Arja Saijonmaa

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Arja Enni Helena Saijonmaa
Arja Saijonmaa på Guldbaggegalan 2013..jpg
Arja Saijonmaa vuonna 2013.
Syntynyt 1. joulukuuta 1944 Mikkeli (ikä 69)
Kotipaikka Suomi
Aktiivisena 1969–
Tyylilajit poliittinen musiikki, iskelmä, chanson, etnomusiikki
Laulukieli suomi
ruotsi
norja
espanja
italia
kreikka
saksa
ranska
Ammatit freelance-taiteilija
Soittimet laulu
Levy-yhtiöt Allstar
Fazer finnlevy
Love Records
Polydor
Scandia
SonyBMG

Arja Enni Helena Saijonmaa (s. 1. joulukuuta 1944 Mikkeli)[1] on suomalainen laulaja, joka on luonut uran myös ulkomailla. Ura Suomen rajojen ulkopuolella alkoi 1970-luvun alussa, kun Saijonmaa kiinnitettiin solistiksi Mikis Theodorakisin maailmankiertueeseen[2]. 1970-luvun lopulta lähtien Saijonmaa on tehnyt pääosan taiteellisesta työstään Ruotsissa. Monipuolisen laulu-uransa aikana Saijonmaa on esittänyt muun muassa poliittisia lauluja, ranskalaisia chansoneita, etnomusiikkia, suomalaisia tangoja sekä ruotsalaista diskoiskelmää[3]. Saijonmaa on levyttänyt suomeksi, ruotsiksi, norjaksi, espanjaksi, italiaksi, kreikaksi, saksaksi ja ranskaksi. Saijonmaa pyrki myös RKP:n listoilta Euroopan parlamenttiin vuonna 1996[4] ja eduskuntaan vuoden 2003 eduskuntavaaleissa[5].


Lapsuus- ja opiskeluaika[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saijonmaa varttui hammaslääkäri-isän ja pianistiäidin tyttärenä ja oppi soittamaan pianoa jo ennen kuin oppi lukemaan. Mozartin pianokonserton hän osasi soittaa 12-vuotiaana. Teatteri oli musiikin ohella perheen toinen harrastus ja Arja opiskeli teatteri-alaa ollessaan vaihto-oppilaana Yhdysvalloissa. Palattuaan Yhdysvalloista takaisin Suomeen Arja aloitti opiskelut Sibelius-Akatemian solistilinjalla.[6] Saijonmaa kirjoitti ylioppilaaksi 1964 Mikkelissä ja aloitti sen jälkeen opinnot Helsingin yliopistossa, Sibelius-Akatemiassa ja Taideteollisessa korkeakoulussa. Hän valmistui 1992 filosofian kandidaatiksi.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saijonmaa nousi julkisuuteen 1960-luvun poliittisesta laululiikkeestä. Hän liittyi vasemmistoradikaaliin Ylioppilasteatteriin vuosikymmenen puolivälissä ja osallistui muun muassa Lapualaisoopperaan kantaesitykseen. Myöhemmin Saijonmaa toimi Ylioppilasteatterin johtajana ja ohjasi sille kaksi näytelmää (Lakko ja Tapaus Suomi v. 1970). Vuonna 1969 Saijonmaa teki ensimmäiset levytyksensä. Ensimmäinen menestyskappale oli Kaj Chydeniuksen säveltämä Puhu minulle rakkaudesta.

1970-luvun alussa Saijonmaa kiinnitettiin solistiksi Mikis Theodorakisin maailmankiertueeseen. Jo tätä ennen vuonna 1968 hän oli tulkinnut kreikkalaisia lauluja Kabaree demokratiasta -esityksessä Kaj Chydeniuksen opastamana.[7] Vuonna 1977 Saijonmaa ja Theodorakis julkaisivat Ruotsissa levyn Det är tid att sjunga sånger, josta tuli suurmenestys.[6] Sen jälkeen Saijonmaa on tehnyt pääosan taiteellisesta työstään Ruotsissa. Vuonna 1979 Saijonmaa levytti chileläisen Inti-Illimani-orkesterin kanssa Violeta Parran lauluja. Jag vill tacka livet (Gracias a la vida) on yksi Saijonmaan suurimmista menestyslauluista. Tämän laulun hän esitti Olof Palmen hautajaisissa 1986 ja saksankielisenä versiona Leben, ich sag' Danke Willy Brandtin hautajaisissa 1992.

