Helsingin olympiastadion

Wikipedia
Loikkaa: valikkoon, hakuun
Helsingin olympiastadion
Suomi-Portugali lämmittely.jpg
Rakennuksen tiedot
Sijainti Paavo Nurmen tie 1, Töölö, Helsinki
Koordinaatit 60°11′15″N, 024°55′38″EKoordinaatit: 60°11′15″N, 024°55′38″E
Rakennustyöt aloitettu 1934
Avattu 1938
Remontoitu korjauksia ja laajennuksia:
1939, 1947–1952, 1953–1956, 1961, 1971, 1991–1994, 1997–1998, 2004–2005, 2011[1]
Omistaja Stadion-säätiö
Kenttä lämmitetty luonnonnurmi
Arkkitehti Yrjö Lindegren, Toivo Jäntti
Käyttäjät

esimerkiksi urheilu- ja musiikkitapahtumat
Katsojakapasiteetti

40 600 istumapaikkaa, joista 15 000 katettua
Jääkiekko: 34 000[2]
Haus LennartHell.svg
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla

Helsingin olympiastadion on Suomen suurin urheiluareena. Stadion sijaitsee Helsingin Töölössä, parin kilometrin päässä ydinkeskustasta. Se edustaa tyylisuunnaltaan funktionalismia. Urheilutapahtumien lisäksi siellä pidetään kesäisin konsertteja. Se oli vuoden 1952 kesäolympialaisten keskuspaikka. Valmistumisen jälkeen stadionia on laajennettu moneen otteeseen.

Stadionin tornin korkeus on 72 metriä. Stadionrakennuksen pituus on 243 metriä ja suurin leveys 159 metriä. Stadionilla on nykyisin 40 600 istumapaikkaa, joista noin 15 000 katettuja.[3]

Stadionilla on järjestetty useiden lajien kilpailuja. Vuoden 1952 olympiakisojen jälkeen siellä on pidetty yleisurheilussa kahdet maailmanmestaruuskisat (1983 ja 2005) ja kolmet Euroopan mestaruuskisat (1971, 1994 ja 2012). Stadion on myös perinteisen joka toinen vuosi Ruotsia vastaan käytävän yleisurheilumaaottelun tapahtumapaikka. Lisäksi stadionilla on pelattu jääpallon MM-kisat 1957 ja miesten pikaluistelun MM-kisat vuosina 1948 ja 1958. Jalkapallossa olympiastadionilla on pelattu vuosien varrella niin Suomen sarjapelejä kuin Suomen cupiakin. Lisäksi olympiastadionilla on pelattu eurocupien otteluita.lähde? Stadion on myös Suomen jalkapallomaajoukkueen kotikenttä.

Urheilukilpailujen lisäksi olympiastadionilla on järjestetty monia muita tapahtumia ja konsertteja hyväntekeväisyystapahtumista oopperoihin.lähde?

Olympiastadionin kohtalosta on alettu keskustella 2000-luvulla, ja yhtenä vaihtoehtona on ollut sen purkaminen kokonaan ja uuden urheiluareenan rakentaminen. Toisaalta sille voitaisiin tehdä perusteellinen, joskin kallis, rakenteita uudistava remontti tai halpa, lähinnä pintaehostusta sisältävä kunnostus. Esimerkiksi Kansainvälisen jalkapalloliiton uudemmat vaatimukset edellyttäisivät kenttäalueen laajentamista nykyisten juoksuratojen päälle. Uudistamisessa pitää lisäksi ottaa huomioon se, että stadion on Museoviraston suojelukohde.[4]

Peruskorjaus on merkitty Kataisen hallitusohjelmaan, ja korjaus on arvioitu tehtävän 2018–2020. Korjaustarpeita ovat muun muassa kaikkien katsomoiden kattaminen, infrastruktuurin peruskorjaaminen ja sisustuksen uusiminen. Uusia tiloja rakennettaisiin maan alle. Suunnitelmana on, että stadion pysyisi käytössä koko työn ajan.[1] Toukokuussa 2012 Suomen valtio ilmoitti osallistuvansa Olympiastadionin remonttiin.[5]

Sisällysluettelo

Historia [muokkaa]

Stadionin torni on Helsingin keskeisiä maamerkkejä.

