Demo (tietokone)

Wikipediasta
Siirry navigaatioon Siirry hakuun
Demoskene
Saksalaisen Black Maiden -ryhmän PC-demo Interceptor

Tietokonedemo on tietokoneohjelmana toteutettu reaaliaikainen kuvaa ja ääntä sisältävä esitys, joka esittelee tekijöidensä taitoja etenkin ohjelmoinnin sekä tietokonemusiikin ja -grafiikan alueilla. Esityksistä pyritään etenkin nykyään tekemään esteettisesti miellyttäviä musiikkivideoiden kaltaisia kokonaisuuksia. Demojen luontiin keskittyvästä alakulttuurista käytetään nimitystä demoskene.

Tietokonepelien historiassa demoiksi on kutsuttu usein nykyisten demojen alkumuotoja, cracktroja, joissa tietokonepelin kopiointisuojauksen murtanut kräkkeri näytti osaamisensa liittämällä murtamansa pelin alkuun ohjelmanpätkän, joka yleensä sisälsi piraattiryhmän logon, tekstiä, musiikkia sekä graafisia efektejä.

Ajan kuluessa demoista ja niiden rustailusta muodostui piraattipiireistä riippumaton alakulttuurinsa, demoskene, jonka jäsenet muodostavat työryhmiä, joissa on kuhunkin demon tuottamisen osa-alueeseen erikoistuneita jäseniä. Nämä demoryhmät vaihtavat tietoverkkojen kautta kiinnostuneiden kesken tuotoksiaan ja sitä kautta osaamistaan. Myös demotapahtumiin eli demopartyihin osallistuminen on tärkeä kanssakäymisen muoto.

Demotyyppejä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kuva suomalaisen Byterapersin Commodore 64 -demosta Unsound Minds: Follow the Sign III

Demotapahtumissa demot luokitellaan yleensä kilpailukategorioihin tiedostokokonsa mukaan. Esimerkiksi 64 tai 4 kilotavun kokoon rajoitetut demot kilpailevat omissa sarjoissaan ja niitä kutsutaan introiksi erotuksena varsinaisista demoista, joiden koko on yleensä useita megatavuja. Monesti introista puhuttaessa mainitaan myös kokoluokka erikseen, esimerkiksi 64k-intro, 4k-intro tai 256B-intro.

Toinen tärkeä ja myös kilpailukategorioissa käytetty luokitteluperuste on laitteisto, jolle demo on tarkoitettu. Esimerkiksi PC:lle tehdyt demot ovat PC-demoja ja Amigalle tehdyt demot amigademoja. Joskus samantyyppisten laitteistojen demoista puhutaan myös yhdessä, esimerkiksi mobiilidemot ovat kämmenmikrojen ja matkapuhelinten kaltaisille mobiililaitteille tehtyjä demoja ja 8-bit-demot ovat 8-bittisten tietokoneiden kuten Commodore 64:n demoja.

Demoja voidaan jaotella myös tyylinsä mukaan. Varhaiset demot koostuivat usein monista täysin erillisistä osista (part), joiden välillä siirryttiin esimerkiksi näppäinpainalluksilla. Tällainen demo on multipart-demo, ja hyvin monta osaa sisältävästä demosta on vanhastaan käytetty nimitystä megademo. Nykyisin ylivoimaisesti suosituin perustyyli on trackmo, joka ei jakaudu selvästi erottuviin osiin, vaan visuaaliset tapahtumat on tahdistettu yhtenäiseen ääniraitaan.

Joskus demoihin viitataan myös täysin teknisestä toteutustavalla riippumattomilla käsitteillä, jotka viittaavat demon sisältöön ja sen tyylilajiin. Esimerkiksi ravedemo on teknomusiikkia ja rave-tapahtumien estetiikkaa hyväksikäyttävä demo, kun taas storydemo rakentuu tarinankerronnan varaan. Kokeellisia ja omituisia demoja sanotaan usein art demoiksi tai avant-garde-demoiksi. Jos taas demon visuaalinen puoli koostuu pääasiassa valmiissa 3D-malleissa lentelystä, voidaan siitä käyttää nimitystä 3D fly-by.

