Rekisterikilpi

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Suomalainen auton rekisterikilpi

Rekisterikilpi on tunnistamista varten tarkoitettu autoon tai muuhun rekisteröitävään ajoneuvoon kiinnitetty pieni metallinen tai muovinen kilpi, johon on kirjoitettu ajoneuvon rekisteritunnus. Sama tunnus yksilöi ajoneuvon myös ajoneuvorekisterissä ja rekisteriotteessa.

Suomen rekisterikilvet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Valtakunnallinen rekisteripakko tuli Suomeen vasta 1922, joskin tätä edelsivät kaupunkikohtaiset kilpijärjestelmät, esimerkiksi Helsingissä vuodesta 1907. Ensimmäisissä valtakunnallisissa kilvissä tunnus oli muotoa "X-NNNN", jossa X oli läänikohtainen tunnus. Läänitunnukset pysyivät pienin muutoksin käytössä vuoteen 1989 saakka. Vuosina 1922-1929 käytettiin valkopohjaisia kilpiä, mutta 1930–1940 parillisina vuosina rekisteröidyissä autoissa käytettiin mustapohjaisia kilpiä joissa teksti oli valkoisella fontilla, parittomina valkopohjaisia mustalla fontilla. Mustiin kilpiin valkoisilla kirjaimilla siirryttiin vuonna 1950.[1] Sen jälkeen rekisteritunnuksissa oli kaksi kirjainta, joista ensimmäinen oli läänitunnus, sekä enintään kolminumeroinen luku. Kutakin läänitunnuskirjainta kohti oli näin ollen käytettävissä noin 25 000 mahdollista rekisteritunnusta. Kun ne eivät enää riittäneet, otettiin useita läänejä varten käyttöön toinen, lopulta kolmaskin tunnuskirjain.

Vuoteen 1960 rekisterikilpien materiaalina oli teräspelti. Tuohon asti kilvet oli kuitenkin mahdollista hankkia lisähintaan sinkityllä fontilla, jolloin materiaalina oli messinki.

Rekisterikilpiin lisättiin valkoinen reunus vuonna 1960. Vuodesta 1961 alkaen jaettavissa uusissa tunnuksissa oli kolme kirjainta ja enintään kaksi numeroa.

Läänitunnukset olivat:

Vuonna 1971 kilpien vaihtopakosta lääniä vaihtaessa luovuttiin turhana byrokratiana. Seuraavana vuonna otettiin käyttöön nykyisen malliset kolmekirjaimiset valkoiset kilvet mustalla tekstillä, jossa rekisteritunnukset ovat muotoa "XXX-NNN". Läänikohtaisesta kilpien jaosta luovuttiin kuitenkin täysin vasta vuonna 1989.

Suomen kuuluessa Euroopan unioniin on toukokuusta 2001 lähtien uusien kilpien vasempaan reunaan liitetty sininen kenttä, johon on sijoitettu EU:n tähtisymboli ja maatunnus.[2]

Moottoriajoneuvojen ajoneuvorekisteriä hallinnoi Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi). Yleensä kilpi valitaan satunnaisesti, mutta on mahdollista saada vapaavalintainen erityiskilpi. Erityiskilpipäätös maksaa 900 euroa eikä erityiskilpeä voi siirtää toiseen ajoneuvoon ilman uutta päätöstä. W ja P ovat nykyäänkin käytössä perävaunuissa.

Autoissa ja traktoreissa kilvet kiinnitetään näkyvälle paikalle ajoneuvon etu- ja takapäähän. Perävaunuissa, moottorityökoneissa, moottoripyörissä ja mopoissa kilpi on sijoitettu vain taakse. Ainoastaan moottorikelkoissa kilpi on sijoitettu sivulle. Takapään kilven tulee olla valaistu.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. TraFi: Rekisterikilpien historiaa Liikenteen turvallisuusvirasto. Viitattu 21.3.2012.
  2. http://www.ake.fi/AKE/Rekisterointi/EU_kilvet/

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Euroopan maiden rekisterikilpiä.