Joel Hallikainen
| Tämän artikkelin tai sen osan kieliasua on pyydetty parannettavaksi. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin kieliasua. Tarkennus: Kieli ei ole tietosanakirja-artikkelin mukainen, vaan lähinnä fanisivun tai viihteellisen musiikkilehden artikkelin tyylinen. Onko peräti plagioitu jostakin? Esim. kohta "Laulu on Jarmo hauhtosen herkkä teksti kasvamisen kivusta, johon miehet yhdessä ruuvasivat sävelet kohdalleen treenikämpällä" on outo. |
| Tähän artikkeliin tai osioon ei ole merkitty lähteitä. Voit auttaa Wikipediaa lisäämällä artikkelille asianmukaisia lähteitä. |
| Joel Hallikainen | |
|---|---|
|
Joel Hallikainen pitämässä kirkkokonserttia |
|
| Syntynyt | 11. lokakuuta 1961 (ikä 51) Turku |
| Tyylilajit | iskelmä, lastenmusiikki, gospel |
| Soittimet | kitara |
Joel Henrik Hallikainen (s. 11. lokakuuta 1961 Turku) on suomalainen muusikko ja viihdetaiteilija.
Sisällysluettelo |
Uran alkuvuodet [muokkaa]
Lapsuutensa ensivuodet Turussa, Nummenmäen työläiskaupunginosassa viettänyt Hallikainen sai lopullisen kipinän muusikon uralle lähtemisestä 1970-luvun lopulla 15-vuotiaana nähtyään Mikko Alatalon esiintyvän kitaroineen Raision lukiossa. Musikaalinen ja verbaali poika löysi tiensä samanhenkisten ikätovereiden seuraan, samoihin aikoihin, kun uusiaalto teki maihinnousun Suomeen. Joel perusti yhdessä ystäviensä kanssa Korroosio-nimisen uuden aallonyhtyeen, jossa hän toimi kitaristina .
Korroosion tunnetuin kappale ja Suomalaisen uudenaallon eräs merkkiteos on nimeltään - Hei hei hei. - Kuka rakastaa kovaa punkkaria. Laulu on Jarmo hauhtosen herkkä teksti kasvamisen kivusta, johon miehet yhdessä ruuvasivat sävelet kohdalleen treenikämpällä. Halu siirtyä soolouralle johti kuitenkin myöhemmin Hallikaisen lähtöön Korroosiosta. Bändi jatkoi tiellään keulamiehensä Jarmo Hauhtosen ohjastamana. Joel jatkoi omalla tiellään.
1980-1992 Laulelmaa,lastenmusiikkia ja suuria suunnitelmia [muokkaa]
Korroosio-yhtyeen jätettyään Hallikainen siirtyi täysin erilaiseen musiikkiin. Hän perusti kouluaikaisen ystävänsä Jarkko Mäntylän kanssa Jakke & Jokke -duon, joka lastenlauluja laulaen teki satoja esiintymisiä päiväkodeissa ympäri maata. Kaksikko levytti vuonna 1985 albumin Jakke & Jokke ja lapset. Samana vuonna he esiintyivät myös YLE TV2:n Kasmasiini-ohjelmassa. Jaken ja Joken tarina jäi kuitenkin yhden albumin mittaiseksi, joten vuonna 1986 Pia-vaimonsa kanssa avioitunut Hallikainen joutui etsimään uusia uravaihtoehtoja.
Hän ehti elättää itseään autonkuljettajana, varastoapulaisena, kerho-ohjaajana ja jopa katulaulajana, kunnes tutustui Wärtsilän Turun telakalla, jossa hän toimi levysepän apulaisena, Markku Leivoon. Yhdessä Leivon kanssa Hallikainen kehitti Taikuri Telmus -nimisen hahmon, jota esittäen hän jatkoi uraa lasten viihdyttäjänä. Telmuksena Hallikainen levytti kaksi albumia; Laulava Taikuri Telmus julkaistiin vuonna 1990 ja Telmuksen taikatalo vuonna 1992. Telmus Taikatakki esiintyi TV2:n pikkukakkosessa 12 jaksolla vuoden 2009 aikana. Vuonna 1989 Joel osallistui Tapsan tahdit laulelmakilpailuun ja saavutti kisassa toisen sijan laulullaan ”Samaa elämää”.
