Kasettiasema
Wikipedia
Kasettiasema on tietokoneen massamuistilaite, jota käytettiin lähinnä 8-bittisissä kotitietokoneissa. Myös alkuperäisessä IBM PC:ssä oli liitin kasettiasemalle. Tallennukseen käytettiin tavallisia C-kasetteja.
Jotkut koneet kelpuuttivat kasettiasemaksi myös tavallisen musiikin kuunteluun tarkoitetun kasettinauhurin, ja joidenkin koneiden omilla kasettiasemilla puolestaan pystyi soittamaan musiikkikasetteja.lähde? Suosituimmassa 8-bittisessä koneessa, Commodore 64:ssa Commodoren oma 1530 C2N Datassette -asema oli periaatteessa ainoa tuettu, mutta erillisellä kytkimellä ja välijohdolla pystyi huijaamaan tietokonetta ja käyttämään myös mitä tahansa muuta kasettisoitinta sen audiolähdön kautta.[1] Katkaisija kertoi tietokoneelle, että "kasettiaseman" play-painike on painettu alas. Tällä keinolla pystyi myös käyttämään periaatteessa mitä tahansa ääntä tallentavaa laitteistoa massamuistina.
Kasettiaseman haittana oli sen hitaus sekä se, että kasetti piti aina kelata oikealle kohdalle, kun siltä alkoi ladata ohjelmaa. Kotitietokoneiden kasettiasemien lataus- ja tallennusnopeus oli nykynormien mukaan äärimmäisen alhainen. Esimerkikiksi Commodoren Datassette-asemalla tallennusnopeus oli 45 - 60 tavua sekunnissa.[2]
Tämän vuoksi käytettiin ns. Turbo-ohjelmia, jotka olivat käytännössä pakkaus/purku ohjelmia, jolloin nauhalta ladattavan datan määrä pieneni oleellisesti. Turbo-ohjelmien kanssa ladatessa näytöltä näki eräänlaisen "skooppinäkymän" nauhalta tulevasta datavirrasta ja siitä pystyi päättelemään missä kohtaa on ohjelman latauksen alku. Samaisen näkymän mukaan myös säädettiin kasettiaseman azimuth-kulmaa, mikäli käytössä ei ollut Load-it asema, jossa oli erillinen led-pylväillä toteutettu näyttö oikean kulman säätämiseksi. Mahdollista oli toki kelata kasetti myös ohjelman alkukohtaa aiemmaksi tai jopa alkuun mutta silloin tuli odottaa että kasetti siirtyi normaalilla soittonopeudella ohjelman alkukohdalle. Turbo-ohjelmalla lataus nopeutui noin yhteen kilotavuun sekunnissa. [2]
Tietokoneohjelmia levitettiin myös radion välityksellä siten, että radiosta lähetettiin äänimuodossa dataa, jonka pystyi nauhoittamaan kasetille, kun laittoi nauhoituksen päälle ennen lähetyksen alkamista. [3]
Joissakin 8-bittisissä koneissa kasettiasema oli vakiovaruste. Joissakin, kuten esimerkiksi VIC-20:ssä, myös se piti ostaa erikseen.
Tietokonepelit levitettiin C-kasetteina, joiden kopiointi joissain tapauksissa oli helppoa. Kasetin saattoi pystyi kopioimaan analogisesti suoraan toiselle kasetille. Näin tehdyn kopion toimintavarmuus ei kuitenkaan ollut hyvä.
Osassa asemia oli äänipäänsäätöruuvi, jota säätämällä saattoi kasettiaseman äänipään kohdistaa mahdollisimman oikein kohdalleen, mikäli kasettien lukemisessa oli ongelmia.
Useimmat 8-bittiset tietokoneet tukivat myös 5,25 tuuman levykeasemaa. Levykeasema piti yleensä ostaa erikseen. Levyasema maksoi tuolloin koko koneen hintaan nähden huomattavan paljon, ja sitä saattoikin 8-bittisten koneiden aikaan pitää vielä "ylellisyyslaitteena", joskin se yleistyi 1980-luvun loppua kohti.
1980-luvun puolivälissä ilmaantuneissa 16-bittisissä tietokoneissa ei ollut enää kasettiasemaa, vaan tuolloin Amigan ja Atari ST:n myötä perustallennusvälineeksi vakiintui levykeasema (ja PC:ssä kiintolevy). 8-bittiset koneet kuitenkin poistuivat näyttämöltä kasettiasemineen lopullisesti vasta 1990-luvun alkaessa.
