Pepe Willberg

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Pepe Willberg

Pertti ”Pepe” Willberg (aikaisemmin Toivo Pertti Uolevi Willberg,[1] s. 17. joulukuuta 1946 Turku) on suomalainen laulaja ja säveltäjä. Hän aloitti muusikonuransa 1960-luvun alussa Islanders-yhtyeen komppikitaristina. Tämän jälkeen hän on toiminut muun muassa Jormas ja Pepe & Paradise -yhtyeiden solistina. Oman soolouransa lisäksi Pepe on ollut mukana myös Finntastic, Mestarit, ja Poptenorit -kokoonpanoissa.

Ura[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Willbergin musiikillinen ura alkoi vuonna 1962 Islanders-yhtyeessä, jonka solistiksi myöhemmin päätyi Ilkka Lipsanen eli Danny. Danny nousi Islandersin myötä suureen suosioon. Yhtyeen hajottua Pepe siirtyi The Finnish Beatmakers -yhtyeen solistiksi. Pian bändi sai uuden nimen, ja Jormas levytyssopimuksen. Yhtye teki omia versioitaan monista 60-luvun rock-hiteistä ja aluksi he esiintyivät vain englanniksi. Vuonna 1966 yhtye levytti kuitenkin ensimmäiset suomenkieliset levytykset ja jo samana vuonna levytetty Saat miehen kyyneliin oli suuri hitti. Muita tunnettuja Jormas-hittejä olivat muun muassa Rööperiin, Alusta mä kaiken alkaisin ja Taivas vain tietää. Nykyään nämä laulut mielletään helposti Pepen soolokappaleiksi.

Jormas hajosi vuonna 1968, ja pian perustettiin uusi yhtye Pepe & Paradise. Yhtye osasi soittaa vaativaa musiikkia, josta on näytteenä yhtyeen ensimmäinen Love Recordsille tehty soololevy Niin vähän on aikaa. Vaikeaselkoinen levy ei saanut kuitenkaan suurta kaupallista menestystä ja siksi jatkossa Paradise pysyikin enimmäkseen kevyessä pop-musiikissa. Käännöskappaleiden lisäksi yhtyeen omat miehet Pepe Willberg ja Markku Johansson sävelsivät lauluja. Paradisen suurimpia hittejä olivat muun muassa Elämältä kaiken sain sekä Sotilaat kansat ja maat, Aamu, Sinä ja minä ja Taivas itkee.

Pepe & Paradise teki viimeiset levytyksensä vuonna 1975, jonka jälkeen Pepe levytti soolona. Pepen soolomenestyksiä 70-luvun lopulla olivat muun muassa Hermes, uusi versio Leif Wagerin ikivihreästä elokuvasävelmästä Romanssi, Olet mulle maailmain ja Rasvis mä oon. Vuonna 1979 Pepe kiersi yhdessä Dannyn, Armi Aavikon ja Seija Paakkolan kanssa Finntastic-kokoonpanossa.

1980- ja 1990-luvut olivat Pepen uran hiljaisinta aikaa. Levytyksiä tuli silloin tällöin, mutta suurempaa menestystä ne eivät saavuttaneet. 90-luvun puolessavälissä muun muassa Back to the sixties -tapahtuman ohessa vanhat yhtyeet Jormas ja Pepe & Paradise herätettiin joissain kokoonpanoissa henkiin ja näin Pepe pääsi taas esiintymään nostalgiannälkäisille suomalaisille. Vuosikymmenen lopussa Willberg palasi takaisin Suomen eturivin artistien joukkoon, kun hän oli mukana Mestarit -kokoonpanossa, johon kuuluivat hänen lisäkseen Kirka, Hector ja Pave Maijanen. Mestareiden kiertueen loppuunmyydyt konsertit Suomen suurimmissa jäähalleissa ja Helsingin Olympiastadionilla rikkoivat yleisöennätyksiä. 2000-luvulla vuorossa oli Poptenorit-kokoonpano yhdessä Fredin ja Petri Laaksosen kanssa.

Omien laulujensa lisäksi Pepe on säveltänyt myös muille artisteille. Esimerkiksi Suomen vuoden 1988 euroviisusävelmän Nauravat silmät muistetaan, Paula Koivuniemen Hetken maistoin elämää ja Näen huomiseen, Joel Hallikaisen Hyvästi voi sanoa vain kerran ja Mika Pohjosen Iltatuuli.

Vuonna 2007 ilmestyi Willbergin uusin albumi Kaukaa kaipaan sekä Kaksi ihoa, jolla Pepe Willberg laulaa Johanna Iivanaisen kanssa Olli Ahvenlahden sävellyksiä Tommy Tabermannin runoihin.

Heinäkuussa 2011 Pepe Willbergille myönnettiin Iskelmä-Finlandia-palkinto.

2012 Pepe Wilberg osallistui pääsolistina Kun Tuulee: Lauluja Gospel - hengessä (2012) albumiin. Julkaistulla levyllä laulajina toimivat myös Mirkka Paajanen ja Kaarle Mannila sekä muusikkoina Junnu Aaltonen, Topi Kurki, Anssi Växby ja Joonatan Rautio. Albumi on Jarmo Malkavaaran hanke jonka tuottajana toimii Mikael "Mikkis" Bergholm. Pepe Willberg sai ensimmäisen kultalevynsä levystään Pepe & Saimaa 25.8. 2014.

Diskografia[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omat albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Muut albumit[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kokoelmat[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. Jussi Tolonen: Kuka Nyt: Mihin kaatui hippiaate, Pepe Willberg?. Nyt-liite / Helsingin Sanomat, 2006, nro 47/2006, s. 2.

Katso myös[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pepe Willberg.