Rekisterikilpi

Wikipedia

Suomalainen auton rekisterikilpi

Saksalainen auton rekisterikilpi

Rekisterikilpi (puhekielessä rekkari) on tunnistamista varten tarkoitettu autoon tai muuhun rekisteröitävään ajoneuvoon kiinnitetty pieni metallinen tai muovinen kilpi johon on kirjoitettu ajoneuvon rekisteritunnus.

[muokkaa] Suomen rekisterikilvet

Valtakunnallinen rekisteripakko tuli Suomeen vasta 1922, joskin tätä edelsivät kaupunkikohtaiset kilpijärjestelmät, esimerkiksi Helsingissä vuodesta 1907. Ensimmäiset valtakunnalliset kilvet olivat muotoa "X-NNNN", jossa X oli läänikohtainen tunnus — järjestelmä joka pysyi, pienin muutoksin, käytössä vuoteen 1989 asti. Mustiin kilpiin valkoisilla kirjaimilla siirryttiin vuonna 1950 ja samalla lisättiin toinen kirjain. Vuodesta 1961 alkaen alettiin jakaa kolmikirjaimisia kilpiä.

Läänitunnukset olivat:

A: Helsinki
B: Helsinki (~1950-)
C: Diplomaattikilvet, myös sarjat CA, CB, CE Helsinki (~1960-)
D: Ei käytössä
E: Turun ja Porin lääni (~1950-)
F: Turun ja Porin lääni (~1960-)
G: Kymen lääni (~1950-)
H: Hämeen lääni
I: Hämeen lääni (~1950-)
J: Ei käytössä
K: Kuopion lääni
L: Lapin lääni (1938-)
M: Mikkelin lääni
N: Kapeaan kilvenpaikkaan tarkoitetut kilvet, myös Hämeen lääni (1960-luvun alku)
O: Oulun lääni
P: Perävaunu
Q: Ei käytössä
R: Kymen lääni (~1950-)
S: Kuopion lääni, myöhemmin Pohjois-Karjalan lääni (~1950-)
T: Turun ja Porin lääni
U: Uudenmaan lääni
V: Viipurin lääni (-1945), Vaasan lääni (1945-)
Va: Vaasan lääni (-1945)
W: Perävaunu
X: Keski-Suomen lääni (~1960-)
Y: Vaasan lääni (~1950-)
Z: Uudenmaan lääni (~1950-)
ÅL: Ahvenanmaa

Vuonna 1971 kilpien vaihtopakosta lääniä vaihtaessa luovuttiin turhana byrokratiana. Seuraavana vuonna otettiin käyttöön nykyisen malliset kolmekirjaimiset valkoiset kilvet mustalla tekstillä, jossa rekisteritunnukset ovat muotoa "XXX-NNN". Läänikohtaisesta kilpien jaosta luovuttiin kuitenkin täysin vasta vuonna 1989.

Suomen kuuluessa Euroopan unioniin on toukokuusta 2001 lähtien uusien kilpien vasempaan reunaan liitetty sininen kenttä, johon on sijoitettu EU:n tähti-symboli ja maatunnus.^[1]

Moottoriajoneuvojen ajoneuvorekisteriä hallinnoi Ajoneuvohallintokeskus (AKE). Yleensä kilpi valitaan satunnaisesti, mutta vuosittaisen leimaveron maksamalla voi myös ottaa vapaavalintaisen kilven.

W ja P ovat nykyäänkin käytössä perävaunuissa.

Autoissa ja traktoreissa kilvet kiinnitetään näkyvälle paikalle ajoneuvon etu- ja takapäähän. Perävaunuissa, moottorityökoneissa, moottoripyörissä, mopoissa ja moottorikelkoissa kilpi on sijoitettu vain taakse. Takapään kilven tulee olla valaistu.

[muokkaa] Venäjän rekisterikilvet

Suomessa näkee jonkin verran myös venäläisiä rekisterikilpiä. Venäläisessä rekisterikilvessä on reunassa kaksinumeroinen tunnus, mikä osoittaa rekisteröinnissä käytetyn alueen Venäjän federaatiossa. 77-99 tarkoittavat Moskovaa tai Moskovan aluetta, 47 Pietaria tai Leningradin aluetta jne. [1]. Mikäli venäläisessä rekisterikilvessä on kaksi nollaa peräkkäin, kuuluu se jollekin viranhaltijalle. Jeltsinin aikana oli tarkoitus tasa-arvoistaa rekisterinumerot siten, että tieliikennepoliisi valvoisi kaikkia tienkäyttäjiä tasapuolisesti, mutta vanha käytäntö palasi ja kaksoisnollilla varustettujen kilpien haltijoilla uskotaan olevan lievempi nopeusvalvonta kuin muilla.

1990-luvulla venäläisten omistamissa autoissa oli paljon Valko-Venäjän ja myös Ukrainan rekisterikilpiä autojen maahantuontiin liittyvästä verotuksesta johtuen.