Sisällöllisiin tyylilajeihin viittaavat käsitteet ovat usein lähinnä viitteellisiä eivätkä siten lainkaan niin tiukkoja kuin esimerkiksi pop-musiikin genret. Monesti helpoin tapa kuvata demon tyyliä on viitata demoryhmiin, jotka ovat tunnettuja vastaavantyylisistä demoista. Esimerkiksi Melon-ryhmän tyyliä jäljittelevistä demoista saatetaan käyttää nimitystä melonish.

Vaikka valtaosa nykyisistä demoista onkin tehty kilpailuja varten, on myös erikoistarkoituksiin tehtyjä demoja, joita usein myös kutsutaan koosta riippumatta introiksi. Esimerkiksi demotapahtumaa mainostava demo on invitation intro tai invitro. BBS-aikakaudella monilla purkeilla oli oma pienikokoinen mainosintro tai BBS-intro, joka sisällytettiin jokaiseen BBS:stä imuroitavissa olevaan tiedostopakettiin.

Tunnettuja demojakenen mukaan?[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Juggler (1986 Amiga, 1988 Atari ST)[1]
  • The Cuddly Demos (1989, Atari ST)
  • Budbrain: Budbrain Megademo (1990, Amiga)
  • Spaceballs: State of the Art (1992, Amiga)
  • Future Crew: Second Reality (1993, PC/DOS)
  • Kefrens: Desert Dream (1993, Amiga)
  • Mad Elks: Tehcnological Death (1993, Amiga)
  • Andromeda: Nexus 7 (1994, Amiga/AGA)
  • Melon Dezign: Ninja (1994, Amiga)
  • Complex: Dope (1995, PC/DOS)
  • Nooon: Stars (1995, PC/DOS)
  • Orange: X14 (1995, PC/DOS)
  • Byterapers: Unsound Minds - Follow the Sign III (1996, C-64)
  • Coma: Paimen (1996, PC/DOS)
  • CNCD: Inside (1996, PC/DOS)
  • Union Demo (1989, Atari ST)
  • Acme: 303 (1997, PC/DOS&Windows)
  • Pulse & Melon: Tribes (1997, PC/DOS&Windows)
  • Halcyon: Saint (1997, PC/DOS)
  • Smash Designs: Second Reality 64 (1997, C-64)
  • Nerve Axis: Relic (1998, Amiga/AGA)
  • Ozone: Smoke Bomb (1999, Amiga/AGA)
  • Crest: Deus Ex Machina (2000, C-64)
  • Exceed: Heaven Seven (2000, PC/DOS&Windows, 64k-intro)
  • Fourth Dimension: Melange (2000, ZX Spectrum)
  • Maturefurk: Lapsuus (2001, Amiga/AGA)
  • mfx: Dose 2 (2001, PC/Windows&Linux)
  • Kewlers: Variform (2002, PC/Windows)
  • PWP: Robotic Liberation (2003, VIC-20)
  • AND: Zoom 3 (2003, PC/Windows, 64k-intro)
  • Moppi Productions: IX (2003, PC/Windows)
  • tbc & Mainloop: Micropolis (2004, PC/Windows, 4k-intro)
  • The Black Lotus: Silkcut (2004, Amiga/AGA)

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Polgár, Tamás: Freax: the brief history of the demoscene. CSW Verlag, 2008. (englanniksi)
  • Scheib, Vincent, Engell-Nielsen, Theo, Lehtinen, Saku, Haines, Eric, & Taylor, Phil: ”The demo scene”, Conference abstracts and applications : SIGGRAPH 2002, San Antonio (Tx), s. 96-97. New York (NY): ACM Press, 2002. ISBN Link1-58113-524-6. (englanniksi)
  • Wasiak, Patryk: Computer Dealer Demos: Selling Home Computers with Bouncing Balls and Animated Logos. IEEE Annals of the History of Computing, 2013, 35. vsk, nro 4, s. 56-68.

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Wasiak, Patryk: Computer Dealer Demos: Selling Home Computers with Bouncing Balls and Animated Logos. IEEE Annals of the History of Computing, 2013, 35. vsk, nro 4, s. 56-68.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]