Suunnittelu, rakentaminen ja käyttöönotto [muokkaa]

Yksi käännekohta olympiastadionin historiassa oli 11. joulukuuta 1927, jolloin Helsingin kaupunki ja useat liikuntajärjestöt perustivat Stadion-säätiön. Tarkoituksena oli saada Helsinkiin urheilustadion, joka voisi toimia kesäolympialaisten pääareenana. Säätiötä johti vuoteen 1977 Erik von Frenckell. Stadionin suunnittelemisesta järjestettiin arkkitehtuurikilpailu, jonkaa voittivat arkkitehdit Yrjö Lindegren ja Toivo Jäntti puhdaslinjaisella funktionalistisella ehdotuksellaan. Sen työnimi oli "1500".[4]

Olympiastadionin rakennustyöt alkoivat 12. helmikuuta 1934, ja se vihittiin käyttöön 12. kesäkuuta 1938. Samana vuonna Taisto Mäki juoksi stadionin ensimmäisen maailmanennätyksen alittamalla 10 000 metrillä puolen tunnin haamurajan. Areenaa alettiin pian laajentaa, koska vuoden 1940 olympiakisat oli tarkoitus järjestää Helsingissä.[4]

Stadion sota-aikana [muokkaa]

Talvisodan syttymisen vuoksi vuoden 1940 olympiakisoja ei voitu pitää, mutta stadionilla käytiin 1940 kaatuneiden muistokilpailut sekä kolmoisyleisurheilumaaottelu Suomen, Ruotsin ja Saksan kesken. Vuonna 1941 stadionia käytettiin ensimmäisen kerran talviurheiluun, kun Suomi kohtasi Ruotsin jääpallo-ottelussa. Siipirakennukseen sijoitettu Suomen Urheilumuseo avasi ovensa 1943.[4]

Kohti olympiakisoja [muokkaa]

Sodan jälkeen Stadion oli näyttämönä suurille massatapahtumille eli Työväen Urheiluliiton ensimmäinen suurnäytös, liittojuhlat, järjestettiin olympiastadionilla 1946. Vastaavasti seuraavan avuonna eli 1947 SVUL:n järjestämille Suomen Suurkisoille Stadion oli päänäyttämönä. [4]

Olympialaiset 1952 [muokkaa]

Paavo Nurmi sytyttää olympiatulen 1952
Pääartikkeli: Kesäolympialaiset 1952

XV olympiakisat järjestettiin 1952 Helsingissä. Helsingin oikeus järjestää kisat varmistui vuonna 1947. Kisoihin osallistui 4 925 urheilijaa 69 maasta, mukaan lukien Neuvostoliitto ensimmäistä kertaa ja Saksa ensimmäistä kertaa toisen maailmansodan jälkeen. 17 urheilulajissa järjestettiin yhteensä 149 kilpailua. Olympiasoihdun sytyttivät juoksijasankarit Paavo Nurmi ja Hannes Kolehmainen. Kisat avasi virallisesti presidentti Juho Kusti Paasikivi.

Stadionin yleisökapasiteetti oli laajimmillaan juuri olympialaisten aikaan, jolloin katsojapaikkoja oli väliaikaisesti yli 70 000.[4]

Olympiakisojen jälkeen [muokkaa]

1950-luku [muokkaa]

Olympiastadion sai 1955 nykyisen ulkomuotonsa, kun sinne rakennettiin Toivo Jäntin suunnittelemat toimistotilat ja ulkoseinään tehtiin puupanelointi. Jääpallon ensimmäiset maailmanmestaruuskisat pelattiin olympiastadionilla 1957.[4] Mukana oli vain kolme joukkuetta, kun Norja jättäytyi pois kisoista. Kisat voitti Neuvostoliitto, ja Suomi tuli hopealle. Neuvostoliiton ja Suomen välistä ottelua seurasi Suomen jääpallohistorian suurin yleisö, yli 14 000 katsojaa.[6] Vuonna 1959 stadionilla järjestettiin ensimmäiset yleisurheilun Maailmankisat.[4]

1960-luku [muokkaa]

