Penkinpainajaiset

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Kuorma-autoja jonossa penkinpainajaispäivänä 16.2.2006.

Penkinpainajaiset eli penkkarit on juhla, joka järjestetään helmikuussa abiturienttien päättäessä säännöllisen koulunkäyntinsä.[1]

Lukion ylimmällä luokalla varsinainen koulutyö päättyy muista koululuokista poiketen jo helmikuussa, nykyisin kurssimuotoisissa lukioissa yleensä lukuvuoden 3. tai 4. jakson päättyessä helmikuun alkupäivinä. Tämän jälkeen kevätlukukauden loppuosan aikana (viisijaksojärjestelmää käyttävissä lukioissa 4. ja 5. jaksossa, kuusijaksojärjestelmässä 5. ja 6. jaksossa) abiturienteille pidetään ainoastaan ylioppilastutkinnon kirjalliset kokeet sekä eri aineissa suulliset kuulustelut (tenttikausi). Nykyisin hieman varsinaisen koulutyön päättymisen jälkeen, yleensä 7. viikon torstaina (aikaisinaan 12. ja viimeistään 18. helmikuuta) vietettävä penkinpainajaispäivä on karnevaalihenkinen rieha ja abeille viimeinen tilaisuus irrotella ennen siirtymistä lukulomalle ylioppilaskirjoituksia varten.

Nimen alkuperä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Penkinpainajaisten uskotaan olevan vapaa käännös ruotsin kielen sanalle bänkskuddagille. Bänk tarkoittaa penkkiä, skudda ravistamista tai puhdistamista ja gille juhlaa.[2]

Historia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Penkinpainajaiset Haapaveden lukiolla 1928.

Penkinpainajaisia on vietetty Suomessa jo lähes yhtä kauan kuin ylioppilaskirjoituksiakin. Aluksi kirjoitukset järjestettiin vain Helsingissä ja penkinpainajaisissa helsinkiläiset opiskelijat saattoivat ulkopaikkakuntalaiset juniinsa. Myöhemmin myös helsinkiläiset halusivat omaa ohjelmaa, joten alettiin järjestää penkinpainajaisten rekiajeluja. Tämä perinne levisi Helsingistä kirjoitusten mukana muualle Suomeen. Rekiajelu päättyi ravintolaan, jossa abiturientit saivat ostaa ensimmäistä kertaa alkoholia. Nykyinen karnevaalien kaltainen ajelu on tullut vasta sotien jälkeen.[2]

Perinteitä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Penkkareissa eri lukioiden viimeisellä luokalla olevat ovat perinteisesti ajelleet kuorma-autojen kyydissä ympäri kaupunkinsa keskustaa heitellen makeisia. Kuorma-autoihin on myös tapana kiinnittää suurikokoisia maalauksia, joiden on määrä kertoa, minkä koulun abiturientit ovat kyseessä sekä viihdyttää ohikulkijoita. Yleisiä maalauksia kuorma-autoissa ovat pilakuvat tai muu leikittely jollain ajankohtaisella aiheella sekä sen soveltaminen koulumaailmaan. Kuorma-autojen maalaamiseen liittyy kiinteästi kilpailuhenki paikkakunnilla, joissa lukioita on useampia.

Useimmissa lukioissa abiturienteilla on tapana pukeutua naamiaisasuun kyseiseksi päiväksi. Joissakin koulussa kaikkien naamiaisasut noudattavat ennalta määrättyä teemaa tai aihepiiriä, toisissa taas abiturientit saavat pukeutua vapaasti miksi tahansa. Monissa kouluissa noudatetaan myös ryhmänohjaajien pukeutumissääntöä.

Penkinpainajaisia seuraavana päivänä lukion toisen vuositason opiskelijat, joista abiturienttien lähdettyä on tullut koulun vanhimpia, viettävät vanhojenpäivää.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Kielitoimiston sanakirja. Kotimaisten kielten tutkimuskeskuksen julkaisuja 132. Internet-versio MOT Kielitoimiston sanakirja 1.0. Helsinki: Kotimaisten kielten tutkimuskeskus ja Kielikone Oy, 2004. ISBN 952-5446-11-5.
  2. a b Mäntylä, Pekka: Mistä juontuu sana penkinpainajaiset?. Salon Seudun Sanomat, 19.2.2010, nro 49, s. 7.

Kirjallisuutta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Saarikoski, Helena: Kouluajan kivoin päivä: Folkloristinen tutkimus penkinpainajaisperinteestä. Väitöskirja, Helsingin yliopisto. Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran toimituksia 617. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1994. ISBN 951-717-823-9.