta aggressiivisesti, ja sitä myytiin tavarataloissa, halpahalleissa ja lelukaupoissa omien valtuutettujen jälleenmyyjien lisäksi. Tämä mahdollisti, aivan kuten edeltäjänsä VIC-20:n, kilpailun pelikonsoleita vastaan. Vuonna 1983 Commodore tarjosi Yhdysvalloissa 100 dollarin hyvitystä C64:n hintaan minkä tahansa videopelikonsolin tai tietokoneen kuittia vastaan.

Commodoren vuonna 1983 julkaisema Commodore SX-64 oli kannettava tietokone, joka sisälsi Commodore 64:n lisäksi Commodore 1541 -levyaseman. Se oli myös maailman ensimmäinen värinäytöllinen kannettava tietokone. Commodore SX64 ei kuitenkaan sisältänyt akkua, vaan se tarvitsi toimiakseen verkkovirtaa. Tämän takia Commodore SX64:ää ei aina määritetä kannettavaksi tietokoneeksi. Koneessa oli kuitenkin tehty teknisiä ratkaisuja niin, että sen akkukäyttöön muuttaminen olisi ollut kohtuullisen helppoa. Esimerkiksi peruskoneen toc-kelloihin tarvitsema 9 voltin vaihtovirta on korvattu sx-koneessa värähtelijällä.

Vuonna 1986 Commodore julkaisi Commodore 64C:n, joka oli toiminnallisesti samanlainen kuin alkuperäinen, mutta ulkoasu oli suunniteltu uudelleen Commodore 128:n mukaisesti ilmaisemaan uutta muotoilua. Vuonna 1987 Commodore alkoi toimittaa C64C:tä täysin uudella emolevysuunnittelulla. Tavoitteena oli vähentää C64:n valmistuskuluja entisestään.

Commodore 64:n SID -äänipiiri oli varsin edistyksellinen verrattuna useimpien muiden tietokoneiden äänipiireihin. Commodore 64:llä onkin tehty paljon musiikkia, mikä on yhä suosittua tietokoneharrastajien keskuudessa. Arvostetuimpiin säveltäjiin kuuluvat Rob Hubbard ja Martin Galway.

Massamuistiliitäntöjä oli kasettiasemalle sekä levykeasemalle, joista suosituin oli Commodoren oma (VIC-)1541. Se sai lempinimen leivänpaahdin sisäänrakennetun muuntajansa aiheuttaman kuumenemisen takia.

Vaikka Commodore 64:t olivat käytännön kannalta melko samanlaisia, on otettava huomioon, että niitä valmistettiin monta erilaista erää. Vuosien mittaan laitetta koottiin kulloinkin edullisimmista saatavilla olleista osista. Lisäksi Commodore tuotti paljon prototyyppejä. Monien Commodoren tietokonemallien myynti oli hyvin pientä tai jopa olematonta, esimerkiksi Commodore 65:n.

Käyttöjärjestelmä ja ohjelmointi[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Käyttöjärjestelmä oli Commodoren itse kehittämä KERNAL (ei siis kernel). Berkeley Softworks -yhtiö teki Commodore 64:lle graafisen käyttöjärjestelmän nimeltä GEOS, joka muistutti Macintoshien mukana tullutta Systemiä. GEOSia ei kuitenkaan jaettu Commodore 64:n vakiovarusteena.

Commodore 64:ään sisältyi jo Vic 20:ssä ollut Commodore Basic v.2.0 -tulkki, joka toimi koneen käyttöliittymänä. Commodore Basic perustuu Microsoftilta 10 000 dollarin kertamaksulla lisensoituun Microsoft BASICiin. Se oli BASIC-kieleksi varsin puutteellinen, eikä se sisältänyt esimerkiksi grafiikkakäskyjä lainkaan. Jos BASIC-ohjelmoija halusi käyttää spritejä tai muita Commodore 64:n grafiikka- ja ääniominaisuuksia, hän joutui käsittelemään suoraan muistia ja asianomaisten piirien rekistereitä POKE- ja PEEK-käskyjen avulla. Tulkin hitauden takia BASIC-ohjelmat kykenevät melko vaatimattomaan audiovisuaaliseen toimintaan, joten konekieliset alirutiinit olivat suosittuja BASIC-ohjelmoijienkin keskuudessa.

C64:n käynnistyskuva

Commodore Basicin ja konekielen ohella Commodore 64:ään oli saatavilla lukuisten ohjelmointikielten tulkkeja ja kääntäjiä. Näitä olivat alkuperäistä laajempi Basic-kieli Simons' Basic, useat Pascalit (Zoom-Pascal, Oxford Pascal) ja Forthit (Handic Forth, HES Forth, Forth 64) sekä Logo ja Comal.

Commodore 64:n vaikutus kotimikrokulttuuriin ja tietokoneharrastukseen on ollut hyvin merkittävä. Commodore 64 oli monessa maassa, myös Suomessa, ylivoimaisesti menestyksekkäin varsinkin harrastajien ensimmäisenä tietokoneena. Siksi se onkin saanut eräänlaisen kulttiaseman. C-64 on myös yleisen käsityksen mukaan se kone, josta demoskenenä tunnettu alakulttuuri sai alkunsa. C-64 on vieläkin varsin suosittu demokoneena, ja uusia demoja ilmestyy silloin tällöin. Myös monet elektronisen musiikin tekijät ovat alkaneet käyttää musiikissaan C-64:n SID-piirejä.