Stadionin pohjoiskarteeseen avattiin retkeilymaja vuonna 1961, ja 1962 stadionilla järjestettiin ensimmäisen kerran ammattilaisnyrkkeilyottelu, kun Olli Mäki otteli Davey Mooren kanssa höyhensarjan MM-tittelistä yli 23 000 katsojan edessä. Vuonna 1965 Manchester United pelasi stadionilla HJK:n vieraana Euroopan mestarien cupissa.[4]

1970-luku [muokkaa]

The Rolling Stones esiintyi stadionilla ensimmäisen kerran 1970 ja palasi sinne vuosina 1995, 1998, 2003 ja 2007. Vuonna 1971 stadionilla järjestettiin yleisurheilun EM-kilpailut, jotka muistetaan Juha Väätäisen voitoista. Vuonna 1974 järjestettiin SKP:n laillisen toiminnan 30-vuotis-juhlat, joissa taistolaiset olivat näyttävästi esillä. Yleisurheilun Eurooppa-cupin finaalia stadion isännöi 1977, jolloin tähtiä olivat esimerkiksi brittimailerit Sebastian Coe ja Steve Ovett.[4]

1980-luku [muokkaa]

Vuonna 1983 Olympiastadionilla pidettiin ensimmäiset yleisurheilun maailmanmestaruuskilpailut, joissa suomalaisista menestyivät erityisesti Tiina Lillak ja Arto Bryggare. Vuonna 1986 stadionilla pelattiin Lahden Kuusysin ja Steaua Bukarestin välinen eurocupin ottelu, jota seurasi talvisista oloista huolimatta yli 32 000 katsojaa.[4]

Jalkapallomaajoukkueen kotiotteluiden yleisöennätys, 46 127 katsojaa, on myös saavutettu olympiastadionilla. Ennätys syntyi 31. toukokuuta 1989, kun Suomen jalkapallomaajoukkueen pelasi Hollantia vastaan.

1990-luku [muokkaa]

Vuonna 1994 yleisurheilun EM-kisat järjestettiin Helsingissä toisen kerran, ja suomalaisten sankariksi kohosi kävelijä Sari Essayah. Vuonna 1997 suomalaisten haaveet jalkapallon MM-kisojen jatkokarsinnasta kariutuivat traagiseen omaan maaliin ottelussa Unkaria vastaan. Vielä samana vuonna stadion täyttyi kansainvälisen koiranäyttelyn osanottajista. 1997 oli myös vilkas konserttikesä, sillä stadionilla esiintyi Michael Jackson kaksikin kertaa sekä lisäksi U2.[4] 1999 FC Jokerit käytti stadionia kotikenttänä. Lisäksi HJK pelasi Mestarien liigan lohkovaiheen kotiottelunsa Olympiastadionilla syksyllä 1998, koska Klubin silloinen kotikenttä, Töölön pallokenttä, ei täyttänyt UEFA:n vaatimuksia.

2000-luku [muokkaa]

Runsaat 25 000 partiolaista kokoontui vuonna 2000 järjestön suurjuhlaan, ja samana vuonna Tuomas Kantelisen musiikkia kuultiin Kalle Holmbergin ohjaamassa Paavo Nurmi -oopperassa. Stadionilla soittivat esimerkiksi AC/DC vuonna 2001 ja Bruce Springsteen kahdessa konsertissa 2003.[4]

Vuonna 2002 oli vuoden 1952 olympialaisista kulunut 50 vuotta. Sen kunniaksi julkaistiin nimellisarvoltaan 10 euron arvoinen juhlaraha, jonka kuva-aiheeseen kuuluu olympiastadion.lähde?

Helsingin olympiastadion Yleisurheilun MM-kisojen 2005 aikaan.