1992–1999 – kuumat vuodet [muokkaa]
Hallikainen oli tavannut häämatkallaan Neuvostoliiton Sotšissa vuonna 1986 Timo Koivusalon, jonka kanssa hän oli alkanut suunnitella yhteistä ohjelmistoa. 1992 Hallikaisen ensimmäinen iskelmäalbumi "Joel Hallikainen" myi yli 180 000 kappaletta ylittäen silloisen kolmoisplatinalevyrajan. Kyseessä on edelleen kaikkien aikojen viidenneksi myydyin albumi (neljänneksi myydyin, jos kokoelmalevyt lasketaan pois) Suomessa. Ura Koivusalon kanssa ulottui myös musiikkimaailman ulkopuolelle. Kaksikko oli kehitellyt työnimellä Elämäntoveri-kulkenutta televisio-ohjelmaa, jossa pariskunnat testasivat, kuinka hyvin he tuntevat toisensa. He tarjosivat ohjelmaa kaikille valtakunnallisille kanaville, mutta ainoastaan TV2 kiinnostui ideasta. Lopulta ohjelman nimeksi valittiin Hallikaisen Pia-vaimon lohkaisema Tuttu Juttu.
Ensimmäinen jakso lähetettiin 27. helmikuuta 1992, eli samana vuonna kuin Hallikaisen debyyttialbumi julkaistiin. Näin menestys musiikkialalla tuki menestystä televisioalalla ja toisin päin. Huikea suosio Suomen viihdemaailmassa huomioitiin myös palkintogaaloissa. Vuonna 1992 Esiintyvät taiteilijat -järjestö palkitsi sekä Hallikaisen että Koivusalon Vuoden viihdetaiteilija -palkinnoilla, ja lisäksi Hallikainen sai Vuoden miessolistitulokkaan Emma-patsaan ja sijoittui kolmanneksi Telvis-gaalan Suosituin suomalainen mies tv-esiintyjä -kategoriassa.
1993 [muokkaa]
Seuraavana vuonna musiikillinen ura jatkui Anna vierellesi tulla -albumin julkaisulla. Se saavutti kaksoisplatinarajan noin 110 000 kappaleen myynnillä ollen tällä hetkellä Suomen kaikkien aikojen 40. myydyin albumi. Yhteistyö Koivusalon kanssa johti jälleen uuteen aluevaltaukseen; elokuvauraan. Hallikaisen vielä esiintyessä Taikuri Telmuksena oli Koivusalo luonut oman hahmon, Pekko Aikamiespojan, jota esittäen hän oli luonut uraa lavakoomikkona. Samaan aikaan, kun Hallikainen nousi pinnalle, nousi sinne myös Pekko, jonka ympärille tehty tv-sarja Pekko Aikamiespoika valmistui vuonna 1993.
Jo samana vuonna ilmestyi myös ensimmäinen elokuva, Pekko aikamiespojan poikamiesaika, jossa Hallikainenkin oli näytteli esittäen itseään. Elokuva sisälsi myös paljon Hallikaisen kappaleita. Koivusalon kanssa he juhlistivat edellisvuotisia Vuoden viihdetaiteilija -palkintojaan samannimisellä konserttikiertueella. Vuosi 1993 toi myös uusia tunnustuksia: Hallikainen sai toisen Emmansa, tällä kertaa Vuoden miessolisti -kategoriasta, ja edellisen vuoden kolmas sija Telvis-gaalassa vaihtui nimeämiseen Suosituimmaksi suomalaiseksi mies tv-esiintyjäksi.