Tekniset tiedot[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

C64 Rev A. PAL:n emolevy (1982)
C64c:n emolevy (C64E Rev. B) (1992)
Commodoren vanha kulmikas hiiri
  • Suoritin:
  • Grafiikkapiiri: MOS Technology VIC-II MOS 6567/8567 (NTSC) / MOS 6569/8569 (PAL)
    • Tekstitila: 40×25, 16 väriä, merkit joko 2- tai 4-värisiä, 4-värisessä kaksi väriä on kaikille yhteisenä tai harvemmin käytetty eri taustavärien tila, jolloin nämä eri taustavärit ovat ruudun alueella yhteisiä.
    • Grafiikkatilat: 160×200, 320×200 (16 väriä, ensin mainitussa voi kussakin 40×25:stä merkkiblokista olla neljää eri väriä, jälkimmäisessä kahta)
    • 8 spriteä (2- tai 4-värisiä, värit määriteltävissä kullekin spritelle erikseen lukuun ottamatta multicolorin kahta, kaikille yhteisiä värejä)
    • Pehmeä näytön vieritys pikselin tarkkuudella pysty- ja vaakasuunnassa.
    • Rasterikeskeytysmahdollisuus
  • Äänipiiri: MOS Technology 6581/8580 "SID"
    • 3 äänigeneraattoria (oskillaattoria), laajuudeltaan 9 oktaavia
    • 3 ohjelmoitavaa ADSR-verhokäyrägeneraattoria jokaiselle äänigeneraattorille erikseen
    • 4 aaltomuotoa: kolmio-, saha-, pulssi- ja kohina-aaltomuodot (pulssin leveys ohjelmoitavissa)
    • yhteinen multimode-suodatin (alipäästö, kaistapäästö ja ylipäästö) kaikille äänigeneraattoreille, suodattimessa säädettävä resonanssikorostus
    • oskillaattorin synkronointi ja rengasmodulaatio
  • RAM-muisti:
    • 64 kB (oletuksena 38 kB vapaana BASIC-ohjelmille)
    • 512 B väri-RAM (muistialueena 1 kilotavu, 4 bit nybbleinä näkyvä)
  • ROM-muisti:
    • 20 kB (8 kB:n BASIC 2.0, 8 kB käyttöjärjestelmälle (KERNAL), 4 kB:n merkkigeneraattori kahdelle 2 kB merkistölle)
  • Väyläliityntäpiirit:
    • 2 kpl 6526-piirejä, joista toisen vastuulla näppäimistö/joystickit, IRQ-kello, kasettiaseman luku, toisen sarjaväylä/userport. Piireissä ominaisuutena myös TOD-kello.
  • Oheislaiteliitännät:
    • 2 x Atari-yhteensopiva joystick-liitin (myös paddlet, hiiri ja portissa 1 valokynä)
    • Moduuliportti
    • 5- tai 8 pin videoliitin (jälkimmäinen yhteensopiva ensimmäisen kanssa, jälkimmäisessä lisäksi y/c -kuva saatavissa)
    • RF-modulaattori (normaalisti kanavalla 36 UHF)
    • sarjaportti (Commodoren oma sarjaväylä)
    • kasettiasemaliitin (sama kuin PET/VIC)
    • käyttäjänportti

Ominaisuuksia voi avartaa erilaisilla laajennuksilla, joita ovat valmistaneet paitsi Commodore itse myös monet muut yritykset sekä harrastajat. Esimerkiksi yhdysvaltalaisen CMD:n valmistama SuperCPU-moduuli sisältää 20 MHz:n kellotaajuudella toimivan 65816-suorittimen ja mahdollisuuden käyttää jopa 16 megatavun keskusmuistia. Tällaiset laajennukset ovat kuitenkin aina olleet harvinaisia, ja vain hyvin harvat C64-ohjelmat osaavat hyödyntää esimerkiksi lisämuisteja.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. pagetable.com: How many Commodore 64 computers were really sold? (html) Viitattu 29.9.2013. (englanniksi)
  2. Yle: Ohjelmat 20.11.2011. Viitattu 15.7.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Commodore 64 Golden
    • Kun miljoonas Commodore 64 tuotettiin Saksassa, tuotettiin parisataa kappaletta numeroituja Commodore 64 -koneita. Ainoa käytännön ero on kultainen väri. Näppäimistö sekä kotelot olivat kauttaaltaan kultaisen värisiä.
  • Commodore 64 GS
    • Commodore 64 -pelikonsoli, jossa ei ollut näppäimistöä eikä kasettiasemaa (vrt. Amiga CD32). Laitteessa pystyi käyttämään vain pelimoduuleja ja tämän laitteen innoittamana kovin vähäinen C64-pelimoduulituotantokin elpyi hetkeksi. Laitteessa oli joystick-liitännät.
  • Commodore 64 G
    • Harvinaisempi erikoisuus, joka julkaistiin vuonna 1987. Siinä on vanhan C-64:n mallinen kotelo mutta väri on valkoinen kuten C-64C:ssä. Sisältää saman koneiston kuin Commodore 64 GS.
Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Commodore 64.