Tilaääni

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun

Tilaääni eli surround-teatteriääni tarkoittaa monikanavaista äänentoistoa. Ensimmäinen monikanavaäänen kaupallinen sovellus oli Walt Disneyn elokuvassa Fantasia vuonna 1940 (6-kanavainen Fantasound). Nykyään tunnetuimpia järjestelmiä ovat Dolby Digital ja DTS (Digital Theater Sound) sekä vähemmän tunnettu mutta nykyisin kohtalaisen yleinen SDDS. Tällä hetkellä kotiteatterien äänijärjestelmistä yleisin on 5.1-ääni, mutta blu-ray-tallenteissa voi olla tarjolla jopa 7.1-kanavainen ääni.

Numeromerkinnät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Monikanavaista ääntä merkitään usein numeroin, yleisesti käytössä olevat tilaäänikanvat ovat 5.1, 7.1, 7.2, 9.1 ja 9.2. Näistä numeroista ensimmäinen kertoo kuinka monta normaalin taajuusalueen kaiutinta kuuntelijan ympärillä on ja jälkimmäinen, kuinka monta matalien taajuuksien subwoofer-kaiuttimia on. Mitä suurempia nämä luvut ovat, eli mitä enemmän kaiuttimia on käytössä, sitä tarkemmin eri äänien tulosuunnat erottuvat.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]