Perävaunu

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Armeijan maastoväreihin maalattu peräkärry
Vene traileriin lastattuna

Perävaunu tarkoittaa ajoneuvon perään kytkettävää hinattavaa ajoneuvoa, jossa ei ole liikkumiseen vaadittavaa voimansiirtoa. Perävaunu voidaan kytkeä perävaunun vetoa varten varustettuun ajoneuvoon, jolloin syntyy ajoneuvoyhdistelmä.

Peräkärry[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Peräkärry on pienehkö, henkilöauton, pakettiauton tai traktorin vetämä perävaunu. Peräkärry voidaan kytkeä vetokoukulla varustettuun ajoneuvoon. Peräkärry on rakenteeltaan tyypillisesti kevyt keskiakseliperävaunu. Erilaisia peräkärryjä on useanlaisia ja ne sopivat moniin käyttötarkoituksiin. Tyypillinen peräkärry on pelkkä renkailla varustettu lava, joka on yleensä alun perin avoin. Lavan reunoissa, usein myös pohjassa on koukut tai muut kiinnikkeet kuorman sitomista varten. Peräkärryn päälle voi laittaa eräänlaisen kuvun, joka suojaa peräkärryssä olevia tavaroita tuulelta, sateelta ja muilta luonnonilmiöiltä. On myös peräkärryjä, joiden päälle voi lastata ajoneuvoja, kuten auton, veneen, polkupyörän tai moottoripyörän.

Traktorin peräkärryt ovat nykyisin enimmäkseen tehdasvalmisteisia, jolloin niissä on juuri tällaiseen käyttöön suunnitellut leveät ja matalat renkaat. Käytössä on myös kotitekoisia, yleensä puretun kuorma-auton rungolle ja etu- tai taka-akselille rakennettuja peräkärryjä. Tällaisessa peräkärryssä voi olla myös vetävä akseli, joka helpottaa ajamista vaikeakulkuisessa maastossa tai kärryn ollessa raskaasti kuormattu, tai vaihtolavalaite. Ilman kippiä olevia traktorin peräkärryjä ei enää juuri käytetä maataloudessa.

Myös moottoripyörään, mopoon ja polkupyörään voidaan kytkeä peräkärry, joka voi olla yksi- tai kaksipyöräinen. Tällaiset peräkärryt eivät kuitenkaan ole yleistyneet Suomessa.

Varsinainen perävaunu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Varsinainen perävaunu on yleisin Suomessa käytetty kuorma-auton perävaunu.

Rakenteeltaan varsinainen perävaunu on vähintään kaksiakselinen, ja akseleista vähintään yksi (yleensä 2 tai 3) sijaitsee perävaunun takaosassa. Yleensä akselit ovat ohjaamattomia. Ilmaan nostettavat ns. teliakselit ovat melko harvinaisia perävaunuissa. Perävaunun etuosassa on yksi tai kaksi ohjaavaa akselia,jotka kääntyvät vaakatasossa vapaasti perävaunuun nähden. Etuakseleiden etupuolelle on kiinnitetty jäykkä, pystysuunnassa nivelöity vetoaisa joka taas kiinnitetään vetokytkimellä varustettuun kuorma-autoon. Vetoaisa seuraa vetoauton liikkeitä jolloin etuakseli(t) kääntyvät vetoaisan mukana.

Varsinaista perävaunua voidaan kutsua myös täysperävaunuksi. Kuorma-auton ja täysperävaunun yhdistelmää kutsutaan täysperäksi erotuksena varsinaisesta vetovaunun (nupin) ja puoliperävaunun muodostamasta rekasta.

Puoliperävaunu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Puoliperävaunuyhdistelmä

Puoliperävaunu (rekka) on vähintään yksiakselinen perävaunu, jonka kaikki akselit sijaitsevat perävaunun takaosassa. Usein takana on kolme akselia, jotka ovat yleensä varustettu "ykköspyörillä", eli yksi pyörä/akseli/puoli. Perävaunun etuosassa on vetotappi jonka avulla perävaunu kiinnitetään vetopöytään. Perävaunun etuosan paino makaa vetopöydän päällä. Puoliperävaunu on yleinen maitten välisessä liikenteessä. Koska nämä ovat yleensä standardimittaisia, on yleistä, että vetoauton omistava yritys ei omista vedettävää kärryä tai kärry voi olla jonkin muun maan rekisterissä. Esimerkki normaalista toiminnasta on tyhjän kärryn kuormaus Suomessa, pelkkä kärry kuormataan laivaan ja Saksassa joku toinen auto hakee lastatun kärryn satamasta.

