Hukkaputki

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Hukkaputki
Tunnuskuva.
Tunnuskuva.
Tyyli satiiri
Kestoaika 20–30 minuuttia
Tekijä Pentti Järvinen
Pääosissa Tuija Ahvonen
Kari Franck
Kristiina Halkola
Erkki Saarela
Jukka Sipilä
Kari Sorvali
Leena Uotila
Alkuperämaa Suomen lippu Suomi
Verkko YLE TV1
Esitetty 12. syyskuuta 1981 – 7. toukokuuta 1983
Tuotantokausia 2
Jaksoja 31
Tunnuskappale Hukkaputkitunnus
Tuotanto
Ohjaajat Pentti Järvinen
Käsikirjoittajat Pentti Järvinen, Jouni Lompolo, Juhani Mäkelä, Henri Kapulainen, Pekka Rautio, Hannu Sironen
Säveltäjä Olli Ahvenlahti
Kuvaajat Mauno Kuusla
Tuotantoyhtiö YLE Viihdetoimitus
Palkinnot
Voitetut Venla 1983
Aiheesta muualla
IMDb
Hukkaputken näyttelijät Kristiina Halkola (vasemmalla), Kari Franck, Erkki Saarela, Jukka Sipilä ja Leena Uotila (oikealla).
Vaalipuolueista kertovassa lastenlaulussa "Ruusu, ruiskukka, apila ja leppäkerttu" niputettiin yhteen vaalimainosten logoissa käytetyt kasvit ja eläimet.[1] Kari Franck (leppäkerttu), Kristiina Halkola (ruusu), Leena Uotila (ruiskukka) ja Jukka Sipilä (apila).

Hukkaputki on suomalainen Yleisradion tuottama vuosina 19811983 valmistunut 31-osainen satiirisarja. Ensimmäinen jakso esitettiin 12. syyskuuta 1981.[2] Ohjelmalla oli parhaimmillaan yli kolme miljoonaa katsojaa keväällä 1983.[2]

Hukkaputkessa riepoteltiin sen ajan poliitikkoja, julkisuuden henkilöitä, byrokratiaa ja suurvaltapolitiikkaa. Osansa saivat muun muassa tuoreen presidentin Mauno Koiviston jahkailut, formulakuljettaja Keke Rosbergin ajo-ongelmat kuin Ronald Reaganin euro-ohjushankekin. Sarjan sketsit kuvattiin usein likimain lähetyspäivänä, jolloin ohjelma kykeni reagoimaan uutisaiheisiin nopeammin, kuin mikään aiempi suomalainen sketsisarja.[2]

Ohjelmaa myös kritisoitiin vasemmistolaisesta suuntautuneisuudesta. Moni sarjan näyttelijöistä tunnettiinkin tulipunaisen aatteen kannattajina, näkyvimmin Kristiina Halkola.[3]

Kekseliään journalismiparodian ja uutiskuvamanipulaation myötä sarja viitoitti tietä muun muassa Frank Pappa Show:lle ja Iltalypsylle 1990-luvulla.[3]

Hukkaputkea esitettiin uusintana vuosina 2004–2005, jolloin sarjan alkuperäiset jaksojen sketsit ja musiikkiesitykset oli koostettu 16 koostejaksoon. Sarjan sen aikainen ajankohtaisatiiri sitoi komedian vahvasti aikaansa jo määritelmänsä perusteella. 1980-luvun ajankohtaisiin aiheisiin liittyvät sketsit eivät olisi enää puhutelleet katsojia nykypäivänä.[2] Sarjan muutamia jaksoja alkuperäisessä muodossa on esitetty viime vuosina YLE Teemalla.

Sarjan näyttelijät[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Sarjan ohjaaja Pentti Järvinen ei halunnut sarjan näyttelijöiksi sen ajan tähtikoomikoita. Kristiina Halkolan hän valitsi sarjaan nimenomaan ärsyttämään, herättämään tunteita. Kari Sorvali otettiin mukaan, koska hän oli järeän näköinen ja siten uskottava ajankohtaistoimittaja. Jukka Sipilästä tuli sarjan tavaramerkeistä, rehevän kansanmiehen arkkityyppi.