1980-luvulla Saijonmaa lauloi enimmäkseen iskelmämusiikkia. Hän levytti muun muassa suomalaisia ikivihreitä sävellyksiä ruotsiksi Anders Ekdahlin sovittamina, Tukholman Poliisikuoron ja Hovikapellin jousien säestämänä. Albumi levytettiin ruotsiksi nimellä Sånger från asfalt och ängar ja samoja taustoja hyödyntäen pian myös suomeksi nimellä Ruotsiin ja takaisin. Jälkimmäisestä Saijonmaa sai uransa ensimmäisen kultalevyn Suomessa. Vuonna 1983 Saijonmaa levytti tunnetuimman suomenkielisen levytyksensä Ystävän laulu, joka oli alun perin venäläisen trubaduurin Vladimir Vysotskin sävellys Juha Vainion suomentamana.

Vuonna 1986 ilmestynyt kokoelma Valitut laulut toi Saijonmaalle toisen kultalevyn Suomessa. Kaupallisesti menestynein albumi on 1987 ilmestynyt Högt över havet, jota on myyty Ruotsissa yli 200 000 kappaletta. Ruotsissa Saijonmaa on saanut kolme kultalevyä ja yhden timanttilevyn. Kaikkiaan hänen levyjään on myyty yli 2 miljoonaa kappaletta.

Arja Saijonmaa vuonna 2011 Göteborgin kirjamessuilla kirjansa En ung naken kvinna julkistamistilaisuudessa.

Saijonmaa on osallistunut neljästi euroviisukarsintoihin: kahdesti Suomen karsintoihin (Talvilintu 1971 ja Gabriela 1990) ja kahdesti Ruotsin karsintoihin (Högt över havet 1987, 2. sija, yhden pisteen häviö voittajasävelmälle. Myöhemmin laulusta tuli kaikkien aikojen ensimmäinen Second Chance Contestin voittaja. Vad du än trodde så trodde du fel 2005).

Loppusyksyllä 2011 hän teki konserttikiertueen eri puolilla Suomea.[8] Vuosina 2013–2014 Saijonmaa teki Riksteaternin kanssa Den hemliga stranden – Salaisella rannalla -omaelämäkerralliskiertueen, joka ulottui Ruotsista Suomeen ja kertoi hänen ja Theodorakisin uran alkuvaiheista[9][10].

Elokuva, teatteri ja TV[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saijonmaalla on ollut useita elokuva- ja teatterirooleja. Hän on näytellyt muun muassa elokuvissa Punatukka (1969), Pohjan tähteet (1969), Puntilan isäntä ja hänen renkinsä Matti (1979), Charlotte Löwensköld (1979) sekä Havlandet (1985). Vuonna 1988 Saijonmaa esitti Zarah Leanderia Tähdenlento-musikaalissa. Lisäksi Saijonmaalla on ollut kabaree-esityksiä muun muassa Tukholman Hamburger Börsissä, Broadwaylla ja Berliner ensemblessa. Saijonmaa kuului myös Canto General -oratorion kantaesittäjiin. Hän esiintyi vuonna 2007 ruotsalaisessa Stjärnorna på slottet -ohjelmassa ja myös ohjelman suomalaisversiossa, Linnan tähdissä, joka esitettiin vuonna 2011.[11]

Kirjallinen toiminta[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saijonmaa on myös julkaissut kirjan suomalaisesta saunasta.[12] Saijonmaan kirja Nuori alaston nainen – Mikis ja minä ilmestyi 2011.[7] Se oli julkaistu jo aikaisemmin Norjassa ja Ruotsissa. Kirjasta tuli menestys ja siitä on otettu toinen painos.[13] Kirja julkaistiin myöhemmin myös kreikaksi.[14]

Ihmisoikeustyö[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 1987 Saijonmaa kutsuttiin YK:n pakolaisavun hyväntahdonlähettilääksi. Tässä ominaisuudessa hän on vieraillut noin 50 pakolaisleirillä eri puolilla maailmaa. Vuonna 1994 Saijonmaa organisoi Harry Belafonten ja Zubin Mehtan kanssa konsertin Oslon Spektrumissa Lähi-idän rauhansopimuksen kunniaksi.

Tunnustuksia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Saijonmaa valittiin Aftonbladet-lehden yleisöäänestyksessä Ruotsin karismaattisimmaksi naiseksi 1985. Seuraavana vuonna hänelle myönnettiin Pro Finlandia -palkinto ja vuoden naissolistin Emma-palkinto. Vuonna 1988 Saijonmaalle myönnettiin Eleanor Roosevelt -säätiön palkinto työstä ihmisoikeuksien hyväksi.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Suomenkieliset albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Laula kanssani toveri (1972)
  • Arja Saijonmaa & Mikis Theodorakis (1972)
  • Koko yön minun poikani valvoi (1973)
  • Huomenta sydämeni (1975)
  • Jokainen arkiaamu (1979)
  • Miten voin kyllin kiittää (1979)
  • Ruotsiin ja takaisin - kultalevy (1981)
  • Ystävän laulu (1983)
  • Arja Saijonmaa & George de Godzinsky Finlandia-talossa (1986)
  • Yhteinen taivas ja maa (1989)
  • Paijaa mua (1993)
  • La Cumparsita (1994)
  • Sydänten silta (2000)
  • Rakkaus on rohkeutta (2006)