1994 [muokkaa]
Vuonna 1994 Hallikaisen levytysura jatkui paluulla lastenlevyjen pariin, kun Halipula-albumi julkaistiin. Albumin samanniminen avauskappale on hänen toistaiseksi tunnetuin lastenlaulunsa. Koivusalon kanssa Hallikainen lähti toiselle kiertueelleen, nimenä oli Konserttilavalla Joel Hallikainen & Timo Koivusalo. Yhdessä toimittaja Hellevi Poudan kanssa tehty Kuurankukka-kirja julkaistiin. Telvis-gaalassa Hallikainen sai toisen sijan tutussa tv-esiintyjien sarjassa ja lisäksi Hallikainen sai Dean Martin Boozing Society -palkinnon yhdistettynä Vuoden viihdyttäjän arvonimeen. Vuosi huipentui Hallikaisen kutsulla Itsenäisyyspäivän vastaanotolle.
1995 [muokkaa]
Vuonna 1995 Hallikainen palasi iskelmämusiikin pariin julkaisemalla albumin Kellastuneet kirjeet. Albumi saavutti kultalevyrajan. Muilla viihteen alueilla menestystä löytyi entiseen tapaan, Tuttu Juttu Show jatkui jo neljättä vuottaan ja kolmas Pekko-elokuva, Pekko ja massahurmaaja, sai ensi-iltansa. Vuosittaiset kiertueet saivat jatkoa yhdessä Jyväskylä Sinfonian ja kapellimestari Markku Johanssonin kanssa toteutulla kiertueella, jonka aikana nauhoitettu Joel Hallikainen konserttilavalla -albumi julkaistiin vielä saman vuoden aikana.
Hallikainen valittiin toisen kerran Telvis-gaalassa suosituimmaksi mies tv-esiintyjäksi. Asuinkaupunki Raisio muisti häntä Vuoden merkittävä raisiolainen -palkinnolla. Tekstiilikauppiaiden liiton järjestämässä kilpailussa Hallikainen valittiin Suomen parhaiten pukeutuneeksi mieheksi. Joel Hallikaista voidaan pitää 90-luvun suosituimpana Suomalaisena laulajana ja viihdetaiteilijana, vankoin perustein.
1999–2003 – Pysähdys ja uusi suunta [muokkaa]
Vuonna 1996 Hallikaisen levytys oli noin 20 000 kappaletta myynyt, joululauluja sisältänyt, "Joulurauhaa"-albumi. Vuonna 1996 hän sai Aurora-mitalin Varsinais-Suomen vuoden kulttuuriteosta ja pääsyn Visulahden vahakabinettiin. Vuoden 1997 "Yksin" on toistaiseksi viimeinen kultalevyrajan ylittänyt Hallikaisen albumi myytyään noin 30 000 kappaletta. Hallikainen teki myös albumin nimeä kantaneen konserttikiertueen. Samoin toimittiin myös seuraavan vuoden "Kimpassa"-albumin kanssa. Se oli ensimmäinen levy, jolla kappaleita esittivät sekä Hallikainen että Koivusalo. Seuraava levytys oli "Kun maailma elää" vuonna 1999. Vuonna 1998 Hallikainen vieraili "Uuno Turhapuro pisnismies" -elokuvassa.
Hallikainen poistui 8,5 vuoden ,kahden Telviksen ja Venla kunniamaininnan jälkeen "Tuttu Juttu" Show’sta vuonna 2000. Ura iskelmälaulajana jatkui albumien "Onnenpyörässä" (2000), "Hyvää joulua" (2001) ja "Enkeli pieni" (2002) myötä. Kaksi viimeksi mainittua synnyttivät myös kiertueet. Jouluna 2001 Hallikainen konsertoi "Hyvää joulua"- ja jouluna 2002 "Sydänten kosketus" -teemalla. Vuonna 2002 tapahtui myös palaaminen televisiotuotannon pariin "Jos sais kerran" -musiikkiohjelmalla, jota hän juonsi yhdessä "Arja Korisevan" kanssa. Ohjelmaa tehtiin kaksi tuotantokautta vuosina 2002–03.
