Rekisterikilpi
Wikipedia
Rekisterikilpi on tunnistamista varten tarkoitettu autoon tai muuhun rekisteröitävään ajoneuvoon kiinnitetty pieni metallinen tai muovinen kilpi, johon on kirjoitettu ajoneuvon rekisteritunnus. Sama tunnus yksilöi ajoneuvon myös ajoneuvorekisterissä ja rekisteriotteessa.
Sisällysluettelo |
[muokkaa] Suomen rekisterikilvet
Valtakunnallinen rekisteripakko tuli Suomeen vasta 1922, joskin tätä edelsivät kaupunkikohtaiset kilpijärjestelmät, esimerkiksi Helsingissä vuodesta 1907. Ensimmäisissä valtakunnallisissa kilvissä tunnus oli muotoa "X-NNNN", jossa X oli läänikohtainen tunnus. Läänitunnukset pysyivät pienin muutoksin käytössä vuoteen 1989 saakka. Vuosina 1922-1929 käytettiin valkopohjaisia kilpiä, mutta 1930-1940 parillisina vuosina rekisteröidyissä autoissa käytettiin mustapohjaisia kilpiä joissa teksti oli valkoisella fontilla, parittomina valkopohjaisia mustalla fontilla. Mustiin kilpiin valkoisilla kirjaimilla siirryttiin vuonna 1950.[1] Sen jälkeen rekisteritunnuksissa oli kaksi kirjainta, joista ensimmäinen oli läänitunnus, sekä enintään kolminumeroinen luku. Kutakin läänitunnuskirjainta kohti oli näin ollen käytettävissä noin 25 000 mahdollista rekisteritunnusta. Kun ne eivät enää riittäneet, otettiin useita läänejä varten käyttöön toinen, lopulta kolmaskin tunnuskirjain.
Vuoteen 1960 rekisterikilpien materiaalina oli teräspelti. Tuohon asti kilvet oli kuitenkin mahdollista hankkia lisähintaan sinkityllä fontilla, jolloin materiaalina oli messinki.
1960 kilpiin lisättiin valkoinen reunus. Vuodesta 1961 alkaen jaettavissa uusissa tunnuksissa oli kolme kirjainta ja enintään kaksi numeroa.
Läänitunnukset olivat:
- A: Helsinki
- B: Helsinki (~1950-)
- C: Diplomaattikilvet, myös sarjat CA, CB, CE Helsinki (viimeisissä kaksikirjaimisissa tunnuksissa noin 1960)
- D: Ei käytössä
- E: Turun ja Porin lääni (~1950-)
- F: Turun ja Porin lääni (viimeisissä kaksikirjaimisissa tunnuksissa noin 1960)
- G: Kymen lääni (~1950-)
- H: Hämeen lääni
- I: Hämeen lääni (~1950-)
- J: Ei käytössä
- K: Kuopion lääni
- L: Lapin lääni (1938-)
- M: Mikkelin lääni
- N: alkujaan Hämeen lääni (viimeisissä kaksikirjaimisisssa tunnuksissa noin 1960); myöhemmin käytetty sellaisissa autoissa, joissa rekisterikilvelle varattuun tilaan ei mahdu kolmea kirjainta ja kolmea numeroa
- O: Oulun lääni
- P: Perävaunu
- Q: Ei käytössä
- R: Kymen lääni (~1950-)
- S: Kuopion lääni (1950-luvun lopulla), myöhemmin Pohjois-Karjalan lääni (vuodesta 1960)
- T: Turun ja Porin lääni
- U: Uudenmaan lääni
- V: Viipurin lääni (-1945), Vaasan lääni (1945-)
- Va: Vaasan lääni (-1945)
- W: Perävaunu
- X: Keski-Suomen lääni (~1960-)
- Y: Vaasan lääni (~1950-)
- Z: Uudenmaan lääni (~1950-)
- ÅL: Ahvenanmaa
Vuonna 1971 kilpien vaihtopakosta lääniä vaihtaessa luovuttiin turhana byrokratiana. Seuraavana vuonna otettiin käyttöön nykyisen malliset kolmekirjaimiset valkoiset kilvet mustalla tekstillä, jossa rekisteritunnukset ovat muotoa "XXX-NNN". Läänikohtaisesta kilpien jaosta luovuttiin kuitenkin täysin vasta vuonna 1989.
Suomen kuuluessa Euroopan unioniin on toukokuusta 2001 lähtien uusien kilpien vasempaan reunaan liitetty sininen kenttä, johon on sijoitettu EU:n tähtisymboli ja maatunnus.[2]
Moottoriajoneuvojen ajoneuvorekisteriä hallinnoi Ajoneuvohallintokeskus (AKE). Yleensä kilpi valitaan satunnaisesti, mutta vuosittaisen leimaveron maksamalla voi myös ottaa vapaavalintaisen kilven.
W ja P ovat nykyäänkin käytössä perävaunuissa.
Autoissa ja traktoreissa kilvet kiinnitetään näkyvälle paikalle ajoneuvon etu- ja takapäähän. Perävaunuissa, moottorityökoneissa, moottoripyörissä, mopoissa ja kilpi on sijoitettu vain taakse. Ainoastaan moottorikelkoissa kilpi on sijoitettu sivulle. Takapään kilven tulee olla valaistu.
[muokkaa] Venäjän rekisterikilvet
Suomessa näkee jonkin verran myös venäläisiä rekisterikilpiä. Venäläisessä rekisterikilvessä on reunassa kaksinumeroinen tunnus, mikä osoittaa rekisteröinnissä käytetyn alueen Venäjän federaatiossa. 77-99 tarkoittavat Moskovaa tai Moskovan aluetta, 47 Pietaria tai Leningradin aluetta jne. [1]. Mikäli venäläisessä rekisterikilvessä on kaksi nollaa peräkkäin, kuuluu se jollekin viranhaltijalle. Jeltsinin aikana oli tarkoitus tasa-arvoistaa rekisterinumerot siten, että tieliikennepoliisi valvoisi kaikkia tienkäyttäjiä tasapuolisesti, mutta vanha käytäntö palasi ja kaksoisnollilla varustettujen kilpien haltijoilla uskotaan olevan lievempi nopeusvalvonta kuin muilla.
1990-luvulla venäläisten omistamissa autoissa oli paljon Valko-Venäjän ja myös Ukrainan rekisterikilpiä autojen maahantuontiin liittyvästä verotuksesta johtuen.
[muokkaa] Katso myös
[muokkaa] Lähteet
[muokkaa] Aiheesta muualla
- Rekisterikilvet.net - Tietoa rekisterikilven historiasta
- Suomalaiset rekisterikilvet
- Kokoelma suomalaisia kilpiä
