Soutustadion (Helsinki)
Soutustadion on Taivallahdella Helsingin Taka-Töölössä sijaitseva stadion. Se rakennettiin vuosina 1938–1940 Helsingin tulevien olympiakisojen melonta- ja soututapahtumia varten. Stadionin suunnitteli arkkitehti Hilding Ekelund.[1]
Soutustadion rakennettiin Helsingille myönnettyjä vuoden 1940 olympiakisoja varten,[2] jotka jouduttiin kuitenkin perumaan sodan vuoksi. Stadionin kilpailuradan pituus oli 2 000 metriä ja syvyys joka kohdassa yli kaksi metriä. Vuonna 1939 valmistuneessa, maalilinjan läheisyyteen sijoitetussa katetussa katsomossa oli 1 000 istumapaikkaa, mutta stadionin kaikille yleisöpaikoille arvioitiin mahtuvan yhteensä 4 500 katsojaa.lähde?
Soutustadion oli altis tuulisuudelle, minkä vuoksi olympiakisojen ajaksi suunniteltiin jäänmurtajien ankkuroimista tuulen suojaksi läheisen Lauttasaaren sillan kupeeseen. Vuoden 1952 olympiakisojen lähestyessä stadion todettiinkin lopulta liian tuuliseksi soutukilpailujen järjestämiseen, ja Meilahteen rakennettiin väliaikainen soutustadion. Taivallahden Soutustadionilla järjestettiin sen sijaan melontakilpailut.lähde?
Soutustadion on maamerkki Taivallahden rantabulevardin, Merikannontien varrella, ja se on yhä vilkkaassa käytössä. Stadionin läheisyydessä sijaitsevissa tiloissa harrastetaan puuvene- ja olympialuokan soutua ympäri vuoden. Avovesikauden ulkopuolella voi harrastaa sisäsoutua ja kesäisin voi ottaa osaa kaikille avoimeen soutukouluun.[3][4] Stadionilta voi myös vuokrata esimerkiksi kirkkoveneitä ja saada opastusta niiden käyttöön.[5] Stadionin soutupaviljonkia voidaan käyttää lisäksi erilaisiin juhlatapahtumiin, kuten hääjuhliin. Talvisin Soutustadionilla ylläpidetään avantouintipaikkaa ja viereisessä soutuvajassa voi harrastaa ohjattua sisäsoutuspinningiä[6]. Stadionin arkkitehtonisesti arvokas katsomo[1] on pitkään ollut suljettuna yleisöltä, mutta sen avaamista jonkinlaiseen yleisökäyttöön on esitetty.
Suomen Docomomo-työryhmä on valinnut soutustadionin modernismin suomalaisten muistomerkkien listalle.[1]
Soutustadion asetettiin keväällä 2022 käyttökieltoon sortumavaaran vuoksi. Katoksesta ja seinistä löytyi halkeamia. 1990-luvun lopulla rakenteen vahvistussuunnitelmat laatinut insinööri ei usko sortumavaaraan.[7]
Lähteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
 |
Tähän artikkeliin tai sen osaan on merkitty lähteitä, mutta niihin ei viitata. Älä poista mallinetta ennen kuin viitteet on lisätty. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia viitteitä. Lähteettömät tiedot voidaan kyseenalaistaa tai poistaa. |
- Helsingin olympialaiset: Kilpailupaikat [vanhentunut linkki]
- Soutustadion – Taivallahden idyllinen maamerkki [vanhentunut linkki]
- Docomo Suomi Finlandlähde tarkemmin?
Viitteet[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
- ↑ a b c Valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt (RKY): Olympiarakennukset 22.12.2009. Museovirasto, rky.fi. Viitattu 28.7.2013.
- ↑ XII Olympia Helsinki, kisapaikat: Soutustadion
- ↑ Kimmo Tyyskä: Kevään 2017 soutukoulu smark.fi. Soutuseura SMARK ry. Arkistoitu 27.10.2017. Viitattu 27.10.2017.
- ↑ Tomi Mänttäri: Sisäsoutu - Soutuseura SMARK ry smark.fi. Viitattu 27.10.2017.
- ↑ Vuokraus smark.fi. Viitattu 27.10.2017.
- ↑ Soutuseura SMARK kotisivut 2013. Soutuseura SMARK.
- ↑ Seppo Mölsä, Helsingin Soutustadionin katsomo-osan lippa kestää vielä toiset 25 vuotta Rakennuslehti 3.3.2022 viitattu 8.6.2022
Helsingin olympiastadion
Harmaja | Helsingin uimastadion | Helsingin Velodromi | Huopalahden ampumarata | Laakson ratsastusstadion | Liuskasaari | Malmin ampumarata
Soutustadion | Messuhalli | Ruskeasuon ratsastushalli | Soutustadion | Talin laukkarata | Tennispalatsi | Töölön pallokenttä | Westendin tennishalli, Espoo
Ahveniston maauimala, Hämeenlinna | Kaurialan kenttä, Hämeenlinna | Kotkan urheilukeskus | Kupittaan jalkapallostadion, Turku | Lahden kisapuisto | Ratinan stadion, Tampere