Hallikaisen iskelmäura pantiin toistaiseksi pakettiin, kun "Kaikki parhaat - 40 hittiä" -kokoelmalevy julkaistiin 2003. Samana vuonna tehtiin "20 vuotta onnensirpaleita" -kiertue ja "Onnensirpaleita"-kirja, jonka toimitti Tanja Hakamo. Vuosituhannen vaihdetta Hallikaisen uralla värittivät perheelisäykset ja keskittyminen tavalliseen perheenisän arkeen. Hengenveto olikin tarpeen hurjien vuosien jälkeen. Kiivastahtinen keikkailu vaihtui muutamaksi vuodeksi koti-isän rooliin.
2002–2007 – Gospelkonsertit [muokkaa]
Hallikainen jatkoi kuitenkin yhä lauluntekoa. Aiheet tosin vaihtuivat, kappaleet alkoivat muuttua syvällisemmiksi ja sisälsivät muun muassa pohdiskelua elämän tarkoituksesta. Hän teki muutamia esiintymisiä kirkoissa, ja ne saivat Hallikaisen myös levyttämään tekemiään hengellisiä kappaleita. Jo edellinen "Enkeli pieni" -albumi oli ollut varsin hengellinen, mutta hänen ensimmäinen varsinainen gospelalbuminsa, "Kuka kuivaa kyyneleen" -kiertueella. "Mutta suurin niistä on RAKKAUS" julkaistiin 2004, ja siitä tuli vuoden myydyin hengellisen musiikin äänite. Samoin kävi seuraavana vuonna julkaistulle "Rakkautta etsimässä" -albumille, joka sekin sai rinnalleen kiertueen, nimenä oli "Kuka sytyttäisi rakkauden". Tämän kiertueen taltiointeja julkaistiin myöhemmin Rakkautta etsimässä -dvd-julkaisulla.
Gospel-kirkkokonserttien suosio kasvoi, ja niiden ohella Hallikainen alkoi kiertää maata myös toisella teemalla. Terapeutti-kirjailija Seppo Jokisen kanssa järjestetyt "konsertti- ja ihmissuhdeillat" keräsivät nekin yleisöä;
Vuonna 2006 Laulelmallinen iskelmämusiikki tempasi Hallikaisen uudelleen mukaansa, ja hän palasi musiikin pariin Puhu minulle -albumin myötä. Samoihin aikoihin hän teki myös toisen paluun; samana vuonna Taikuri Telmus teki uutta tulemista "Telmus Taikatakki" -albumilla ja "Maapallon paras - Telmus Taikatakki" -lastenkirjalla. Gospelurakaan ei jäänyt; Hallikainen kiersi kirkkoja "Huoliiko kukaan" -nimeä kantaneella kiertueella.
Hallikaisen kolmas gospelalbumi, - ympyrän sulkeva "Tule rauhan henki" julkaistiin huhtikuussa 2007. Vain kaksi kuukautta myöhemmin hän julkaisi jälleen uutta materiaalia "Surun sillalla" -albumin muodossa. Kyseessä oli levy, jonka hän kertoi syntyneen hänen tehdessään surutyötä ystävänsä kuoleman seurauksena. Hallikaisen huipputuotteliaan vuoden kruunasi iskelmäalbumi "Miljoonan ruusun maa", jonka nimikappaleen ensiesitys kuultiin 26. kesäkuuta 2007 Hallikaisen oltua mukana Puhelinlangat laulaa -radio-ohjelmassa. Esimakua uudelta albumilta antoi myös 3.elokuuta julkaistu radiopromo-single, joka sisälsi kappaleet "Miljoonan ruusun maa" ja "Kerro mitä on rakkaus"'. Albumi julkaistiin syksyllä.
2013 – Uusi levytyssopimus [muokkaa]
17.01.2013 | Ilkka Vainion luotsaama AXR-Music oy ja Joel hallikainen ovat solmineet levytys ja jakelusopimuksen Joelin uuden iskelmä-albumin julkaisusta 2013.