Yleisurheilun toiset MM-kisat Helsingissä 2005 muistetaan muun muassa huonosta säästä.[4] Niitä varten tehtiin stadionille toistaiseksi viimeisin kunnostus. Kaikki suorituspaikat, myös radan pinnoite, uusittiin. Suurin näkyvä uudistus on itäisen 'aurinkokatsomon' eli takasuoran viereisen katsomon kattaminen. Katoksen on suunnitellut Arkkitehtitoimisto K2S Oy, sen rakennesuunnittelija on Turun Juva Oy. Katoksen teräskannattajat toimitti pieksämäkeläinen konepaja Naaraharju Oy. Katoksen suunnittelijat ja toteuttajat saivat vuoden teräsrakenne -palkinnon 2005.[7] Näin stadionin katettu katsomotila kasvoi 4 000 neliömetrillä ja paikkojen määrä kahdeksalla tuhannella. Uuden katoksen kokonaiskustannukset olivat 6,3 miljoonaa euroa.[8] Myös eteläkaarteeseen rakennettiin median käyttöön väliaikainen katos, joka myöhemmin syksyllä purettiin ja myytiin nosturiyrittäjälle katokseksi.lähde?

Vuoden 2007 jalkapallon EM-karsintaottelu Suomen ja Belgian välillä sai tiedotusvälineissä huomiota Bubi-huuhkajan aiheuttaman pienen keskeytyksen vuoksi.[4]

2010-luku [muokkaa]

Vuonna 2011 olympiastadionilla pelattiin Talviklassikoksi kutsuttu SM-liigaottelu Jokerit–HIFK, jonka HIFK voitti 3–4. Ottelua oli seuraamassa yli 30 000 katsojaa. Kesällä 2012 olympiastadionilla käytiin yleisurheilun EM-kilpailut. Jalkapallon huippumaat, kuten Espanja ja Ranska saapuvat Olympiastadionille MM-karsintoihin 2012–2013 välillä.lähde?

Konsertit [muokkaa]

Stadion-säätiö [muokkaa]

Helsingin Olympiastadionin omistaa ja sitä hallinnoi vuonna 1927 perustettu Stadion-säätiö. Säätion perustivat keskeiset urheilujärjestöt ja Helsingin kaupunki. Suomen valtio liittyi mukaan myöhemmin. Valtiota edusti opetusministeriö, vuodesta 2010 lähtien nimeltään opetus- ja kulttuuriministeriö. Stadion-säätiön ensimmäinen puheenjohtaja Erik von Frenckell toimi tehtävässään peräti 50 vuotta, 1927–1977. Tasan kautensa puolivälissä hän sai nähdä säätiön ensisijaisen tehtävän täyttyneen, kun Helsinki järjesti vuoden 1952 kesäolympialaiset. Stadion-säätiöllä on kaksi hallintoelintä, hallitus ja edustajisto.[9]

Stadionin muut käyttäjät [muokkaa]

Olympiastadionin siipirakennuksessa toimii Suomen Urheilumuseo. Eteläkaarteessa on useassa kerroksessa toimistotiloja. Takasuoran puolella on erilaisia liikuntatiloja, joita käyttävät säännöllisesti varsinkin kamppailulajien harrastajat. Pohjoiskaarteessa toimii hostelli.[10]

Katso myös [muokkaa]

Lähteet [muokkaa]

  1. ↑ a b Tero Hakola, Funkiskaunotar rapistuu käsiin, HS s. B8 13.1.2012
  2. ↑ Talviklassikkoon myyty jo yli 27 000 lippua 22.10.2010. Viitattu 25.10.2010.
  3. ↑ Kaapeli.fi
  4. ↑ a b c d e f g h i j k l m n o Kanerva, Juha: Purkaa vai kunnostaa?. Ilta-Sanomat, 7.3.2009, s. 24–27.
  5. ↑ Valtio osallistuu Olympiastadionin remonttiin 16.5.2012. Viitattu 16.5.2012.
  6. ↑ Rakas jalkapallo, s. 53
  7. ↑ Teräsrakennepalkinnot 1980-2010 Teräsrakenneyhdistys. Viitattu 8.4.2012.
  8. ↑ Helsingin liikuntapaikkoja ja -rakennuksia, Helsingin kaupungin liikuntavirasto 2005.
  9. ↑ Stadion-säätiö Stadion-säätiö. Viitattu 2.8.2012.
  10. ↑ Sijainti Stadion Hostel. Viitattu 2.8.2012.

Aiheesta muualla [muokkaa]

Commons
Wikimedia Commonsissa on kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Helsingin olympiastadion.
Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Helsingin_olympiastadion&oldid=12891190