Puoliperävaunua kutsutaan usein nimillä irtoperä tai puolikas. Puoliperävaunua vedetään erityisesti tarkoitukseen suunnitellulla vetoautolla, nupilla. Myös tällaista yhdistelmää kutsutaan usein rekaksi. Puoliperävaunun saa kytkettyä perinteiseen suomalaiseen vetokidalliseen kuorma-autoon ns. dollylla. Nupin, puoliperävaunun ja keskiakseliperävaunun (vasikka) muodostaman yhdistelmän epävirallinen nimi on lusikka-haarukka, koska sillä on taipumus painua kokoon liukkaalla kelillä äkkijarrutuksessa. Nupin, puoliperävaunun (linkkivaunun) ja sen perään kiinnitetyn puoliperävaunun yhdistelmän nimi on B-juna. Nupin, puoliperävaunun ja täysperävaunun yhdistelmät ovat olleet Suomessa kiellettyjä vuodesta 2006 lähtien.

Keskiakseliperävaunu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Keskiakseliperävaunu on vähintään yksiakselinen perävaunu, jonka akseli(t) sijaitsevat perävaunun keskellä. Perävaunussa on kiinteä, nivelöimätön vetoaisa jonka avulla se kiinnitetään vetävään kuorma-autoon. Perävaunun jokaisessa kulmassa on yleensä tukijalka, joiden avulla perävaunu saadaan tuettua kun se irrotetaan vetoautosta.

Telikärry[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Teliperäkärry on traktorin vetokoukkuun kiinnitettävä kaksiakselinen kärry. Joiden kantavuudet maatalouskäytössä ovat 5–20 tonnia. Urakointi- ja maanajokäytössä kantavuudet voivat vaihdella 20–50 tonnin välillä.

Perävaunujen varustelu[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Perävaunut voidaan varustella erilaisia kuljetustarpeita varten. Näitä ovat esimerkiksi kappaletavara-, raskastavara-, säiliö- ja puutavaraperävaunut.

Peräkärry on tärkeä myös maa- ja metsätalouden työkoneena. Metsätalouden käyttöön on valmistettu eri tarkoituksiin kestäviä metsäperäkärryjä. On muun muassa polttopuiden, rankojen ajoon ja tukkipuiden ajoon tarkoitettuja metsäperäkärryjä.

Suomen ajoneuvolainsäädännön mukaan perävaunun takaosassa vaaditaan pääsääntöisesti samat valaisimet ja heijastimet kuin sitä vetävän ajoneuvon takaosassa. Autojen peräkärryissä ja -vaunuissa tulee olla etu-, taka- ja jarruvalaisimet, rekisterikilven valaisin sekä suuntavalaisimet, mikäli vetävän ajoneuvon suuntavalaisimet eivät näy riittävän selvästi ajoneuvoyhdistelmän taakse. Traktorin peräkärryissä riittävät taka- ja suuntavalaisimet. Traktorin peräkärryn taakse on kuitenkin sijoitettava hitaan ajoneuvon kolmio; itse traktorissa ei vaadita hitaan ajoneuvon kolmiota, mikäli siihen on kytketty kyseisellä kolmiolla varustettu peräkärry. Kaikissa peräkärryissä ja -vaunuissa vaaditaan taakse kummallekin puolelle, mahdollisimman lähelle lavan tai korin kulmia asennetut kolmionmuotoiset punaiset heijastimet, jotka on kiinnitettävä kärki ylöspäin. Enintään 80 senttimetriä leveässä polkupyörän peräkärryssä riittää yksi takaheijastin. Auton perävaunua varten on oltava ajon aikana mukana oma varoituskolmio.

Suomessa puoliperävaunua saa käyttää tilapäisesti penkinpainajaisajoihin ja muihin vastaaviin tilaisuuksiin liittyviin henkilökuljetuksiin edellyttäen, että auton kuljettajalla on vähintään kahden vuoden ajokokemus kuorma-autolla toisen palveluksessa tai luvanvaraisen liikenteen harjoittajana. Auton ja traktorin perävaunulla saa poliisin hyväksymällä reitillä kuljettaa nähtävyyksiin ja yleisötilaisuuksiin tutustuvia henkilöitä edellyttäen, että perävaunu on varustettu henkilökuljetukseen soveltuvin rakentein ja varustein. Kuljetuksen suurin sallittu ajonopeus on 25 km/h. Lisäksi traktoriperävaunulla saa kuljettaa omaa työväkeä sekä perävaunun kuormaamiseen tai kuorman purkamiseen tarvittavaa apuväkeä työ- tai määräpaikalle ja sieltä takaisin ehdolla, että kuljetus voi tapahtua turvallisesti.[1]

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Asetus ajoneuvojen käytöstä tiellä (6 LUKU) Viitattu 31.8.2014.