Hukkaputken alkuaikoina sarjassa näytellyttä Tuija Ahvosta Järvinen kuvailee "lempikoomikokseen".[1] Ahvonen oli näyttelijänä kuriton, hän unohteli vuorosanoja tai sanoi jotain väärin, jolloin muut joutuivat peesaamaan.[1] Ahvonen kärsi sarjan teon aikaan mielenterveysongelmista, jonka takia hän joutui jäämään pois sarjasta kesken toisen tuotantokauden.[1] Näyttelijä Ahvonen kuoli lokakuussa 1983 tehtyään itsemurhan.

Sarjan muut näyttelijät olivat Kari Franck, Erkki Saarela, Kari Sorvali ja Leena Uotila.

Sarjan musiikki[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Jokaisessa ohjelmassa oli myös musiikkia. Laulut sävelsi Olli Ahvenlahti ja sanoitti Pentti Järvinen.[1] Yhtä jaksoa kohden tehtiin yleensä kaksi laulua.[4] Suurin osa kappaleista oli parodioita iskelmistä, iskelmälaulajista ja sanoittajista.[4] Komiikkaa lauluista haettiin siitä, että vääristä asioista laulettiin väärällä tavalla.[4] Usein liikuttiin niin lähellä iskelmätodellisuutta, että jotkut luulivat tekijöiden olleen tosissaan.[4] Järvinen kertoo kappaleiden teossa menneen aikaa, koska hän ei ollut ikinä kiinnostunut loppusoinnusta. Järkevän kappaleen keksimiseen meni ainakin yhtä paljon aikaa kuin viiden sketsin kirjoittamiseen.[1]

Johanna Kustannus julkaisi vuonna 1983 kokoelmalevyn Hukkaputki - Hukkaa päälle!, joka sisälsi sarjassa esitettyjä lauluja.[5] Kokoelma julkaistiin julkaisuvuonnaan LP-levynä ja C-kasettina. 2000-luvulla albumista julkaistiin CD-levypainos. Se oli samalla ensimmäinen suomalainen pitkäsoittolevy, joka perustuu viihdeohjelmaan.[4] Mikään muu suomalainen viihdesarja ei ennen Hukkaputkea ollut tehnyt itse laulujaan alusta lähtien.[4]

Sarjassa esitettyjä musiikkiesityksiä[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  • "Ruusu, ruiskukka, apila ja leppäkerttu" (es. 12. maaliskuuta 1983[6])
  • "Laulu isälle" (es. 7. marraskuuta 1981[7])
  • "Atomi ja rakkaus"
  • "Tää onko psykologiaa"
  • "A. Kivi"
  • "Tupo"
  • "Syksyn sävelet"
  • "Länteri Mänteri"
  • "Onnesta ei voi veroa ottaa"
  • "Matti ja Tauno"
  • "Syysromanssi"
  • "Ennen vaaleja"
  • "Mikset saavu mua syrjimään"
  • "Nuorison syytä"

Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

  1. a b c d e f Annala, Jukka: Toopelivisio, s. 106. Hämeenlinna: Karisto Oy Kirjapaino, 2006. ISBN 951-851-066-0.
  2. a b c d Annala, Jukka: Toopelivisio, s. 104. Hämeenlinna: Karisto Oy Kirjapaino, 2006. ISBN 951-851-066-0.
  3. a b Annala, Jukka: Toopelivisio, s. 105. Hämeenlinna: Karisto Oy Kirjapaino, 2006. ISBN 951-851-066-0.
  4. a b c d e f Hukkaa päälle! - TV-ongelman musiikkipäästöjä Johanna Kustannus. Viitattu 27.8.2012.
  5. Hukkaa päälle Äänitearkisto. Viitattu 27.8.2012.
  6. Vaalikomiikkaa - viihdettä uurnilla 5.4.2011. Yle Elävä arkisto. Viitattu 27.8.2012.
  7. Hukkaputki: Laulu isälle 7.11.2007. Yle Elävä arkisto. Viitattu 27.8.2012.

Aiheesta muualla[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]