Diskografia [muokkaa]
Albumit [muokkaa]
Albumin perässä julkaisuvuosi ([1]).
Lastenlevyt:
- Jakke & Jokke: Jakke & Jokke ja lapset (1985)
- Laulava Taikuri Telmus (1990)
- Telmuksen taikatalo (1992)
- Halipula (1994)
- Telmus Taikatakki (2006)
- Riemuralli (2011)
Iskelmälevyt:
- Joel Hallikainen (1992)kultalevy,platinalevy,tuplaplatina,multiplatina
- Anna vierellesi tulla (1993)kultalevy,platinalevy,tuplaplatina
- Kellastuneet kirjeet (1995)kultalevy
- Yksin (1997) (29 525 kpl)kultalevy
- Joel Hallikainen & Timo Koivusalo: Kimpassa (1998)
- Kun maailma elää (1999)
- Onnenpyörässä (2000)
- Enkeli pieni (2002)
- Puhu minulle (2006)
- Miljoonan ruusun maa (2007)
Joululevyt:
- Joulurauhaa (1996)kultalevy
- Hyvää Joulua (2001)
- Kauneimmat joululaulut (2008)
Gospel-levyt:
- ...Mutta suurin niistä on RAKKAUS (2004)
- Rakkautta etsimässä (2005)
- Tule rauhan henki (2007)
- Surun sillalla -kokoelma (2007)
- Sanaton ikävä (2009)
- Kahdet askeleet (2012)
Kokoelmalevyt:
- Joel Hallikainen konserttilavalla (1995)
- 20 suosikkia – Kuurankukka (1997)
- Kaikki parhaat - 40 hittiä (2003)
- Gospel parhaat (3 cd-levyä) (2010)
- Joel Hallikainen : Parhaat - Juhlakokoelma (2011)
Singlet [muokkaa]
- Samatha ja Sabrina, Se lauantai (1988)
- Sininen on kesäyö, Kesäkuu (Hallikainen & Koivusalo) (1990)
- Kuljen taas kotiinpäin, Polvihousupoika (1991)
- Kuurankukka, Vain sinulle (1992)
- Vain sinulle, Soittajan muisto (1992)
- Anna vierellesi tulla, Joutsen (1993)
- Surun pisaroita, Tämä Yö (1993)
- Onnensirpale, Muistojain en anna, Antaa surun mennä (1993)
- Halipula, Kylpyammeella yli Atlantin, Taikauni (1994)
- Kellastuneet kirjeet, Mihin kaarnalaivat katoaa, Siipirikko (1995)
- Hyvää huomenta, Yksin, Haihtuu päivät (1997)
- Kaikki muuttuu, Miehen kyyneleet (1997)
- Aika pienet siivet, Soittajan taivas (1997)
- Jouluinen maa (Suomen Joulukaupunki) (1997)
- Yhdessä olemme ehjät (Hallikainen & Koivusalo) (1998)
- Kun juhlat loppuu (1999)
- Pyykkipäivä, Portsari ja pastori (2000)
- Hyvää joulua (2001)
- Enkeli pieni (2002)
- Opetuslapset (2002)
- Rakkaus toimii hellahuoneessa (2003)
- Reissumiehen romantiikkaa (2003)
- Rakkautta etsimässä (2005)
- Puhu minulle (2006)
- Äidille (2007)
Aiheesta muualla [muokkaa]
- Kotisivut
- Joel Hallikaisen laulutuotanto Suomen äänitearkistossa
- Joel Hallikaisen sävellystuotanto Suomen äänitearkistossa
- Joel Hallikaisen sanoitustuotanto Suomen äänitearkistossa
- Iltalehti: Joel Hallikaisen yllätyspaluu!
- Hallikaisen haastattelu Hitit.fi-sivulla) (MP3-muodossa)
- YLE Elävä arkisto/Joel Hallikainen: Kuurankukka
- Iltalehden Julkkislista: Joel Hallikainen
Sivulta puuttuu