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ruotsinkieliset albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Det är tid att sjunga sånger – kultalevy (1977)
  • Arja Saijonmaa & Mikis Theodorakis i Stockholms konserthus (1978)
  • Jag vill tacka livet - kultalevy (1979)
  • Sånger från asfalt och ängar – kultalevy (1981)
  • Leksaker och parfym (1982)
  • Högt över havet – timanttilevy (1987)
  • Arja sjunger Zarah (1988)
  • Samma himmel samma sol (1989)
  • La Cumparsita (1994)
  • En bro av gemenskap (1999)

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tango Jalousie (1984)
  • Arja's bästa (1994)
  • Guldkorn (2000)
  • 100% (2CD) (2002)
  • Vad du än trodde så trodde du fel (2005)

Muita levyjä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • En soisi sen päättyvän (1970) (Jim Pembroken, Tarleena Sammalkorven ja Pepe Willbergin kanssa)
  • Canto General (1975)
  • Es ist Zeit (1983)
  • Det bästa av Theodorakis (1985)
  • Kvinnen (1986)
  • Mikis & Arja (2CD) (1996)
  • Bara du kommer (1998)
  • Nära (2003)

Vierailut[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Työväenlauluja (1969)
  • V.I. Lenin 1870-1970 (1970)
  • Perkele! Lauluja Suomesta (1971)
  • Kiila 35 (1971)
  • Plastic Maailma (1971)
  • Kissa vieköön! Uusrahvaanomaisia ralleja (1972)
  • Rauha, ystävyys, solidaarisuus (1973)
  • Työn armeijan marssi ja muita poliittisia lauluja (1974)
  • Minulla on ystävä – Arvo Turtiaisen 70-vuotispäivän juhlalevy (1974)
  • Suojele luontoa, ihmistäkin (1975)
  • Alternativ festival i Stockholm 17.–22.3.1975 (1975)
  • 2. Helsingin laulufestivaali 13.–20.11.1977 (1977)
  • Inti Illimani i Sverige (1980)
  • Isin kanssa (2004)
  • Havet och kärleken (2007)

Kirjat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Arjan saunakirja. Uudistettu, laajennettu käännös ruotsinkielisestä alkuteoksesta. Suom. Jaana Nikula. Maarianhamina: PQR, 2010. ISBN 978-952-5705-29-4.
  • Nuori alaston nainen. Mikis ja minä. Suom. Tuula Syvänperä. Helsinki: Otava, 2011. ISBN 978-951-1-25221-4.

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • Tony Latva & Petri Tuunainen, Iskelmän tähtitaivas – 500 suomalaista viihdetaiteilijaa. WSOY, 2004 ISBN 951-0-27817-3

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Anna.fi Julkkikset, Arja Saijonmaa
  2. Elävä arkisto: Theodorakis teema.yle.fi Viitattu 20.4.2014
  3. Iskelmäfinlandia 2006: Arja Saijonmaa yle.fi Viitattu 20.4.2014
  4. YLE Arkisto - EU-vaalikuumetta 1996 Viitattu 15.6.2014
  5. Saijonmaa RKP:n kansanedustajaehdokkaaksi mtv.fi Viitattu 20.4.2014
  6. a b Latva & Tuunainen, s. 379
  7. a b Liisa Talvitie: Salaisella rannalla. Apu, 2011, 77. vsk, nro 39, s. 32–37. Helsinki: A-lehdet. .
  8. Arja Saijonmaa jakaa Carnegie-palkinnon, HS.fi Viitattu 15.12.2011
  9. Arja Saijonmaa kristallikruunujen alla apu.fi Viitattu 20.4.2014
  10. Arja - Riksteatern riksteatern.se Viitattu 20.4.2014
  11. MTV3.fi - Linnan tähdet: Arja Saijonmaa lupaa yksityisiä paljastuksia Viitattu 6.12.2012
  12. MTV3.fi - Linnan tähdet: Arja Saijonmaa lupaa yksityisiä paljastuksia Viitattu 6.12.2012
  13. Arja Saijonmaa esiintyy Jyväskylän kirjamessuilla Viitattu 5.3.2012
  14. culturenow.gr - Μια νέα γυναίκα αποκαλύπτεται. Η συνάντηση με τον Μίκη - Arja Saijonmaa (kreikaksi) Viitattu 14.7.2014

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]